tiistai 15. marraskuuta 2011

Kukkokiekuu!


Tänään on ollut taas SEMMOINEN  päivä. Aamusta alkaen stressinsietokyky on ollut koetuksella..teini-ikäisten kouluunlähtö on näytelmä joka sisältää kaikki draaman ainekset, komediaa ja tragediaa.

Oy PERHE AB: n tämänaamuinen aamuherätysjuhlavastaava kiekui ennestään flunssakäheän äänensä kuulumattomiin antaessaan herätyskomentoja yläkertaan teinien valtakuntaan...Alakertaan asti kuuluneet puhelimien herätysäänet eivät saaneet nukkujia reagoimaan mitenkään-kello kävi ja työläinen lähti töihinsä jotta ei  myöhästyisi, mukaan ehti 2/5 alkuperäisestä suunnitellusta kyytiläismäärästä. Loput 3/5 menivät toisella autolla myöhässä,  sillä seurauksella että pihaan ei jäänyt yhtään autoa. :(

Työpaikalle täten  loukkuun jäänyt johtotason  työntekijä oli lievästi ilmaistuna sydämistynyt. Suunnitellut kaupunki,-kirpputori- ja kyläilyreissut jäivät toteutumatta ja päivän ohjelma meni niiltä osin uusiksi. Johtotaso päätti pysyä sängyssä  niin kauan kuin unta riittää ja jättää johtoportaan yleensä suorittamat tehtävät alaisten hommiksi. Johtotason henkilö jopa suunnitteli tekevänsä ilkeyttä ja keräävänsä talon kaikki astiat tiskipöydälle ja lähiympäristöön perusteellista pesua varten, vaihtavansa koko talon lakanat ja sillä tavoin ruuhkauttavansa pyykkisysteemin perinpohjin. Suunnitelmat (pitkään nukkumista lukuunottamatta) kaatuivat siihen karuun tosiseikkaan että todennäköisesti kukaan alaisista ei edes  huomaisi moista kaaosta tiskipöydällä tai pyykkipäässä-eikä tarttuisi toimeen mitenkään ripeästi ja innokkaasti. Joten osuisi se pilkka sitten ihan omaan nilkkaan.



Tietynikäisille  OY PERHE AB:n työntekijöille on ylivoimaisen vaikeaa katsella seuraavan aamun kamppeet valmiiksi edellisenä iltana. Etsiä sählymailat  ja muut vermeet asemiin ovenpieleen tai edes miettiä minkälainen päivä seuraava on urheilu- yms varusteiden osalta. On nimittäin ihan mahdottomuus vajaassa kymmenessä hereilläolominuutissa  etsiä puhtaat vaattet päälleen, vyöt, sukat, pukea ne , syödä, kerätä pelikamppeet ja kaivella edellisestä liikuntapussista märät ja haisevat sisäpelikengät,etsiä collareita puhtaanpyykin vuorijonojen uumenista, pestä hiukset, kuivata, etsiä harja, hiuskiinne ja muut vahat ja mömmöt,pinnit ja ponnarit,  pestä hampaat, kerätä reppuun kaikki sieltä levineet kirjat, vihot puhumattakaan kynistä...(ja varsinkin kun reput yleensä makaavat avonaisina pitkin lattiaa niin laidasta voitte kuvitella minkälaisen salapoliisityön joutuu tekemään kun nuorimmaisen jäljltä on mahdoton etsiä mitään mistään loogisesta paikasta...)



Aamut ovat aika kiireisiä ja pahantuulisia  noilla teineillä. Itsekin aamu-unisena muistan että joskus ei olisi millään jaksanut nousta...mutta ihan tähän en ole koskaan kyennyt. Mies taas on aamuvirkkua tyyppiä.Tosin sieltäkin puolelta löytyy aamu-unisia.... ;)   Miten lie geeniperimä onnistunutkin meidän kohdallamme jalostamaan koko joukkueellisen aamu-unisia?  Vähän se on kyllä ikään sidonnaista... Murkuilla uni vain maistuu makeimmin viimeisen puolen tunnin aikana...ennenkuin desibelit herättäjällä nousevat korkeuksiin.

Aamuisen kiireen seurauksena pyyhkeet, harjat, vaatekappaleet ja  lukuisat muut tunnistamattomat myttyläjät ovat täällä iloisesti pitkin ja poikin. Joka aamu.

Haltialan kartanon possut ja lampaat ihan selvästi jakavat kanssani tämän tuntemuksen... :D

Jotainhan tälle on tehtävä. Ensiapuna on kokeiltu tietokoneiden, puhelimien  ja muiden teknisten vimpainten  poistamista teinien  käsistä nukkumaanmenoaikaan... Kokeilussa ei havaittu seuraamusvaikutuksia aamuäreyteen  eikä heräämiseen, kiireeseen eikä tavaroiden hukassaolemiseen. Toki taas olisi aika ottaa käyttöön  roimat konstit tietokoneen sammuttamisen kanssa...pääkytkin on ihan hyvä ja tehokas tapa.

