tiistai 24. joulukuuta 2013

24.

"Ja niin Joulu joutui jo taas Pohjolaan, Joulu joutui jo sydämihin.
Kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan,jo pirtteihin pienoisihin."

Joulu on täällä. Kuusi tuoksuu, kimmeltää, laulut soivat ja pyykkivuorikin on selätetty. Kakkuja on leivottu, 
syöty, leivottu vähän lisää ja piilotettu tätä päivää varten. Pöydällä on hetken aikaa sileä ja tahraton liina ja kauniisti asetellut kattaukset.Pian pöytä täyttyy iloisista istujista, käsien ja jalkojen suloisesta sekamelskasta. Tuoksuja, makuja, muistoja. 
Tarjolla vanhaa ja tuttua, lapsuuskodeista, oman perheen mausteilla ja mieltymyksillä ryyditettynä, jotain uutta ja kokeilevaa, jotain joka sopii kaikille,meille.


Toivelistoja on kirjoitettu, viety porraspäähän ja pelastettu sieltä vaihtelevalla menestyksellä. Osan tontut ovat ehtineet viedä, ja ihan kaikkien sisällöstä ei ole varmaa tietoa, mutta äidin hartain toive on että kaikki saisivat lahjaksi jotain mukavaa, jotain tärkeää, ja lisäksi vielä lämpimän jouluolon. Antamisen ja saamisen ilon.

Tänä vuonna Pukki tulee meille myöhään. Pikkutyttöjen aattoillan odotusta helpottamaan on varattu paperia ja värikyniä, ja on luvattu tehdä intiaaniheimollinen paperinukkeja poppamiehineen ja sulkapäähinepäälliköineen.. Siinä kuluu mukavasti tunti ja toinenkin. Välillä syödään,saunotaan ulkosaunassa ja  sen jälkeen makoillaan olohuoneen pehmeällä matolla kaikki, pienen konttaajan kanssa  ja ihaillaan kuusta.


Joskus nuorempana oli tärkeää että kuusessa oli vain valkoisia palloja, jonakin jouluna vain olkikoristeita, joskus vain hopeaa. Nyt kuusessa kaikkea, niinkuin elämässäkin. Alaoksilla liikuttavat pallotihentymät, punos aseteltuna kolmevuotiaan silmien korkeudelle, korkealle.Se on kaunis.


 Puhutaan Joulusta, tontuista ja poroista. Lauletaan soihdut sammuu ja joulupuu on rakennettu. Välillä äiti voi käydä pienen kanssa päiväunilla, nauttia leppoisasta läheisyydestä josta molemmat hyötyvät. 
Kaikki ovat kotona. 
Ajatuksia, että joulut ehkä muuttuvat, lapset kasvavat ja jouluihin tulee uusia ulottuvuuksia. Nyt näin,ja nautimme tästä. 

 Lauletaan. Puhutaan Joulusta siellä tallissa silloin Betlehemissä, mietitään sitä Mariaa ja pientä vauvaa. Paimenia, tähteä,enkeleitä.


"Taas on Joulu, laulu enkelten,
kaikuu takaa vuosituhanten."



Joulun kiireiden, laittamisten ja ostamisten vastapainoksi ollaan vain. Tehdään vain pakolliset, ja nekin yritetään tehdä yhdessä. Ärsyyntymisten ja väsymisten jälkeen venytetään vieteriä ja siedetään, annetaan olla.

Joulu on hyvän tahdon juhla.

Ihanaa Joulua, teille kaikille.

maanantai 23. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

22.














Joulupöydän koristusten lisäksi 
      hauska videoklippi  tässä vuosien takaa...kyläkoulumme joulujuhlasta, kaksospoikien 
 luokan  tonttuilua ja temppuilua. :)

lauantai 21. joulukuuta 2013

21.


Piparkakkutalopäivä.

Piparkakkutalot ja muu hienomotorinen näperrys ei oikein kuulu allekirjoittaneen vahvuuksiin. Lapset muistelivat tuossa kun tämänvuotisia väkerrettiin että ei ole tainnut yhtään joulua mennä ilman palovammoja...Miten lie niin sattunutkin???

