torstai 30. joulukuuta 2010

arjen harmautta




Joskus päivä alkaa huonosti ihan siksi että nukkuu liian myöhään. Joulunpyhinä vuorokausirytmi on keikahtanut ainakin meillä päälaelleen...Pienetkin valvovat tosi myöhään ja äiskä sitten myös. Ja kierre on valmis. Ärsyttävää.
On tämä vaihteleva tämä ihmisen mieli.Viimeksi hehkutettiin arjen ihanuutta ja nyt se jo on vaihtunut harmaaksi...Jospa se johtuu siitä että olen pahasti värisokea...ihan aikuisten oikeasti.
Valvomis-,nukkumis- ja muutamista muista seikoista johtuen tänään ei ole ollut ihan paras päivä.



Nyt tarvittaisiin jokin taikasana jolla
1. käännettäisiin nukkumiset ja valvomiset oikealle tolalle,
2. saataisiin intoa ja pirteyttä kotipuuhiin ja
3. karkotettaisiin tämän kirjoittajassa asustava
peruspahantuulisuus.

Eikä oikein voi syyttää hormonejakaan, luulisin.


Välillä iskee uupumus siitä että jatkuvasti joutuu kirjaimellisesti pitämään hengissä tuota pientä tiitiäistä joka onnellisena työntää suuhunsa kaiken mitä isommat jälkeensä tiputtelevat. Paperinpaloista, pikkulegoista, hamahelmistä ja ties mistä on pikkuneidin välipalat tehty. :/

Puhumattakaan niistä oikeista evääntapaisista mitä tylleröinen tuolta kulkiessaan löytää...pullanpuolikkaista ja piparinpaloista. Niitä sitten kaivellaan kurkusta milloin minkäkinlaisen kiireen kanssa. hooooh.

Väsy saattaa hiipiä myös salakavalasti takavasemmalta kun pesee pyykkiä ja likapyykkikorissa on ihan puhtaita, käyttämättömiä -edellisellä viikkauskerralla äidin omakätisesti taittelemia vaatekappaleita - ja ne on tuotu pestäväksi !Ne kun ehkä ovat majailleet lattialla pinossa siitä asti kun se pino on viikko sitten annettu käteen ja käsketty viedä kaappiin...ja nyt kun siivotaan niin viedäänpäs se ongelmajäte siitä lattialta vaikka kätevästi kierrätykseen...hoooooooh.

Toisinaan pahatuuli iskee mukirivistön kohdalla..meillä on jonkun aikaa ollut käytössä omamukijärjestelmä. Toimii mukavasti mutta vaatii tietynikäisten kohdalla jatkuvia poliisitoimia. Tuo tietty ikä on 14, ja niitä ikäisiä on meillä kaksi kappaletta.Enempää en kerro. hoooooooooooooooooooooooooooooh.


Tästä tulisi tällä tuulella ollessa ihan loputon lista...mutta jotta ei menisi ihan näiksi harmaiksi jutuiksi niin kerrotaan että tänään olen ommellut toppahousut!!! Erilaisia harmaan(!) sävyisiä (kertooko sekin muuten fiiliksistä?) tuulikankaita, paksu tikkivuori ja tietenkin aplikaatio. Kun ei muuten inspiroitunut niin piti piirrellä eilinen ilta kuvaa ja sitten tuli housutkin tehtyä. Valkoinen poro.

Kuvia joskus...


Uutta vuotta otamme vastaan 120 km etelämpänä. Mukava piristysruiske tähän olotilaan. Vitamiineja. :)
Kaikille teille Onnellista Uutta Vuotta 2011!

-hanna-



(kuvat ovat teeman mukaisesti harmaita, naapurissa olevasta autiotalosta ja sen pihapiiristä. :) tämmöisestä harmaudesta kyllä tykkään! )




maanantai 27. joulukuuta 2010

joulunjälkeistä elämää

Joulu tuli, oli ja meni. syötiin, levättiin (useat päiväunet joka päivä) pelattiin lautapelejä, saunottiin ulkosaunassa ,ja taas syötiin että jaksetaan taas levätä. Noinhan se suunnilleen menee. ;)



