maanantai 23. huhtikuuta 2012

sattuuhan sitä.kai teilläkin?



Tulipas tässä yhtenä kauniina aamuna testattua yhtä kuuluisaa kansanviisautta. Niitähän on suomen kieli pullollaan, ja kyllähän vanha kansa tietää. Yövuoron jälkeen tunnelmoin pehmeästä tyynystä ja yleensäkin unesta, enkä arvannut että kokeilisin  miltä tuntuu mennä ruuan päälle maate.

Tämän kokemuksen perusteella voin vankkana mielipiteenäni kertoa, rakkaat lukijat, että mielestäni tuohon kansanviisauteen ja sen käyttöön liitetään liiaksi ylenpalttisia ja outoja positiivisia ulottuvuuksia, kuten leppoisaa makoilua ja syvää rentoutumista. Tässä empiirisessä tutkimuksessani en havainnut edellä mainittuja vaikutuksia, enkä myöskään kokenut ylevää, ihmeellistä hyvänolon tunnetta eikä mieleeni edes juolahtanut ottaa pieniä nokkaunia(jotka usein liitetään siis tähän kansanviisauteen) siinä ruuan päällä maatessani. Voileipä selän alla ei tuntunut mitenkään mieltä ylentävältä.

 Välitön seuraamus ei ollut niinkään rentoutunut, päinvastoin. Ruuan päälle maate menemisestä seurasi vain välittömiä puhdistustoimenpiteitä ja vuodevaatteiden vaihtoa.

Toisaalta, näin jälkikäteen ajateltuna tapahtumalla oli loppujen lopuksi oma rentouttava vaikutuksensa.  Yövuoron jälkeisessä väsymystilassa ruuan päälle maate- oivallus aiheutti  hihityksen josta  ei ollut tulla millään loppua.

Että ei se vallan huono tapa ole, mennä ruuan päälle maate. Kokeilkaapa vaikka!

Iloista alkuviikkoa! Muistakaa ruokalepo!


-hanna-

torstai 19. huhtikuuta 2012

hereillä(kö)?

Tänään säikähdin ruokakaupassa yhtä tyyppiä.Se katsoi vihanneshyllyn takana olevasta peilistä ja oli kerrassaan ankean näköinen. Sen tukka hapsotti ja niskassa oli eilinen ponnari, ilme oli myrtynyt ja koko olemus suorastaan nuutunut. Kaikkein pahinta olivat kuitenkin silmäpussit. Voi raukkaa.



Oikein piti ravistella itsensä hereille. Piti vähän ottaa ryhdikkäämpi asento, siloitella enimmät hapsotukset ja laittaa se eilinen  kauluksen alle piiloon. Silmäpusseille ei mahtanut äkkiseltään mitään mutta jotenkin ne piti koittaa naamioida iloisemman ilmeen ja hymyntapaisen taakse. Ei hirveän hyvin onnistunut.



Virkistystoiminta on selkeästi ollut puutteellista.
Istahdin sohvan nurkkaan tämän kovin varatun läppärin kanssa ja en aio luopua paikastani ja koneesta ennenkuin silmäpussit vähän tasoittuvat. :)

Ketunpesään kuuluu kummia !! Valkoista maalia on ilmaantunut portaisiin ja portaikon seiniin. Yksi yläkerran huoneista on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Kaksospoikien jäljiltä se kyllä olikin lievää voimakkaamman ehostuksen tarpeessa...tasoitetta hioessa mietin että on kyllä mielenkiintoista perehtyä poikalasten arkipäivien ajanviettotapoihin ja sielunelämään tästäkin vinkkelistä. Mistähän ne kaikki kolot ja kaiverrukset ovat sinne ilmaantuneet? Minkälaisen ajatuskulun päätteeksi seinästä löytyy mahdollisesti talttapäisen ruuvimeisselin jättämiä jälkiä? Kaikille osumille ei löytynyt järjellistä selitystä, eikä niitä ehkä haluttu edes tietää...Mutta nyt on hienot uudet valkoiset ja ruskeat seinät sekä uusi laminaattilattia. Hiano.
Tyttölasten kättenjälkiä oli kyllä myös ihan paikkailtavaksi asti...taideteoksia maalailtiin umpeen  ja sen verran tehokkaalla musteella ne seinässä olivat että siinäpä pysyivät ihmesienestä huolimatta...ja maalikaan ei peittänyt kruunuja ja kukkasia.

Välillä mittailin remonttireiskalta kuumetta..En lääkinnyt. :D
Mielenkiinnolla odottelen mihin maalia seuraavaksi ilmaantuu.

