syys(loma)reissun jälkikaikuja

Perjantaihin asti viihdyimme (loma)reissulla. Osa poppoosta olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin...äidin lomahermo taisi olla se joka  petti ensimmäisenä. Lähtöpäätöksen julkistamistilaisuudessa kuultiin eriäviä mielipiteitä useammasta suusta. Porukka könysi sitten autoon erilaisin ilmein, pari  tuli autoon  ihan reippaalla askelluksellla ja iloisesti reppuansa heilutellen, toiset  vähän hitaammin löntystellen ja otsa kurtussa, yhden suusta kuului epätoivoinen märy ja kolmas jurnutti jo viiden metrin päässä autosta huonoa istumapaikkaa.Äiti otti aikalisän ennen omaa oveaan, laski laukun kaivonkannelle ja luetteli hitaasti mielessään  epämääräisen lukujonon ihan vain hermojenlepuuttamismielessä. Ensin suomeksi, ja kun se ei tuntunut tehoavan niin vaihdoin toiseen kotimaiseen ja sen käydessä epätoivoiseksi yrittämiseksi otettiin vielä venäjäksi luku yhdestä kymmeneen.Alkoi siinä vaiheessa istumajärjestyskin olla autossa selvillä. :)

Mukavaahan se on ottaa vähän välimatkaa tähän arkiolemiseen, vaihtaa ajatuksia, nähdä erilaista elämänmenoa  ja tavata  sukulaisia. Monessa talossa saimmekin  iloisen ja lämpimän vastaanoton, muutamassa paikassa taisimme aiheuttaa pientä epäjärjestystäkin ja vain yhdet silmälasit korjautin tuholaisen jäljiltä. :)  

Joka kerta vanhoja kotiseutuja pitkin poikin ajellessa leikin ajatuksella palaamisesta. Kukapa tietää? Ehkä joskus, tai sitten ei.

Mukavaa oli silti palata kotiin...Kassien ja nyssäköiden purkamisen jätän kyllä huomiselle- ulkosaunan löylyt tekivät tehtävänsä ja vaikka hyvä yösija meillä oli reissussakin niin oma sänky on kyllä kuitenkin paras. :)

Kollaaseissa  autosta purettu tavaravuori. Monelaista kapistusta pakaaseista löytyy...jokaiselle jotakin. Ja niinhän sen pitää olla.
Lomaa on koululaisilla  vielä viikonlopun verran jäljellä. Taidanpa maanantaina keittää itselleni oikeat lomakahvit syysloman päättymisen kunniaksi...eläköön suomalainen koulujärjestelmä! :)

Kotiinpaluu oli sikäli kotoisa, kun heti ensi minuuteilla päästiin tutkailemaan tiskikonetta vaivaavaa oireyhtymää. Painike josta luukku aukeaa ei vain suostunut painumaan yhtään sisäänpäin . Kenties se oli tuon lomaviikon aikana ehtinyt ruostumaan käytön puutteessa, raukka kun on tottunut useampaan pesuun päivässä. :)

Siis tämä painike.  Varovasti napsautin pienet kiinnikkeet tuosta sivusta auki ja tsadaa- kolme! lusikkaa putosi sieltä....Hildan nyökytellessä tietävän oloisena vieressä. "Oho, hienot!"-tuumasi tyttönen...ja taas luukku aukeaa.

Joten jos teillä siellä Kokkolan päässä ilmenee käyntimme jälkeen vastaavanlaisia oireita koneissanne niin suosittelen tarkistamaan lusikka- tai muun tilanteen...eihän sitä koskaan tiedä!

Kiitos kaikille! Päivä- ja iltakahvipaikoista, ruokatarjoiluista, täysihoidosta,  pitsipussukoista,  suolakalasta, lämpimistä savukaloista, yösijasta, monenlaisista keskusteluista  ja hyvästä seurasta. Oman arkenne jakamisesta. :)
Tervetuloa vastavierailulle. :)

Tervetuloa myös teille uusille ketunpesän lukijoille...mukavaa että olette löytäneet tänne ja viihtyneet seurassamme. :)

-hanna-