Aattoilta oli tosi jännittävä.Pukkia odotellessa piti kolmevuotiaan pienet hermoitkut tirauttaa mutta muuten meni aika leppoisasti. Lahjat olivat ihania...minäkin jopa olin ollut aika kiltisti!
Joulunpyhät sujuivat ilman lukujärjestystä, oli niin mukavaa kun isotkin muksut olivat kaikki kotosalla ja oltiin vaan.(tuo on kyllä valheellinen sanonta, siis oltiin vaan jos ei lasketa tiskiä ja yleistä raivaamista ja kadonneiden joululahjojen ja niiden osasten etsintää, imurointia, pakollista pyykkinpesua jajajaja.mutta ei lasketa. ;) )

Joulupäivänä piti käydä testaamassa uusia luistimia. Niin, ja keijunsiipiä :)


Tänään maanataina oli kyllä jo ihan mukava aloittaa normaalit arkitouhut ja syödä makaronia ja jauhelihakastiketta. Pyykkipuolella kyllä huomasi että oltiin lomailtu. nooo, sattuuhan sitä joskus vaikka ei olisi edes Joulu.
Maanantaipäivän kunniaksi ja ompelutauon katkaisemiseksi piti jotakin saada ommella. Tuunasin vanhasta miesten paidasta tokaluokkalaiselle tunikantapaisen. Siitä ei tullut tällä(kään) kertaa ihan semmoinen kuin oli alkuperäinen ajatus mutta näyttäisi siltä että ihan pidettävä.
Leikkasin kauluksen ja hihat pois, lyhensin helmaa(siinä oli reikiä), ompelin nappilistan kiinni koristeompeleella ja laitoin pallokuvioisesta puuvillasta kuminauhakaitaleet ja ompelin ne pääntielle ja kainaloihin sekä helmaan.Pieni koristekukkanen etukappaleelle ja sitten se oli valmis.
Tämä oli semmoista terapiaompelua. :)
Tarveompeluksille on kyllä olemassa jo lista. Toppahousuja ja trikoopaitoja...ne eivät ole niin inspiroivia ja terapeuttisia kuin nämä ei-niin-tarpeelliset. :) Mutta jospa tässä jonakin päivänä...
Huomenna matkaamme mummolan maisemiin ja viemme koululaisia serkkuloihin lomailemaan.

palaamisiin,
-hanna-


P.S
viimeisen kuvan kohdalla tapahtui jotakin... niskajumppaa vaan teille sinne ;)


torstai 23. joulukuuta 2010

Joulu!

















Täälläkin alkaa olla jo ihan Joulu! edellisen postauksen jälkeen aikamoista kiirusta on pitänyt-
-on leivottu jo monet uudet piparkakut, myös syöty ne
-kääritty salaisuuksia rapiseviin papereihin
-tehty makoisia suklaakakkuja kaapin kätköihin
-yritetty ylläpitää jonkunmoista siisteystasoa
-ihailtu pienen ihmisien uusia taitoja oikein joukolla
-naurettu jutuille jotka eivät ole menneet ihan niinkuin strömsössä
-käyty joulujuhlissa
-laulettu ja soitettu joululauluja
-sytytelty kynttilöitä
-nautittu lasten jouluilosta :)
-saatu ihania joulukortteja
-päivitelty paukkupakkasia ja ihmetelty sitä miten luonto on niin kaunis
-lämmitetty leivinuunia kinkunpaistoa silmälläpitäen ja siinä sivussa paistettu joitakin joululaatikoita ja muita meidän jouluperinteisiin kuuluvia jouluruokia
- ja kaikkea mitä ei edes muista mutta joka niin kuuluu tähän joulun plusmerkkiseen puoleen :)
sen lisäksi meillä on
-väsytty välillä odottamaan joulua...
-ravattu kaupoissa ja ihmetelty että miten sitä kaiken ehtii
-vaivuttu välillä epätoivoon
-allekirjoittanut on tuskaillut/tehnyt töitä oman marttyyriasenteen kitkemiseksi
-sairastettu kurkkukipua ja muuta lentsua ja korvatulehduksia
-huolestuttu monista asioista

että semmoista. mutta onneksi tuo ensimmäinen lista oli paljon pidempi kuin alempi...niin että kyllä se plusmerkkiseksi kallistuu kaikesta huolimatta. :)
Joulu alkaa olla jo ihan ovella. pienille tyttösille ei meinaa näin aatonaattona tulla millään uni silmään kun on enää yksi yö!

