keskiviikko 30. marraskuuta 2011

joulukalenterin aatto

Ketunpesässä yritetään aktiivisesti sisäistää ajatus siitä  että huomenna alkaa joulukuu. Hieman jouluvaloja, pientä pintasiivousta ja jouluisia koristeita.. joulutunnelmaa tuomaan. Ulkoinen maailma ei täälläkään leveysasteella ole mitenkään erityisen jouluinen-vettä sataa ja sitä rataa. Joulu on kuitenkin siitä mukava juttu että se tulee säästä huolimatta. :)

Ompeluslinjasto on ollut muutaman päivän hiljaisempana-messujen jälkeistä uupumusta ollut pienesti ilmassa. Punavalkoinen raitatrikoo kuitenkin kummitteli sen verran tuossa pöydänkulmalla että pienimmäisen akuuteimpaan paidantarpeeseen oli ihanpakko ommella tunikamittainen raitahöpsötys. Uusimman otttobren villaneulostunikan (olisiko ollut cosy winter?) kaavalla pienin muutoksin. Ihan kiva. :) Kuvissa helmakäänne tekemättä kun vielä mietinnässä semmoinen seikka että tuleeko siihen helmaan hörsylä vai ei.Todennäköisesti ei.

Aplikaatiotakin mietin tuohon...mutta toisaalta ihan perusraitapaidallekin olisi käyttöä. Jonkunlainen selkeyspuuska ja yksinkertaisuuden aalto on tulemassa näihin ompeluksiin, onhan noita räpellyksiä tullutkin näprättyä. Mitäs mieltä olette? Röyhelöllä vai ilman? Aplis vai ei?


Omissa silmissä raitapaita alkoi näyttämään ihan jouluiselta! Seuraavaksi täytyy inventoida  raitatrikoot  sillä silmällä että  saisiko niistä toisillekin pikkutytöille samantapaiset? Vaikka joulukorttikuvaan..joka sekin on siis vielä ihan vain ajatuksen asteella. :)

Tonttulakin kanssa ihan mainio pari, vai mitä? ;)


Kuvan mainio tyyppi aiheutti lähes palohälytyksen yhtenä iltana-ihan ilman tonttulakkiakin. Mikroaaltouuni on turvallisuussyistä siirretty kodinhoitohuoneen pöydänpätkälle jo kesällä, sillä samainen touho laittoi sitä yhtenään tyhjänä päälle.Pituutta on tullut kesästä sen verran että hän saa sinne jo jotain lämmitettävääkin asennettua...  Nyt mikroon oli touhon toimesta laitettu pussillinen kesällä kylvämättä jääneitä auringonkukansiemeniä (tietysti foliopussissa!) jotka iloisesti sitten viisi minuuttia pyörivät mikrossa ja paukkuivat ja lopuksi myös savusivat ja paloivat ihan iloisella liekilläkin.. loppujen lopuksi savuvahinkoja kärsi vain mikro.( ja ne siemenet).

Meidän jouluperinteisiimme kuuluu pikkuinen joulukylä kirjahyllyn päällä. Joka joulun alla siihen etsitään lisää  taloja ja tonttusia-tänäkin vuonna löysin jo yhden pikkuisen tontun talon ja siitä innostuneena laitettiin sitten muutkin joulukyläkoristeet paikoilleen. Ihan alkoi tulla jouluinen olo. :)


Joulukalenterin aattoiltana voisi olla hyvä vaikka lämmittää glögiä, syödä pipareita ja lukea joku hyvä joulusatu. Joulukylän taloihin laitamme tuikut, sammutamme muut valot ja annamme joulumielen tulla. :)

-hanna-

maanantai 28. marraskuuta 2011

kahden kauppa :)

Viime päivien kiireiset ompelurupeamat ja huovutusprojektit saivat huipennuksensa ensimmäisenä adventtina. Säästä huolimatta jouluinen tunnelma valtasi messuiluhallin ja sinne mekin suuntasimme siskon kanssa tällä kertaa henkilökunnan puolelle pöytää. :) Asiakkaan puolella on tullut oltua useita kertoja mutta myyjän roolissa ihan eka kertaa.

Suunnittelupuolella oli tehty töitä huomattavan paljon isommalla volyymilla kuin tuotantopuolella...ihan kaikki suunnitellut jutut eivät valmistuneet ajoissa tai niissä oli jotain muuta probleemaa...niinpä tällä kertaa ketunpesästä lähti mukaan paitapuserokierrätysmekkosia, enkelihuovutuksia ja leipomuksia. Siskon tuotantolinjasto oli ollut tehokkaampi ja tuotteliaampi, huovutettuja juttuja löytyi joka lähtöön: neulatyynyjä, patalappuja, lapasia, ovikransseja ja tietysti ne tontut!