Nyt ketunpesässä alkaa olla piparkakkutalon tekijöitä muitakin kuin sormensapolttelija. Ihan mielelläni ulkoistan tämän puuhan. Ja niin, ei ilmaantunut yhtään palovammaa, ei yhtään katkennutta kattopalasta eikä sortunutta seinää! Meni suorastaan niinkuin Strömsössä. 

Talojen osaset ikean muotilla, aika kiva malli kyllä, Mukavan mökkimäinen. Ensi vuonna ehkä jo jotain haasteellisempaa mallia täytyy katsella tälle taiturille joka nyt oli kuuman sokerin kanssa niin näppärä! 

Koristelu sitten vähemmän strömsöötä, ja putkiloa puristamassa olin ihan itse. Lumimyrskyllä sitten peiteltiin yritykset. :)

Mukavasti ne tuoksuvat tuossa ja tuovat tunnelmaa.





Joulukylä on saanut uusia asukkaita. Kirpputorin läpijuoksulla löytyi yksi 
tuikkutalo ja kaksi veikeää joulupukkia.
Nämä ovat kyllä niin kivoja. 



Lisäys: (jostain syystä tämä oli pudonnut pois julkaisuvaiheessa)
Inspiraation piparkakkutalojen tekemiseen sain täältä.
Ihan en päässyt samanlaiseen lopputulokseen :D
Susannan talot aivan huikeita!

perjantai 20. joulukuuta 2013

20.

Tehokas,järjestelmällinen ja säntillinen puoli minussa  päätti organisoida ketunpesän joulupuuhat. Kynä, paperia ja lista tehtävistä töistä. Olihan hyvä idea! Homman perään tekijän nimi, vähän räätälöintiä sen suhteen mihin kukanenkin kykenee kun kuitenkin jälkikasvua on kolmella eri vuosikymmenellä syntynyttä...ja paperi pöytään. Aikataulutusta että tänään nämä, kiitos.

Luonto päätti kuitenkin toisin. Tai siis naapurin pappa. Traktorin kanssa värkkäillessään repäisi sähköpiuhan tolpasta ja vei meiltä sähköt. Satuin katsomaan keittiön ikkunasta ja suorastaan häikäistyin siitä leimahduksesta joka pellolla leiskahti, kunnon valokaari ja sen jälkeen ilotulitus, ja sitten pimeys.

Nooo, kynttilöitä ja otsalamppuja löytyi toki  ja ruokaakin saatiin puuhellalla tehtyä. Että sen suhteen ei hätää. Vähän olin huolissani siivouslistasta..kun kuulosti että sähköttömyys kestäisi useita tunteja mutta toisaalta ihan mukavaa oli istuskella kynttilänvalossa ja puhella mukavia. Jotkut meistä osasivat hyödyntää tämän pimeyden ja kaikenlaisten sähkövempeleiden toimimattomuuden ottamalla tirsat. Semmoiset näppärät kolmen tunnin.

Valkeus tuli aikanaan noin viiden tunnin katkoksen jälkeen. Hieno juttu. Vaan oli ehtinyt tulla ilta, harrastusmenot alkoivat painaa päälle, iltatouhut tuppasivat siihen saumaan ja oli aika väsykin. Kävi vähän niinkuin siinä laulussa, että suun ruoka, juoma , meno muu, siivouslista hankeen hukkuu, unhoittuu.  Ihan pienesti pihisin, itsekseni, enimmäkseen sisäänpäin. Vähän kävin ulos hönkimässä niitä pihinöitä, nimitttäin jos liikaa sisäänpäin pihisee saattaa jossain vaiheessa poksahtaa.

Alkaa olla vähän se aika joulunlaitosta että meinaa pihisyttää.

Kummallista että se aina pitää vähän tulla se ärsytys. Yleensä se tulee siitä kun olisi niiiiiiiiin mukava tehdä kaikkea, itse, leipoa, ommella, siivotakin vähän, ja fiilistellä. Jostain on tingittävä, aina, ja sitten se vähän meinaa tulla, se ärsy.

