tiistai 19. maaliskuuta 2013

väärän jalan tahtiin

Miten sitä voikaan nousta niin väärällä jalalla? Kun kuitenkin on vain kaksi vaihtoehtoa? Kerrassaan ankea päivän aloitus.

Vartin liian pitkä torkuttaminen,pieni kiire koulukyyteihin,  hervottomaan huutomäryyn vierestä herännyt natiainen joka ensitöikseen maastoutui puhtaanpyykin kasaan ja potki sen muutaman neliön alallale. Keittiössä majaileva  leipäpussi-voirasia-astiakaaos ja ilman sukkia kävellessä askel askeleelta paheneva muruvallankumous.
Herätysjuhla, myöhäisillan vuoroista väsyneet nuoret urheilijat, urheilemattomat  muuten vaan kroonista aamumökötystä potevat senikäiset, märkien pyykkien aromi kodinhoitohuoneessa,  pari muuta aromia, sekalaisten vaatekappaleiden majailu joka tuolilla, pyyhearmaada  ja täpötäysi roskis. 

Taiteilijoiden värikynät, paperimeri ja teroitusroskat.
 Ei kaikkia jaksa edes kirjoittaa.

Tietokoneen virus joka haittaa ja hidastaa bloggaamista,  avonaiset geeli- ja kiinnepullot joista kolmeveen on kiva ohimennen suihkautella sinne ja tänne, korkittomat huulirasvat, tyhjät vessapaperihylsyt vessan lattialla, 
päänsärky-, kuume- ja lihassärkyvirus joka on muuttanut meille ja siirtyy tyypistä toiseen sitä tahtia että ehkä juhannuksena kaikki ovat sairastaneet,hukassa olevat hiusharjat, pompulat ja pinnit, puhumattakaan noista parittomista hanskoista ja epämääräisistä kalulahuiveista joita kukaan ei käytä ainakaan jos kysytään. Kuulakärkikynällä koristellut valkoiset paidat, edelleen olemassaoleva mekkokaaos ompeluhuoneessa, ratkaisematon vaateongelma ensi lauantain juhliin ja  tekemätön juhlakenkäinventaario. Pari muuta luvattua tekemätöntä ja eteenpäin viemätöntä asiaa. Selvittämätöntä virastoasiaa ja muuta ärsyttävää. 


Noin niinkuin yhden aamun ärsytykset. Ja päivän päälle löytyy lisää.  Takuulla.

Ellen sitten vaihda maisemaa ja ota ompelukonetta mukaan. Jos kehtaisin niin jättäisin kaikki alahuuli pitkällä kulkevat uhmaikäiset ja vähän vanhemmat potilaat ja puolipotilaat yhden isomman potilaan hoteisiin ja tulisin takaisin toivottavasti eri jalalla.  Harmi vaan kun sekin vanha sanalasku että" minkä taakseen jättää sen edestään löytää"  pitää paikkansa juuri näillä koordinaateilla.
Että ei kannata, sekään.

Kauhean pettynyt olen itseeni kun en tämän keväthössötyksen keskelläkään saa kaiveltua itsestäni tämän positiivisempaa juttua.

Jos oikein kaivelisin ja kuoputtaisin niin saisin jonkun positiivisemman jutun aikaiseksi, ehkä.  Vaan en näillä fiilareilla...ehkä huomenna jo ne toiset fiilarit.
Tai mahdollisesti jo iltapäivällä.

Aamutuimaan luin fb-seinältä  pari reipasta ja pirteää elämännohjetta. Alkoi entistä enemmän väärä jalka vipattamaan. Ei auta pelkkä asenne täällä, ei. Ei auta kuin imuri, moppi, ja työkintaat. Ja ehkä roskalava,remonttimies ja pankkilaina. 