Messuvieraat  juuttuivat noiden aitojen tonttumaisten otusten eteen hymyillen ja ihmetellen.Ja aika moni tonttu muutti uuteen kotiin. :)

Lähdimme viettämään messuille virkistyspäivää ilman sen suurempia myyntitavoitteita mutta virkistyksen lisäksi saimme mukavasti myytyä juttujamme, tapasimme mukavia ihmisiä ja  ripauksen saimme jaettua inspiraatiota ja innostusta kierrätysompeluun ja muihin kierrätyshenkisiin käsitöihin.


Ehkä ensi vuonna uudestaan. :)

-hanna-

torstai 24. marraskuuta 2011

kollaasipäivä

Tänään on kollaasipäivä. :) Elämä on joskus melkoista kollaasintekoa, ajatukset, aika ja tekemiset pitää jakaa melko moneen ruutuun. Joskus kollaaseista tulee tasapainoisia, yhtäsuurin ja selkein ruuduin varusteltuja kuvakoosteita, toisinaan keskusruudun paikan nappaa joku tärkeä juttu ja muut jäävät laidoille pienempinä , kapeampina ja vähemmän kertovina.Joinakin päivinä kollaasien teko voi tuntua satunnaiselta kuvakeolta.

Ompelukone on surrannut aina kun siihen on ollut jonkunlainen realistinen mahdollisuus viittä minuuttia pitemmäksi aikaa istahtaa. Ideamylly jauhaa ja raksuttaa hirmuisesti mutta toteutus tökkii. Yksistään ajanpuutteeseen ei ole tökännyt vaan joku sylttyvirus on aiheuttanut kaikenlaisia ratkomisia ja väärin leikeltyjä palasia. Ottaa se niin otsalohkoon se ratkominen!


Näitä paitapuseromekkosia erilaisilla apliksilla ja koukeroilla on nyt  pientä viilausta vaille valmiina  4 kpl, yksi on palasina ja kankaina (=paitapuseroina) muutama. Aikaa ensi sunnuntaihin...viimetippa on hyvä olemassa. :)

Miesten paitapuserot ovat huimaa materiaalia mekkosiin...kuosit on yleensä ihan kivoja, "kangas" laadukasta ja nappilistat kivasti valmiina. Naisten paitiksissa on yleensä muotolaskoksia, kankaassa on joustoa ja ne ovat kapeampia-niistä on vaikeampi  ja työläämpi saada mekkoja ja muita sen semmoisia, toki niissäkin on ihania kuoseja joita kannattaa käyttää apliksissa ja taskuissa. Ja napit talteen ilman muuta. :)

Joku kyseli kerran kuvia minun aarrelaatikostani...Niitä on niin monta ;) että niiden kaikkien esittely vaatisi päiväkausia  ja ne ovat aina niin sekaisin ompeluvaihteen ollessa päällä.. niiden sisältö on epämääräistä ja kummallista, osalle aarre-nimitys on hieman liioiteltu..ja joitakin aarteita niihin  kaipailisin lisääkin mutta sanoisinko että suoranaista materiaalipulaa ei ole. :D


Ompelu on koukuttava ja monipuolinen harrastus. Viime lauantaisen kurssipäivän jälkeen entistä koukuttavampi...unissa vilisee kirjontakuvia, maisemat ja kuvat näyttäytyvät verkkokalvolla kirjontatöinä ja suunnitelmia on laitettava ihan paperille. :) Ompelukone ei todellakaan ole "vain "  suoran sauman ja siksakin ompeluun...:)
Haaveissa siintää yhden kirjontasuunnitelman siirtäminen takin helmaan..Kuvitelkaapa tekin niillä sielunne silmillä harmaa villakangas jossa helmaa kiertää punaisen eri sävyillä tehty ruusukirjontaompelus...voih!

Haaveillessa kaikesta tuommoisesta  ihanasta saattaa unohtua se tosiseikka että talossa asuu nopsajalkainen viipottaja joka mielellään tutkii kaikkea mahdollista sillä tavalla perinpohjin, syvälliseti ja nopein sormin.
En ole varma, mutta luulen että ihan tästä kerrasta viipottaja ei vielä viisastunut sen seikan suhteen että kanamunat menevät herkästi rikki.