Nyt lähden nukkumaan sen pois. Tämän jälkeen neljä yötä jouluun, ystävät ja kylänmiehet! Kylänmies järjestikin meille ihan kivan fiilistelyillan kynttilänvalossa ihan ykskaks. :) Ei takuulla muuten olisi pidetty. :)

Tässä yksi hieno kuunneltava joulufiilistelyihin. :)

torstai 19. joulukuuta 2013

19.

Nyt leivotaan!

Arabialainen maustekakku

200 g voita
3 3/4 dl sokeria 
3 munaa
1/2  tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
2 rkl kaakaojauhetta
3/4 tl suolaa
3/4 tl muskottikukkaa 
5 dl vehnäjauhoja
2 dl mantelirouhetta
2 dl kermamaitoa

voi ja sokeri vatkataan vaahdoksi, lisätään munat yksitellen hyvin sekoittaen.
mausteet sekoitetaan jauhoihin, lisätään vaahtoon,
lopuksi mantelirouhe ja kermamaito.

kaadetaan voideltuun ja jauhotettuun vuokaan, paistetaan 175*  reilu tunti.

kuorrutus:
50 g pehmennettyä voita
1 keltuainen
puoli pkt tomusokeria
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 tl kanelia
kuumaa kahvia kostukkeeksi, n. 1/2 dl

Ohje äidin perintöjä. Muskottikukasta ei havaintoja omassa kaapissa, sovelsin sen verran 
että laitoin 1 tl piparkakkumaustetta. Hyvin sopi sekaan. :)

  

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

18.

Joulun satu on ihmettä täynnä. 

 Huurrekuorrutteiset puut,
 sametinsininen taivas 
 hopeiset tuikkivat tähdet.
 Lyhtyjen valo.
Kun katsoo kauan niin näkee enemmän.

Korvatunturi-
riemukas maailma ja mahdollisuuksien rajattomuus. 
Joulu ainainen.

Lapsen ilossa 
minullekin tilaa.
Joulun satu avartaa mielen
tuo hetkeen palasen mennyttä, koettua.
Muistoja.

---

Nämä päivät, nämä muistot tahtoisin tallettaa ihan ihon alle, lähelle. Haluan muistaa kirkkaat silmät, tarinat tähdistä, tonttujen poluista, kirjeistä ja Joulun taikatomusta. Haluan muistaa tämän iloisen hyörinän, yhdessä tekemisen ja yhdessä olemisen tunnelman. Muistaa sen, miten vaikeaa on pitää ihanaa salaisuutta, antamisen ilon, ja saamisen riemun. Isojen tyynen ja tietävän hymyn, onnen pienten riemusta. 
Jouluaatto. 
Sitä odotan.

Joulunodotuksen helpottamiseksi, tässä yksi ihana Joulusatu.

Miten lahjakkaita ihmisiä maailmassa onkaan!

tiistai 17. joulukuuta 2013

17.

Meillä elämä on yhtä juhlaa! 
Kuuden vuoden takainen joulunalus täyttyi pienistä vaatteista, vauvankorista, jännityksestä ja ihanasta odotuksesta. Joulukuisena  iltana lunta sateli hiljakseen, täällä rannikolla puhaltelivat leudot tuulet  ja lumi jäätyi helmiksi koivun oksiin. Oli kaunista, jouluista.

Meille syntyi Helmi. Ihana palleroinen, pehmoinen vauva toi siihen jouluun jotain ainutlaatuista, ei ollut mitään turhaa. Ei mitään tärkeämpää kuin nyytti joka nukkui korissaan, kuusi tuoksui ja kimmelsi, kynttilät loistivat ja koko talo täyttyi jostain salaperäisestä, arvokkaasta. Oikea Joulu tuli silloin niin lähelle.

 Kotiuduimme nyytin kanssa aatonaaton iltana. Tulotie oli valaistu jäälyhdyin, muistan miten se niin itketti.
Pöytään oli katettu täytekakkukahvit ja kaikki oli niin valmista. Ihana Joulu.

