tiistai 22. joulukuuta 2015

Jouluinen ajatus

Taas on Joulu! Miten se  niin äkkiä tähän vierähtikin, tämä vuosi. Onhan tämä, enemmän ja vähemmän villiä melskettä, helinää helskettä  ja kaikkea sentapaista. Joulupuu on rakennettu ja nyt koristeissaan kiiltää kuusi, koristeet ovat ihanasti yhden matalalla sijaitsevan oksan kohdalle painottuneet..ne saavat olla. Kolme yötä jouluun on. On se vähän niinkin, että täällä  joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy- eikä se aina heti löydy, se tie. Joskus se mutkittelee siellä missä on kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, ja toisinaan se kulkee sitä kumisaapas ja märät ulkohousut-reittiä eli no onkos tullut kesä? Kun käy lämmin henkäys talvisäässä olisi paljon mukavampi sanoa että maa on niin kaunis.  On sitä kuitenkin niitäkin päiviä että reippahasti käypi askeleet, ja on piparin tuoksua, tonttujen juoksua..ja tulee se, että hyvä, lämmin hellä on mieli jokaisen.  Lahjoja, herkkua on siinä monenlaista, ja jos vielä olisi niin että maass  on hanki ja järvet jäässä. Joulu. Paljon tunnetta ja kaikki kauniit muistot. Parasta se, että ei huolta, murhetta kenkään muista ja että joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Onhan se ihana , lämpöinen pysähdys tähän pimeään vuodenaikaan. 

Minä nautin siitä, että on muistojen virta, lapsuuden sadut ja maja rauhaisa ja lasten joulupuu.  Nautin siitä että voin unohtaa kiireen ja melun rasittavan.  Sillä tavalla sydämeeni joulun teen.


Jouluisia ajatuksia teille kaikille! 
Ketunpesäläiset toivottavat ihanaa, lämpöistä ja tunnelmallista Joulua!





tiistai 15. joulukuuta 2015

hengissäoloilmoitus

Voi ystävät hyvät! Tähän päivään asti se kesti: blogitauko. Syksyllä kaksien koulutehtävien puristuksessa tätä kyllä vähän pelkäsin...mutta en kuitenkaan arvannut lähellekään minkälainen rutistus tämä loppujen lopuksi oli. Aika rutussa oli välillä naama ja paperit...ja ihan vähän taisivat olla rutussa ihmissuhteetkin-siltä ainakin tuntui kun ei ehtinyt kehenkään eikä mihinkään pitää yhteyttä eikä muuta kuin tehtäviä uskaltanut päästää edes ajatuksiin...mutta nyt! Todistus on laatikossa ja neuropsykiatriset erikoisopinnot suoritettuna. Taputan itseäni olkapäälle vielä kerran, noin! Oli se aika kova homma. Varsinkin näin jälkikäteen kun miettii loka- ja marraskuuta...huhhhh. Nyt jatketaan sitten yhdellä koululla. Olev juhlallisesti päättänyt että nepsyistä vapautuva aika EI siirry näihin nykyisiin tehtäviin vaan se käytetään kaikkeen muuhun! Oi miten odotankaan että saan tarttua ompelukoneeseen...ja kankaisiin...ja tähän bloginsyrjäänkin. Tätä on ollut ikävä! En vain ole uskaltanut edes avata...enkä edes kurkkia teidän juttujanne kun se olisi vienyt mennessään.

Elämä soljuu silti täällä ketunpesässä aikalailla samaan malliin kuin ennen tätä syksyä. lapset kasvavat..pienimmäinenkin on jo melkein liian iso. Kummasti se vain maailma pyörii vaikka itse on vähän jämähtänyt johonkin päänsisäiseen maailmaan...kokemuksena tästä on jäänyt ennekaikkea se, että selvisin! Ja että vanhakin :) oppii uusia juttuja...ja että perhe pärjää vaikka yksi vakiohuonekalu onkin välillä muualla.

Tämä opiskelun alkuaika on ollut kyllä kaikenlaisen uuden opettelun aikaa. Tietotekniikkaa ja tietokonetta on pitänyt opetella käyttämään muuhunkin kuin hupijuttuihin ja surffaamiseen. On oppimisalustaa, virtuaalisia työtiloja ja onedrivea, jaettuja kansioita ja muokkauskutsuja..tarkastelulinkkejä ja esitysgrafiikkaa. Taulukkolaskentaa...mutta siitä ei sen enempää. :) Lisäksi seikkailua erilaisissa verkkokirjastoissa ja sähköisissä tietokannoissa.  Kehityspsykologiaa, kasvatustiedettä ja sosiaalialan yhteiskunnallista perustaa, ammatillisen toiminnan perusteita ja ammatillista vuorovaikutusta. Ei sovi unohtaa puheviestintää ja oman puheviestinnän kehittämissuunnitelmaa eikä sosiaalipsykologiaa...kirjallisesta ja tieteellisestä viestinnästä nyt puhumattakaan. Saattaa niitä olla vielä muitakin...päänsisäistä ruuhkaa joka tapauksessa.  Neurospsykiatristen  puolella kehittämistehtävän kohteena muistisairauksien kuntoutus ja siihen yhdistettävä neuropsykiatrinen valmennus. On tässä ollut tätä pohtimista ja pähkäilyä.

Ai että! Joulu tulee. Nyt pitää yrittää siihen orientoitua.  Saamme armeijapojatkin siviiliin jouluksi...ja toivottavasti jossakin vaiheessa koko ketunpesäjoukkueen saman katon alle. Sitä odotan!

Ihanaa Joulunodotusta...nautitaan valmisteluista,,salaisuuksista ja tuoksuista.  Tunnelmasta, ihmisistä.