lauantai 26. helmikuuta 2011

ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua

Ihanalla kyläkoulullamme järjestettiin tänään hiihtokilpailut. Toki päivä oli koululaisille koulupäivä jolla korvattiin muistaakseni helatorstain jälkeinen perjantai tai joku sentapainen. Hiihtopäivää kuitenkin vietettiin.
Pihalla oli kanttiini, kuuluttaja megafoninsa kanssa ja paljon iloisia ilmeitä ja reipasta talviurheilumeininkiä.
Perheen pienimille oli myös omat sarjat hiihdettäväksi. Tai- no, tyyli oli vapaa. kirjaimellisesti. ;)


Meiltä pienin osallistuja oli Helmi 3 vuotta, joka oli elämässään toista kertaa suksilla näissä kisoissa. :) Edellinen hiihtely tapahtui edellisenä iltana ihan noin harjoitusmielessä...

Tässä teillekin Helmin hiihtopäivä :




MAALI!




Pieni hiihtäjä ei oikein ymmärtänyt miksi pitäisi kiivetä tuolle kummalliselle korokkeelle ja miksi kaikki ihmiset niin hurrasivat ja taputtivat...mutta saatuaan karkkipussin(mitalista ei ollut apua) pikkuinen voittaja oli oikein tyytyväinen!
Mukava juttu näissä meidän kylän kisoissa on että kaikki osallistujat sijoituksesta riippumatta palkitaan tasapuolisesti samanlaisilla palkinnoilla, olipa voitelu ollut kohdallaan tai ei, :) ja kannustushuudot raikuvat iloisesti ihan kaikille, olipa vauhti sitten mikä hyvänsä, -niin tai tyyli. :)

Kotona joimme sitten mitalikahveja , kolmen kultaisen ja kolmen pronssisen mitalin kera. :)


hiihtolomaa odotellessa...

-hanna-

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

kiitos


Lämpimät kiitokset teille kaikille, tutuille ja tuntemattomille,muistamisesta ja mukanaolemisesta.
Nämä sanat ja ajatukset ovat todella lämmittäneet ja kantaneet näinä päivinä.
Tehneet askeleet kevyemmiksi kulkea.

kiitos.

-hanna-

perjantai 18. helmikuuta 2011

murhetta




"niin lyhyt on matka ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä Taivaan ja maan."


Keskiviikkona 16.2 oma rakas äitini siirtyi tuon kapean rajan yli, lähti enkelten matkaan ikikesään.
Saimme olla vieressä viimeiset hetket, silittää hopeista tukkaa ja ihmetellä Luojan suuruutta.
Elämää ja kuolemaa. Pysähtymistä. Luopumisen suru on valtava. Kyynelten läpi loistavat kuitenkin niin onnellisten päivien muistot. Ja suruun sekoittuu ilo Taivaan levosta.

8 kuukautta sitten oli isän vuoro. Nyt tuntuu niin raskailta edessä olevat päivät. Hautajaiset.

Palaan kun jaksan.

-hanna-

lauantai 12. helmikuuta 2011

tehokas lauantai!



Tänään oli tehopäivä. (onneksi!) Onhan tässä näitä vetämättömyyspäiviä ollutkin ihan tarpeeksi-lähes tulleet tavaksi. Alkuperäinen suunnitelma ei kylläkään tämän päivän osalta toteutunut (onneksi sekin :D) mutta kaikenlaista muuta tuli tehtyä ihan ilman suunnitelmia.

Se alkuperäinen suunnitelma olisi tietysti ollut ompelupäivä. Jotenkin päivä pääsi lipsahtamaan iltapäivän puolelle aikoessa ja sitten pitikin kurvata kauppaan ja sitä rataa. Ja sitä rataa muuten ajettiinkin tänään ihan useampi kierros. Kuljettaja kävi välillä tankkaamassa itsensä ja alaikäiset ja taas mentiin.Ajaessa ihailtiin komeaa auringonpaistetta, ja salaisesti podettiin huonoa omaatuntoa liian vähäisistä ulkoilumääristä.
(kuitenkin rauhoitettiin omaatuntoa katsomalla pakkasmittaria )
Mutta saatiin toki siis jotain aikaiseksikin, nimittäin vasemmalla kädellä siivottiin ja sitten molemmilla käsillä leivottiin. :)

Tehtiin suklaapiirakkaa, sämpylöitä, pikkumunkkeja ja kristallipullia lopusta munkkitaikinasta
kun paistorasva kävi vähiin. Olivatpa aika makoisia, varsinkin ne munkit. :)


Pakkasmittari näyttää nyt -30!tänään lämmitetty leivinuuni hohkaa onneksi koko tupaan mukavaa lämpöä, pikkuihmiset nukkuvat ja tuhisevat peitoissaan ja muutenkin on hyvät fiilikset,kun on koti siistinä ja bonuksena pullantuoksua.

Kiva päivä.

