sunnuntai 24. toukokuuta 2015

nyt.

Joku suuri viisaus on olemassa että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Voipi olla! Että nyt on sitten yli 26 00 sanaa tässä postauksessa.  Ja jos luette tarkasti niin saattaapi olla enempikin. Ja katsokaa rivivälitkin. (kun niissäkin aina jotain lukee...)


On juhlaa ja juhlan vierustaa.
Joku on joskus Mörkö, 
joku enemmän pikku Myy.
Mammakin siellä häärää,
ja Poliisimestari.  
 Ruusunoksia maljakossa
 ja ruusu korvan takana-muisto hääjuhlasta.
Touhua-elämää, 
kapsäkki mahtuu kuitenkin välillä kiinni.
 Kullanvärinen päiväpeitto.



Oma koti kullan kallis.
Aarteita
muistoja
värkkäyksiä. 
Hymypatsaiden kaverina 
lumiukko on mitä mainioin!
Pitsi-ikkunat
ja tasapaino-
 hirven kruunu. (t)

Kyltti muistuttaa
 matalalla kulkevasta 
tehokkaasta työmiehestä.
Rakkaasta.

 Nappisilmät, karvakorvat.
Siliteltäviä.
Koiramainen kevät
ja kissanpennutkin kai...
niitä vielä odotellaan.

Mitä vielä? 
:)
Aika paljon.
Kesää kohti!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

pöllöjä ja susimainen kettu

Ihan kaikkea muuta pitäisi tässä koneella puuhata kuin tätä...mutta aikansa kutakin. Nyt lienee tämän aika. :)

Pää on pyörällä kaiken kliinisen neuropsykiatrian lukemisesta ja kaksisormijärjestelmä on kuormittunut ihan yli kun on tullut naputeltua jokunen sivu asiaa ja asian viereistä pohdintaa. Ihan suitsait ei käy hyppäys opiskelijaksi reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen..vaikka niin mielissäni tästä hommasta olenkin!!

Monta  uutta näkökulmaa ja ahaa-elämystä, uusia termejä kasapäin ja hauskoja kaavioitakin miehen ja naisen aivojen eroavuuksista...:D

 Vakavasti puhuen tässä on herännyt paljon miettimisen aiheita, pysäyttäviä ajatuksia lapsuuden kokemuksien vaikutuksista mielen toimintoihin ja mielenterveyteen. Kaikki johtuu kaikesta. Ja miten ihmisen mieli ja aivot ovat niin monimutkainen ja monitasoinen rakennelma että siitä ei voi kuin laidasta piirtää luonnoksen, vaikka onkin kymmenen sivua kirjoitettua tekstiä.

---

Ompeluksia! Ja ihana kultakutripoikanen jota uhkaa tukanleikkuu kun kaksivuotispäivä lähestyy ihan liian kovaa vauhtia. Eihän sitä tiedä kyllä onnistuuko se ja muutenkin onhan se niin ihana tuo tuulitukka.

Eurokankaan pöllödigiprinttitrikoo (aivan kauhea sana :D) tarttui mukaan ihan väkisin. Siitä tuli näpsäkkä raglanhihainen peruspaita mustilla resorikanteilla. Huhuuta on huudeltu kyllä tämä paita päällä. Olen vähän kuosivastainen ihminen (en kyllä tiedä miksi) mutta tästä tykkään...ja joudun ehkä sitä yhtä autoversiota hakemaan kun se meinaa vähän kummitella.




Kuvaukset hoideltiin nuoremman hovikuvaajan toimesta pihamaalla ja ulkosaunalla. :)

Ja sitten  paidan vaihto.

Olen pitkään haaveillut tekeväni poikaselle zentangle-tyyppisen tussipiirroksen johonkin paitaan ja tohkeissani aloin sitten sitä piirtelemään kunnes sain kuningasajatuksen! Päätin tehdä "piirroksen" tussin sijaan ompelukoneen vapaaompeleella. Yhdistin siihen vähän aplikoinnintapaista ja siitä ketusta jonka piirsin tuli yllättävän susimainen otus. Lajinmääritys ei kai ole kuitenkaan kovinkaan oleellinen juttu tässä yhteydessä. 
Kuva siis kirjottu vapaalla ompeleella ensin pääkohdittain paperin päältä lakanakangastilkulle, revitty paperi pois ja jatkettu fiilispohjalta vähän Pinterestistä löytyvien kuvien pohjalta kirjoen. Lakanakangas on kaksinkertainen, muuten. 
Leikkasin kuvan suunnilleen ääriviivoja myöten ja kiinnitin  ääriviivoja myötäillen ompelemalla sen  hupparin etukappaleelle ennen hupparin kokoamista.




Aplikoidut yksityiskohdat keinonahkaa ja   harmaata reaktiivivärjättyä entistä valkoista paitapuseroa.
Lopuksi kiinnitin ompelemalla  kuvion keskiosia myös kiinni hupparin collegekankaaseen  jotta se ei kupruilisi ja pussittaisi pesujen jälkeen. On pesty ja pidetty. :) 

Miten se näyttääkin ihan liian isolta pojalta farkuissa ja hupparissa..mun vauva.  Vieläköhän sille kelpaisi potkuhousut? :)