lauantai 29. syyskuuta 2012

pöksyt



Pienimmäisen krooniseen  housupulaan ja äidin akuuttiin aplikointi-innostushöyryyn
raitapöksyt.
Pitkillä lahjeresoreilla ja kumpparivyötäröllä.
Kangas palakauppalöytö vuosien takaa...apliskankaat tilkkulaatiko(i)sta.
Aplikset kiinnitetty ennen ompelua vähäisellä määrällä puikkoliimaa. 
Housujen kaava Ottobren  se kapea collarikaava...kaivelen numeron jos joku kysyy. 
Lapsi oma, maailman rakkain ja höpsöin.
Kameran takana isosisko.




torstai 27. syyskuuta 2012

energiatankkaus



Naisenergiaa.




ei ihan heti lopu, energiat. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

mekkopäivä

 Sunnuntaina oli kyläreissulle mukava pukea tytöille 
mekko-ompeluksia. 

Mekkotehtaan Orelma pienin muutoksin.
Kangas Marimekkoa, Opaali.
Kauluksen vinokantti itsetehtyä, vanhasta pussilakanasta.



Tässä Tampellan Kriikuna-kankaasta liivimekko. 
Kaava omasta päästä illan tunteina kun oli se ihanpakkofiilis.


Tässä yksi höpsähtänyt  linssilude.
 Peppimekko on niin ihana!
Sopii kaikille pikkutytöille, vaikka mekon koko on 74.
Tytöt kokoa 92, 110 ja 116.

Kesämuistelus. 
Tässä oli kesällä riippumatto.


perjantai 21. syyskuuta 2012

tarttuvaa

Huokauksensekainen tervehdys täältä matalasta majasta!  Jotain olisi kiva kirjoittaa mutta kun asiat ovat ankeansorttisia niin tuntuu ettei viitsi. Leviää pian joka tupaan, tarttuu, se ankeus.

Aika rientää niin ettei perässä pysy. Hups vain ja viikko vierähti. Miten tässä näin on käynyt???
Tahtoisin tarttua hetkeen...

näihin tartuin:

unilämmin pieni ihminen aamulla sylissä, ei kiirettä mihinkään.
aamuinen viljapelto, kuin kultaa.
teehetki ystävän kanssa, puheet niin samoja, ja tuntemiset.
radio-ohjelma  siitä aiheesta jota olin kaivannut: runous.
ulkosaunan lempeä löyly,hiljaisuus.
autollinen tyttäriä kyydissä, niin kauniita, omia.
ekaluokkalaisen toivotus-aja varovasti äiti.
puolukkaretki lasten ja miehen kanssa, nuotio tärkeämpi kuin saalis.
lasten tekemä ruoka, valmiina odottamassa työstätulijaa.
moponrasvainen pyyhe pesuhuoneessa, nämä onneksi vielä tässä.
reissutyöpojan kassi eteisessä, tullut kotiin, ilo, meillä kaikilla.
tyttären taito, kauniit kuvat mieltä virkistämässä.
viulun ja pianon ääni, soitto,lahjakkuus.
sohvallinen meitä.mahdumme. 
 kanikoppisuunnitelmat, päät yhdessä ammattikoululainen ja tokaluokkalainen.
viikatut pyykit, järjestetty kaappi, siivottu huone. minua varten.


Joitakin hetkiä  tarttui vaikka en olisi tahtonut. Niiden tuntu on tiukassa, välillä tiukemmassa kuin noiden toisten.  Haluan oppia toisin-pidän ne jotka kantavat. Päästän irti ne tiukat ja laahaavat.

