sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

trulliterveiset!

Näin ensimmäisenä pääsiäispäivänä kuvien kera palataan viikko taaksepäin. :) Palmusunnuntaina virpojia kulki kylätiellä. Ikkunasta ihailimme hienoja velhoja ja värikkäitä noita-akkoja...ja kävipä niitä ihan ovellakin.

Omiakin noitia lähti liikenteeseen komea kokoonpano.






Iloista Pääsiäistä! Nautiskellaan lomasta, auringosta ja suklaamunista. :)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

kevättunnelma






Tunnelmatyö.
Selän takana harmaita, risaisia, huonovointisia ja  pimeitä syksyn ja talven päiviä,
edessä kirkkaampaa,keväisempää.
 Kukkia.

Nyt viikko virallista lomaa takana.
Miten sinua odotetaankaan, pieni ihminen.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

väärän jalan tahtiin

Miten sitä voikaan nousta niin väärällä jalalla? Kun kuitenkin on vain kaksi vaihtoehtoa? Kerrassaan ankea päivän aloitus.

Vartin liian pitkä torkuttaminen,pieni kiire koulukyyteihin,  hervottomaan huutomäryyn vierestä herännyt natiainen joka ensitöikseen maastoutui puhtaanpyykin kasaan ja potki sen muutaman neliön alallale. Keittiössä majaileva  leipäpussi-voirasia-astiakaaos ja ilman sukkia kävellessä askel askeleelta paheneva muruvallankumous.
Herätysjuhla, myöhäisillan vuoroista väsyneet nuoret urheilijat, urheilemattomat  muuten vaan kroonista aamumökötystä potevat senikäiset, märkien pyykkien aromi kodinhoitohuoneessa,  pari muuta aromia, sekalaisten vaatekappaleiden majailu joka tuolilla, pyyhearmaada  ja täpötäysi roskis. 

Taiteilijoiden värikynät, paperimeri ja teroitusroskat.
 Ei kaikkia jaksa edes kirjoittaa.

Tietokoneen virus joka haittaa ja hidastaa bloggaamista,  avonaiset geeli- ja kiinnepullot joista kolmeveen on kiva ohimennen suihkautella sinne ja tänne, korkittomat huulirasvat, tyhjät vessapaperihylsyt vessan lattialla, 
päänsärky-, kuume- ja lihassärkyvirus joka on muuttanut meille ja siirtyy tyypistä toiseen sitä tahtia että ehkä juhannuksena kaikki ovat sairastaneet,hukassa olevat hiusharjat, pompulat ja pinnit, puhumattakaan noista parittomista hanskoista ja epämääräisistä kalulahuiveista joita kukaan ei käytä ainakaan jos kysytään. Kuulakärkikynällä koristellut valkoiset paidat, edelleen olemassaoleva mekkokaaos ompeluhuoneessa, ratkaisematon vaateongelma ensi lauantain juhliin ja  tekemätön juhlakenkäinventaario. Pari muuta luvattua tekemätöntä ja eteenpäin viemätöntä asiaa. Selvittämätöntä virastoasiaa ja muuta ärsyttävää. 


Noin niinkuin yhden aamun ärsytykset. Ja päivän päälle löytyy lisää.  Takuulla.

Ellen sitten vaihda maisemaa ja ota ompelukonetta mukaan. Jos kehtaisin niin jättäisin kaikki alahuuli pitkällä kulkevat uhmaikäiset ja vähän vanhemmat potilaat ja puolipotilaat yhden isomman potilaan hoteisiin ja tulisin takaisin toivottavasti eri jalalla.  Harmi vaan kun sekin vanha sanalasku että" minkä taakseen jättää sen edestään löytää"  pitää paikkansa juuri näillä koordinaateilla.
Että ei kannata, sekään.

Kauhean pettynyt olen itseeni kun en tämän keväthössötyksen keskelläkään saa kaiveltua itsestäni tämän positiivisempaa juttua.

Jos oikein kaivelisin ja kuoputtaisin niin saisin jonkun positiivisemman jutun aikaiseksi, ehkä.  Vaan en näillä fiilareilla...ehkä huomenna jo ne toiset fiilarit.
Tai mahdollisesti jo iltapäivällä.

Aamutuimaan luin fb-seinältä  pari reipasta ja pirteää elämännohjetta. Alkoi entistä enemmän väärä jalka vipattamaan. Ei auta pelkkä asenne täällä, ei. Ei auta kuin imuri, moppi, ja työkintaat. Ja ehkä roskalava,remonttimies ja pankkilaina. 





perjantai 15. maaliskuuta 2013

sohvaperunana

Miten toisinaan onkin olo kuin raastinraudan jäljiltä!
Tai maantiejyrän...joku sitkeä laiskuusvirus uhkailee tosissaan että asettuu vallan taloksi. On niin paaaaljon mitä pitäisi...pitäisi ja pitäisi.