Kymmenestä kanamunasta kaksi jäi ehjäksi- ihan koko joukkueelle ei saatu tehtyä munakasta mutta syötiin sitten jotain muuta. :D

Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. :)

-hanna-

lauantai 19. marraskuuta 2011

pistoja ja pintoja

Päivä hyvässä seurassa, hengästyttävien ,uskomattomien taiteilijoiden töitä ällistellessä...uutta oppimassa.

Konekirjontaa kaikkine mahdollisine ja mahdottomine koukeroineen. Ihmeellinen,uusi ja  ihana käsityömaailma aukeni ja valtasi ajatukset..tässä teillekin ihasteltavaksi, ällisteltäväksi, huokailtavaksi ja inspiraation lähteeksi.















Kurssilaiset, jos joku teistä ei halua että työnne kuva on täällä, laitattehan minulle s-postia asiasta niin poistan. :) aika monelta kyselin julkaisulupaa mutta jos epähuomiossa joltakulta jäi lupa kysymättä niin toivottavasti ilmoitatte. :)

Vieläkin hengästyneenä näistä taidonnäytteistä.Olette uskomattomia.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kukkokiekuu!


Tänään on ollut taas SEMMOINEN  päivä. Aamusta alkaen stressinsietokyky on ollut koetuksella..teini-ikäisten kouluunlähtö on näytelmä joka sisältää kaikki draaman ainekset, komediaa ja tragediaa.

Oy PERHE AB: n tämänaamuinen aamuherätysjuhlavastaava kiekui ennestään flunssakäheän äänensä kuulumattomiin antaessaan herätyskomentoja yläkertaan teinien valtakuntaan...Alakertaan asti kuuluneet puhelimien herätysäänet eivät saaneet nukkujia reagoimaan mitenkään-kello kävi ja työläinen lähti töihinsä jotta ei  myöhästyisi, mukaan ehti 2/5 alkuperäisestä suunnitellusta kyytiläismäärästä. Loput 3/5 menivät toisella autolla myöhässä,  sillä seurauksella että pihaan ei jäänyt yhtään autoa. :(

Työpaikalle täten  loukkuun jäänyt johtotason  työntekijä oli lievästi ilmaistuna sydämistynyt. Suunnitellut kaupunki,-kirpputori- ja kyläilyreissut jäivät toteutumatta ja päivän ohjelma meni niiltä osin uusiksi. Johtotaso päätti pysyä sängyssä  niin kauan kuin unta riittää ja jättää johtoportaan yleensä suorittamat tehtävät alaisten hommiksi. Johtotason henkilö jopa suunnitteli tekevänsä ilkeyttä ja keräävänsä talon kaikki astiat tiskipöydälle ja lähiympäristöön perusteellista pesua varten, vaihtavansa koko talon lakanat ja sillä tavoin ruuhkauttavansa pyykkisysteemin perinpohjin. Suunnitelmat (pitkään nukkumista lukuunottamatta) kaatuivat siihen karuun tosiseikkaan että todennäköisesti kukaan alaisista ei edes  huomaisi moista kaaosta tiskipöydällä tai pyykkipäässä-eikä tarttuisi toimeen mitenkään ripeästi ja innokkaasti. Joten osuisi se pilkka sitten ihan omaan nilkkaan.



Tietynikäisille  OY PERHE AB:n työntekijöille on ylivoimaisen vaikeaa katsella seuraavan aamun kamppeet valmiiksi edellisenä iltana. Etsiä sählymailat  ja muut vermeet asemiin ovenpieleen tai edes miettiä minkälainen päivä seuraava on urheilu- yms varusteiden osalta. On nimittäin ihan mahdottomuus vajaassa kymmenessä hereilläolominuutissa  etsiä puhtaat vaattet päälleen, vyöt, sukat, pukea ne , syödä, kerätä pelikamppeet ja kaivella edellisestä liikuntapussista märät ja haisevat sisäpelikengät,etsiä collareita puhtaanpyykin vuorijonojen uumenista, pestä hiukset, kuivata, etsiä harja, hiuskiinne ja muut vahat ja mömmöt,pinnit ja ponnarit,  pestä hampaat, kerätä reppuun kaikki sieltä levineet kirjat, vihot puhumattakaan kynistä...(ja varsinkin kun reput yleensä makaavat avonaisina pitkin lattiaa niin laidasta voitte kuvitella minkälaisen salapoliisityön joutuu tekemään kun nuorimmaisen jäljltä on mahdoton etsiä mitään mistään loogisesta paikasta...)



