lakisääteistä

Maailma pyörii ja me sen mukana. Pyöriiköhän se jotenkin eri vauhtia eri maankolkissa? Täälläpäin nimittäin pyörii melkoisen vinhaa vauhtia........Entäpä sielläpäin?

Samankaltaisuus ja erilaisuus ovat jänniä asioita. Toisaalta kokemusperäisiä, toisaalta samojen lainalaisuuksien mukaan luulisi että jotkut asiat ovat samalla lailla siellä , täällä ja tuolla.
Viime perjantaina aloitin kirjoittamaan tätä juttua-jostain pyörimisliikkeen nopeudesta kenties johtuen se jäi alkutekijöihinsä. Vain pari  seuraavaa lausetta oli valmiina..

Perjantaipäivän postauksissa näytäisi olevan aina jotain samaa. Se saattaa johtua monista seikoista,  kuten esimerkiksi siitä tosiseikasta että perjantain päiväohjelma on perjantai toisensa jälkeen kohtuullisen  samankaltainen.
Tänään olen oppinut eräitä kummallisia lainalaisuuksia (perjantai)päivistä, perheyrityksestä, työntekijöistä (?) ja itsestänikin.

-perjantaiset viikkosiivousperhejuhlat ovat vötkistelypäiviä, eivät suinkaan reipashenkisiä toimeliaisuuspyrähdyksiä kuten SAATTAISI luulla noin äkikseltään.

-jos keitossa on pippuri, se kuuluu täällä laittaa pöydälle eikä lautasen reunalle tai johonkin muuhun liian proosalliseen paikkaan kuten roskakori.

-jos listassa lukee jonkun nimeltä mainitsemattoman henkilön kohdalla "tiski" -se aktiivisesti unohdetaan, delegoidaan pienemmille senttipalkalla, tai jaetaan niin pieniin osasiin/henkilö että sen tekemisessä perusrytmillä(joo, kohta) menee koko päivä.

-jos talossa on pieniä ja isompiakin lapsia, on talossa takkeja, kenkiä ja muuta kampetta erinäisiä(=lukemattomia) kappalemääriä. Jos ajatellaan että talossa on aikuinen joka on ollut niin reipas että on ihan vartavasten hakenut rautakaupasta tarvittavan määrän koukkuja, jopa saanut ne seinään asti ja vielä mahdollisesti nimennyt jokaiselle henkilökohtaisen koukun sillä ajatuksella että ah,miten kätevää on kun jokainen saa laittaa näppärästi oman takkinsa juuri siihen omaan koukkuunsa...Höpsis. Jossain varsinkin  lapsuuden ja aikuisuuden rajamaastossa vaanii semmoinen seikka joka kääntää kaikki lainalaisuudet päälaelleen, sillä tämän kirjoittamattoman lain mukaan takkia ei voi laittaa ainakaan omaan koukkuun, mieluummin ei koukkuun ollenkaan.(jäin miettimään että entä  jos takki on peritty?onko tällä seikalla vaikutusta tähän lainalaisuushommeliin?)

- Kun talossa on monta suhtkoht samankokoista, on olemassa se mahdollisuus että samaa vaatekappaletta käyttää moni lapsukainen. Tämä aiheuttaa puolestaan sen lainalaisuuden , että jos vaate on pesty, viikattu, mahdollisesti kaapissa, sen omistaja mielellään ja hyvinkin hanakasti  tunnustaa sen omakseen. Siinä tapauksessa että vaate lojuu lattialla, on likainen ja aikaansaa konekiväärimäistä kenentämäon? -kysymysarjaa vaatehuoltopäällikön taholta-aiheuttaa se  sen tosiseikan että ko. riepu ei ole kenenkään. Sitä ei huoli omistaja eikä käyttäjä. Ihmeellisiä ovat  lain kiemurat.

