torstai 29. syyskuuta 2011

voitto kotiin! :)

Muistatteko tämän postauksen alimman kuvan? Paikallisen  lehden järjestämä kuvakilpailu on nyt ratkennut ja voitto tuli kotiin juurikin tuolla samaisella kuvalla....hovikuvaaja tietysti asialla. :)

Kuvakilpailun teemana oli lemmikit. Äänestäjät olivat sitten valinneet tämän suosikikseen, täytyy kyllä tunnustaa että itse unohdimme koko äänestystouhun..kiitos vain kaikille äänestäjille tätäkin kautta. :)

Tässä vielä linkki lehden sivulle: http://www.raahenseutu.fi/Uutiset/1194698672849/artikkeli/hildan+ja+alman+katseenvaihto+vakuutti.html

Joskus onni potkaisee. :) Ja mukavaltahan se tuntuu .:)

-hanna-

tiistai 27. syyskuuta 2011

kolme iloista maatuskamummoa




Mangonkeltaisen trikoon ja ruskeasävyisistä kankaista ommellun itsetehdyn "kankaan" (juju-kirjan idea) yhdistelmä muotoutui liivihameeksi...maatuska-aplikset  helmaan ja hurahduskirjonta. :) Helman kanttasin keltaisella vinonauhalla.

Ai että mitäkö siinä oikein lukee? No ilopilleri! :)

-hanna-

maanantai 26. syyskuuta 2011

maatuskatunika



Värikäs, iloinen, hieman slaavilaishenkinen tunika sai kuvausaamun kirpeydessä kaverikseen vanhan villaliivin...ja jotenkin ne niin sopivat toistensa ystäviksi. :) Tunika on Löytö-palan mangonkeltaisesta ohuehkosta trikoosta ommeltu, kaava on oma, mallia otettiin perintönä tulleesta lindexin tunikasta. Maatuskatkin ovat perittyjä ;) , siksaknauha arkistojen kätköistä,pallonauha Suomalaisesta kirjakaupasta. Nappi kesällä tehdystä nappikaupasta. :)

Kirjonta on venäjänkielinen  ja tarkoittaa suomeksi pikkuista tyttöä. Vähän oli orientoitumisvaikeuksia kirjoa venäjänkielistä tekstiä,ei oikein meinannut käden ja silmän,( puhumattakaan aivojen mukaantulosta) yhteistyö toimia varsinkaan takaisinpäin tullessa...mutta ihan se on kiva. :) 

Tyttösen mielestä se on ihanaihanaihana joten on kai se sitten. :) 
Joitakin pieniä juttuja voisi tehdä toisin kun näin jälkeenpäin ajattelee ja tutkii ompelusta. Nimittäin tuossa inspiraationhuumassa ei aina ehdi ajatella loppuun asti. Hihojen poimutukset eivät ole ihan keskenään vertailukelpoisia, mutta sekin todennäköisesti häiritsee vain ompelijaa. Hihakäänteen olisi voinut ommella keltaisella langalla ja kirjonnassa olisi riittänyt vähempikin vahvistaminen...ja tietysti olisi ihan mukavaa jos se kirjoitus menisi suoraan...mutta onneksi lapsi on liikkuvainen ja paitakin pyörii siinä mukana. :)

Tyttönen lähtee pian uusi paita päällä esikouluun , ja tänään on tärkeä päivä-sillä on KOULUKUVAUS.

-hanna-



Jotain tämänsuuntaista on tulossa noille pikkusiskoillekin. 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

O niinkuin ompelu

Hirvenmetsästyksen aloituspäivän juhlistamiseksi piti keksiä jotain reipasta ja positiivista energiaa tuottavaa tekemistä. Ihan ensiksi piti kuitenkin raivata tilaa sille mukavalle tekemiselle joten aamupäivä kului siivoskellessa mutta iltapäivällä päästiin tositoimiin... ommellessahan se päivä mukavimmin kuluu. :)

Kuvausilma ei ollut paras mahdollinen, ulkona mustaa kuin säkissä ja vettä tulee ...saisi muuten jo riittää, sateenropinaa on romanttista joskus kuunnella mutta liika on aina liikaa. Menee jo ihan yltiöromanttiseksi näillä sademäärillä.
Kuvasin siis pikkuräpsyllä sisätiloissa tämänpäiväistä ompelusta-sen verran huonoja otoksia oli tullut otettua että näytän teille vain makupaloja, ja huomenna lisää valaistuneempia kuveja. :)

Oletteko muuten tulleet ajatelleeksi semmoista seikkaa että ompelua pidetään joissakin  piireissä yksinäisenä ja epäsosiaalisena harrastuksena? Saatetaan jopa ajatella että  harrastaja kyhjöttää nurkassaan koneensa ääressä ja hiljaa itsekseen  jupisee koneen kummallisia mielenliikkeitä ja sylttyominaisuuksia.
Siinäpä ovat väärässä kyllä nuo piirit! Ehei-tänäänkin totesimme ystävän kanssa vastatusten pöydän ääressä ommellessa että miten mukava harrastus kun sen voi jakaa! Ja parasta siinä onkin se jakaminen. :) Toisen ideat ja oivallukset, omat ja kaverin pienet (ja isommatkin) ratkojantarpeet ja löysät alalangat...paranevat vain jakaessa. Puhutaan siinä sivussa päivänpolttavat asiat halki, poikki ja pinoon ja vähän muuallekin, nauretaan itselle ja toiselle, ihastellaan ja suunnitellaan.  Endorfiinit nousivat ihan kohisten ja tällä jaksaa taas monen huononkin päivän yli. :)
 Yksi lisälonkero tähän monipuoliseen harrastukseen on sitten tämä nettimaailma. :)  Blogistanian käsityökorttelissa vallitsee uskomattoman hieno henki. Kannustava, positiivinen ja  ideoita sekä inspiraatiota  jakava. :)  Ihan niinkuin meillä täällä tänään kun ihan nokatusten ommeltiin. :)