Joskus elämä on kuin kulkisi juhlakengät väärissä jaloissa. 
---

ilmoitus: olen ommellut. :)









sunnuntai 16. syyskuuta 2012

käsityökerhoinspiraatiota

Eilisen vapaapäivän vietin uskomattomassa seurassa.Syksyn ensimmäinen käsityökerholauantai! Mielettömän taitavia naisia virallisten ja epävirallisten kesäläksyjen kera...pöytä pöydältä isompi ällistys siitä mitä kaikkea voi tehdä.  Sama aihe, samat ohjeet ja melkein kaksikymmentä erilaista toteutusta. Eilisen päivän jäljiltä päässä pyörii mieletön ideapuuro, vähän liiankin sakea..innostus ja inspiraatio oikein kohisevat , luulisin että vähän kaikkien kurssilaisten mielissä.  Jos inspiraatiolla olisi ääni, se olisi ollut sitä luokkaa että olisimme kaikki tarvinneet korvatulppia!

Kesäläksy oli vanha kellastunut sanakirjan sivu joka piti laittaa kukkimaan. Toteutustapaa ei sen kummemmin määritelty. Monenlaisia toteutuksia siitä oli kyllä onnistuttu tekemään...ettei voi kuin laidasta aavistaa. Joidenkin sivu oli piiloutunut tyllin ja kirjottujen kukkien taakse, jollakin paperi oli päässyt niiden hienompien  käsitöiden kassin materiaaliksi ja joku oli keksinyt tehdä paperista pussukan käsityötarvikkeille pöytäliinamuovin ja kirjonnan kera. huhhuh. Sitten oli rypistettyä paperia...paperista leikattuja kukkia, ja uskokaa tai älkää-paperista rei'ittäjällä tehtyä  reikäsilppua oli laitettu tyllin alle ihanaksi kukkamereksi. Ja monenlaista muuta!

Harmittaa ensinnäkin se, että aamulla lähtiessäni en löytänyt kameraa! Ihan itselle inspiraation tueksi ja innoitukseksi olisi ihana katsella noita uskomattomia ompelutöitä.  Toiseksi harmittaa se, etten viitsi laittaa enää tänne toisten ompeluksista kuvia ihasteltavaksi...nimittäin täällä blogissa esillä  olleita kurssilaisten kirjontatöitä  kun on tullut muissa yhteyksissä vastaan.  Kurjaa.

Omista töistä on muutama kuva.




Omassa kesäläksyssä sanakirjan sivussa oli ruoansulatus selityksineen. aluksi juutuin siihen ja en päässyt puusta pitkään kunnes löysin sieltä toisenkin sanan.. ruoste. Sitten lähti surraamaan, ruostehan kukkii... ja ruostevärjättyjä kankaita löytyi ennestään. :). (mies kysyi että onko jotain mitä ei löydy ennestään...mutta eilisen päivän perustella saatoin häntäkin valistaa että on monenkinlaista mitä ei meiltä löydy...!)
Aarrelaatikosta löytyi joku outo nipsu joka toimii nyt ruostetaulun kiinnittimenä...ruosteläikät muuttuivat kukkasiksi ja piti sinne ruostevärjäykseen tullutta reikääkin hyödyntää piilottamalla sinne se ruoansulatus. :) Ruoansulatuskuva vain oli juuri tuon ruoste-kohdan takapuolella, joten siitä piti ottaa kopio joka oli väärän värinen ja se pääsi kahvikylpyyn sopiakseen paremmin sävyihin. On se tarkkaa. :)
Koko kesäläksy ommeltiin sitten paksulle käsintehdylle paperille ja siitä tulee välilehti omaan ideakansioon. :) jospa niitä välilehtiä saisi joskus tehtyä lisääkin.
 
Saunamökkityö on kesän muuta satoa. Semmoinen ihanpakkotyö. :)

Käsityökerhossa tehtiin leimasinpainantaa. Posket punaisina ja sormet mustina. :)
Itsetehtyjä  ja valmiita leimasimia...saksikangas oli päivän teema. 

Alimmainen kangas on mielenkiintoinen, se on tuon yhden mustan pyöryläkankaan alla ollut painopohja! Kinusin sen itselleni. :) Ja nyt täytyy kysyä, Katri: mistä siihen on ilmaantunut tuo hevosen hahmo? Niin hieno! 