28 kommenttia:

  1. Laita Hanna oikeen kaunista musiikkia päälle, niin kaunista, että hymy alkaa edes hetkeksi löytymään. :) Kuvittele, kun kotihommailet, että olet koneen ääressä luovassa touhussa tai haaveilet vain samalla. Ja sitten ajattelet, että kun tämän olen tehnyt, koti näyttää kauniimmalta, kauniilta. Jospa ne pahalla mielellä olevatkin tai ne "laiskimmatkin" alkavat hommiin. Sitten keitätte hyvän mielen kahvit!♥
    Tsemppiä päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. musiikkia tulee nykyisin kuunneltua tosi vähän. tahtoo kait olla kaikkea muuta ääntä niin monenlaista, että enempäänsä ei siedä. tosin aamupäivisin täällä toisinaan hyvinkin rauhallista, ehkä silloin. pitää muistaa. :)

      Poista
  2. Uskallanko tunnustaa,että ihan mahoton naurattaa... huh. Mulla on monesti paha siivo ja silloin toivon,että kunpa kukaan ei tulisi käymään...siis lähes jokapäiväinen toive. Nykyisin vaan imetän,on tämäkin yhenlaista kesyttämistä. Natiainen:) Ps. Juhannus tulee taas aivan vaivihkaa nopeasti! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tunnusta pois vain. :) sama toive kyllä lähes joka aamu..aamusiivous on ihan jokapäiväinen rutiini. tai siis, pitäisi olla. :)

      imettäminen on ihana lupa olla tekemättä siivouksia ja muuta, ja onhan se aika ihanaakin. nauti siitä ihan hyvällä omallatunnolla. :)

      hui, onko juhannus ihan kohta??

      Poista
  3. Sano yksi positiivinen asia, semmoinenkin varmasti oli. :)

    Mukava lukea. Itsellä lähinnä semmoinen olo, että miten tästä elämästä selviää. Mies sanoi, että ensin tämä päivä loppuun ja sitten muut. Kokeillaan miten käy!

    Tykkäsin erityisesti tuosta "alahuuli pitkällä kulkevat uhmaikäiset" -jutusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eiköhän niitä löydy, plusmerkkisiäkin. :) vaikkapa yksi pieni tailuri joka täällä piti näytöstä...väkisin alkoivat suupielet kääntyä ylöspäin. ja oli varmasti muitakin. vaikka on ne joskus aika hakusalla...plussat.

      tuohan se olisi hyvä ohje. ensin tämä päivä ja sitten muut. miten vaikeaa se joskus on!!!

      eihän vain sielläkin joku kulje alahuuli pitkällä? :)

      Poista
  4. No voi, että kun minunkin täytyy sanoa, että naurattaa, vaikka eihän se naurun asia ole, kun toinen herää väärällä jalalla.... Toivottavasti nyt menee jo paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. väärällä jalalla nousussa EI ole mitään nauramista! :D ei, tosiaan. aika surkuhupaissa se alkaa kyllä olla kun puolet porukasta alkaa olla saman mökötysviruksen kourissa, ja itsestäänkin sitten huomaa että jaa, se on tarttunut minuunkin.

      parempia päiviä mahtunut tähänkin viikkoon. :) moraalista krapulaa poden kun tämänkin pahan päivän tänne blogiin iskin. nooooo,jos ottais opikseen ja muistais seuraavalla kerralla. :)

      Poista
  5. Etsi ne kässäkerhon ensi kerran läksyt -siis ne vaaleanpunaiset rillit silmille ja fiilistele ;-)
    -mammavirpi-

    VastaaPoista
  6. no mutta...joskus sääki naurat itte tälle vuodatuksellesi,usko pois!Aurinko paistaa risukasaanki,kevättä kohti mennään ja kesää ja juhannusta ja....
    kärpäsenä katossa surruuttelin tuon hupaisan hauskan tekstin aikana,vaan tuntui,niinku oisit kirjoittanu meidän arjesta :) jotenka samassa veneessä ollaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä sitten eläkkeellä kaipailen näitä aamuja.:)