Vielä olisi joitain puuhia..taitaa olla jo yksi "perinne" sekin että aattoa vasten yöllä valvotaan melko pitkään puuhastellen viime hetken viilauksia.

Paljon suunnitelmia jäi toteuttamatta, siis leipomatta, siivoamatta,ompelematta. Ehkä olen tullut sen verran vanhemmaksi ja toivottavasti viisaammaksi- koska ne tekemättömät eivät ole suuremmin ressiä aiheuttaneet...
Joulu tulee pienistä asioista, hyvästä sovusta, lämpimistä ajatuksista, rakkaista ihmisistä.
kuvissa pieniä tunnelmapaloja ketunpesän joulutohinoista. :)


Oikein ihanaa ja rauhallista, leppoisaa ja levollista, akkuja lataavaa joulunaikaa Teille kaikille.

-hanna ja komppania-

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

piparkakkuja


















Täällä tuoksuu joululta. kaikki kiitos ja kunnia tästä kuuluu ensinnäkin taikinatehtaan tädeille, sitten kaupan tädeille , ja isoin kiitos reippaille tyttösille jotka kaulivat ja painelivat ja paistoivat jouluntuoksua tänne taloon.

Talon emäntä ei ollut alkuun ollenkaan piparkakuntekotuulella. Tiskipöydän pöhötystauti ja muu ryönä alkoivat aiheuttaa jo allergisia oireita. Piparkakkutaikinan käsittelystä aiheutuva jauho- yms sotkun ajatteleminen ei ollenkaan lämmittänyt mieltä.Äiti otti tirsat ja sillä aikaa tontut olivat siivoneet keittiön ja päästiin tunnelmoimaan pipareitten leipomisella.
Sitä kai se piparkakun teko suurimmaksi osaksi on. tunnelmointia. tuoksua, pikkuleipureiden ihanaa touhukkuutta kun saa tehtyä jotakin, purettua joulunodotuksen aiheuttamaa energiapiikkiä. :)
Tuli possuja, ukkoja, akkoja, autoja, kukkoja, kirahveja,kaloja, sydämiä ja tähtiä.
Pienin osallistui maisteluun oikein innokkaasti. :)

Jostain luin että joissakin taloissa piparkaut ovat semmoinen perinne että niitä tehdään mutta ei niin syödä.Meillä kyllä syödäänkin niitä piparkakkuja. Kaikki menee mitä tehdään ja jaksetaan kaupasta kantaa. Merkillä ei väliä. :)

Piparkakut ovat hyviä, tämän joulunodotuksen aikana olen oikein ihastunut ja innostunut niiden mausta. En muista että aikaisempina vuosina olisin niin mielissäni lämmittänyt glögiä ja mutustellut pipareita.
Meillä oli tänään karvaisia hoitolapsia. Yksi ISO musta mörkö ;) pihalla häkissä ja kuvassa näkyvä pieni lelukoiran näköinen lumipallo sisäkoirana. Hauska veijari.


Joulu se vain lähenee.Lahjahomma alkaa olla loppusilausta vaille. Pienen lahjamuistamisen väkersin tuossa illalla, tyynyliina jossa meidän porukalta iloiset ;) huiskutukset. Lähtee mummun luo lämpimin ajatuksin.
Kaikki muut hommat ovatkin sitten alkutekijöissään. Mutta tänä jouluna näillä eväillä, ehkä ensi jouluna toisin.
-hanna-

lauantai 18. joulukuuta 2010

juhlaa





ihana Helmi!

Tänään perjantaina juhlimme kolmevuotiasta ihanaa tytöntylleröä.tylleröinen ei ollut itse kovinkaan innostunut olemaan kolmevuotias.se on kuulemma vaikeaa. ja onkin! aika hankalaa se on nuo sormet asetella. :) mutta laulettiin kuitenkin komeasti, moneen otteeseen päivän mittaan kun rakkaat ihmiset kotiutuivat kukin aikanaan.

Silloin kolme vuotta sitten oli erilainen joulu, kun talossa oli viikon vanha vauva.Nyytin kanssa kotiuduimme aatonaattona ja koti oli juhlakunnossa, jäälyhdyt paloivat koko koivukujan matkalla ja oli niin uskomaton olo. :) silloin oikea Joulun sanoma tuli niin lähelle. koitan tavoittaa siitä palasen tähänkin jouluun.