Niin mukavaa. Seuraavaa kurssia odotellessa...ja seuraavaa tehtävää makustellessa. 




tiistai 11. syyskuuta 2012

s niinkuin siivous

Päätin vähän siivota.Kun ei muutakaan mukavampaa puuhaa ollut niin laitoinpahan aikani kuluksi tuulemaan ja heilutin luutaa parissa paikassa. Siivouspäivää siis vietettiin  blogissa vain. Että perheyrityksen työntekijät saavat ihan rauhassa  jatkaa lokoisia oloneuvoksen päiviään...(enkä muuten laita hymiötä vaikka ensin laitoin) (meinaa nääs olla mörköjä liikkeellä!)

Sivupalkissa pyörivä lista on pitkään ollut harmillisesti vajaa, ja toisaalta sinä on kuljeksinut mukana joitain joita en jostain syytä enää käynyt  lukemassa, joitakin jotka eivät jostain syystä päivity, ja joitakin jotka ovat lopettaneet. Nyt se on vähän enemmän ajantasalla, tosin vieläkin pientä hienosäätöä olisi, muutama hieno blogi joita kurkin siitä edelleenkin puuttuu .Vaan siivoojasta loppui virta.

Ennen virtasen loppumista ehdin siivota sen muuttolintuarmaadan kuitenkin pois...ja luulin tallentaneeni sen napin taakse liittääkseni sen wordiin ihan vain tallennettavaksi tuleville sukupolville mutta niin se vain johonkin tietymättömiin humpsahti. Harmi.

Sinänsä mukavaa siivota täällä blogissa. Täällä tämä siivo säilyy vähän kauemmin kuin täällä livetilassa....eli käykääpä tutustumassa siivoupäivän tuloksiin tuossa sivupalkissa. :)

-------

Perheyrityksen taktiikkapalaveri olisi enemmän kuin ajankohtainen.

Ilmoitus Oy PERHE AB:n  sisäisestä kokouksesta, kaikkien osakkaiden läsnäolo toivottava.
Asialistalla ajankäyttöstrategiat, työhyvinvointi,  (ja pahoinvointi) määrärahaniukkuus ja välinehuolto.
Valitaan vastuuhenkilöt päivittäisiin toimintoihin (esimiesten olessa estyneitä ) kuten A. tiski. B.likapyykki. C. koirat. D. kani. E.eteinen. F.piha-alue. G.ruoanvalmistus. H.puhdas pyykki. I.iltasatu. J.muut vastaan kävelevät seikat.

Kokouksessa tarjoillaan munkkikahvit.
Aika ja paikka ilmoitetaan osakkaille henkilökohtaisesti...

-------

Huhhuijaa. Aikamoista.Ehkä se joskus tästä.
Piristykseksi muistelus alkusyksyn ompelukurssista.



Oleelliset: kellonaika, finnfoamin kitinä, taloleimat,  varsinkin muutama muu leima, suklaata, kuvansiirtoa, ja naama ja vatsa kipeänä pidätetystä naurusta.

Jatkokurssi on vielä pitämättä...sen ajatuksen voimalla eteenpäin. :)






torstai 6. syyskuuta 2012

sateenkaaren pää

Kerronpa ihan aluksi että minulle iski joitakin viikoja sitten sisustusmasennus.
Olen tietoisesti välttänyt aihetta (sisustus) jättämällä väliin ne sisustusblogit joissa yleensä käyn ihastelemassa, olen välttänyt aihetta käsitteleviä ihania kirjoja ja lehtiä, sekä tietoisentietoisesti varsinkin välttänyt aiheesta keskustelua kotiympyröissä, kun se tahtoo olla niin yksipuolista.  Pahaksi onneksi retkahdin...kahlasin posket innosta hehkuen läpi  kaikki ihanat blogit, eksyin uusiinkin ja tein jo listaa ja suunnitelmaa jne. Ja erehdyinpä avaamaan sanaista arkkuani sisustussuunnitelmien suhteen kotikolossakin...Hirveästi ei saanut vastakaikua innostukseni...ja ihan ymmärrettävistä syistä, toki.
Sitten  se taas iski. Sisustusmasennus.