Aamut ovat aika kiireisiä ja pahantuulisia  noilla teineillä. Itsekin aamu-unisena muistan että joskus ei olisi millään jaksanut nousta...mutta ihan tähän en ole koskaan kyennyt. Mies taas on aamuvirkkua tyyppiä.Tosin sieltäkin puolelta löytyy aamu-unisia.... ;)   Miten lie geeniperimä onnistunutkin meidän kohdallamme jalostamaan koko joukkueellisen aamu-unisia?  Vähän se on kyllä ikään sidonnaista... Murkuilla uni vain maistuu makeimmin viimeisen puolen tunnin aikana...ennenkuin desibelit herättäjällä nousevat korkeuksiin.

Aamuisen kiireen seurauksena pyyhkeet, harjat, vaatekappaleet ja  lukuisat muut tunnistamattomat myttyläjät ovat täällä iloisesti pitkin ja poikin. Joka aamu.

Haltialan kartanon possut ja lampaat ihan selvästi jakavat kanssani tämän tuntemuksen... :D

Jotainhan tälle on tehtävä. Ensiapuna on kokeiltu tietokoneiden, puhelimien  ja muiden teknisten vimpainten  poistamista teinien  käsistä nukkumaanmenoaikaan... Kokeilussa ei havaittu seuraamusvaikutuksia aamuäreyteen  eikä heräämiseen, kiireeseen eikä tavaroiden hukassaolemiseen. Toki taas olisi aika ottaa käyttöön  roimat konstit tietokoneen sammuttamisen kanssa...pääkytkin on ihan hyvä ja tehokas tapa.

Ainoat  keinot joilla tavarat olisivat hallinnassa ja aikataulu pitäisi, olisi että asianosaiset huolehtisivat ne romunsa edellisenä iltana valmiiksi, nousisivat ripeästi vartin tai kaksikymmentäkin minuuttia aikaisemmin ja ennenkaikkea tekisivät niinkuin sanotaan. Yksinkertaista mutta mahdotonta?

Johtotason täytynee pitää vähintäänkin puhelinpalaveri aiheesta, luulen että tilanne vaatii kuitenkin pizzeriaa tai jopa kiinalaista ravintolaa. Ihan lähipäivinä.

-hanna-



.


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

iskänpäivä








Tänään on lahjottu ja laulettu, naurettu ihanille askarteluille, sovitettu kravatteja,syöty hotelliaamiainen, puettu päälle mekot ja ihan vähän vaan hermoiltu siitä  kuka saa istua iskän vieressä. Lahjat olivat hyvin energiapitoisia...raskas työ vaatii raskaat huvit. :) Aika mukavia nämä iskienpäivät.  Lasten askarteluista innostuneena piti äiskänkin yömyöhällä värkätä kortti-tykkään tehdä näitä lehtileikesysteemejä. Joskus löytyy tosi sopivia...:)



Kaikille isille iloista ja onnellista juhlapäivää, kakkukahveja ja päiväunet! Hyvä kirja semmoisesta tykkääville, lukurauha ja karkkipussi. Ulkoilijoille kävelylenkin päätteeksi hyvää ruokaa, kaikille leppoisaa yhdessäoloa ja lämpimiä rutistuksia.  Iskät ovat päivänsä ansainneet. :)

Me lähdemme nyt hirvipeijaisiin, valmiiseen ruokapöytään iskänpäivien kunniaksi.:)

-hanna-

perjantai 11. marraskuuta 2011

toistoa

Tämä on nyt ihan vain vanhan toistoa. Ihan koko juttu. Ompeluskin on pari päivää vanha ja loppukevennyskin vähintään uusinta.



Helmi on onnellinen helmoistaan, saapa nähdä milloin mekkonen joutaa pyykkiin. Kenties pitää ommella toisenvärinen raitaihanuus niin saa edellisen pestyä? Mikäs sen mukavampaa. :)


Olen siis vain niin huolissani pyykin vähyydestä että siksi moista huokailen... Hooh. Tämäkin on ihan vain vanhan toistoa.  Vaikka kuulemma rutiinit tuovat elämänhallintaa ja niin edelleen, luulen että pärjäisin ja elämäni olisi paremmin hallinnassa ilman  rutiininomaisia pyykkivuoria.. :)

Onhan se pyykki loppujen lopuksi aika pieni paha tässä pahassa maailmassa. Omissa pienenpienissä ympyröissä se tai joku muu probleema joskus vain kasvaa suhteettomaksi möhkäleeksi. Avartavat keskustelut ihmisten kanssa ovat silloin paikallaan, asiat suhteutuvat, asettuvat uomiinsa ja näköalat laajenevat  joskus ihan panoraamaksi asti.
Keskustelut avaavat väyliä uusille tuulille, uusien ajatusten myötä elämiseen tulee uutta puhtia ja vaihtelua.