---
Jotenkin oli hurjan kiireinen päivä, kamalasti touhua ja menoa, siivoskelua,juhlavalmisteluja ja sitten mukava iltahetki ystävän seurassa.

Teetä ja sympatiaa. kakku ja muut piperrykset meille äiti-ihmisille ihan sivuseikka. lapsilauma touhusi omiaan ja me paransimme maailmaa omalta osaltamme ihan hurjasti.

Eväitä elämään, arjen mutkitteleviin polkuihin.
kun kaikkea on paljon, se kaikki vähenee kun sitä jakaa. :)

-hanna-






torstai 16. joulukuuta 2010

joulukortit











Kaikilla on varmaan joitakin oman perheen perinteitä joita vaalitaan etenkin näin joulun aikaan. Joulukortteihin, siihen minkälaisia ne ovat, ovatko ne kenties itse tehtyjä,ostetaanko tietyn tyylisiä kortteja vai otetaanko kuva ehkä lapsista - jotain sellaisia "perinteitä" löytynee meiltä itsekultakin.

Yhtenä päivänä radiosta oli tullut ohjelma jossa joulukortin lähettäjät oli jaettu erilaisiin kategorioihin ja nimetty nämä ihmistyypit. Mies kertoi että oli tunnistanut nimeämisistä ainakin minut ja itsensä. :) Minä kuulemma kuulun NAUTISKELIJOIHIN. ( ja nythän siis puhutaan joulukorttien lähettämisestä...) Nautiskelija suunnittelee pitkin syksyä minkälaisen kortin tekisi tänä vuonna, kenelle kortit lähetetään ja sydämenasiana on kuulemma se että lähetettävä kortti olisi sekä saajansa tyylinen että kertoisi jotain myös lähettäjästä.tai jotain sen tapaista. Niiiiin...ehkäpä tunnistan itsessäni tuommoisia tunteita suhteessa joulukortteihin. :)
Jokatapauksessa joulukorttitraditio on minulle hyvin tärkeä ja käyttäisin (huom!konditionaali!) siihen mieluusti enemmän aikaa ja vaivaa kuin mitä siihen on käytettävissä. Olisi ihanaa ;) lähetetellä ajatuksella tehtyjä, viimeisteltyjä ja tyylikkäitä nimenomaan itsetehtyjä joulukortteja!
totuus on tarua ihmeellisempää. :) Kerronpa ihan vaan havainnollistamisen vuoksi tämänjouluisten joulukorttien tarinan.

Pitkin syksyä tämä nautiskelija (!) on pyytänyt perheen Valokuvaajaa perehtymään aiheseen ja ottamaan pienimmistä tyttösistä kuvan jota voitaisiin käyttää sitten joulukorttina.Ajatuksissa on siintänyt levollinen ja harmoninen otos pienistä tonttutytöistä jonkun joulukirjan äärellä tjms. Tai ehkä tyttöset olisi voinut pukea enkelivaatteisiin jotka pari joulua takaperin ommeltiin ihan siihen tarkoitukseen mutta jotka jostain (perinteisestä?) syystä jäivät ottamatta.

Mutta mutta. Viime viikolla perinteiseen tyyliin havahduin että apua!joulukortit! ja se kuva.
Ja reippaana naisena ! päätin ottaa kuvan ihan itse.
Järjestelin pienen kotistudion olohuoneeseen ja silitin punasävyiset mekkoset ja laitettiin hiuksia ja niin edelleen. kaikki näytti niinhelpolta että mielen päällä ehti pyöriä jo ajatus että tästähän tulee varmasti ihan perinne.. ;)
Mutta sitten se tapahtui. Nostin pienimmän pöydälle lavastettuun studioon ja isoimman kuvattavan pikaisesti perään että pitäisi kiinni nopealiikkeisestä palleroisesta...keskimmäinen sai hepulin tästä virheellisestä nostamisjärjestyksestä. Valtavan huudon saattelemana tämä pieni hieno tyllerö katosi yläkertaan ja siinäpä äiti seisoi kameroineen ja hienoine studioineen ja vielä hienompine suunnitelmineen.

No, jonkinlaisen lahjonta-uhkaus-kiristys-kierroksen jälkeen diiva suostui kuvattavaksi. Ilmeet vain olivat aika murheelliset.
Kuva siis tuli otettua. Seuraavana päivänä varttitunnin varoitusajalla tuli lähtö kaupunkiin-joten pikaisesti valitsemaan kuva, pientä muokkausta, tallennus tikulle ja matkaan.