Voisin varmaan kirjoittaa aiheesta sivutolkulla, mutta säästän nyt teidät moiselta :) ja näytänpä vilauksen tämänpäiväisestä ihanan inspiroivasta ompeluksesta, johon tarvittiin idearikkaan kanssaompelijan lisäksi googlen kääntäjää ja muutamaa muuta nettisivua. Niin, ja sitä ompelukonettakin. :)





Tämäntapaiset hirvestysompelukset saavat jatkoa tulevinakin lauantaipäivinä. Tervetuloa joukkoon! Tänään tulijoilla oli mukanaan seuraavanlainen tuliainen:


Erityiskiitokset  vielä leipureille, ruuanlaittajille, pöydänkattajille ja tiskareille. :)

-hanna-

torstai 22. syyskuuta 2011

sadepäivän ilo

Sateisena ja arkisena päivänä on mukava palata kirkkaisiin syyspäiviin....kävimme viime sunnuntaina  puistoretkellä, minä, pikkulikat ja hovikuvaaja. :) Eväät ja uskomaton auringonpaiste, kimaltava meri ja riemusta hihkuvat lapset. Miksi en lähde useammin? Tästä voi vain parantaa...sen verran harvoin tulee käytyä.







Aika mukavilta näyttävät omaan silmään nuo tyttösten värikkäät takit tuolla syysmaisemassa. :) Joissain kuvissa vilahtelevat nuo fleecepipot, joihin  vapaakirjontahurahduksen saanut äiti surruutti tyttösten nimet... pipojen malli ihan hatusta. :)

Ompelurintamalla joulujutut joutuvat hetken odottelemaan tarpeellisempien ompelusten mennessä edelle...eskarilainen sai kahdet uudet housut ja kahdet tuulihousut odottavat inspiraatiota. (lue= aikaa)(mukavampi vain ajatella että se on inspiksestä kiinni :D )

On niin mukavaa kun itsellä on päällä tämä ompelufiilis...uskokaa tai älkää mutta se innostus näkyy tässä kaikessa kotielämässä-kaikki kotityöt sujuvat jouhevammin ja osa ihan itsekseenkin..kun jokin mukava projekti on mielessä.

Sadepäivän iloa teille kaikille!

-hanna-

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

rakkaustarina

Joinakin päivinä mieli askaroi enemmän menneissä hetkissä kuin tässä päivässä. Menneeseen aikaan ajatukset  saattaa johdattaa jokin pieni, yksittäinen esine tai asia, jopa tuoksu.Toisinaan muistoihin palaaminen tekee kipeää, aikaa menetyksistä on kulunut kovin vähän. Päivä päivältä muistot kuitenkin muuttuvat lämpimiksi ja onnellisiksi- niinkuin tänään.

Järjestelin aamulla kodin "aamukaaosta", kuljettelin pienten ja isompienkin lasten tielleen ripottelemia tavaroita paikoilleen, kirjoja, pyyhkeitä, vaatteita...ja jotenkin mielen täytti onni, ilo siitä että me kaikki,juuri me kaikki   olemme tässä. Ne tavarat kertoivat omalta osaltaan elämästä,rakkaista  ihmisistä ja heidän tekemisistään.Mietin lasten kasvamista, vanhimpien lapsien pikkulapsiaikaa ja hymyilin itsekseni muistellessa tuplapoikien touhuamista. Pienimmäisen herätessä ja nauttiessa rauhallisesta aamusta ja sylihetkestä, ajattelin, tämä on minun elämääni. Ja hyvä näin. Välillä tuntuu toisenkinlaiselta, mutta tämänkaltaisten  päivien ja tuntemusten valoa vasten ne epämääräiset kyllästymisen ja jaksamattomuuden tunteet näyttävät kovin vaisuilta.

Siinä järjestellessä oikaisin kirjahyllyn päällä olevia koriste-esineitä joita joku muukin oli aikansa kuluksi pyöritellyt, ja mielessä läikähti  lämpimästi isän muisto.
Kolme vuotta sitten kesällä pappa antoi Miljalle mökiltä löytyneen pienen nuken posliinikupin. Siinä oli Peppi Pitkätossun kuva, ja pappa oli löytänyt sen maasta kun oli kaivanut liiterin takana olevaa maata jossain rakennuspuuhassa.  Milja oli onnellinen tuosta pikkuisesta kupista, sitä säilytettiin kotona keittiön kulmahyllyllä  aarteena, ja joskus harvoin sitä käytettiin, esimerkiksi syntymäpäivillä tai muissa kekkereissä. 