Miten voikin siitä joulusta olla jo kuusi vuotta! Nyt meillä on räpsyripsi, nukkemainen kaunotar, näppärä ja hoksaavainen eskarilainen. Isosisko, reipas ja omatoiminen kouluunlähtijä ja napakka komentelijakin, tarpeen tullen. Ja hyvä niin! Ihana,iloinen tyttönen. Oikea Helmi. Aito. :)


Yhdet kemut on vietetty vähän etukäteen, kummien kanssa. Tänään juhlimme kotijoukolla, eikä sekään ole vallan vähän. :) Kaverisynttäreitä suunnitellaan!
 Onnea,Helmi! Onnellisia olemme mekin, kun meillä on sinut. :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

16.








Käsityökerhon runotyöprojektin yksi tuotos. Risto Rasaa.

 Kankaat sekalainen valikoima vähässä liemessä  reaktiivivärjättyjä kauluspaidan palasia, pellavareunoja ja pitsinpätkiä. Helmiä ja paljetteja, ja jostain keski-ikäisyydestä ? kumpuavia käsinommeltuja PISTOJA.  Mm.varpusenvarvaspistoja. Vähän painettua kangasta, leimattuakin, sekä tyttären rautalangasta kieputtama henkari.Kiiltävää lankaa ja etupiston sukulaisia Ja sitä vapaalla ompelua.

Onhan tämä yhdenlainen omakuva. Ja tunnelmatyö.Omakuva, tuon työn oikeassa ylänurkassa olevan konkreettisen, vähän näköisenkin kuvan lisäksi semmoinen tulkittava. Aika monesti sitä kokee itsensä harmaavarpuseksi, silmäpussien, löystyneen nutturan  ja puurotahraisen paidan kera kulkiessa.  Huonosti nukkuneena, huolissaan, kenties jostain epäkiitollisesta kasvattajakokemuksesta toipuvana tai muusta vanhemmuushalosta otsaan saaneena  joutuu kassajonossa kuitenkin kolibriseuraan.

Mutta voi harmaavarpusellakin olla mekko. Kaunis, hulmuavahelmainen, lempivärinen. Harmaa. Niinkuin tämänaamuinen sää.

(On tämäkin joulukalenteri!)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15.

Sehän se. Joulukorttipäivä, se eilisen eilinen. Aina se pitää sinne asti jättää, jostain syystä. Melkein olin jo päättänyt että tänä vuonna ollaan ilman, mutta perjantaina aamulla aurinko paistoi sillä tavalla että oli kuvausilma. Valoa.

Pienestä pojasta  otettiin jokunen kuva. Poju oli vähän väsynyt eikä hymyjä ollut jaossa ollenkaan tavalliseen tapaan. Kuvausassistentit seisoivat päällään, illistelivät, ja vaikka mitä.  Olisi mukavaa ehtiä paneutua kuvausassarin hommiin enemmänkin, rakennella taustoja ja muuta..paneutua vähän enemmän kuin ruttuisen lakanan ja tonttupuvun alta pilkistävän raidallisen haalarin verran....illistelyn ja päälläänseisonnan voisin jättää nuoremmille, se näytti niiltä hyvin onnistuvan.




Näillä mennään, tuumii tonttu. Muutamakin paketti on vielä kaupassa, jokunen kierros edessä mutta suurin osa korteista on postissa!

lauantai 14. joulukuuta 2013

14.

Tiesittekö muuten ollenkaan mikä traditionaalinen, kansallinen ja lähes megalomaanisesti ihmisiä liikuttava päivä oli eilen????
Tuo päivä saa ihmisissä aikaan monenlaisia psykofyysissosiaalisia oireiluja kuten käsien vapinaa,kiireen tuntua ja hikoilua. Toisinaan voi ilmetä lievää ahdistustakin mutta se helpottaa yleensä iltaan mennessä, kun deadline on saavutettu ja peli menetetty.Toki siihen liittyy voimakkaita positiivisiakin tuntemuksia joista merkittävin on voimakas yhteisöllisyyden kokemus.