Oma  arkinen polku saattaa tuntua sitten ihan hyvältä (tai ainakin kohtalaiselta) tallustaa.

---
Ja sitten se loppukevennyksen uusinta:


Kyllä ne rutiinit vaan helpottavat elämää, tähänkin menee rutiinin karttuessa nykyään vain murto-osa siitä ajasta jonka ko. toimenpide vaati ensimmäisellä kerralla! Työkalukin on tätä nykyä helposti käden ulottuvilla eikä pelastusviranomaisia ole tarvinnut sen koommin hätyytellä. :)

-hanna-

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

raitahöpsötyksiä

Muutaman raidallisen ompeluksen olen saanut ommeltua. Raidallinen pussi matkusti meille Marimekon ysmystä ja on ne vaan niin ihania. Syyslomaviikosta asti ne ovat tuossa muistutelleet itsestään ja kummitelleet, ihan uniin asti. :)  Ompelufiilarit ovat oleet jossain nurkan takana muutaman päivän, välillä ne ovat käyneet kurkistamassa ihan pirtissä mutta eilen sitten tupsahtivat pitemmäksi aikaa-toivottavasti viipyvät pitkään!

Karpalon- ja jonkun muun punainen raitatrikoo muokkautui ihan ensiksi tonttumaiseksi piippalakiksi, kaulahuiviksi ja lapasiksi.(lapaset muuten eivät näyttäydy kuvissa-pitääpä ne filmailla joku päivä) Vuorina ohut fleece, myös kaulahuivin sisään ompelin putkilon samaa fleeceä, se jämäköittää ja ihanasti muhkeuttaa pehmoisen trikoohuivin.


Harmaan neuletakin kanssa ihan syötävän suloisia. Niin tykkään!

Ysmy-pussissa oli tällä kertaa ihan uusia tuttavuuksia, en ole ennen törmännyt meleerattuun harmaaseen yhdistettynä ruskeaan tai violettiin. Me värisokeat  kun emme päässeet sopuun tuosta raidan väristä...mutta ei se mitään, kaunis kuitenkin. :) Jotain raikastavaa se kuitenkin mielestäni tarvitsi ja niinpä siskon varastoista kaiveltu keltainen verhokappa pääsi röyhelöineen kaikkineen raidallisen trikoon kaveriksi. Helmi oli kovin onnellinen hulmuavahelmaisesta paitamekkosesta. :)


Raitatrikoot ovat vallanneet joka pöydänkulman. Monenmoista leikeltyä,suunniteltua ja ideaa odottavaa tilkkua levisi tänään ompeluhuoneen ulkopuolellekin...jalostustyö on täydessä käynnissä.


Yhdet harmaa-musta raidalliset legginsit tulivat valmiiksi asti.  Piirtäjän tuotoksiinkin raidat ilmaantuivat, taikurin kaverilla on raitapaita. :) Neulatyyny on aarre, kerhossa tehty äitienpäivälahja vanhasta kahvikupista.

Matkalaukusta pilkistävät tildarinsessat...ne kävivät näyttäytymässä ompelupiirin opelle ja kuvauttivat itsensä opistotalon kaakeliuunin kulmalla.


Ompelupiirissä opettelimme tänään näpsäkän pussukan tekemistä. Kiva ja nopea ompelus, näitä saattaa löytyä joulupaketeista...Tämän pussukan kangas on ikeasta, vuorikangas kaapin kätköistä kaiveltua puuvillapellavaa tai jotain sen tapaista liituraitaista kummajaista. Tässä kuitenkin ihan passelia, oikeastaan varsin tyylikästä. :)


Ja huomaattehan kiinni ommellun kääntöaukon! :D

Kun kerran jaksoitte katsella tämän ähkykollaasiraitapostauksen loppuun asti niin olette päivätirsanne ansainneet-ottakaa Hildasta mallia ja hakekaa se kaikkein paras paikka , laittakaa silmät kiinni ja antakaa nukkumatin viedä. Hetken lepo päivän touhujen keskellä saa ihmeitä aikaan. :)


-hanna-

maanantai 7. marraskuuta 2011

pyhäinpäivän ajatuksia

Pyhäinpäivän iltana kävimme hautausmaalla. Veimme kynttilät muualle haudattujen muistokivelle, siellä paloikin ennestään kymmeniä kynttilöitä-samoin koko hautausmaa oli yhtä tuikkivaa ja kaunista valomerta.