Se on kuulkaas ankea vaiva. Jäytää pikkuhiljaa niin että mikään ei näytä miltään, kaikki on huonosti ja aikansa levittyään tauti on joka seinässä, ikkunassa, matossa ja sohvatyynyssä. Ei voi mitään.

Pahin masennuskohtaus sattui semmoiseen aikaan että olin kutsunut vieraita. 
Kaikenlaisten siivousten, raiv(o)aamisten, ajatusten ja puolitosissaan tehtyjen  remonttimiehenpalkkaamisuunnittelujen , yövuorojen ja pahojentuulien lomassa sitten kuitenkin tuli se ihana ilta. Ja ihanat vieraat. 

Käsityökerhon ihanat ja inspiroivat naiset tulivat kukkien kera ja kattoivat pöydä notkuvaksi, nauroivat ja juttelivat illan kirkkaaksi ja ketunpesänkin ihan asuttavaksi paikaksi.

Niin sokea sitä voi omassa pesässään olla.  Ajatelkaa, nuo ihanat naiset sen minulle näyttivät,  se on täällä, ihan lähellä, sateenkaaren pää. Aarre.
Niin se onkin. Valokuvat eivät valehtele. Eikä sydän.



Vieraiden lisäksi tuliaiskassit olivat sangen inspiroivia! Kiitos, osa pääsi jo tänään käyttöön. :)
Inspiraatio jäi vierailta tänne-mutta luulen että noilta ihanilta se ei lopu vaikka sitä rippusen heitteleekin ympärilleen.  Mausteeksi. :)




Kesäläksy tuli tehtyä vierailta jääneen inspiraation voimalla. :)

Näillä eväillä (varsinkin jotka olivat pöydässä!) tähän syksyyn...ei kuulosta ollenkaan pahalta!







maanantai 3. syyskuuta 2012

melivoffo

Täällä on ollut tänä iltana melivoffo.  Ja ikkunan takana kuulemma maantievoffoja.  Me ollaan niitä sitten kapsottu ikkunasta ja laskettu: ypsi, kapsi, kolme, ja sillälailla. Vähän se on kyllä ankalaa  kun siellä ulkona on niin tynkeää.
Onneksi ei kuitenkaan ollut hiiviöitä!

Iltapalalla melivoffo söi hihapiihakkaa. Mausteeksi ei saanut laittaa peppuppia, vaan mieluisin mauste olisi ollut kukkulaa. Suklaa ja lihapiirakka kuulosti äidin mielestä kovasti eksoottiselta yhdistelmältä-mutta ehkä melivoffot syövät lihapiirakkansa sillä tavoin?

Nukkumaan mennessä pieni melivoffo ei japsanut kerätä lelujaan .Pehmeän  pinniinin otti kainaloonsa, halusi mökömlölli-peiton ja luki itselleen iltasaduksi Mattilan isännän karjatarhaa.  Se taitaa olla ihan tavallista merirosvoilla?

Silloin kun melivoffo ei ole melivoffo vaan ihan tavallinen pikkuinen tyttö, hän mielellään tipsaa astioita, lukee sssssatuja, juopsee pihalla ja  vie Kiippu-koilalle kuokaa. Ja välillä päästää Viuhti-pupun karkuteille  kun sillä on siellä häkissä kuulemma tipsi. (?) Pikkuinen tyttö myös usein kummastelee ulkona ihmeellisiä muunaisia  ja mälänhäkkejä. 

Pienen lapsen päivissä on kaikkea ihmeellistä ja ihanaa. Ja siinä niitä samalla ilmaantuu ihan itsekseen äidinkin päiviin. :)