      Poista
  7. Voi mieletöntä, kuin niin totta ja taidokkaasti kirjoitettua totta kaikki tyynni:)! Itellä myös monesti tuommonen vääräjalka-aamu. Ja tunne, että on saanu ihan liian isot kengät niihin vääriin jalkoihin. Että pitäisi osata ja pystyä paljon enemmän kuin voimat riittää. Ja taito. Mie luulen,että sillä on myös jotaki tekemistä semmosen asian kanssa, kuin luovuus ;). Että jos olis vaan semmonen puhtaasti käytännöllinen emäntä, niin mikä olis ollessa, kun ihan elon nautinnoksi heiluis harjan varressa ja pitäis kaiken ojennuksessa. Eikä ainakaan haikailis ommella ja uutta luoda. Mutta kun ei ole, niin pittää tyytyä sietämään kaikkea kaaosta ja suurta epätäydellisyyttä. Ainaski minun. Muista en uskalla sanua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi! täälläkin just ne suuret saappaat. ja tuo-- niin "kärsin" välillä tästä kun olis niin mukava tehdä sitä ja tätä ja innostuu siitä ja tuosta ja sitten koko muu touhu leviää kuin ne kuuluista jokisen eväät.

      miten sitä oppis sietämään tätä epäjärjestys-kaaos-siivouspäiväjokapäivä-elämää? oisko jotain kurssia? :)

      Poista
  8. Voi niin! Yhdyn todella alkuperäiseen tekstiin sekä edelliseen kommenttiin. Että tällaisen taivaanrannanmaalarin joka kulkee joko polviaan myöten suossa tai sitten metri maanpinnan yläpuolella, pitäisi koittaa selvitä suurperheen organisaattorina. Ihanaa että on tällaista vertaistukea! Miten se saarnaajankirjan kohta niistä ajoista menikään... Kaikelle on aikansa auringon alla, on aika itkeä ja aika nauraa... Eikö siellä vaan sanotakin että on aika äitien valittaa kun huolia on liikaa, ja on aika iloita siitä että murheet ajallaan jäävät taakse. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanalta kuulostaa tuo metri maanpinnan yläpuolella. :) ei paha. :)
      siihen kun kykenee edes hetkittäin niin on se sentään jotain!

      taivaanrannanmaalari. :) aika hyvä ammatti. :)

      Poista
  9. Ihan kuin meidän aamusta ois kirjoitettu.... Varsinki tänä aamuna on just tuolta tuntunut.... Ensinnä ihan liian aikasin herännyt taapero,joka ei millään nukahda uuestaan... Sitte ne perinteiset koululaisten aamutappelut.... (Meillä ne kerkiää sen 2h. tapella aamulla,vaikka linkku lähtee 8.07) Ja nyt nämä äitin ihana puuro koululaiset täällä.... Kokoajan tapellaan ja joku märisee....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli siis kirjottaja

      Sanna S.

      Poista
    2. sulla siellä melko pientä se sakki-siinä on omat haasteensa. kukaan ei vielä oikein ota vastuuta jne. ja se hyvä puoli on tässä kun alkaa olla lähes aikuisia talossa niin niiden kanssa voi (joskus) puhua ihan järkevästi asioista, pienille kun joutuu usein vaan toteamaan että nyt näin. ja se siitä.

      virtaa sinnekin, arkeen.. :)

      Poista
  10. siis ,että muillaki...
    luulin olevani ainoo ihiminen maanpäällä,joka kokee jonkin asteista ankeutta :(
    tsemppiä meille kaikille äiti-ihmisille T:Anny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jonkunasteinen ankeus kuulostaa oikein tutulta termiltä. kuulostaa sitä olevan muuallakin...vaikka tosiaankin usein tuntuu että muut mennä porskuttavat hymy korvissa ja kaikki rullaa ihan itsekseen. ja itse koittaa irvistyksentapaisen ilmeen kanssa kaahottaa.