Isän (papan)  kuoltua vuosi sitten kesällä  järjestelimme mökin piharakennuksen tavaroita, ja seinällä koukussa roikkui pussi, jossa oli jotain käärittynä sanomalehteen. Avasin pussin,rapistelin huolella taitellut sanomalehdet auki ja sanattomana katsoin tuota rakkaudenosoitusta.Pussissa oli Peppi-astioita, kermanekka ja iso kahvikannu joka oli liimattu paloista kasaan.Pieni pala puuttui, mutta se vain lisää sen arvoa. 
Vanha, karski, sodankäynyt jäyhä  mies oli löytänyt lisää astioita ja astianpalasia, ottanut ne talteen, pessyt, puhdistanut, liimannut  ja tallettanut annettavaksi pienelle tyttöselle. Niissä on paljon lämpimiä ja rakkaita ajatuksia, rakkaiden käsien kädenjälki, ja nyt kun ne ovat kunniapaikalla kirjahyllyn päällä niiden näkeminen tuo aina mieleen isän ja papan.


Rakkaustarina kauneimmillaan, sitä se on. 

-hanna-

maanantai 19. syyskuuta 2011

tänään

Tänään maanantaina oltiin tehokkaana heti aamusta.


Valtaisa puhtaanpyykin  vuoristo muotoutui tasaiseksi vuorijonoksi, pyykkikaappia vaivaava pöhötauti taltutettiin siten että jo ennen kymmentä kone oli pyörinyt kaksi kertaa. Kymmenen jälkeenkin tosin kone pyörii vielä useammasti.....vähäpyykkinen(vähäisyys koskee siis ainoastaan pyykinpesukertoja) viikonloppu kostatutuu ja koneparka joutuu koville. Tämmöisinä pyykkipäivinä nostan kaikkia maailman hattuja niille entivanhaisille naisille jotka pesivät perheensä pyykit käsin...Onneksi olen syntynyt tälle vuosisadalle ja -tuhannelle. :)

Tehokkaana käynnistyi myös pienimmäisen päivä-sinänsä viikonpäivillä ei ole mitään tekemistä tuon tehokkuden kanssa kun puhutaan tästä puolitoistavuotiaasta...mutta joka tapauksessa eskarilaisen jalanjäljissä mentiin aamupuhde, kiirettä piti (ei tosin eskarilaisella) että kaikki reput, saappaat, lapaset ja pipot sai tämäkin "kouluunlähtijä" kaiveltua. Jälki on sen mukaista.


Eskarilainenkin ehti poseerata ennen kouluunlähtöään. :)



Kolmevuotias tylleröinen osaa ottaa aamut rennosti. Aamupalalle noustaan sitten kun jaksetaan, tänään kymmeneltä, ja syömisen kanssa ei pidetä mitään kiirettä. Aku Ankka kavereineen on joka-aamuista seuraa. :) 


Jospa tätä tehokkuutta riittäisi vielä joitakin tunteja! Luvassa olisi leivän leipomista, pyykkäystä, imurointia,kuskaushommaa ja sitä rataa. Jos tehokkuus olisi päivän kohdillaan niin saattaisi jopa olla illalla mahdollisuus irrota ompeluiltaan!
Toivossa on hyvä elää. :)

-hanna-

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

takista ja takin vierestä

Ompputakki sai vetoketjun ja pääsi heti koekäyttöön. :) Tuolla pienellä viipottajalla kyllä pitääkin olla värikäs takki-niin nopeasti liikkui tuo omppuinen ilmestys tuolla kaurapellossa!(Muoks. siis ohrapellossa, öhöm!Talon sisäinen sensori huomautti asiavirheestä.... :))  Tyttönen löytyy heti ensivilkaisulla. :) 
Takin kaava  on muokkauksien muokkaus vanhasta ottobresta, fleecetakki muistaakseni alunperin. Täällä tämä designer on lisännyt siihen vuoren ja resorit, muuttanut hupun hiippamalliseksi ja askarrellut milloin minkäkinlaiset taskut. Ynnä  muut härpäkkeet. :)
Kangas on kirppislöytö, Finlaysonin optinen omena. Maksoin hyväkuntoisesta verhoparista 3 €. Saa olla kateellinen. :) Vuorena Rukka -tuotteen coretex-versio, musta, ja päälliskankaan ja vuoren välissä ohut fleece tuomassa topakkuutta ja muhkeutta, ja siinä sivussa lämpöarvoja lisää. Fleece on Jyskin euron fleecepeitto, tosi sopivaa ja ohkaista tuohon tarkoitukseen. Kukka-apliksen tilkut pohjattomasta puuvillakangaslaarista.Tykkään hirrrrveästi tuosta kukasta! 
Kerrankin joku näyttää näillä oikeilla silmillä samalta kuin niillä sielun silmillä...noita saattaa ilmaantua lisääkin seuraaviin ompeluksiin.
 :)

Toukka on siellä vain ja ainoastaan siksi että en jaksanut sitä purkaa. Se on toivottoman huonon käsinompelutaidon oppikirjasta otettu esimerkki ja vähän kyllä laskee onnistumisprosenttia...tyllerö tosin tykkää ja sovitaan niin että se on pääasia. :) 

Ompelukärpänen pörrää täällä siihen malliin että kaikki paikat ovat mullin mallin ja niin edelleen.  Luonnosvihkoon ilmestyy uusia suunnitelmia ihan liukuhihnalta. Pikkukoululaiset tarvitsevat peruspaitoja tunikoiden ja mekkosten kavereiksi, joten semmoisia olisi jopa leikattuna useampi kappale. Tosin en taida malttaa ihan peruspaidoissa pysyä...näperrysvaihde on tainnut jäädä pysysvästi päälle.
Vaikka ollaan vasta syyskuussa menossa on täälläpäin näkynyt jo joulun pilkahduksia...pukinkonttiin on suunniteltu Tildatyylisiä nukkeja hepeneineen...niistäkin lisää sitten tuonnempana.