Palasin mielessäni  lapsuusmaisemissa vietetyyn syyslomaviikkoon.Tutuilla kulmilla kulkiessa, ajellessa tuttuja teitä viimeaikaisten menetysten tunnekuohu voimistui. Täällä kotona, reilun sadan kilometrin päässä noista muistoja herättävistä paikoista asuessa ja eläessä lähimpänä kulkee ikävä rakkaita ihmisiä. Perhe-elämän ja arjen puuhat pitävät liikkeessä,monesti haikealla mielellä sytyttelen kynttilät kuvien viereen ja muistelen. Muistelemme yhdessä, ja lastenkin leikeissä kuulee usein muisteluksia mummusta ja papasta.

Tuolla lapsuusmaisemissa lomaillessa kuitenkin tutut talot, kadunkulmat, -ja kaikki, nostivat surun niin pintaan etten tiennyt sen olevan niin lähellä. Suru on kipeää, viiltävää, painavaa. Ikävä ja kaipaus aivan musertavat.
Ajoimme mummulan paikan ohi ja lapset muistelivat kaikkia ihania juttuja mummusta ja papasta. vaikka se oli haikeansuloista, oli se myös niin kipeää että seuraavilla kerroilla oli pakko ajaa eri kautta.

On niin ikävä äidin hyräilyä, iloista laulua, puhelinsoittoja joissa keskustelimme radion "tämän runon haluaisin kuulla"-ohjelman runoista, soittoja joissa äiti muistutti sävel on vapaa-illasta ja kaikkea, pullantuoksua, orkideankukkia, ruskeita tuikkivia silmiä ja hymyilevää olemusta. On myös ikävä viimeisten päivien silkkitukkaista, hentoa mummua, kuin pientä lintua.

On niin ikävä isän sinistäkin sinisempää katsetta, harmaata, karheaa poskea, lempeää leperrystä jonka sai osakseen pienimmäinen mukana ollut.  Ikävä lämmintä tervetulotoivotusta, suolakalaa, hapanlimppua ja munkkipussia, ja sitä ajatusta joka oli niiden oikein laskettujen pätkispatukoiden mukana. Synttärikortteja jotka saapuivat ajallaan.   

Lomareissulla ollessa hautakynttilät kulkivat autossa mukana monta päivää, mutta en vain voinut, halunnut, jaksanut.  Iltaisin lasten nukahdettua itkeskelin ikävääni, mietin että miten pääsisin sinne surun "paremmalle" puolelle, niihin kauniisiin, lämpimiin ja onnellisiin muistoihin. Hautausmaalta minä ne löysin.Haudalla kynttilöiden antaessa kaunista ja lempeää valoa suru tasoittui.
Ajattelin, että juuri näin he olisivat halunneet tämän menevän-ilman pitkiä sairastamisia ja lähes yhtäaikaa. Ilman pitkää yksinoloa ja ikävää.



Kaiken murheen ja kaipauksen keskellä elämässä on ollut paljon hyvää. Perhe, puoliso, lapset. Ihanat ystävät jotka ovat kuunnelleet ja tukeneet. Sisarukset, samankokeneet ja ikäänkuin uudelleen löydetyt. Muut sukulaiset, vuosien takaa jälleen tutuiksi tulleet. Yhteinen suru on lähentänyt, tehnyt meidät tärkeiksi toisillemme. 

Rakkaita ja lämpimiä muistoja on ilo vaalia. 


Sunnuntaiaamuna kävelylenkiltä palatessa pihan yli kaarsi monikymmenpäinen joutsenparvi. Niiden huilumainen laulu oli juhlavaa ja kaunista.Lähtivätköhän ne nyt etelään...aamuisin niiden toitotus on kuulunut lähipellolta, sitä ääntä tulee lähes ikävä. Ensi kevääseen on vielä matkaa.

-hanna- 

torstai 3. marraskuuta 2011

harmaan sävyjä

Kaikkea sitä. Päässä porisee semmoinen ajatuspuuro että minkähän sieltä onkisi ensimmäisenä...no, katsotaan mitä sieltä tulee...


Tämän päivän pääasiallinen mielentila on ollut ankeahko ja harmaa. Ulkoinen harmaus ei mitenkään lievittänyt sisäistä, kenties jopa syvensi sävyä vähintään seuraavaan valööriin. Ompelufiilikset ovat karkuteillä ja  ompeluaikaa ei ole näkynyt miesmuistiin (mielenkiintoinen käsite , muuten :D ).
Suunnitelmia sen sijaan vilisee päässä tusinoittain. Siinä kai se harmauden (ongelmalähtöisesti ajateltuna) ydin.