Tässä blogipäivitysten välimaastossa ehdittiin käydä mökkireissullakin. Sää ei suorastaan suosinut, räntää satoi vaakasuoraan ja vettä pystysuoraan. Pienessä mökissä riitti kuitenkin ihmeellisen hyvin tekemistä ja touhuamista jopa tuolle touhutöppöselle.


Pääsiäisviikolla sisko oli mökkeilemässä ja meri oli vielä jääkannen alla. Viikkoa myöhemmin ulappa oli avoin. Kiertelin kameran kanssa rakkaita paikkoja...Löysin varaston kätköistä pari aarrettakin. Vaikka taitaa tosiaan olla niin että toisen romu on toisen aarre.  ;)







Mukavaa oli katkaista arki. Pakkaamisesta aiheutui muutama rytmihäiriö ja purkaminen on vieläkin vaiheessa. Silti kannatti.



Sain yhdeltä ystävältä palautetta blogipäivitysten puuttumisesta. :)
Lupaan parantaa tahtia. Silmäpussitkin ihan selvästi tasoittuivat tässä istuskellessa. :)

-hanna-

kuvat mökkireissulta. :)

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäistunnelmia

Pääsiäistunnelmissa.... Pääsiäiskukko oli muninut viime yönä munansa kummallisiin paikkoihin! Yksi yllätysmuna löytyi pienistä sydänkumppareista, toinen oli löytänyt tiensä uuden haalarin taskuun ja näin aamupäivällä puolenkymmentä pääsiäismunaa odottaa vielä löytäjiään...:)  Eivätköhän nekin löydä tiensä parempiin suihin. Vihjelappusten teko on aika mukavaa puuhaa. :)

Pääsiäistunnelmissa  latasin viikon takaisia trulleilukuvia koneelle. Kotiseudulla virvotaan lankalauantaina, ja alkuun tänne pohjoisempaan muutettuamme emme hoksanneet palmusunnuntaina varautua pieniin noitavieraisiin. Nyt omat noidat kyllä pitävät huolen muistamisesta. :)



Pienimmäinen trulli oli alkuun hieman hämmästynyt moisesta naamansotkemisleikistä mutta jotenkin kummasti innostui ja kierroksella oli kuulemma lompsotellut kumppareillaan ihan olohuoneisiin asti koreineen. :)



En tiedä onko teillä muilla palmusunnuntaita edeltävän illan perinteitä...meillä on. :) Silloin kierretään kaikki mahdolliset kaupat etsimässä höyheniä virpomisoksiin. Tällä kertaa höyhennykset olivat loppuunmyytyjä kaikissa paikoissa, ja jouduttiin laittamaan luovuus peliin. Kauniita kukkia kasvoi pajunoksiin servettihyllyn valikoimasta. :)





Trullikierros kuljetuspalvelun kera. :) Ihana isosisko. :)


Mukavaa ja rentouttavaa Pääsiäispäivää, auringonpaistetta ja mukavaa yhdessäoloa kaikille! Me saamme tänään kaukaisia, harvinaisia vieraita, niin mukavaa. :)

-hanna-

torstai 5. huhtikuuta 2012

vuodatus



Huhhuijaa miten aika kiitää...päivät ja tunnit vain vilahtelevat mennessään. Ja voi miten onkin ärsyttänyt tuo edellisen jutun otsikko kun se on tuossa noin kauan keikkunut!! Otsikointia kannattaa näköjään funtsia, paha päivä tuli, oli ja meni, sen jatkoksi tuli ihania ja kauniita, hyviä päiviä ja tuo yksi se vain aina siinä kummitteli. Tosipuheessa saattoi olla välissä otsikonkaltaisiakin päiviä että ei se sillätavoin ihan pieleen mennyt..
Blogiparka on jäänyt  vähälle huomiolle-onneksi te olette kuitenkin käyneet vaikka minä en ole tänne asti selvinnytkään kuin yön pimeinä tunteina jolloin näppäimistöltä ei ilmesty kuin julkaisukelvotonta tekstiä.

Sitä olisi pienen kirjan verran. Kaikenlaista pyykkiahdistusta, ärsyttäviä väsymysvuodatuksia ja siivotonta menoa. Mutta ei niitä viitsi muistiin kirjoittaa... siinä on jo ihan tarpeeksi että ne ovat olemassa...joten laitetaan muistiin semmoista jota viitsii ensi viikollakin lukea ja jonka julkaistuaan kehtaa mennä kauppaan ilman valeasua.

(valeasuja on onneksi säkillinen, että jos joskus lipsahtaa vähän kelvottomampikin juttu.)