 Lämpömittari näyttää 1.5 astetta. Pipojen ja hanskojen, kaulahuivien, lämpimien housujen ja takkien aika on alkanut. :) 

-hanna-

torstai 15. syyskuuta 2011

kun hätä on suurin

Muutamana päivänä elämä ketunpesässä on ollut varsin vessapitoista. talon toinen pytty on tullut tiensä päähän ja on täten ollut käyttökiellossa.Tämä on luonnollisesti lisännyt ainoan käyttökuntoisen WC:n käyttöastetta. Toinen merkittävästi vessan tienoon ruuhkaa lisännyt seikka johtuu käyttäjäkunnan nuorimmasta osakkaasta. Hän on nimittäin oivaltanut sen mieltäylentävän seikan että saa jo ihan itse vessan oven auki,perässään kiinni ihan lukkoon asti ja toisinaan ihan itse aukikin. toisinaan ei. yhtenä päivänä siis ei.

kuljetuspalvelu oli juuri lähdössä viikottaiselle tiistaikierrokselleen ja oli jättämässä vastuun valmistumassa olevasta ruuasta ja kotiinjäävistä pirpanoista isosiskolle kun eräs seikka kiinnitti kuljetuspäällikön huomion....nimittäin missä mahtoi olla ihanakamala tirriäinen...nooo, vessassa tietysti, lukkojen takana. lukkojen takana kävi mielenkiintoinen loiske ja lorina, monenlainen kolina ja taisi kuulua hiuskiinnepullon suhauskin....huh sentään. kuljetuspalveluvastaava teki pikaisen analyysin tilanteesta ja totesi että aikataulu pettää joka tapauksessa, joten moottorisahaa ei kannata ajatella, eikä palokuntaa. poliisille tuli soitettua, mutta se oli ihan henkistä laatua oleva virka-apupyyntö.

kyseistä vessanovea on jonkun kerran aikaisemminkin aukaistu ulkoapäin vastaavassa tilanteessa ja se seikka ei mitenkään helpottanut tätä ko. tehtävää-lukon keskellä oleva ruuvi oli pyöristynyt  mahdottomaksi aukaista millään asiamukaisella työkalulla. Kokeiltiin koko valikoima ruuvimeisseleitä, haarukoita (hackman,ikea ja joku nimeämätön) ja ompelutarvikelaatikon pinsetit. lukko pysyi tiukasti kiinni... ja lapsi lukon takana komensi kiukkuisesti äitiä avaamaan oven.Välillä näpsyteltiin valoja, pimeästä vessasta kuului vain "oho! " ja "hui!". Lopulta(noin varttitunnin siistin yrittämisen jälkeen) petti äidin hermo ja niinpä hän riskiryhmään kuuluvana otti suurimman mahdollisen meisselin (talttapää) ja väänsi karmin sijoiltaan ja lukko napsahti ulos kolostaan.



                             
                                                                      VAPAUS!

pönttö oli täynnä paperia,hammasharjat olivat kaikki altaassa, käsisuihkun toimivuutta oli testailtu ja pönttöharja oli purjehtinut toiselle puolelle pönttöä.En tiedä mitä kaikkea pönttöharja oli matkallaan kokenut mutta en ehkä haluakaan kovin yksityiskohtaista selostusta.

tänään toiseen vessaan on asennettu upouusi pytty! käyttökielto jatkuu vielä huomiseen, mutta sen jälkeen pidämme juhlalliset avajaiset ja leikkaamme nauhan poikki ihan niinkuin virallisissakin avajaistilaisuuksissa. :) tosin nauhan varsinainen tarkoitus on estää pytyn ennenaikainen käyttö, sillä kaikesta tiedottamisesta huolimatta aina löytyy joku joka ei ole kuullut että pönttöä ei ole vielä virallisesti lanseerattu.


täällä vietetään siis varsin arkista elämää. :) touhukasta,tavallista,ärsyttävää, hupaisaa,- kiireistäkin, mutta niin kuulostaa olevan teillä muillakin. :)
jotta teille ei jäisi kovin vessanhajuinen tuoksu  tästä lukuhetkestä, laitan vielä lopuksi mahdollisesti ähkyä aiheuttavan kuvakavalkadin meidän päivistämme -mutta nämä olivat minusta niin ihania!









keskiviikko 14. syyskuuta 2011

priorisointia


Syksy on mukava vuodenaika! Elämä on tasaista, ei loma-aikatauluja, energiaa jää kaikkeen muuhunkin kuin kesästä nauttimiseen.Kaikilla on omat tekemisensä, harrastuksensa, ja ainakin minussa se sisäinen järjestelmällinen puoli pääsee vallalle.Olisi niin mukava saada arki rullaamaan, tavaroille paikat ja arkirutiinit kulkemaan omaa suloista ja turvallista rataansa. :) Tärkeysjärjestykseen. :)

Priorisointi on päivän sana monissa yrityksissä. Hienolta kuulostava termi on kuitenkin suomeksi ihan niin yksinkertainen (!) asia kuin asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen. Priorisointi on välttämätöntä ihan tässä OY PERHE AB:n  toiminnan pyörittämisessäkin.Koska kukaan ei kuitenkaan ehdi tehdä kaikkea on pakko miettiä jonkunlaista selviytymisstrategiaa.