-hanna-

perjantai 11. helmikuuta 2011

liivihameentapainen

pitänee heti laittaa kuvia tästä liivihameen ja tunikan risteytyksestä :)
kaikenlaisia näperryksiä piti upottaa tähänkin niin onpahan sitten pikkuinen pöllökin mukana matkassa. :)
Kullanvärisiä helmiä ja nappilaatikon ihanuuksia-kukkanappeja...



Edessä isossa napissa roikkuu irrotettava pehmolintu. Voi olla että ei pysy tallessa, mutta se riski näissä on otettava. :)
Apliskuvaa piirrellessä ei tule ikinä mieleen että sehän pitää silittää se liimaharso jokaiseen pieneen palaseenkin ja sitten vasta kun on silitysvaiheessa tulee mieleen että vähemmätkin koukerot olisivat riittäneet. :)
Ommellessa miettii että sitäkin olisi voinut miettiä miten nämä kurvit ommellaan siististi.
Mutta tuli valmiiksi ja joitakin pikkujuttuja lukuunottamatta ihan onnistunut. :) (se alunperin mieleen tullut japanilaishenkisyys jotenkin väheni tästä työn edetessä mutta pilkahduksia siitä on havaittavissa. )

Helmi ainakin tykkää vaikka poseeraus alkoikin tässä vaiheessa kyllästyttää. :)

(jotenkin tökki tämä blogger ihan hirveästi-tekstit hyppelivät minne sattuu ja kuvat eivät suostuneet lisäämisen jälkeen liikkumaan minnekkään...? liekö blogistaniassakin kova pakkanen :) )

-hanna-

tiistai 8. helmikuuta 2011

helmikuun 8.

Pitkähkön päivityshiljaisuuden syyksi kerrottakoon heti että tietokoneella epäiltiin olevan matoja.


Kiltti tohtorisetä otti potilaan hoiviinsa, totesi kuitenkin että väärä hälytys, mutta jotain muuta toiminnallista vaivaa se kyllä sairastaa...ja kävi niin että taitava tohtorismies teki taikojaan ja taas pelittää. Ja blogittaa. Ja facettaa :)





Täällä ketunpesässä on tällävälin tietysti ommeltu kaikkea aivan ihanaa ja tehty vaikka mitä semmoista joista olisi pitänyt aivan heti saada postata mutta nyt se on tietysti vähän myöhäistä että eipä sitä nyt muutaman päivän vanhoja ompeluksia viitsi esitellä jne. ;)


Tosipuheessa ei nyt ihan niinkään...oikeastaan tässä itsekin ihmettelen että mitäs tässä viikon sisällä oikein onkaan saatu aikaiseksi? Kamalaa, ei tule mitään mieleen.





Kun oikein pinnistelee ja ajattelee niin on täällä jotain liikettä kuitenkin ollut...bensaa on palanut tien päällä pienen ilmastonmuutoksen verran, jääkaappia on tyhjennetty ja täytetty säännöllisesti ja pesukone on laulanut tasaisesti omaa virttään. Tiskikone ei nykyisin laula.


Vanha siemens-merkkinen kone piti omia mollivoittoisia hyminäkonserttejaan viimeisen kerran jokin aika sitten ja uusi versio (hanna-merkkinen) ei tiskatessa ole niinkään laulutuulella.


Muuten kyllä kiekuu ja avaa ääntään mitä merkillisimmissä tilanteissa.


Neitokaisista pienimmäisin on juuri saavuttanut 11 kuukauden kunnioitettavan iän.
Kaikenlaisia suuria ja pieniä taitoja karttuu joka päivä, kävelytaito on jo ihan "vanhaa" asiaa, kuukauden päivät täällä ollaan tassuteltu pystyasennossa.Toki oikein tiukan ja kiireisen paikan tullen vanha tuttu neliveto vie voiton. Isommat muksut tietysti opettavat pienelle rakkaalle kaikkia hauskoja pelleilyjuttuja.Taputtamista, huiskuttamista, piiloleikkejä,kurkisteluja ja irvistelyjä. Vimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä on PYRRÄYS. Tätä harrastetaan suurella hartaudella. Se alkaa luullakseni varpaista(ainakin ne menevät kippuralle kun pyrrätään) ja vatsanpohjan kautta siirtyy käsiin ja huuliin. :) Tiedoksenne siis: Suomessa on kokovartaloministerin lisäksi ainakin yksi kokovartalopyrrääjä. :)






Ompelurintamalta on ihan pakko uutisoida yksi alulla oleva juttu... samasta pilkullisesta collarikankaasta kuin helmin haalaripöksyt on tulossa liivihameentapainen jossa yllätysyllätys on aplikaatio ja joka jotenkin on muotoutumassa japanilaishenkiseksi! Tänään piirtelin ja leikkasin kankaan ja apliskuvion ja huomenna silittelemään ja askartelemaan osaset paikoilleen ja mahdollisesti ompelemaankin!