OY PERHE AB:n sisäisissä työvuorojärjestelyissä on ollut pitemmän aikaa havaittavissa taantuman vaikutukset. Työvuorolista ja sen noudattaminen on taantunut suorastaan olemattomalle tasolle,itseasiassa koko lista on kadonnut jäljettömiin jääkaapin ovesta. Ja kun ei ole listaa, kukaan ei voi tietää milloin nakin pitäisi napsahtaa ja näin ollen työt tehdään silloin kun johtoporras kymmenennen kerran pyytää, käskee tai vaatii. Jos nimittäin sattuu sopimaan työntekijän aikatauluihin. Tai mielialaan. ;)

Saapa nähdä  antavatko mokomat vielä lakkovaroituksen!Tämähän kun täyttää ainakin palvelualan yrityksen kriteerit, ja joskus tuntuu läppäreiden ja älypuhelimien sekamelskassa että ei se teknologia-alakaan ole kovin kaukana...eikä raskas teollisuus. Autotalli muistuttaa moponkorjausnyrkkipajaa enemmän kuin moni ly-tunnuksen omaava korjaamo, ja varsinkin pyykki pistää joskus liikkeelle melko raskaita huokaisuja.
 
Perheyrityksen vuorossa oleva kotitalousvastaava päätti kuitenkin aamulla piristää omaa harmaata olotilaansa ja leipoa pullaa.Siinä saattoi mielen vieressä pyörähtää ajatus työntekijäkunnan motivoinnista ja ilahduttamisesta-- Pullaakaan ei siis ole näkynyt talossa varsinkaan miesmuistiin. Pullataikina  nousi kuin pullataikinan kuuluu  ja harmaan sävyn aste lieventyi ehkä vähän luonnonvalkoisen suuntaan, kunnes toiseksi viimeinen pelti pullia unohtui uuniin ja ainakin pullien sävy oli  enemmän kuin harmaa.  Pullataikinasta innostuneena kotitalousvuorolainen  teki lisäksi kaksi ihanaista suklaakakkuakin uuniin ja toden totta päivä oli paljon vähemmän harmaa kuin aamulla.

Siinä sitten päivän mittaan katselin pullien ohimarssia..(joku kävi kysymässä että saako ottaa viidennen ) ja jotenkin alkoi tuntua siltä että tarvitsisi jotain näkyvääkin saada aikaan. Leikkasin siskon innoittamana muutamat lapaset huopuneesta villapaidasta ja jopa huovutin koristeita päälliskappaleisiin..todeten kuitenkin että tässä yrityksessä on töissä pätkätyöntekijöiden kruunaamaton kuningatar.Sen verran tiuhaan tahtiin tuli tauotettua tuota huovuttamishommaa ruuanlaitolla, ruokajakelijana, kaatuneiden makaronien kerääjänä ja ketsupin annostelijana. Tämänpäiväinen ruoka oli muuten laatuaan sikäli erikoinen että ruoka-aika uhkasi siirtyä seuraavaan päivään kun liha ei vaan kypsynyt...ja se seikka taas johtuu OY PERHE AB:n tämänpäiväisen ruokahuoltopäällikön  pakastimen kaivelusta ja virhearvioinnista pakkauksen sisällön suhteen-mutta tiedoksenne että jauhelihaksi tarkoitetuista  hirven kinttulihoistakin saa riittävän pitkällä kypsennyksellä ja hyvillä mausteilla mukiinmenevää kastiketta!

Arkeen ja sen harmaaseen olomuotoon saa väriä pienillä, iloisilla jutuilla. Pullakahveilla vaikka. :) Keitin sitten ihan itselleni kun en saanut ketään seuraksi. Pitäisi opetella poimimaan väriä arkeen kaikista näistä ihan kotoisista asioista, mukavantuoksuisesta kynttilästä, pienistä kivoista koloista kohonneiden pullien kyljissä ja komeanpunaisista tomaateista.



Arkista harmautta raikasti ja väritti myös pikkuihmisen hupainen ja osuva kommentti-kakkapyykille mennessä äiti vähän marmatti hajusta ja näytti nyrpeää naamaa.. Siinä pöydällä seistessään tuo haisunäätä otti äitiä kaulasta kiinni ja sanoi : "entin pulittetaan".(=ensin rutistetaan) Ja niinhän me tehtiin! :)



Eikös vain olekin aika puristettava tyyppi? :)


Arki on ihmeellistä,sävykästä harmaata, mutta sehän onkin trendiväri! Että muodin huipulla ollaan! :D

-hanna-

tiistai 1. marraskuuta 2011

joulun pilkahduksia


Miksei meidän pihallamme voi kasvaa hevoskastanjaa? Joskus vuosia sitten kun asuimme etelässä ihailin aina noita muhkeita puita jotka ovat kauniita aina,ensiksi keväällä  kukkiessaan, pelkästään lehdet ovat uskomattoman hienoja ja isoja ja puhumattakaan niistä kastanjoista...ja nyt tämä hovikuvaajan syyslomareissullaan näppäämä kuva vie minulta melkein yöunet. Ihan kuin mieletön keltainen sade..haluaisin tämmöistä kangasta! Ajatelkaa nyt vaikka sohvatyynyjä--tai mekkoa?

