Silloin kun on edellisen päivän ja illankin siivonnut, siivonnut ja siivonnut niin että syke nousi välillä hyvinkin urheilusuorituksen(myös henkinen syke, mentaalipuolen harjoitukset ovat kuulemma nykyään tärkeitä urheilussakin) puolelle ja lihaksia särkee ei välttämättä jaksaisi seuraavana aamuna aloittaa yhtä tehokkaana....Toki tavarat ovat kohtalaisen hyvin paikoillaan vielä näin lauantai-aamuna klo10 mutta jotain arvoituksellista täällä oli tapahtunut.
Taustatietona kerrottakoon että ketunpesässä oli huomattavan vilkas aikainen aamuhetki-meillä yöpyneet nuoret miehet (3kpl) , omat tuplapojat ja paikalle aamyöstä 4.30 kurvailleet mopokuskit,autonkuljettaja ja muutama muu lähtivät ajelemaan sählyturnaukseen kolmensadan kilometrin päähän. Lisäksi aamuyöstä lähti liikkeelle talon yksi metsämies, asiaan vihkiytymättömille tiedoksi että tänään alkaa metsälinnunpyynti joka on mahdottoman mielenkiintoista hommaa. Lisäksi mies lähti siihen pakolliseen sivutoimeensa kuudeksi. Olisi kyllä ollut kotioloissakin käyttöä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvojalle. :)
Me naiset jäimme siis tänne nukkumaan suloista Ruususen ;) unta...kunnes tästä äiti-ihmisestä alkoi tuntua että miten on niin tympeä nukkua kun koko ajan on niinkuin olisi hirveästi muruja sängyssä...ja ihan selkeästi en hoksannut mikä lisätuoksu oli myös ihan nenän alla mutta sekin selvisi aikanaan.. Alkukantaisten vaistojen avulla unen läpi huomasin että tehopakkaus (1,5 v) on kadonnut kainalosta ja sillä seikalla saattaa olla jotain tekemistä niiden murujen kanssa.... koko sänky oli jonkun kummallisen jauheen vallassa! Nenän alla ja hieman myöhemmin jalan alla oli kurkkuviipale. Ei kiva ihan aamutuimaan. Ihan heti en saanut oikein ratkaistua jauheen arvoitusta-se näytti perunamausteelta, mutta ei ollenkaan tuoksunut samalle, pyykkipulveria se ei onneksi ollut, joten ei auttanut muu kuin sännätä tekemään tarkempia tutkimuksia. keittiön ja olohuoneen lattialla sitä samaa jauhetta oli kohtuullisia kasoja, sohva oli saanut osansa jauheoperaatiosta ja äidin ilmapuntarin lukemat laskivat sitä mukaa mitä pitemmälle tutkimukset etenivät...
Aromisuola. Purkki löytyi tyhjänä kummallisesta paikasta ja eihän siinä muu auttanut kuin viritellä antenninsa imurointitaajuuksille...taas.Siinä häärätessä huomasin että jauheoperaatio oli saanut rinnalleen myös mehutiivistekylpyjä...tiskikoneen ja jääkaapin ovea pitkin lattialle valuneita raitoja jynssätessä valmistelin mielessäni jonkunlaista alustusta pidettäväksi aiheesta: miksi purkeissa ja purnukoissa on suljettavat kannet!
Tuletteko kuuntelemaan? :)
-hanna-
P.S. onni onnettomuudessa kuitenkin että aamuöiset lähtijät eivät olleet jättäneet auki esimerkiksi ketsuppipulloa aromisuolan sijaan!kaikenlaisia kauhukuvia alkaa piirtyä takaraivoon-alustuksen tarve on ilmeinen.
Tuli vaan mieleen että olikohan kummipoika yökylässä? Teidän poika oli ainakin niillä joku aika sitten :)
VastaaPoistahannele: joku samanniminen ainakin :) saattoipa vaikka olla! :) maailma on pieni, meidänkin pojat tosiaan sielläpäin silloin tällöin kulkevat. :)
VastaaPoistaVooi-voi! Mäkin harrastan nuita alustuksia joskus. Jotenkin kuulijakunta ei kuitenkaan oo kauheen innostunutta aina. ;) Eikä sanoma mee aina kovinkaan "kuuleville korville". Olen kyllä luennoinut siitäkin aiheesta, miten joillakin on korvat vaan koristeena.
