joulun pilkahduksia

Miksei meidän pihallamme voi kasvaa hevoskastanjaa? Joskus vuosia sitten kun asuimme etelässä ihailin aina noita muhkeita puita jotka ovat kauniita aina,ensiksi keväällä  kukkiessaan, pelkästään lehdet ovat uskomattoman hienoja ja isoja ja puhumattakaan niistä kastanjoista...ja nyt tämä hovikuvaajan syyslomareissullaan näppäämä kuva vie minulta melkein yöunet. Ihan kuin mieletön keltainen sade..haluaisin tämmöistä kangasta! Ajatelkaa nyt vaikka sohvatyynyjä--tai mekkoa?

Aika kuluu vinhaa vauhtia ja välillä päivissä on ihan liian vähän tunteja. Vaikka tosin olihan tässä yhtenä yönä jopa yksi ylimääräinen tunti -ja sen seurauksista en tykkää sitten yhtään! Pimeä tulee nyt niin aikaisin että iltapäivä muuttuu liian äkkiä pimeäksi illaksi. Minusta joutaisi romukoppaan koko turhanaikainen kellojenkääntö!Pikkuihmisten vurokausirytmi heittää talviaikaan siirtymisen myötä siten että varsinkin tihulainen nukahtaa klo 19.30 ihan väkisin ja herää klo 22 -valvoo puoleenyöhön ja nousee aamulla  kuuluisaan kukonlaulun aikaan ja se on ihan liian aikaisin tälle kaupunkilaisjuuriselle äiti-ihmiselle vaikka maalla tätä nykyä asutaankin.

Marraskuu on tuonut mukanaan joulunpilkahduksia. Pukinkontti vilahtelee pienten ja isompien puheissa ja kaupoissa alkaa näkyä joulurekvisiittaa...siitä en ole ihan varma onko se nyt niin positiivista...vaikka aika jouluihminen olenkin. Joulusuklaiden ohi kun ei vaan voi kävellä!

Joulu. Miten monelaisia jouluja ihmiset viettävätkään! Miten erilaisia jouluperinteitä eri ovien takaa löytyisi... ja miten erilaisia tilanteita perheessä ja ihmissuhteissa. Omista jouluista mieleenpainuvimpina ovat ehkä ne kaksi joulua jolloin meillä oli ihan pienet vauvat, vuonna 2005  kahden viikon ikäinen ja vuonna 2007 vain viikon vanha nyytti.
Silloin joulussa ei ollut mitään turhaa, oli vain ihmeelllinen pieni ihminen ja kaikki läheiset kotona, vauvan ihastelu ja jouluinen koti.  Silloin oli aavistus siitä oikeasta joulumielestä jolloin ei hössötetä joutavan ja turhan kiireen kanssa, pieni ihminen saneli tahdin ja oikea joulun sanoma tuli erityisen lähelle.

Tiedän että tänä jouluna muutamissa läheisissä kodeissa on erityislaatuinen joulu. Toiseen kotiin odotetaan pientä ihmistä syntyväksi ihan joulun alla, toisessa kodissa vakava sairaus varjostaa joulunviettoa. Niin monenlaisia jouluja, jokaisen kotioven takana erilainen.

Oma kalenterini  on pikkuhiljaa ja salakavalasti täyttynyt  monenmoisista jouluun liittyvistä jutuista. Mukavia, hauskoja, tunnelmallisia,mielenkiintoisia projekteja  ja käsityöpitoisia juttujakin sisältäviä iltoja, mutta myös lähtemisiä, lapsenvahtiongelmia, organisointia ja kotoa poissa olemista.Haasteellista löytää tasapaino kaikkien menemisten ja kotitouhujen välille.

Kotitouhuihin muuten kuuluu ehdottomasti, erottamattomasti ja äänekkäästi Mattilan isännän karjatarhan  kuulumiset.Monenlaiset kotkotukset,kaakatukset ja iiiiihahhaat. Onneksi se Mattilan isäntä kuitenkin muisti mennä ruokkimaan ne eläimensä!

Joulun lähestymisen huomaa myös käsityörintamalla, monissa blogeissakin ompelukset ovat vaihtuneet neuleisiin ja täällä ketunpesässäkin villanyssykät ovat valtaamassa alaa...se on varma joulun lähestymisen merkki. :)  
Ennen huovutusrintamalle pääsyä on kuitenkin päästävä yli tiskipöytäesteestä ja ryömittävä pyykkijuoksuhaudan poikki. Siis varusteet niskaan ja menoksi , ei tästä muuten tule valmista. :) (ihan varma en ole tuleeko valmista koskaan mutta jos nyt ainakin edes puhtaita vaatteita porukalle. :) )

-hanna-