Priorisointi on helppoa kun tavoitteet ja visiot yms sekalaiset hommat ovat tiedossa. Arkipäivän työjärjestystä priorisoidessa törmää kuitenkin useinkin vaikeisiin probleemiin jotka vaativat nopeaa ongelmanratkaisukykyä, niihin liittyy taloudellista priorisointia ja sosiaalisia paineita.

Osa priorisoitavista asioista on helposti ratkaistavissa ns.eloonjäämisperiaatteella. Toisin sanoen lapsi on pelastettava portaista tai ikkunasta putoamiselta vaikka maito kiehuisi yli tai facebookin chatti piippaisi saapuneen viestin merkiksi. Näiden priorisointien kanssa ei joudeta suuremmin pohtimaan niiden oikeellisuutta tai  tarkoituksenmukaisuutta...ne on vain toteutettava ajallaan ja niiden tullessa vastaan päivän työjärjestyksessä.

Jotkut probleemat ovat luonteeltaan enemmänkin moraalisia, kuten esimerkiksi se , että juoko äiti päiväkahvinsa (ja syökö margariinirasiaan piilotetun pullansa,tai kaksi) ennekuin menee ja pesee (ja hankkii itselleen haisevat kädet) pienen haisevan vaippapöksyn? Vai onko tämä jo eettinen ongelma?

Tavallisimmin kyseessä ovat kuitenkin arkipäiväiset priorisoinnit,kuten samanaikaiseen leipomis-ja ruuanlaitto-operaatioon liittyvät tärkeysjärjestykset.Jos (ja kun) joku kaataa vähintään puolet jauhopussista päälleen ja loput lattialle, pullat palavat uunissa näillä sekunneilla  ja suikalelihat muuttuvat mustiksi  pannulla niin mistä aloitetaan? Tärkeysjärjestys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä ensi tuntumalta saattaa näyttää, sillä jos tyynesti ottaa pullat pois uunista, sammuttaa levyn ja siirtää pannun pois kuumalta levyltä ja aikoo sitten siivota jauhot, on jauhoinen nopeajalkainen lapsukainen ehtinyt jauhoineen joka puolelle taloa ja imurinkin joutuu  valjastamaan mukaan arkiseen leipomis- ja ruuanlaitto-operaatioon. Jos taas aikoo ensin siivota jauhot näppärästi harjalla ja rikkalapiolla, on kuitenkin muistettava että murphyn ja muutaman muun lain mukaan ne ovat kuitenkin yläkerrassa eikä niitä löydy kuitenkaan ensivilkaisulla.Niiden etsimisessä  menisi liikaa aikaa ja sen priorisoinnin tuloksena porukka jäisi ilman suikalelihoja ja söisi palanutta pullaa.

Toisinaan priorisointia joutuu tekemään sillä perusteella että minkä jättää tekemättä ja mitä siitä seuraa. Toisin sanoen kuinka paljon jonkun homman tekemättä jattäminen tai sen siirtäminen myöhemmäksi poikii lisää hommaa. Kun on suurin sisäisin järjestelyin ( lapsenvahtivuorojen jakaminen, tiskivuorot, yms) päässyt marjapensaille aikomuksena poimia marjat ennen rastaita, alkaa sataa. Kastua ja poimia? Luovuttaa marjat rastaille joita sade ei suuremmin haittaa? Poimiako marjat vai antaa pyykkien kastua? Kuivaat loppuviikko sisällä sateessa kastunutta pyykkiä? Lista on loputon... ja aiheuttaa monenmoista päänvaivaa pitkin päivää.

Priorisoinnin onnistumisen ehdoton edellytys on tehtävien delegointi. Hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu että johtaja osaa delegoida hommat oikeille alaisille, sille joka tekisi juuri tämän homman paremmin, nopeammin ja jopa mieluummin kuin joku toinen.osan hommista voisi delegoida suoraan roskikseen (olisiko termi kenties deletoida) ja osa tehtävistä pitäisi priorisoida korkeammalle tehtävälistassa kuin joku toinen.OY PERHE AB  on ajatellut laittaa päällikkötason toimitusjohtajakouluun, tai ainakin lainata kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta pidettäväksi sängyn alla.(siellä ovat säilytyksessä yöpöydän puuttuessa ne kaikki muutkin opukset joita luetaan sitten joskus kun on priorisoitu siihen aikaa!)

Arki on haasteellista. Pienistä osasista koostuvaa, monenkirjavaa ja sille asettaa haasteita aikataulut, niiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen, tulo-ja menopuoli ihan taloudellisessakin mielessä, ja OY PERHE AB: n ollessa kysymyksessä yltiösosiaalinen ilmapiiri.