Ainoat  keinot joilla tavarat olisivat hallinnassa ja aikataulu pitäisi, olisi että asianosaiset huolehtisivat ne romunsa edellisenä iltana valmiiksi, nousisivat ripeästi vartin tai kaksikymmentäkin minuuttia aikaisemmin ja ennenkaikkea tekisivät niinkuin sanotaan. Yksinkertaista mutta mahdotonta?

Johtotason täytynee pitää vähintäänkin puhelinpalaveri aiheesta, luulen että tilanne vaatii kuitenkin pizzeriaa tai jopa kiinalaista ravintolaa. Ihan lähipäivinä.

-hanna-



.


21 kommenttia:

  1. Ilman muuta kiinalaiseen... ; )
    Olet sen kyllä ansainnut!

    Meillä nousee porukka ihan ilman äitiä, mutta on tuo liikuntavaate ja muu roina osalla usein hukassa. Aivan kuin äiti olisi täällä kotona tarvinnut milloin koripalloa, milloin snorkkeleita. ; )
    Mökkikylästä taas...

    VastaaPoista
  2. Olipas aamu, jotenkin tutun kuuloista! ;)

    VastaaPoista
  3. niin tutun kuulosta. Täällä äitillä kurkku vähän käheänä kun on itse joutunut nostamaan desipeliä kun teinit ottaa mittaa toisistaan. Huh huh. Laitoin just konekiellon toistaiseksi voimaan.

    VastaaPoista
  4. Ei kokemusta tuollaisesta, kun kaikki ovat niin pieniä, mutten oon tuosta "äimän käkenäkään" Perässä tullaan. Nyt jo huomaa, että tavaroiden paikalle laittaminen on työlästä... Vermeet :D Hyvä sana Hanna! Eiku Kiinalaiseen vaan munki mielestä ja kännykät kiinni, päivystäjät ovat muualla:) Olet REIPAS , jaksat reagoida jne. IHAN EPELI, niin kuin kummitätisi sanoi! T. Pirta

    VastaaPoista
  5. Oi huhh mitä kaikkea on edessä... minä onneksi (tai onko onneksi) olen aamu-ihminen, illalla sitten ihan tööt jo melkein 2100;)

    VastaaPoista
  6. Hei! On NIIN tutun kuuloista kun lukee näitä sun tekstejä. Täällä elämä hyvin paljon samanlaista mut en ikikuuna päivänä sais tästä touhusta noin hauskaa tekstiä aikaiseksi. On niin kiva lukea sun blogia, tulee aina hyvälle tuulelle!:) Löysin tänne yhteisen tuttumme vinkattua ja olen seurannut jo jonkin aikaa, ajattelin et on kai jo aika jättää jotai jälkiäkin käynneistään. ;)

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa tekstiä taas :D, tosin tuo touhu ei ole aina ihanaa (voin vannoa, että jonkin ajan kuluttua meillä sama tilanne :D, nyt jo aamut tarpeeksi härdellejä, eikä lapsoset oo vielä läheskään teinejä :D), siis tuo, että täytyy desibeleillä saada porukka sängystä ylös - ja eikä sekään herkkua oo jäädä keräämään niitä romuvuoria, mitä lapset tyytyväisenä jättävät jälkeensä. Milloin lapset hoksaisivat, että kantsii laittaa omat tavarat talteen - pitääkö ihan oikeasti nakkoa leluja ja romuja roskiin, jotta viesti menee perille :D:D...

    VastaaPoista
  8. Olet hienosti osannut kuvata tuon kaaoksen. kummasti lohduttaa, että meillä ei ollakkaan ainoita, jotka ei muista tai kerkeä tai ymmärrä, laittaa edellisenä iltana kaikkea valmiiksi. Mutta aamulla omin voimin lähtevät kouluunsa ja toistaiseksi joka aamu kerenneet taksiin ja bussiin, kun laiska tai voimia keräävä äiti vetää sikeitä kahden pikkuherran kera. Mutta meillä mahtaa olla vielä muutama vuosi aikaa tuohon teidän lasten ikäluokkaan, niin olen tulkitsevani tuosta tekstistä. mutta vääjäämättömästi lähestytään kaaosmaisempaa tilannetta meilläkin, huoh!!

    VastaaPoista
  9. No mutta huh huh...melkoista sähinkäistä se teillä onki aamut:)
    Meillä minä päällikkönä nousen aina aamulla ensimmäisenä,ja kummasti ne vaan tipottelemalla yks toisensa jälkeen ovesta katoavat:)Ainoastaan eskarilainen täytyy huolehtia kamppeita myöten taxiin,mutta hän onkin omassa sarjassaan.
    Kiinalaiseen,sanon minä!