Mikäs voisikaan olla mukavampaa kuin kokoontua yhdessä saman asian äärelle, samalla tavalla asialle omistautuneiden ihmisten kanssa ja keskustella ihmisten kanssa jotka painivat juuri saman asian kanssa kuin sinä juuri sillä hetkellä? Se on hämmästyttävä kokemus vuosi vuoden perään. Siksi tuosta päivästä on tullut tärkeä ja kalenteriin merkittävä päivä täällä ketunpesässäkin. Eikä siitä tingitä.

En kuitenkaan nimittäisi sitä juhlapäiväksi....vaikka on siinä kyllä paljon arkisesta elämänmenosta poikkeavia piirteitä. Vähän kiiltoa ja glamouria joskus,lämpimiä ajatuksia, muistoja, kaikkea kaunista.

Tiedätkös sinä mistä oikein on kysymys? :)

perjantai 13. joulukuuta 2013

13.

Kotiseudulla Kokkolassa joulukuun 13. oli erityinen päivä, Lucian päivä. Raatihuoneen torille kerääntyi ihmisiä odottelemaan Lucia-kulkuetta. Lucian valinta oli yhdenlainen missikisa. :)
Äänestyksen voittajat tulivat kulkueena torille ja lauloivat Raatihuoneen portailla Sankta Lucia-laulun. På svenska.

Laulun voit kuunnella tästä.

Lucia-neidon rooli oli jokaisen pikkutytön unelma. Kynttiläkruunu ja valkoinen leninki, ja sai vielä kiertää laulamassa kaikissa kivoissa paikoissa..muistan että kovin olin pahoillani  pikkutyttönä kun en omistanut kultaista kiharapilveä niinkuin lucianeidot... vaan mustan ja piikkisuoran.

Onneksi jälkikasvulla näyttää olevan mahdollisuuksia! :D


(kuva  parin vuoden takaisesta voirasiantyhjennysepisodista )


torstai 12. joulukuuta 2013

12.

Ketunpesässä on juhlapäivä! Kahdeksan vuotta sitten syntyi aamutuimaan pikkuinen tyttö...iloinen kilkattaja, parkourharrastaja jo alle kaksivuotiaana ja muutenkin aikamoinen menijä! Laulavainen, leikkiväinen, ihanainen.

Onnea, kultainen Essi, kahdeksan vuotta! Ihanaa että meillä on sinut!
Tänään me juomme kakkukahvit, ja kaverit kutsutaan jonakin passelimpana päivänä kun illalla on koulun joulujuhlat. Kummejakin kakutetaan kunhan kerkiävät tänne meille asti. :)

Ajan kulun huomaa näistä lasten synttäreistä...sehän oli ihan eilen,kun ajelimme aika haipakkaa tuota mutkaista ja mäkistä kärrytietä..mutta ehdimme, ihan sisälle asti. :) Kylläpä aika rientää!!!


Nämä taianomaiset kuvat löysin hovikuvaajani kansiosta! Kuvat on otettu tuossa marraskuussa, Ruususen uni-hengessä jotain lukioprojektia varten. Ihania tuommoiset kotitehtävät. :) Ja ihana on kyllä tämä Ruususena ollut mallikin...Essi-prinsessa päästä varpaisiin. :)

Tänään me syömme ainakin Snickers-kakkua. Ohjeita on varmasti monenmonta kun alkaa hakemaan, mutta meillä tehdään tällä:

4 kananmunaa
3.5 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
0.5 dl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 g sulatettua margariinia
2dl vahvaa kahvia/kermaa.

tehdään peruspiirakan tapaan; vatkataan munat ja sokeri, lisätään kuivat aineet, 
sitten  sulatettu rasva, viimeisenä kahvi tai kerma. sekoitetaan tasaiseksi ja 
kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan.
paistetaan 200 (175) n. 20 minuuttia, tai kunnes on kypsä.

pinnalle purkillinen (2dl) kinuskikastiketta (vähempikin on ihan hyvää...)
pari kourallista rouhittuja suolapähkinöitä
ja 200 g sulatettua maitosuklaata.  (100 g  riittää jos ei satu olemaan enempää)

hetki viilennystä, ja ah miten se on hyvää!