      laitetaanko kevätankeuden piikkin? jospa se tästä. :) taas kerran. :)

      Poista
  11. Voi kun kotosta. :D Voimia seuraaviin, kenties parempiin päiviin!! Muistetaan, että niin kauan kuin nuo luettelemasi ongelmat on niitä eniten päähän ottavia ongelmia, on asiat lopulta aika hyvin. Kaikesta huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kotosta. :) en nyt tiedä siitä eniten päähän ottavasta...:) mutta on maailmassa suurempiakin ongelmia kuin nämä, se on kyllä niin totta.

      itseasiassa tämä kotoinen arki on semmoista kohtalaisen mukavaa ja leppoista, mitä nyt välillä kompastelee omiin vääriin jalkoihinsa..ja välillä vähän toistenkin.

      Poista
  12. Ihan pakko vastata. Ei ole kyllä koskaan tapana kommentoida, mutta nyt sait noilla väärällä jalalla kommenteilla minut tuntemaan jonkinlaista megaempatiaa. Ja sanavarasto ja sanan käänteet kukkii, tulen niin mahdottoman hyvälle tuulelle. Olet varmaan rento tyyppi. Ei muuta ku ole ylpeä itsestäsi, vaikka luovuuden ja realiteetin yhteensovitus on ehkä erityinen taiteenlaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos kommentistasi. :) megaempatiasi on tainnut tulla tänne saakka, sillä kummasti on kuljettu jo monta päivää ihan oikeilla jaloilla. ei väärillä lainkaan. :)

      rennosta tyypistä en tiedä :D muuta kuin että joutuu sitä joskus oikein haeskelemaan itsestään.

      Poista
  13. Ne vessapaperirullanhylsyt on hyviä saunanpesänsyttyjä tai kiikareita tai kaukoputkia. Timanttejaki niistä saa, mutta ne timantit ei oo ainakaan tämän äitin parhaita ystäviä. Voisin sille teijän Touhu-Lyylille vähän vihjaista niitten teko-ohjetta, jonka on meijän Touhu-Lyyti kehitelly: Ensin vessaan ja ovi lukkoon. Sitten lavuaariin tulppa paikalleen ja laske sinne vettä. Kaikki paperihylsyt sinne likoamaan, että ne aukeaa timanteiksi. Sitten ne jätetään vessan pöydälle kuivumaan, niin että joka paikka kastuu ja lattiallekkin valuu vettä. Kun ne on kuivunu, vaihdetaan vesivärien kera pesuhuoneeseen ja ovi lukkoon. Siellä timantit maalaataan runsailla väreillä iloisen värisiksi, joka nurkkaa ja laitaa myöten. Lopuksi tuotokset saunan lauteille kuivumaan, ei haittaa vaikka väriä vähä sinnekkin valuu, lauteet on muuten tylsän näköset. Että tämmöstä! :D
    Jotenki nuo hylsyt kolahti, jos et sattunu vielä huomaamaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi apua...apua.timantteja.vessapaperihylsytimangeja. onneksi touhulyyli ei osaa lukea, voisin kuvitella että kolahtaisi :D tämä tekniikka.

      touhulyyli on erikoistunut kaikkeen vesipitoiseen touhuun paitsi hiustenpesuun.ja ovi lukossa, ehdottomasti! voi että mikä touhulyylin sielunsisar siellä asuukaan... mua niin jäi naurattamaan tämä, koko juttu kaikkine vesineen ja hylsyineen ja väriraitoineen. kiva mennä saunomaan timanttien sekaan :D

      Poista
  14. Vaikka nuo samat asiat ottaa niin päästä täälläkin niin nauroin vain hervottomasti. Miten joku osaakin kirjoittaa niin mukaansa tempaavasti :D
    Mukavaa pääsiäistä koko Ketunpesän poppoolle!

    VastaaPoista