    VastaaPoista
  10. Heh, jokos kävitte Kiinalaisessa vai tuntuuko, että pizza riitäisi tähän saumaan?

    VastaaPoista
  11. Mökkikyläläinen: :D sitähän voisikin seuraavalle kyselijälle sanoa että ai niin, lainasin (niitä snorkkeleita esim)tänään kun pesin pyykkiä! :D

    kiinalainen vielä käymättä, jospa viikonloppuna!

    Elle: tuttua? no hyvä että muillakin. :)

    hanna: tuttu juttu, no hyvä. :) välillä luulen/ajattelen että ei muilla tämmöistä ...

    Pirta: epeleitä talo täynnä :D ja reippaasta ei tietoakaan... ;) reagointi joskus ehkä vähän yliherkkää, suorastaan allergista jos alaisilta kysytään. :)

    kewa: luulen että on nimenomaan onneksi jos on aamu-ihminen. :)

    anne:no mukava kun löysit! pikkuisen jäi vaivaamaan tuo yhteinen tuttu..:)
    Elämä täällä on välillä semmoista että siitä saisi vaikka romaanin,(siis sen kirjan :D) mutta luulen että kustantajaa ois vaikea löytää. :)

    anonyymi-Almako? : juu ihanaa pitää olla!:D ja voi olla että mainitsemasi konsti on se ainoa...joskus olen nakkonut kaikki kengät ja luistimet lumihankeen kuistilta kun siellä ei mahtunut sekaan. nöyrästi kävivät raukat keräilemässä kamansa...mitään pysyvämpää muutosta ei toki tämäkään tempaus ole tuonut .eikä toivottavasti pysyviä traumojakaan.mutta välillä kannattaa räväyttää. :)

    kaisa: no ihanaa , sieltä se tuli se kaivattu kohtalotoveri...juuri tuo pointti että muista/kerkeä/ymmärrä....meillä vain tämmöistä. mukavaa että teilläkin. :) meilläkin ala-astelaiset lähtevät lähes itsekseen..ilman suuria koreografioita. yläkoulu on jo takkuisempaa...ja toki pitää sanoa että IHAN joka aamu ei meilläkään koko repertuaaria käydä läpi. ;) joskus sujuu jopa ihan näpsäkästi. :)

    suvi: siellä onkin niin tehokas emäntä! ja kyllä, menemme heti kun tilaisuus tarjoutuu. :)

    anonyymi: vielä ei olla käyty. hmmm, luulen että molemmista olisi apua. :D kiinalainen olisi suorastaan laulua :D

    VastaaPoista
  12. Aamuhetki liian kallis - vai miten se nyt menikään? ;)

    VastaaPoista
  13. Joo tapahtumia kyllä riittää isossa sakissa vaikka kirjaan asti ja sulla vielä kyllä mahtava taito kirjoittaa! Mitenhän minä hankalasti sulle ilmaisisin...no se sun "yhtiökumppanin" työpari siellä sivutoimessa ja se nainen niillä... ;D

    VastaaPoista
  14. Pakko sanoa, että yleensä sen niittää, minkä on kylvänyt. Meillä 3 teiniä eikä koskaan ole ollut moisia ongelmia edes äidin kiusaksi. Kännykät, läppärit ja pelikoneet on saaneet olla rauhassa teinien ulottuvilla tai huoneissa, niistä ei ole riitoja käyty.

    Eli vaikka tarkoituksesi oli olla hauska ja näppärätekstinen, niin luin sieltä kyllä aika lailla avutonta aikuisuutta ja kyvyttömyyttä ottaa vastuuta omista teoistasi. Porkkana tehoaa keppiä paremmin.

    VastaaPoista
  15. Onpa kovaa tekstiä ja tuomiota tuo edellinen, anonyyminä kun on kovin helppo kirjoitella mitä sylki sattuu suuhun tuomaan ....

    Olen todella pahoillani puolestasi Hanna!

    VastaaPoista
  16. kummitäti: aamut ovat erilaisia, onneksi. :)

    Anne: ymmärsin. :)

    anonyymi: en tiedä, oletko lukenut tätä blogia pitempään vai eksynyt juuri nyt ja lukenut vain ja ainoastaan tämän tekstin. Hienoa, että teillä sujuu teinien kanssa noin, niin meilläkin pääpiirteittäin.

    mietin että oliko tarkoitukseni olla hauska ja näppärätekstinen...ja ajattelin että ei, se ei ollut tarkoitukseni. Luulen että tekstillä ei mitään varsinaista tarkoitusperää olekaan, kunhan vain omaan ironiansukuiseen tyyliini kirjoittelin. En ole ammattikirjoittaja,enkä suunnittele tekstejä etukäteen,joten ne ovat puuttellisia ja eivät niin loppuun asti mietittyjä.Tuostakin tekstistä ihan selvästi puuttuu se jokin, koska sen on voinut käsittää ihan todeksi, eikä karrikoiduksi huumorijutuksi.