Tällä samaisella ohjeella voit tehdä myös pellillisen! Vähän se on ohkaisempi pohja kuin kakkuna, mutta riittääpä isommalle vierasjoukolle. Vähän enemmän tarvitaan silloin ehkä pähkinöitä. :)

Maiskis! 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11.

Tähän luukkuun asti joulukalenterin tekeminen on sujunut kohtalaisen stressittömästi. Nyt täytynee myöntää että pula-aika on taas täällä ja blogiaika on mennyt kortille, ja taitaa olla koko korttikin hukassa. Eli savolaisittain: suattaapi tulla väljpäeviä.

Tai sitten ei. :)

Toiset kenties ovat tehneet listaa jo tehdyistä jouluhommeleista. Meillä ei ole vielä semmoista listaa. Toisenlainen on, mutta siinä ei ole mitään merkintöjä.
Jään odottelemaan viimetipan adrenaliiniannosta ja sitten käynnistyn, ehkä.

Lumet sulivat. Suojasää innosti pikkutytöt pihalle lumiukkopuuhiin. Nyt on uuninpäällys tulvillaan märkiä kamppeita, Keskiviikoksi luvattu vesisade laskee joulufiilareita monta metriä!

Ehkäpä on kehitettävä juuri tähän vesisadepäivään jokin mukava joulupuuha. Mitäs sinä suosittelet joulutunnelman kohottamiseksi?


tiistai 10. joulukuuta 2013

10.



Annanpäivätunnelmia.




Vilttilän väki keräsi hyväntuulisia hymyjä! Aika moni sai uuden kodinkin. :)


Joulutunnelmakin löytyi.
Lauluja, lasten iloa joulupukista,
nuorten soittajien musiikkia.

Mukavasti järjestetty juttu!
Myyjäisten lisäksi
Annanpäivän puurotarjoilu oheisohjelmineen 
on selkeästi sosiaalinen tapahtuma,
kiireetöntä jutustelua ja tuttujen tapaamista.

Ensi vuonna uudestaan. :)


maanantai 9. joulukuuta 2013

9.

Raahelaista joulunodotusta ryydittävät Annanpäivät.
Vanhassa Raahessa on tänään monenlaista mukavaa tapahtumaa
ja Raahe-opiston tilat täyttyvät myyjäistouhusta.
Tänä vuonna ketunpesäläisetkin matkaavat 
Patalaan kaupittelemaan kakkuja ja lähes lämmintä leipää...
muutama vauvanpeittokin on pakattu kapsäkkiin.

Samasta pöydästä löytyy käsinpainettuja liinoja,
virkattuja ihanuuskoristuksia,
kotitekoisia karjalanpiirakoita
ja Vilttilän väkeä.

Tervetuloa!







sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8.



Tontun jälkiä on näkynyt 
ikkunoiden alla.
Kapoisia  huopatossupolkuja kulkee pihamaalla
ruusupensaalta omenapuulle,
lehtikuusen takaa salaperäisesti mutkitellen, 
koiranturrikoiden nenän edestä 
päätyen pihasaunan kupeelle.

Kenties on hiippalakkinen viipottaja
käynyt siellä palelevia varpaitaan lämmittämässä,
saunapolun hiljennyttyä?

Illan siniseen hämyyn katsoessa
herukkapensaistossa 
vilkahtaa  varmasti 
tontun lyhty.

Kirjeet katoavat illan ja yön hämärissä.







lauantai 7. joulukuuta 2013

7.

Joulu tulee kotiin pikkuhiljaa. 

Se asetellaan hyllyjen päälle,
seinille ja ikkunaan.
Se tuoksuu pöydällä sinisin, valkoisin
 ja vaaleanpunaisin kukin.
Se hiipii sisään havuissa portailla, 
kynttilöiden valossa ja laulujen sävelin.

Esine, muisto, ja  tuoksu kerrallaan.


perjantai 6. joulukuuta 2013

6.






Sinistä, valkoista.
Kunnioittavaa puhetta  menneistä sukupolvista.
Koti.
Kiitollisuus.
Kynttilöitä,juhlaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!