Nyt priorisoin tuon pienen, tuhisevan ja äkäisen  räkänokan tähän kainaloon, sen jälkeen on muitten tärkeysjärjestysten vuoro. :)

-hanna-

tiistai 13. syyskuuta 2011

maanantaina mamma meni...

Maanantait ovat nykyisin kivoja päiviä. Joskus muistan kuulleeni puhuttavan joissain piireissä maanantaiahdistuksesta tai sen tapaisesta, ja ehkä muistan joskus kokeneeni jotain senkaltaista tai ainakin sinnepäin. Maanantaipäivä sisältää paljon latautunutta odotusta tulevan viikon ohjelmasta, ehkäpä pienoista huolta ehtimisistä ja aikaansaamisesta, toisinaan ärtymystä siitä että leppoisa viikonloppu sujahti ohi eikä oikein tiedä missä välissä.
Maanantaisin saattaa olla väsymystä, aikainen ylösnousu ei ole nannaa yökukkujalle joka jokaikinen viikonloppu keikauttaa rytminsä etelämeren saarten vuorokausirytmiin, eikä rytmitajukaan auta sitä asiaa että koulut ja työt (noin yleensä) alkavat aamuisin.

Tänä syksynä maanantait ovat olleet pelkästään hyviä päiviä. Ompeluiltojen siirtäminen maanantai-illoiksi ansaitsisi suorastaan Nobelin rauhanpalkinnon! Aamupäivä ja pitkälle iltapäivään kuluu kotona mukavasti suunnitellessa ja valmistellessa ompeluksia iltaa varten.(muutama pesuhuoneen lattialle  purettu vessapaperirulla ja pari levitettyä nuudelipakettia, yksi lattialle sirpaleiksi lennätetty muki ja yksi läheltäpiti-ikkunastaputoaminen  eivät tunnu missään! Viimeksimainittu tosin aiheutti muutaman ylimääräisen nopeahkon  askeleen ja epämääräisen joukon sydämentykytyksiä.) Koululaisia odottaa kotona hyväntuulinen (mahdollisesti pullantuoksuinen, jos valmistelut ompeluiltaa varten ovat edenneet jouhevasti) äiti joka iloisesti jakaa kaikenlaisia vastuuvuoroja kotiinjääville lapsenvahdeille ja pakollisten kuskaamisten(tänään ei ollut hömppäromaanipäivä, vesisade muutti suunnitelmia) jälkeen  huikkaa ovelta iloiset heipat ja katoaa menohinsa.Voisiko viikko paremmin alkaa?


Ompputakin hupun keskisauma ei oikein ollut mieltäylentävä näky. Kuvion kohdistaminen ei ollut käynyt mielen vieressäkään ja jotain siihen piti keksiä-leppäkertun hylkäsin siitä proosallisesta syystä että pyörylöitä(pilkkuja) on ankea aplikoida, ne ovat enemmän ja vähemmän soikioita ja kuusikulmioita. Jossain aivojen (?) sopukoissa alkoi versoa ajatus kukasta, hieman irtonaisine terälehtineen ja hetken tuumailun ja värkkäilyn jälkeen se muotoutui ja valmistui ja löysi paikkansa hupun sauman kaunistuksena. :) (sen sijaan kaunistukseksi ei voi sanoa toukkaa joka majailee etukappaleella...pitää koettaa kuitenkin tyytyä sen ulkonäköön,minkäs sille mahtaa.) 


 Aika reipas ja rempseä kukka siitä tuli, sopii kuitenkin takin tyyliin ja pikkutyllerökin osasi sanoa "kukka" heti  nähtyään tuotoksen. :) Takki on nyt kantteja ja vetoketjua vaille valmis...ja tyllerö tykkäsi takistaan niin että koko ilta piti viipottaa takki päällä edestakaisin.Yhtäkkiä  ovelta kuului vain "heippa" ja sinne vilahti ompputakkinen tyttönen,syksyiseen pimeään iltaan , vesisateeseen vaippasillaan  kuusi numeroa liian isoilla kengillä.:) 

-----------

 Olen hämmentynyt, iloinen, sanaton. Teitä käy täällä niin paljon. Kiitos mukavista sanoistanne, täällä ja kohdakkain, ne lämmittävät. Ilman teitä tätä ei olisi olemassa. :)

-hanna-

lauantai 10. syyskuuta 2011

jauhemainen juttu

Silloin kun on edellisen päivän ja illankin siivonnut, siivonnut ja siivonnut niin että syke nousi välillä hyvinkin urheilusuorituksen(myös henkinen syke, mentaalipuolen harjoitukset ovat kuulemma nykyään tärkeitä urheilussakin) puolelle ja lihaksia särkee ei välttämättä jaksaisi seuraavana aamuna aloittaa yhtä tehokkaana....Toki tavarat ovat kohtalaisen hyvin paikoillaan vielä näin lauantai-aamuna klo10 mutta jotain arvoituksellista täällä oli tapahtunut.