    Se, mitä luit sieltä on valitettavaa, sillä sitten olen kirjoittamisessani ja ajatusteni ilmaisussa todella epäonnistunut, sillä todellakaan meidän aamumme eivät ole sanasta sanaan tuota, joka aamu ja ihan kaikkine variaatioineen.

    Ajatuksia herättävä kommentti jokatapauksessa. Ajatuksien ja pohdintojen herättely on mielestäni aina hyvä asia. Katsotaan miten tämä tästä etenee.
    Kuitenkin, mielestäni aika rajuja johtopäätöksiä teet minusta ja aikuisuudestani, avuttomuudestani ja vastuuttomuudestani yhden pakinanomaisen blogikirjoituksen pohjalta, minua ja perhettäni todennäköisesti tuntematta. Tosin on myönnettävä että juurikin noita mainitsemiasi seikkoja kuten avuttomuutta tulee useinkin perheen keskellä koettua. Aamusähläyksistä ja muista kommelluksista huolimatta meidän perhe-elomme on kuitenkin meille maailman parasta ja tärkeintä,ja täällä blogissa siitä kaikesta näyttäytyy vain millimetrin vahvuinen siivu.

    Ja vielä teille kaikille, jotta nämä kaikista rakkaimmat, maailman parhaat lapset ja nuoret eivät joutuisi tämäntyyppisten keskustelujen aiheeksi ja kohteeksi minun kirjoittamisteni myötä harkitsen jatkoa. Ehkäpä keskityn jatkossa enemmän noihin käsityöjuttuihin.

    VastaaPoista
  17. Mua itkettäää..... t. Pirta

    VastaaPoista
  18. Isossa perheessä sattuu ja tapahtuu, kokemusta on. Mikä onnellisuuden aihe onkaan kun saa ottaa kaikki nämä lapset vastaan. Ja mikä suuri ilon aihe ovat sisarukset koko elämän ajan. Se on oikeata elämää, tuoksinoineen kaikkineen. Kiitos ihanista, elämänmakuisista teksteistä.Näitä ymmärtämättömiä tuomitsijoita on nettimaailmakin pullollaan, jotka rakentavat elämänsä toisenlaisten tukipilarien varaan. Ymmärrän hyvin, jos mietit blogisi jatkoa. Yksi hyvä vaihtiehto on suljettu blogi tai kirjautumispakko. Ihanaa joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
  19. Toivon todella että saamme jatkossakin lukea näitä elämänmakuisia tarinoitasi! Omaan arkeeni ne tuovat paljon iloa ja mukavia tunnelmia ja muistoja.

    Tosin ymmärrän hyvin ettei mieltäsi mitenkään voi ylentää tuo raukkamaisesti nimettömänä kirjoitettu arvostelu. Samanlaista mielipahaa luulen kokevani silloin tällöin kun 16-18-vuotiaat oppilaani kurssiarvioissaan tieilaavat opetukseni ja minut hyvin samantyyppisellä mustavalkoisella ja kaikkitietävällä tavalla.

    Vaikka se kertookin enemmän heistä kuin minusta niin se tuntuu todella pahalta ja myönnän että monesti on käynyt mielessä että pitäisikö vaihtaa alaa. Sitten palautan mieleen taas kaikki positiiviset palautteet ja elämä jatkuu. Tosin tuntuu kuin yhtä teilaavaa näkemystä tasapainottamaan tarvitaan kymmenen kiittävää!

    Ja niitä viimeksimainittuja täällä blogissasi tuntuu riittävän. Hyvällä syyllä.

    Jatketaan juttua :)

    VastaaPoista
  20. Kielteinen palaute satuttaa aina vaikka ymmärtää itsekin sen olevan epäreilun. Minulle myös blogissani sattui kerran tosi ikävä palaute ja jonkinaikaa jäinki märehtimään sitä. Mutta lopulta pääsin siitä yli,poistin koko kirjoituksen palautteineen ja jatkoin eteenpäin! Tsemppiä Hanna sinne OY PERHE AB:n kotikoloon ja jatka ihmeessä samaan tahtiin!

    VastaaPoista
  21. Tulipa mieleen tuosta anonyymin kommentista, että taitaa olla kateellisen panettelua.. minä en oikeen ymmärrä niitä jotka anonyyminä kirjottelee.. ei oo iso vaiva kirjottaa siihen nimi kohtaan jotain..
    Eihän me lannistuta pienistä.
    Jatketaan...

    " Mereen mennyt päivä nousee puhtaana huomiseen." Sanoo Maija Paavilainen.

    VastaaPoista