Ei ehkä ihan sillä tavalla kuin tämän olin ajatellut...mutta käyhän se näinkin. Ehkäpä olen tässä matkan varrella saanut tartunnan miehen joulukorttiominaisuudesta, hän kun kuului HUOLETTOMIIN.(lähettää jos muistaa, jaksaa tai ehtii, mutta ei ainakaan ota siitä stressiä :) )
En ole ihan varma tuleeko tästä perinne. Voi olla. Nautiskelua joulukorttien suhteen aion kyllä jatkaa tulevaisuudessakin. :)
Kuvissa "tunnelmat" tämänvuotisesta korttihössötyksestä.Lainaten mieheni ilmaisua. ;)

-hanna-
PS. lähden tästä ilmoittautumaan jollekin kuvanlisäämiskurssille.tai ehkä samalla myös kuvanpoistamiskurssi?
pahoittelen taas noita nurinniskoin olevia.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

kaikenlaista vanhaa





Alunperin tänään oli tarkoitus laittaa nämä jutut.Tuli sitten jostain syystä :/ tuo edellinenkin juttu laitettua. Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Syksyllä tilasin ystävän kanssa nimikointinauhoja Ruotsista Minanamnband-sivustolta. Erilaisia vaihtoehtoja oli paljon, oikeastaan valinnanvaikeus oli suurin vaikeus tilaamisessa.joitakin pieniä :) vaikeuksia oli kielipolitiikan kanssa maksamisen suhteen mutta onnistuttiin ainakin toisella yrittämällä.

Olen tykännyt näistä hirveästi...on niin mukava laittaa valmiiseen ompelukseen "oma" merkki.

Joskus meillä muksut ovat moittineet kun omatekemissä ei ole niskalappuja, ne eivät näytä kuulemma sen takia oikeilta. Nyt on lappuja, niskaan ja rintamukseen ja mihin vain tuntuu että sen voi laittaa.

Aika ihana on mielestäni tuo teksti tuossa pienemmäisen pipossa :)

-hanna-







No niin.Onnistuin poistamaan koko postauksen kommentteineen päivineen :( kun tarkoitus oli poistaa vain se yksi suttuinen kuva :/.

Eniten harmitaa kun kommentit katosivat-toiseksi eniten se, ettei osaa hyvistä ohjeista huolimatta...mutta eikös vanha viisaus kerro että oppia ikä kaikki. Mutta silti harmittaa.

Laitan nyt kuitenkin tähän sitten ne uudet kuvat siitä hildatildaihanuudesta. ihan itsellekkin virkistykseksi.

-hanna-

lauantai 11. joulukuuta 2010

äidin hommat on niin kiireiset..


Pari päivää mennyt kiireen kynsissä.Hoppua sinne ja tänne, aikataulutettua ohjelmaa ja pakolliset arkikoreografiat kaupan päälle. Joskus tuntuu että kaksi kättä, kaksi jalkaa ja YKSI pää on ihan riittämätön varustus tähän kaikkeen touhuiluun. :)

Jos saisin valita mitä noista haluaisin lisää niin ehkä sen pään. Se nimittäin uhkaa ensimmäisenä loppua... Kätevintä tietysti olisi jos voisi tilata lisää ominaisuuksia tähän pakettiin-kuten nyt ihan pieniä määriä esimerkiksi kärsivällisyyttä.


Jouluun on kaksi viikkoa!!!! Enkä oikein kyllä tiedä onko se enää vai vielä. Pikkuihmisten mielestä ainakin se vielä. :)

Jotain jouluvalmisteluja on tehty-lahjaostoksia ja joululeipomisia.Tytöt ahkeroivat yhtenä iltana jo vähän pakastimeen jouluisia herkkuja.

Minulle joulun tunnelma näyttää tulevan tästä tekemisestä. Jotain konkreettisia tekemisiä-tiettyjä siivousjuttuja, kortit, joitain käsintehtyjä joulumuistamisia, niistä se tunnelma lähtee muodostumaan.

Ompelukoneella on ollut myös kiire viime päivinä.Mukava niin. :) Kuvaamiset vain odottavat vuoroaan tässä tohinassa.