Ihan tekemistä, monenlaista kaapintyhjennystä ja ihan perusjärkkäystä. Ihan uuvuttaa ajatuskin-miten sitä pääsisi alkuun. Puhumattakaan sen homman loppuunsaattamisesta. Yhden pitäisi-homman aloitin ja nyt tuonne yhdistettyyn ompelu- ja pyykkihuoneeseen ei meinaa mahtua sekaan. Kaikilla olemassaolevilla tasoilla ja ripustimilla roikkuu ja riippuu, makaa ja pyörii MEKKOJA. Seassa hamosia, hienompia kauluspaitoja ja toppeja. Mekkoinventaario... ja niitä ei ole vallan vähän.

Jostain pitäisi saada virtaa silitellä ja asetella ne parhaimmat henkareihin ja kaappiin, osa laittaa eteenpäin menemään ja osa pitäisi arkistoida liian pieninä mutta liian ihanina ja muistorikkaina jotta niitä voisi laittaa kiertoon.

Vähän on jotenkin kevätväsymys tainnut iskeä tämän syys- ja talviväsymyksen jatkoksi. Nukkuminen on mukavaa ja vain ompelujutut saavat aikaan jonkunlaista tekemisen paloa..
Tiskipöydän kanssa menee hermot, imuriraukka saa äkäistä kyytiä silloin kun sitä harvakseltaan ulkoilutetaan..sämpylätaikinaa ei millään saa oikein pyöriteltyä vaan melkoisia leipiä on sitten pellillä kun niitä könttejä vain mahdollisimman isolla lusikalla siihen nostelee.

Ne seikat jotka yleensä lasten touhuissa naurattavat ja ovat ihania, ärsyttävät. Ei millään jaksa kuunnella väittelyä siitä onko Iines Akun vai Hannun tyttöystävä, tai siitä  mikä Disneyprinsessoista on se kaikkien kaunein ja ihanin..tai että kuka onkaan syönyt muumilautaselta vaikka toinen oli sen itselleen varannut..tai että leikki leviää sohvatyynyihin, puhtaanpyykin kasaan ja majanrakennus on pakko tehdä juuri keskelle eteisen lattiaa. Niin että kukaan oikealla asialla oleva ei pääse sisään eikä ulos..tai että joku jatkuvasti on menossa uimahalliin, joku jäähalliin, kolmas kuntosalille ja neljäs vaateostoksille. Sen verran menivät jo laskut sekaisin että ilman järjestysnumeroa porukkaa on menossa soittotunnille, kavereille, sählyturnaukseen, töihinkin joku, kauppaan ja kirjastoon. Ja tulossa kans.

Asiantilaa ei auta sekään että aurinko paistaa niin kirkkaasti ja paljastaa kaikki ikkunanpesemättömyydet, pölymassat ja epäjärjestykset. Lisäksi se oikein teräväpiirtokuvana näyttää peilikuvassa  rypyt, harmaat hiukset ja ylimääräiset leuat.
Talven pimeä ja hämärä oli niiltä osin huomattavasti armollisempi.

Jostain pitää yrittää kaivella virtaa tähän laiskuuspöhötykseen ja sohvaperunana oleiluun.. Aloitin pesukonevärjäyksistä. Jeans blue. Navy blue. Ja ennenkaikkea Bahama blue.
Lakanoita, kulahtaneita pyyhkeitä, tyynyliinoja ja tietenkin muutamia metrejä sitä yhtä kangasostosta..nuo kun vielä saa kaappiin asti niin aika kiva värisuora!

Huomenna kässäkerhopäivä. Jospa siitä saisi jotain tehoja tähän arkeenkin! Mutta tänään pitäisi pakata kapsäkki. Miten siitä selviäisi? :)





Rapistunut on kaunista, onhan? :) Ja töyhtötukat. :)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

raitaa,palasia & röyhelöä

Vaateompelupuolella :) raitavillitys jatkuu..

Maritrikootilkut ja isommat palaset hyppivät silmille tuolta kangashyllystä ja yhtenä iltana tuli semmoinen fiilis että nyt saumuriterapiaa, tuon kirjontanäperryksen rinnalle. Ai miten teki hyvää!