Taustatietona kerrottakoon että  ketunpesässä oli huomattavan vilkas aikainen aamuhetki-meillä yöpyneet nuoret miehet (3kpl) , omat tuplapojat ja paikalle aamyöstä 4.30 kurvailleet mopokuskit,autonkuljettaja  ja muutama muu  lähtivät ajelemaan sählyturnaukseen kolmensadan kilometrin päähän. Lisäksi aamuyöstä lähti liikkeelle talon yksi metsämies, asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että tänään alkaa metsälinnunpyynti joka on mahdottoman mielenkiintoista hommaa. Lisäksi mies lähti siihen pakolliseen sivutoimeensa kuudeksi. Olisi kyllä ollut kotioloissakin käyttöä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvojalle. :)



Me naiset jäimme siis tänne nukkumaan suloista Ruususen  ;) unta...kunnes tästä äiti-ihmisestä alkoi tuntua että miten on niin tympeä nukkua kun koko ajan on niinkuin olisi hirveästi muruja sängyssä...ja ihan selkeästi en hoksannut mikä lisätuoksu oli myös ihan nenän alla mutta sekin selvisi aikanaan.. Alkukantaisten vaistojen avulla unen läpi huomasin että tehopakkaus (1,5 v) on kadonnut kainalosta ja sillä seikalla saattaa olla jotain tekemistä niiden murujen kanssa.... koko sänky oli jonkun kummallisen jauheen vallassa! Nenän alla ja hieman myöhemmin jalan alla oli kurkkuviipale. Ei kiva ihan aamutuimaan.  Ihan heti en saanut oikein ratkaistua jauheen arvoitusta-se näytti perunamausteelta, mutta ei ollenkaan tuoksunut samalle, pyykkipulveria se ei onneksi ollut, joten ei auttanut muu kuin sännätä tekemään tarkempia tutkimuksia. keittiön ja olohuoneen lattialla sitä samaa jauhetta oli kohtuullisia kasoja, sohva oli saanut osansa jauheoperaatiosta ja äidin ilmapuntarin lukemat laskivat sitä mukaa mitä pitemmälle tutkimukset etenivät...

Aromisuola. Purkki löytyi tyhjänä kummallisesta paikasta ja eihän siinä muu auttanut kuin viritellä  antenninsa imurointitaajuuksille...taas.Siinä häärätessä huomasin että jauheoperaatio oli saanut rinnalleen myös mehutiivistekylpyjä...tiskikoneen ja jääkaapin ovea pitkin lattialle valuneita raitoja jynssätessä valmistelin mielessäni jonkunlaista alustusta pidettäväksi aiheesta: miksi purkeissa ja purnukoissa on suljettavat kannet!



Tuletteko kuuntelemaan? :)

-hanna-

P.S. onni onnettomuudessa kuitenkin että aamuöiset lähtijät eivät olleet jättäneet auki esimerkiksi ketsuppipulloa aromisuolan sijaan!kaikenlaisia kauhukuvia  alkaa piirtyä takaraivoon-alustuksen tarve on ilmeinen.

perjantai 9. syyskuuta 2011

jotain minusta, kenties sinustakin? :)



täyttä elämää-blogin Hannelelta sain tässä jokin aika sitten tämmöisen hienon tunnustuksen-kiitos!  

Tunnustukseen kuuluu kertoa
3 lempiasiaa:

1. Väri
2. Ruoka
3. Paikka jossa haluaisit käydä.

1. Tätähän nyt kyllä pitää ihan pohtia... Värit ja varsinkin lempivärit vaihtelevat minulla aina mielialan , vuodenajan ja minkä milloinkin mukaan-mutta jokuhan tähän on löydettävä.... sanoisin että kaksi värimaisemaa on ylitse muiden, ne löytyvät molemmat luonnosta ja en sen tarkemmin osaa oikeaa värin nimeä niille sanoa kuin että kypsä viljapelto on mielestäni niiiiin kauniin värinen! Toinen on syksyinen neva/suo vinossa auringonvalossa..ja jos ihan perinteinen väri pitää sanoa niin ehkä se on suklaanruskea. :)


2. Lempiruokaakin on tosi vaikea nimetä, päädyn kuitenkin uuniloheen aurajuustokastikkeella ja lohkoperunoilla. :)


3. mökkihöperönä tästä listasta tulisi armottoman pitkä...on niin paljon semmoisia paikkoja joissa haluaisn käydä! Koti-Suomessa ihan ensiksi haluaisin  muutamaan hyvään  kangaskauppaan :) mutta sivistyneempi minä haluaisi  vaikkapa vanhaan Raumaan käydä tutustumassa..tai Turun linnaan. Jos ulkomaille lähtisin ihan sillä periaatteella että minne haluaisin (eikä sillä mihin saakka pörssi riittää)  niin voisin kuvitella että Islanti olisi se paikka. Ehkä. Tai vanha viikinkien kauppareitti Hurtigruten.  Se vasta olisi melkoinen elämys! Eihän sitä tiedä vaikka sitten eläkkeellä. :) (eläkkeellä mahtaa muuten olla melkoisen kiireistä  :) )


Tunnustukseen kuuluu jakaa se eteenpäin kivoihin blogeihin. Aika monessa vierailupaikasssani tämä onkin jo kiertänyt-minäpä heitän tämän tunnustuspallon teille, ihanat ketunpesässä vierailijat!  Blogistit voivat napata tämän tästä mukaansa ja teiltä muilta toivoisin näkeväni vastauksia ihan tuohon kommenttilaatikkoon kirjoitettuna. Olisi mukava saada tietää lisää teistä. :)