On se vaan ihanaa kun on joku innostava käsityö meneillään! Oikein harmittaa ;) kun Hildan mekkonen valmistui. Vähän minusta tuntuu kuitenkin siltä että ihan vaan pikkuisen lähti lapasesta mekkosen värkkäilyt..löysin itsestäni ihan uusia puolia-en nimittäin koskaan oikein ole jaksanut innostua käsinompelemisesta-ja nyt ihan innoissani kiinnitin KÄSIN niitä kangaskukkia sinne ja tänne ja ompelin nappeja(joihin yleensä viimeistään tyssää) joten jotain vakavaa tämä varmasti on.Ja ehkäpä aikaisemmin tyylilaji on ollut enemmän yksinkertainen ja selkeä-nyt on kyllä kaikilla herkuilla varusteltu mekkonen. Vaikka on se silti minusta aika ihana. :)


Kuvassa kuitenkin yksi tuotos muutaman viikon takaa.Tämä on primadonnan ratsu-kuulemma, ja se nukkuu yöt Essin kainalossa peiton alla. Se on hyvin ystävällinen ja monipuolinen olento, muuntautumiskykyinen ja sopeutuvainen yksilö.Sille on tulossa serkkuja ja muuta sukua aika liuta. Kaavoista ja opastuksesta kiitos kangastukselle. :)


-hanna-

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

uudet vedokset







minua on niin harmittanut nuo muutamat huonolaatuiset kuvat noista käsityöjutuista. Eilen pitkästä aikaa laitoin kännykästä kuvia koneelle ja löysin noista aikaisemmin laitetuista ompeluksista ehkä hitusen parempia kuvia. Essin välikausitakki, Miljan takin selkämys ja enkelinsiipimekko, tällä kertaa Essin päällä. On kyllä kätevää kun on monta samankokoista tyttöstä niin vaatteen koko ei tarvitse olla ihan niin justiinsa kun sitä voi käyttää iso-ja pikkusisko.
Tänään on ollut ihan saamaton aamu.Yö oli kurja, pikkuihmisellä oli vatsavaivoja (luulisin) kun hän innostui illalla puurolautasen ääressä oikein ennätyssyömisiin.Ei näköjään voi antaa niin paljon kuin söisi..
Jospa tämä päivä tästä lähtisi käyntiin...
-hanna-

tiistai 7. joulukuuta 2010

pitkä viikonloppu


Niin se vain mennä hurahti tuo pitkäksi luulemani viikonloppu. Etukäteisajatuksissa viiden päivän vapaa kuulostaa aika juhlavalta mutta en kyllä oikein kunnolla edes huomannut missä ne päivät kuluivat...

Kävimme kuitenkin pikaisen reissun mummulan maisemissa. Oli mukavaa nähdä sukulaisia, lapset nauttivat serkkujen seurasta ja kyllähän se vaihtelu noin yleensäkin virkistää. :)
kuvassa pienelle, uudelle poikaserkulle ommeltu tuliaispaita. :)

Näihin mummolamatkoihin on vain tullut viime kesän jälkeen erilaisia piirteitä. Nyt niihin kuuluvat myös käynnit rakkaan äidin luona palvelutalossa, oppimassa elämää...Nuo käynnit ovat niin tunnepitoinen sekoitus hyvää oloa siitä että siellä on kaikki hyvin, viihtyisää ja mukavia ihmisiä ympärillä.Kuitenkin siihen hyvään mieleen sekoittuu haikeaa kaipausta siitä että oma rakas ihminen on ikäänkuin liukumassa pois tästä päivästä ja unohduksen sumun taakse kätkeytyy niin iso osa elämää.

Hautausmaalla käynnit ovat tulleet nyt osaksi mummolareissuja. Täällä kotona kun katsoo isän kuvaa kehyksissä hyllyllä , ikävä pysyy jotenkin hallinnassa ja on helpommin käsiteltävää. Hautakiveen kaiverretut kirjaimet ja kynttilöiden valo tuovat sen taas niin lähelle ja todeksi.

Suru vaatii aikansa.Ja pikkuhiljaa sen tilalle tulevat onnellisten päivien muistot.