Mustaharmaata raitatrikoota oli 6 palasta.Mittailin ja pähkäilin että siitä juuri saattasii tulla se mikä sielun silmissä siinteli... Palasten pituus juuri riitti ekaluokkalaisen lyhyehköön paitaan, jos hihoihin laittaisi pitkät resorit. Helmakäänteeseen ei ollut palasten pituudessa varaa joten helma ja kaulus on kantattu mustalla ohuella trikoolla. Etu- ja takakappale siis kahdesta palasta, keskietusauma piiloutuu tuon röyhelön alle ja takasauma on siellä ihan vaan olemassa.

Palapaita tämäkin, kaikki palat vain samanvärisiä. :)




Toinen saumuriterapian tuotos on ihan kokomusta trikoopaita, pitemmänmallinen ja sivuröyhelöllä. Muistaakseni pomp de lux-lastenvaatteissa ollut jotain tämäntapaisia joita olen ihaillut...ja ehkäpä sieltä inspiraatio tähän paitaan. Hyvänmallisesta vanhasta paidasta "kaavaa" ja ei muuta kuin leikkaamaan ja saumuri surraamaan...nopea ja helppo kyllä, Ja kiva. Hihat "prinsessamalliset", kaulus kantattu samalla mustalla trikoolla. Helmassa tuplakäänne kun tässä oli leikkaaja lipsauttanut vähän liiankin kanssa pituutta. Ja sillä tavalla tulee mukavampi käänne näin ohkaiseen trikooseen.  

Hovikuvaaja sai pikkumallista kyllä hauskat poseeraukset. :) 





Aurinkoista pakkaspäivää! Me aloitimme aamun -29.5 lukemilla.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

laiskanpulskeaa

Tänään on ollut semmoinen laiskanpulskea päivä. Toki olen tavoistani poiketen käynyt jopa potkukelkkalenkillä ennen puoltapäivää, tosin siitäkin urotyöstä mies otti kunnian itselleen ja retosteli täällä että naistenpäivän kunniaksi kävi vähän vaimoa ulkoiluttamassa. Mutta hyvä niin. :)

Aurinko oli kirkas, niin kirkas että häikäisi. Tuuli tuiversi ja pyöritti irtolunta, jäädytti kasvot mutta muuten kyllä veri  kiersi niin että ihan virkistyin.
Kun oikein hiljaa kuuntelimme, tuulen seasta metsän takaa kantautui ääni, jota ei ensin tahtonut uskoa todeksi. Joutsenet!

Kotipihaan palatessa nappasimme Helmin kanssa postin laatikosta, ja nauroimme makeasti kun tuuli luki lehdet ennen meitä! Ihana oivallus tuolta viisivuotiaalta. :)

Joskus kun elämä on laiskanpulskeaa, ompelukonekin olisi asemissa pöydännurkalla ja mitään pakollista muuta tekemistä ei muka olisi, voisi kuvitella että siitä vain istuisi ja hurruuttaisi kiemuroita ja koukeroita kankaalle tai jopa ompelisi jotain tarpeellista
.
Mutta se laiskanpulskeus. Kaavoja ei millään jaksaisi alkaa piirtelemään, kankaita leikkaamaan, silittelemään ryppyisiä pellavatilkkuja eikä oikein edes saa ajateltua että mitä ompelisi.

Silloin on hyvä päivä puolata kaikki vanhat ja uudet puolat täyteen ihanan värisiä alalankoja, järjestellä lankalaatikko, teippailla luistavat kirjontalangat kiinni ja siivota neulatyyny.
Seuraavaksi voi ihmetellä oman lankalaatikon värilajitelmaa, miten siellä voikin olla erilaisia vihreitä noin kymmentä eri sävyä,keltaisia vain kahta erilaista ja punaisia ei juri ollenkaan? Harmaat ja ruskeat ovat myös hyvin edustettuina. Tietääpä ainakin mitä seuraavalla reissulla ompelulankakaupaan mennessä pitäisi tarttua mukaan.

Lisäksi voi kokeilla kaikkia erilaisia tikkaustekniikoita pikku tilkuille (jos jaksaa hakea kankaita) tai testailla erilaisia tapoja langoittaa kone kirjontalangalla ettei se luistelisi pois rullalta ihan omia aikojaan. Tämmöinen päivä on ihan omiaan tutkia helmirasioiden sisältö, järjestellä aarrelaatikoista se pienempi (isomman järjestelyyn pitää olla ahkeramman oloinen päivä) ja loppujen lopuksi voi ommella pienen mutta niin tarpeellisen ompelutyön. Ompelukoneen painijalan alla kuuluu olla joku tilkku silloin kun se on ikäänkuin lepovuorossa. Jokaisella itseään kunnioittavalla  :) ompelijalla pitää tietysti olla oikein kunnollinen , kirjottu pehmuste. Nyt on. :D




Tämän päiväisten pulskeiden tunnelmien lisäksi pari muuta kuvaa...sinisävyinen tilkkupeitto on jo matkannut serkkulaan pienelle serkkuvauvalle. Toinen punasävyinen odottaa vielä että pääsen nuuhkimaan yhtä pikkuista tyttönyyttiä ihan täällä lähellä.