-----------------------------

Perjantaiaamu täällä ketunpesässä valkeni hyvin sotkuisessa ja nuhruisessa säässä. koko viikko on ollut matalaa ja korkeampaa lentoa paikasta toiseen, ajoa ja kiirehtimistä. Kotona on käyty vain kääntymässä ja sen huomaa.Varsinainen myrskytuuli oli riepotellut kaikki romut ja vähemmän romut ympäriinsä-pitkin ja poikin taloa ja pihamaatakin. Sotkupuhuri on iskenyt ikkunoihin, levittänyt rasvaiset jälkensä niiden lisäksi kaikkialle ovenpieliin ja tuolien käsinojiin, penkkeihin, puhumattakaan ruokapöydästä.Murusade on ollut enemmän kuin paikallista. Sanoisin että  sitä on esiintynyt koko alueella. Eikä se mitenkään kuurosadettakaan ole ollut, jatkuvasti on tihuuttanut jäljistä päätellen.  Lammikoita, suorastan tulvaa  siellä ja täällä, ja varsinkin täällä.Joka puolella on tuulen heittelemiä puolipitoisia vaatekappaleita, askartelun tuotoksia, sarjakuvia ja muuta elämisen ja nimenomaan OLEMISEN  jälkiä. Lastenhuone on trombin runtelema. (teinien huoneisiin ei uskalla kurkistaa, siellä voi olla trooppinen hirmumyrsky) Mitään muuta järjellistä selitystä ei tuolle kaaokselle voi olla olemassa.
 Nämä sääilmiöt ovat tuoneet mukanaan erilaisia viruksia, todistettavasti silmämääräisin diagnoosein on varmistettu  ainakin pyykkipöhö, tiskipöydän paisumistauti ja muutama muu nimeltä mainitsematon vaiva.
 Näiden paikallisten sääilmiöiden jälkiseuraamuksena alueella saattaa esiintyä rajua ukkosia, jyrinää ja salamointia joka hiipuu vähitellen sitä mukaa kun siivoustuuli pyyhkäisee sotkupuhurin aikaansaannokset mennessään.

Nyt avaan ikkunat ja ovet, ajan sotkupuhurin kartanolle ja toivotan siivoustuulen tervetulleeksi !Seuraavaksi  koetan päästä mahdollisimman vähillä jyrisemisillä ja salamoinneilla seesteisempään ilmanalaan. :)

Hyvää perjantaita!Pirteitä siivoustuulia ja sen jälkeen leutoja  löhötuulia  itsekullekin, tarvittaessa ompelutuulahduksiakin. :)

-hanna-

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

matalalentoa

Melkoista haipakkaa olleet nämä viime päivät! Lauantai-illan rauhallinen kahvihetki on muisto vain. :)Sahansoittoa kuunnellessa ja notkuvan herkkupöydän antimista nauttiessa pääsi kyllä irti tästä kotihässäkästä. Teki hyvää. :)

Hyvää teki myös yhden kuskausreissun ajanviete..en kyllä tiedä kehtaako sitä näin julkisesti oikein ilmoittakaan-mutta kyllä, minä istuin tunteroisen museon rannassa rantapenkillä hömppäromaanin kanssa ja nautin syysauringon lämmöstä ja raittiista merituulesta...ja hiljaisuudesta, ja siitä hömppäromaanistakin. :)
siis fiksut ja järkevät äiti-ihmiset eivät kait harrasta tämmöistä...mutta senkin uhalla taidan mennä ensi maanantainakin! :)

Eilen ja tänään ompelukuumemittarin lukema on alkanut kivuta pikkuhiljaa korkeuksiin..kimpsut ja kampsut taas puolestaan näyttävät valuvan pikkuhiljaa alaspäin...olohuoneen pöydälle on nyt leiriytynyt ompelukone kavereineen.Takintekoonhan sitä piti alkaa, kun lapsella ei yhtään takkia ole ja yhtään oikein sopivaa siis ainakaan ja juuri semmoista näille keleille ja vähän kylmemmillekin..kun siis totuus on se että takkeja on joka koukussa ja naulakossa...mutta ei tietenkään juuri tämmöistä. :)  Hyvä syy pitää aina olla ompeluille. :)Takit vaan on niin kivoja tehdä. Optinen omena -kirppislöytö siis jatkojalostuu parhaillaan pienimmän tyttösen syystakiksi.

Vielä ei valmista, taskuja ja muita näperryksiä tehdessä tuhraantui yllättävän paljon aikaa! Niskaan tulee mustan vuorin päälle ihan huvin vuoksi koristepala jossa vapaakirjonnalla pikkutyllerön  nimi. Aika dramaattinen takista ehkä tulee...punaista ja mustaa. Mutta aika draamakuningatar on kyllä takin käyttäjäkin...temperamenttia löytyy, ja sisua. Niiden  kaikkien tehosekoitinominaisuuksien lisäksi!




Vähän vielä mietityttää toukka-aplikoinnin paikka.  Uusi leppäkerttu-apliskin  alkoi hahmottumaan päässä kun sain taskut valmiiksi. Niissä oli jotain leppäkerttumaista. Kumpi olisi mukavampi? Toukka vai kerttu? Siinäpä ne nyt sitten meneekin yöunet. :)
---
Tuli tuossa vielä mieleeni, että matalalento on kaiketi kuitenkin parempi kuin korkeammman ilmanalan vastaava--eipähän ainakaan putoa korkealta, jos ja kun tipahtaa. :)

-hanna-