Aika kuluu vinhaa vauhtia ja välillä päivissä on ihan liian vähän tunteja. Vaikka tosin olihan tässä yhtenä yönä jopa yksi ylimääräinen tunti -ja sen seurauksista en tykkää sitten yhtään! Pimeä tulee nyt niin aikaisin että iltapäivä muuttuu liian äkkiä pimeäksi illaksi. Minusta joutaisi romukoppaan koko turhanaikainen kellojenkääntö!Pikkuihmisten vurokausirytmi heittää talviaikaan siirtymisen myötä siten että varsinkin tihulainen nukahtaa klo 19.30 ihan väkisin ja herää klo 22 -valvoo puoleenyöhön ja nousee aamulla  kuuluisaan kukonlaulun aikaan ja se on ihan liian aikaisin tälle kaupunkilaisjuuriselle äiti-ihmiselle vaikka maalla tätä nykyä asutaankin.

Marraskuu on tuonut mukanaan joulunpilkahduksia. Pukinkontti vilahtelee pienten ja isompien puheissa ja kaupoissa alkaa näkyä joulurekvisiittaa...siitä en ole ihan varma onko se nyt niin positiivista...vaikka aika jouluihminen olenkin. Joulusuklaiden ohi kun ei vaan voi kävellä!

Joulu. Miten monelaisia jouluja ihmiset viettävätkään! Miten erilaisia jouluperinteitä eri ovien takaa löytyisi... ja miten erilaisia tilanteita perheessä ja ihmissuhteissa. Omista jouluista mieleenpainuvimpina ovat ehkä ne kaksi joulua jolloin meillä oli ihan pienet vauvat, vuonna 2005  kahden viikon ikäinen ja vuonna 2007 vain viikon vanha nyytti.
Silloin joulussa ei ollut mitään turhaa, oli vain ihmeelllinen pieni ihminen ja kaikki läheiset kotona, vauvan ihastelu ja jouluinen koti.  Silloin oli aavistus siitä oikeasta joulumielestä jolloin ei hössötetä joutavan ja turhan kiireen kanssa, pieni ihminen saneli tahdin ja oikea joulun sanoma tuli erityisen lähelle.

Tiedän että tänä jouluna muutamissa läheisissä kodeissa on erityislaatuinen joulu. Toiseen kotiin odotetaan pientä ihmistä syntyväksi ihan joulun alla, toisessa kodissa vakava sairaus varjostaa joulunviettoa. Niin monenlaisia jouluja, jokaisen kotioven takana erilainen.

Oma kalenterini  on pikkuhiljaa ja salakavalasti täyttynyt  monenmoisista jouluun liittyvistä jutuista. Mukavia, hauskoja, tunnelmallisia,mielenkiintoisia projekteja  ja käsityöpitoisia juttujakin sisältäviä iltoja, mutta myös lähtemisiä, lapsenvahtiongelmia, organisointia ja kotoa poissa olemista.Haasteellista löytää tasapaino kaikkien menemisten ja kotitouhujen välille.

Kotitouhuihin muuten kuuluu ehdottomasti, erottamattomasti ja äänekkäästi Mattilan isännän karjatarhan  kuulumiset.Monenlaiset kotkotukset,kaakatukset ja iiiiihahhaat. Onneksi se Mattilan isäntä kuitenkin muisti mennä ruokkimaan ne eläimensä!

video

Joulun lähestymisen huomaa myös käsityörintamalla, monissa blogeissakin ompelukset ovat vaihtuneet neuleisiin ja täällä ketunpesässäkin villanyssykät ovat valtaamassa alaa...se on varma joulun lähestymisen merkki. :)  
Ennen huovutusrintamalle pääsyä on kuitenkin päästävä yli tiskipöytäesteestä ja ryömittävä pyykkijuoksuhaudan poikki. Siis varusteet niskaan ja menoksi , ei tästä muuten tule valmista. :) (ihan varma en ole tuleeko valmista koskaan mutta jos nyt ainakin edes puhtaita vaatteita porukalle. :) )

-hanna-