maanantaina mamma meni...

Maanantait ovat nykyisin kivoja päiviä. Joskus muistan kuulleeni puhuttavan joissain piireissä maanantaiahdistuksesta tai sen tapaisesta, ja ehkä muistan joskus kokeneeni jotain senkaltaista tai ainakin sinnepäin. Maanantaipäivä sisältää paljon latautunutta odotusta tulevan viikon ohjelmasta, ehkäpä pienoista huolta ehtimisistä ja aikaansaamisesta, toisinaan ärtymystä siitä että leppoisa viikonloppu sujahti ohi eikä oikein tiedä missä välissä.

Maanantaisin saattaa olla väsymystä, aikainen ylösnousu ei ole nannaa yökukkujalle joka jokaikinen viikonloppu keikauttaa rytminsä etelämeren saarten vuorokausirytmiin, eikä rytmitajukaan auta sitä asiaa että koulut ja työt (noin yleensä) alkavat aamuisin.

Tänä syksynä maanantait ovat olleet pelkästään hyviä päiviä. Ompeluiltojen siirtäminen maanantai-illoiksi ansaitsisi suorastaan Nobelin rauhanpalkinnon! Aamupäivä ja pitkälle iltapäivään kuluu kotona mukavasti suunnitellessa ja valmistellessa ompeluksia iltaa varten.(muutama pesuhuoneen lattialle  purettu vessapaperirulla ja pari levitettyä nuudelipakettia, yksi lattialle sirpaleiksi lennätetty muki ja yksi läheltäpiti-ikkunastaputoaminen  eivät tunnu missään! Viimeksimainittu tosin aiheutti muutaman ylimääräisen nopeahkon  askeleen ja epämääräisen joukon sydämentykytyksiä.) Koululaisia odottaa kotona hyväntuulinen (mahdollisesti pullantuoksuinen, jos valmistelut ompeluiltaa varten ovat edenneet jouhevasti) äiti joka iloisesti jakaa kaikenlaisia vastuuvuoroja kotiinjääville lapsenvahdeille ja pakollisten kuskaamisten(tänään ei ollut hömppäromaanipäivä, vesisade muutti suunnitelmia) jälkeen  huikkaa ovelta iloiset heipat ja katoaa menohinsa.Voisiko viikko paremmin alkaa?

Ompputakin hupun keskisauma ei oikein ollut mieltäylentävä näky. Kuvion kohdistaminen ei ollut käynyt mielen vieressäkään ja jotain siihen piti keksiä-leppäkertun hylkäsin siitä proosallisesta syystä että pyörylöitä(pilkkuja) on ankea aplikoida, ne ovat enemmän ja vähemmän soikioita ja kuusikulmioita. Jossain aivojen (?) sopukoissa alkoi versoa ajatus kukasta, hieman irtonaisine terälehtineen ja hetken tuumailun ja värkkäilyn jälkeen se muotoutui ja valmistui ja löysi paikkansa hupun sauman kaunistuksena. :) (sen sijaan kaunistukseksi ei voi sanoa toukkaa joka majailee etukappaleella...pitää koettaa kuitenkin tyytyä sen ulkonäköön,minkäs sille mahtaa.) 

 Aika reipas ja rempseä kukka siitä tuli, sopii kuitenkin takin tyyliin ja pikkutyllerökin osasi sanoa "kukka" heti  nähtyään tuotoksen. :) Takki on nyt kantteja ja vetoketjua vaille valmis...ja tyllerö tykkäsi takistaan niin että koko ilta piti viipottaa takki päällä edestakaisin.Yhtäkkiä  ovelta kuului vain "heippa" ja sinne vilahti ompputakkinen tyttönen,syksyiseen pimeään iltaan , vesisateeseen vaippasillaan  kuusi numeroa liian isoilla kengillä.:) 

-----------

 Olen hämmentynyt, iloinen, sanaton. Teitä käy täällä niin paljon. Kiitos mukavista sanoistanne, täällä ja kohdakkain, ne lämmittävät. Ilman teitä tätä ei olisi olemassa. :)

-hanna-