Reilussa viikossa ehtii tapahtua monenmoista-normaalin sähinän ja suihkinan lisäksi ihan jotain erityistäkin. Pitkästä aikaa pääsimme häihin! Juhlavaa, kaunista, herkistävää, sykähdyttävää. Iloista, onnellista ja tarpeellista, peilata niitä elämänohjeita ja viisaita lauseita omaan elämään.Melkein piti ottaa käsivarresta kiinni sitä omaa joka oli sulhanen kaksikymmentävuotta sitten. :)  Tämä kevät tuo tullessaan kahdet muutkin häät, mukavaa. :)




Kevään valo on huumaava. Aamuiset ylösnousemukset eivät tunnu lainkaan niin pahoilta kuin pimeinä aikoina, myöhäisissä illoissakin hämärä on kuultavaa, keväistä. Yövuorojen ihmeellisyyksiin kuuluu seurata aamun sarastusta...käydä portailla haistelemassa kevättä, kuuntelemassa joutsenten laulua. Pajunkissat pörhistelevät, pienet virpojat toivat ja veivät noita kevään merkkejä.


Touhutöppöset täällä kotona vain parantavat vauhtiaan näin keväällä jos mahdollista vain on. Reippaat ulkoilijat ovat käyneet merellä retkeilemässä. Näistä kimaltavista ja aurinkoisista päivistä pitää nyt nauttia...mukavasti yöpakkaset ovat pitäneet sen pahimman loskamoskan kurissa, vaikka onhan sitäkin toki nähty.


 Pienin kulkee kokoajan varalta kengät jalassa jos sattuisi ovi jäämään joskus auki...ja joskus sattuu. Hips vain ja tyllerö on hipsaissut leikkimökkiin keväiseen asuun pukeutuneena: vaippa, t-paita ja kumisaappaat. Neitokainen on muutaman kerran suhauttanut omatoimisesti suihkuunkin, yhden kerran oli ollut varmaan valmiiksi märkä lattia kun oli pitänyt toppakengät jalassa suihkutella.... Yksi uusi kotityö on myös ilmaantunut rutiineihin. Touhutöppösen jäljiltä lämminvesivaraajan säädin on melko usein nolla-asennossa. Mikäpä siinä, tyttö on tullut isäänsä, säästäväisyyshän on hyve. Toisaalta osoittaisin syyttävällä sormella sitä arvatenkin miespuolista insinööriä joka on kyseiseen malliin suunnitellut tuon säätimen juuri sopivalle korkeudelle 60 cm lattiasta.


Ompelua on tullut harrastettua vain unissaan.Yhtenä yönä näin unta iiiihanaasta kangaskaupasta jossa minä oli töissä. Siellä myytiin maailman kauneimmat napit ja nauhat, sieltä löytyi tukikangasta sataa eri laatua ja mitä siellä ei ollut niin sitä ei tarvitakaan. Siellä oli Kokkolan vanhasta kankurin kamarista se piiitkä myyntitiski ja se ihana vanha vaaka rautaisne punnuksineen.. Mistähän ne sinne tupsahtivat?

 Yövuorojen jälkeisenä iltana ajattelin piristää itseäni ja ommella. Leikkelin  raitatrikootunikan, siihen mätsäävät apliskankaat ja kaikki mutta ei siitä tullut ihan mitään. Tunikasta puuttui toinen takakpl vaikka muka moneen kertaan tarkistin että kaikki palat on leikattu..sitten säädin siihen puuttuvaan palaan puuvillakankaan jonka poimutin yms ja kiinnitin väärinpäin. Poimutuksen reunakäänteen ompelu ei onnistunut mitenkään ja suurta itsehillintää ja itsekuria osoittaen keräsin kaikki pois ja heitin roskiiin. Paitsi en sitä ihanaa aplistilkkua. Harjoituksen puutetta. Jospa taas jonakin päivänä paremmin nukkuneena. :)

Tuon ompeluhetken aikana touhutöppönen oli löytänyt kynän.Seinästä  löytyi kuulakärkikynätaideteos. Eikä lähde pois. Toisaalta, onneksi hän ei ollut sillä toisella kynällä piirtänyt kuin omaan naamaansa.



Aina löytyy asioista valoisampi puoli kun vain tarpeeksi tarkasti ja otsalampulla katsoo.

(Sen lampun paristoja voi muuten ladata kirpputorikierroksella, päiväkahveilla hyvän ystävän seurassa tai jos oikein tyhjäksi on mennyt voi joutua kiinalaiseen ravintolaan. Joskus jopa lomareissulle.)

Muistakaa ladata pattereita! :)

-hanna-