VastaaPoistaMutta meillä on yks aamu vuosia sitten herätty siihen, kun pönttöharja hiipi parisänkyyn. Harjaa talutti just tuommonen touhukas puoltoistavee. Arg!
voi hyvänen aika,mikä tättähäärä siellä pyörii:)ihan oon jo tuon vaiheen unohtanu,mitä kaikkea tuhoa voi saada aikaan pikku-kaveri:)
VastaaPoistamukava herätys kieltämättä!
Ei oo tainnu tulla koulukaverin terveiset perille ;)
VastaaPoistaOnneksi oli sentään puhtaat jauhot pussissa - elämän suolasta nyt puhumattakaan! :)
VastaaPoistatuula: aletaanko kiertäviksi alustuksen pitäjiksi? :D vessaharjaa ei oo vielä näkyny...on tosin vain päivien kysymys.
VastaaPoistasuvi: nimenomainen tättähäärä! kaikkea ehtii kun vain on ripeä. :)
Hannele: ai laitoitko terveisiä? :) pojat majailivat tuolla yläkerrassa ja itse olin illan pois niin en edes oikein nähnyt kaikkia kunnolla. :) urheilijanuorukaiset olivat jo hyvissä ajoin nukkumassa ja valmistautumassa peleihin. :)
kummitäti: siinäpä se asian ydin taisi tullakin. :) varsinainen elämän suola :) ja ihan puhtaasta tekemisen innostahan tuo heppu häärää...meidän kaikkien iloksi ja virkistykseksi. :)
Ei kun sisko on tainnut joskus laittaa ;)
VastaaPoistaHuh huh ! Nuo on niitä ärsyttävimpiä juttuja...purkkientyhjennys. Perunajauhotkaan ei ole kovin kiva siivottava, mutta ei ole kyllä mehutiivisteetkään. Hildalle vaan lämpimät terveiset! ;)
VastaaPoistaTerv. Eeva-Liisa
Pistipä silmään virkavallan edustaja, jota miehesi edustaa? Täällä yhden samanmoisen vaimo. Asian vierestä: Ottaako sulla koskaan päähän poliisien työajat vai ootko jo niin sinut asian kanssa? Voi että tuntuu välissä, et huh heijaa vuorotyöläisen perheen elo, kun lasten kanssa yksin tolskaa illat tahi viikonloput keskenään.Elämänmakuisia kirjoituksia ja voi niin tutunkuuloinen touhukas taapero teidänkin kodissa.*Pöperö-Maija*
VastaaPoistaHannele: vai semmoista :) jotain puhetta tulikin tuossa illansuussa :) ilta kuluikin muistilokeroita kaivellessa ;)
VastaaPoistaEeva-Liisa: Hilda kiittää! :) kaikenlaista sotkua sitä on tähän ikään mennessä tullut kyllä taaperoikäisen jäljiltä siivottua! toisaalta ankeaa, toisaalta niin uskomattoman hupaisaa...:)
Pöperö-Maija: no jopas sattui. :)ottaa ne väliillä aikalailla päähän...ne työvuorot. aina silloin kun muut ovat vapaalla ja "juhlivat" niin kaveri on töissä...ja varsinkin silloin kun lapset olivat kaikki pieniä oli ärsyttävämpää kun ei ollut oikein juttukaveria pitkiksi viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi. ehkä minä olen jo jonkun verran sinut työvuorojen kanssa-olen oppinut että kun on pitkä ilta/viikonloppu "yksin" niin silloin tehdään jotain omaa juttua...esim. ompelua. :) ei siitä muuten selviä. :)
Käyn lukemassa blogiasi, koska se on niin hauska ja virkistää päivääni. Minun hoidettavani ei ole läheskään noin aikaansaapa ja touhukas. Häntä rajoittaa ikä 90 vuotta ja hermo-lihassairaus, mutta haasteensa hänessäkin. En tiedä saitko edellisellä kerralla selville kuka olen. Tuo virkapukuinen on käynyt meillä koneasioissa onneksi vain. Hoksaatko siitä?
VastaaPoistaOlipa siinä aromaterapeuttinen aamupuhde. Elämänmakuinen blogi :)
VastaaPoistakätsymummu: onpa mukava kuulla että virkistyt. :)Ja voimia sinulle omiin haasteisiisi, kuulostavat nekin melkoisen haasteellisilta. kyllä tiedän kuka olet. :)
VastaaPoistaanonyymi: siinäpä oiva nimitys tuolle operaatiolle! huippu! :) elämänmakua taitaa olla välillä aika sakeastikin, mutta siitä pitää kirjoittaa mikä itselle on tärkeää ja rakasta. :)