Keskeneräisiähän ei yleensä esitellä...mutta oikeastaan tämä on ihan viimeistelyä  vaille valmis, muutamaa käsinommeltavaa juttua ja jonkun toisen hurahtaneen näkemystä siitä vieläkö siitä jotain puuttuu.

 Tunnelmatyö tämäkin. Äidistä.  Monista syistä johtuen  on ollut vaikea tehdä. Mutta niin tärkeää saada tämä sen toisen työn rinnalle tuohon hyllyn reunalle.



Touhutöppönen nauttii  näistä kirkkaista talvikeleistä! Lumityöt on kivoja ja  potkukelkkaa on kiva potkuttaa.

Tauko on joskus paikallaan, touhuhepullakin.  Muistakaapa tekin viettää laiskanpulskeita päiviä aina välillä...ne tekevät ihan hyvää. :)

Laiskanpulskea on niin hyvä sana. Jostain se hyppäsi tähän tämänpäivän tunnelmaan, ihan varma en nyt ole oliko se Vaahteramäen  renki-Aatu  vai oliko se kuitenkin Impivaaran veljekset joista käytettiin tätä kuvaavaa ilmaisua?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

kaikenlaista

Ihminen on kummallinen. Tai ainakin minä. Yhtenä päivänä tuskaannun tähän kaikkeen tavaraan ja romuun perinpohjin ja toisena päivänä innoissani haalaan sitä tänne lisää.

Muutaman viime päivänä olen päässyt kiertelemään kirpputoreja. Aarteita on tarttunut mukaan....mm pitsiliinoja, helmikoruja, kaikkia kummallisia koruja, vanha silkkipaita... ja matkalaukku.


Priimakuntoinen iso matkalaukku, hienoilla sivutaskuilla ja sisäpuolisella taskupussilla...väri joku ruskea...konjakinruskea?

Vähän siinä oli semmoista vanhaa ummehtunutta tuoksua...mutta vanha kunnon soodakäsittely poisti sen ainakin suurimmaksi osaksi. Ehkä vielä toisen käsittelyn vaatii. Eli ripottelin purkista reilusti soodaa laukkuun sisäpuolella ja ulkopuolelle..hieroin sitä kankaisiin  ja annoin vaikuttaa yön yli. Aamulla imurointi. Joihinkin muihinkin ei-niin-hyviin-tuoksuihin on kyllä tämä soodajuttu auttanut!


Kirjontalankahankinnasta tässä myös muutama kuva...vielä en ole kovin paljoa käyttänyt, mutta opettelen. :)  Kauniita ovat joka tapauksessa. Vähän vilahtaa pitsiliinaostoksetkin, ja yksi kuvansiirtokokeilu.

Ja sitten siskon kukkapää. Tämä on taidetta.



Täälläpäin Suomea on hiihtoloma. Tekee se viikon loma kyllä hyvää noille koululaisille! Ja saavathan siinä aamuherätysvastaavatkin vähän huilia....Oikea hiihtolomatunnelma on kyllä ainakin säiden puolesta,lunta on metritolkulla, lisää tulee koko ajan ja aurinkokin on paistanut niinkuin silloin ennen  vanhaan hiihtolomilla. Kevään tuntua.
 Ketunpesän väki on ollut vähän siellä, täällä ja tuolla, hiljaista on ollut täällä kotipesän tuntumassa..tänään vähän jo vilkastuu.

Tänään on myös yksi tärkeä merkkipäivä! Pienimmäinen juhlii syntymäpäiväänsä. Ihana, höpsö,  iloinen jutunkertoja, totuudentorvi  ja touhuvarvas täyttää kolme vuotta. Niin suuri ja niin pieni...Ihana ikä.


Pikkukekkerit pidimmekin jo sunnuntaina oman väen voimin, Kummeja ja muita juhlijoita kutsumme tässä lähipäivinä. :)

Kolme sormea vaatii hieman harjoitusta!


Onnea, rakas pikku aurinko!