-hanna-


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

tunika ja työ-ohjeet ,osa1


Viime perjantai-iltana kun perheyrityksen kuljetuspalvelujen kysyntä oli kuumimmillaan ja palvelun tuottaja oli viettämässä lakisääteistä taukoa kotipysäkillä, iski pakottava ompelutarve.
Tunikan valmistuminen sujui suunnilleen näin:
Kesälomareissulla ohikulkumatkalla pyydetään auton kuljettajaa pysäyttämään eurokankaan kohdalla. Kuljettaja jää muiden matkustajien kanssa reippaasti odottamaan...ja kankaanostaja lupaa käydä tosi pikaisesti vain katsomassa jotain yhtä tiettyä juttua...
Eli
-ostetaan kangas, ajatuksella että siitä tehdään sohvatyynyjä. (joku syy pitää aina olla miksi ostaa kangasta ;))
-annetaan kankaan maustua ja marinoitua kaapin kätköissä reilun puolen vuoden verran.(yllättävän vähäinen aika, muuten)
-käydään aina joutohetkinä hypistelemässä ja ihmettelemässä ko.kangaspalaa (miettien ostohetkellä ollleen mielenhäiriön laatua)
Joskus alelaareista tarttuu mukaan ihmeellisyyksiä joita ei jälkikäteen voi mitenkään selittää tarpeeseen ostetuiksi. Tämäkin kangas on mielestäni aivan ihana, mutta sen värimaailma ei ole yhtään semmoinen että siitä voisi tehdä meille sohvatyynyjä??? ( ja tunnustan että tätä samaa kangasta on meillä toisenkin värisenä versiona.. ja sekin tuntuu nyt aika oudon väriseltä)
Kuitenkin tuolloin perjantaina tuo kangas jotenkin hyppeli käsiin tuolta hyllyltä ja ajatus tehdä siitä joku mekko/tunika alkoi muotoutua..olen tehnyt yhden tunikan ottobren kerttu-kaavalla ja monesti haaveillut että pitäisi tehdä semmoisia isommillekin tytöille kun se on niin mukava tuossa 86-koossakin. en kuitenkaan jaksanut siinä kiireessä alkaa piirtämään kaavoja vaan leikkasin sopivan kokoisen paidan mukaan kutakuinkin kerttu-mallisen tunikan kaitaleineen ja kuminauhanyöreineen. :)
ei siitä ihan niin hyvän mallinen kyllä tullut kuin siitä kaavoilla leikatusta. mutta tulipa ihan pidettävä kuitenkin. ompeluohje on sitten ihan asia erikseen. :)
-hanna-

tiistai 1. helmikuuta 2011

haalaripöksyt







vaihteeksi ;) asiallisempaa asiaa ompelusta. kuvissa 92-senttisellä ottobren mustikka-haalarin kaavalla leikatut ja niistä jalostetut haalaripöksyt.
aika iso on tämäkin kaava... ajattelin leikatessani että mittaan! ja lyhennän lahkeet sopiviksi sitten kun olen siinä vaiheessa.
miksi se tuo mittanauhan käyttö on muka niin vaikeaa? pieni vaiva mutta säästäisi tämmöisiltä yllätyksiltä.
alunperin ajatus oli että näistä tulisi Hildalle (10kk ja 78 cm) ja piirsin nuo 92-kokoiset kaavat kun neidille on kertynyt ympärysmittaa lähes (ja kasvunvaraakin muka ajattelin) tuota kokoa vastaavasti..mutta kuinka ollakkaan kun aplikoinnista ei tullutkaan oikein semmoinen kuin olin kuvitellut niin housut jäivät odottelemaan hyllylle ja niinpä unohdin lyhentää lahkeet. ensimmäinen unohdus tapahtui siis jo leikkaamisvaiheessa :)
mutta eipä hätää, tässä talossa onneksi on käyttäjiä joka koolle niin näistäpä tulikin suorastaan makeat pöksyt kolmevuotiaalle (joka muuten käyttää 104-settisiä vaatteita ) ja jopa ihan passelit. :)
aika hauskan näköiset ovat tämmöiset "vauvojen" haalarit jo muka isolla tyttösellä. :)

kangas on ostettu paikallisesta pienestä ompelimosta(ennen kankaanostolakkoa) ja tilkut kaiveltu aarrelaatikosta.vetoketjusta pakko kertoa sen verran että ommellessani luulin että se on musta. ei sittemmin ollutkaan.
noooo,värisokealle kaikki on mahdollista.
kankaanostolakko jatkuu.näitä tehdessä pientä päänvaivaa aiheutti resori...aika hakusalla oli musta, pieni pala löytyi ja mitään ei jäänyt. mielenkiintoisia aikoja edessä mustaa resoria vaativien ompelusten suhteen. :)



seuraavaksi suunitelmissa olisi mukava projekti. kaivellessani isompia vaatteita nuorimmaiselle vaatehuoneen uumenista totesin että olen onistunut kadottamaan lähes kaikki 86- 92 kokoiset vaatteet johonkin...että oikeastaan aika ihanaa kun saa alkaa pieniä ihanuuksia ompelemaan oikein "urakalla"!
aurinko paistaa! jospa tarttuisin imuriin tai johonkin..aika kivalta näyttää tuolla ulkona kun aurinko paistaa, sisällä ei niinkään.
-hanna-