Itsenäisyyspäivänä hautausmaalla oli juhlava valaistus-sodassa kaatuneiden haudoilla oli kynttilämeri, ja ison muistomerkin vieressä sotilaspukuinen kunniavartio. Isän hautakivessä on myös sotaveteraanitunnus. Isä ei halunnut puhua sotamuistoistaan. Jotenkin se tunnus ja sen tarkoitus, merkitys oikein konkretisoitui minulle siinä hautakivessä.

tulipas pitkä kirjoitus. ja ihan aiotun aiheen vierestä(alunperin tämän oli tarkoitus kait olla jonkunsortin käsityöblogi) mutta ehkä sallitaan tämmöinen poikkeus. :)

Ompelu-uutisista väliaikatietoja: tokaluokkalaisen juhlavaatteeista uupuu paita...ja pienimmän mekkosesta pari nappia. :) odotellaan edelleen hyviä kuvausilmoja.
-hanna-

perjantai 3. joulukuuta 2010

hyvän päivän ilta

Meillä on näköjään erikoistuttu näihin suttunaamaisten pikkuihmisten kuviin! Mutta on se vaan niin ihana että oli pakko laittaa teillekin ihasteltavaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä..Pikkumussu.Pullanmuru.Hipsuvarvas.Puuronaama.Hilpukka.Kultapala.Maitomakkara. On se vaan kumma että tyllerö näistä nimittelyistä huolimatta tunnistaa sen virallisen kutsumanimensä kun Hildaa huudellaan? :)

Tänään on ollut hyvä päivä. Ei lääkäreitä, neuvola-aikoja, eikä mitään muutakaan pakkotahtista ohjelmaa.tänään on leivottu sämpylöitä, järjestelty taloa sillälailla leppoisassa hengessä, aukaistu joulukalenterin luukku, puhuttu tontuista ja ihasteltu kauniita, huurteisia pihakoivuja.

Lisäksi tänään olemme pikkutyttöjen kanssa nauraneet pihalla mellastaville harakoille-niiden touhuilussa on jotain lähes inhimillistä: ne torailevat ja räkyttävät toisilleen, sitten ne käkättävät iloisesti ja sopivat taas samaan ruokapöytään.Ihan kuin meillä joinakin päivinä. :D

Yksi hyvän päivän elementeistä on tietysti se seikka että tänään on ommeltu.Tässä syksyn mittaan on ollut niin pitkiä aikoja etten ole ompelukoneen lähelle päässyt että en oikein muistanutkaan miten mukavaa onkaan kun on päässyt "vireeseen".

Niin se vain on, kun saa pienen hetken touhuta rakkaan harrastuksen parissa jaksaa ihan erilailla näitä arkisia juttujakin.

Tänään olen aloittanut pikkuneidin joulujuhlamekkoa. Itsellekin yllätykseksi siitä on tulossa Tilda-tyylinen mekkonen.Harmaata ja punaista, kangaskukkia ja nauhoja, nappeja, ruutuja ja palloja. Kaikkea ihanaa siis. :)
Näistä ihanuuksista ;) kuvia sitten tuonnempana.

Mukavaa kun te ystävät olette löytäneet tänne uuteen blogiin! Ja kiitos kun olette kommentoineet-ne ovat tämän homman suola ja sokeri. :)
-hanna-

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

vielä syksyn satoa


Tässä yksi tämänsyksyinen applikointihurahduksen lopputuote. :) Takin kangas Siikajoen Gumeruksen koulun vanha verho , vuorikankaana 25 vuotta vanha äitiyspakkauksen laatikon verhoilu +fleecepohjainen windstopper-kangas, ja aplistilkut omista aarrelaatikoista.(Kunhan saan ompeluhuoneeni jälleen kerran siivottua niin lupaan esitellä teille ne aarrelaatikot! Varoitan kyllä etukäteen niin tiedätte istahtaa :D )
Kuvat luokattoman huonoja, oikein tympäisee laittaa tänne mutta kun ei ole parempiakaan..jospa joulupukki saisi tietoonsa kameratoivomuksen! ;)
Tänään on ollut hyvä päivä ompelurintamalla, yksi joulujuhlamekkonen helmankääntämistä vaille valmis! Kuvia olisi toiveissa ottaa kunhan aurinko hetkiseksi ilmestyisi kirkastamaan tätä elämää.
Opaskierroksista sen verran, että eivät toistaiseksi ole olleet mikään jymymenestys.Kummallista. Olenkin suunnitellut että markkinoin niitä uudestaan in english. Tulisipa harjoiteltua, sekä oppaan että kierrätettävän! ;)
-hanna-