-monen puhelinliittymän taloudessa on luonnollisesti monta puhelinta. Useimmiten puhelimen ostohetkellä mukana seuraa laatikko,jossa on ohjekirjan lisäksi tuikitarpeellinen kapistus jonka avustuksella olemme päässeet lankapuhelimen orjuudesta ja voimme puhua suuren puhelinlaskun vaikka sängyllä tai sohvalla rötköttäen. Puhutaan siis laturista. Täällä pätee latureihin liittyen semmoinen lainalaisuus että ne ovat aina hukassa. Sama  pätee muuten nappikuulokkeisiin.

-Siivouspäivän lainalaisuuksiin kuuluu myös se seikka, että yläkerroksen siivoaminen on huomattavan paljon hidastempoisempaa kuin alakerroksen. Pienen, noin kymmenen neliön määräalan siivoukseen uppoaa herkästi useampia tunteja. Tosin siinä sivusa pitää lukea facesta päivän olennaisimmat kuulumiset, kertoa omat maatajärisyttävät tapahtumat(esim. se että ottaa päästä, on tylsää tai että huomenna on matikankokeet) ja päivittää pitää toki yleissivistyskin uutissisvustoilta ihan noin vain siivouspäivän kunniaksi.Vai onko osasyynä yläkerroksissa oleva ohuempi ilmanala?Vai lakisääteiset tauot?

-yksi mielenkiintoinen lain-alainen seikka täällä ketunpesässä on tuttien ja tuttipullojen katoamismysteeri. Taloon on nykyisen tutti-ikäisen elinaikana ostettu kymmeniä  tutteja-muistijälki löytyy puolestakymmenestä poisheitetystä. Missä ne muut ovat?

-perhepoliittisista syistä etenkin päällikkötasosta tuntuisi usein välttämättömältä pitää juuri tässä ja heti milloin minkäkinlainen perheyhtiökokous. Laki on kuitenkin semmoinen että juuri ne osakkaat joiden tulisi olla paikalla ovat muilla mailla vierahilla ja ne, joilla ei iästä tai muista ominaisuuksista johtuen ole sananvaltaa( tai osaa eikä arpaa ko.kokouksen aiheeseen) ovat paikalla.

-poikkeuksetta lakisääteinen juttu täällä on myös se, että taaperoikäisen mielestä ruoka maistuu ehdottoman paljon paremmalta pöydällä (huom.adessiivi!) istuen kuin normisti penkillä takapuoltaan makuuttaen.

-yksi ärsyttävimmistä, säälittävimmistä ja raivostuttavimmista lainalaisuuksista liittyy itsekunkin tekemän työn määrän arviointiin. Aina löytyy joku joka on tehnyt enemmän-tai vähemmän.

-enemmän/vähemmän -lainalaisuus esiintyy jokaikisellä elämän osa-alueella täällä maisemissa. Aina joku on saanut enemmän rahaa kaupunkireissulle, aina löytyy se joka on tehnyt viimeksikin tämän pyydetyn tehtävän, aina löytyy joku jolle on sattunut siunaantumaan kaapppiin  ne  kaikkein kamalimmat vaatteet, joku joka ei koskaan pääse mihinkään niinkuin nuo toiset, joku jonka harrastus maksaa vähemmän kuin jonkun toisen sisaruksen, jollekulle  raukalla ei ole puoleen vuoteen ostettu kenkiä kun taas sille toiselle on juuri ostettu.(ei se mitään että sen toisen edelliset kengät oli ostettu monta vuotta ja sisarusta sitten.)

Tätä kirjoittaessa alkaa tiivistyä tämän lain ydin. Lyhyesti ja ytimekkäästi: jos tavaralla on joku paikka, sitä ei voi laittaa sinne, ja että jos et aio huomennakaan tehdä sitä, miksi tekisit sen tänään?

Samoin alkaa tuntua että kuuluisalla lainlaatijalla mr. Murphylla on ehkä ollut iso perhe?

-hanna-

P.S. lakisääteistä tulisi olla myös kauniiden, vanhojen ja elämää nähneiden rakennusten säilyttäminen ja kunnossapito. Meillä on ilo lenkkipolun varrella kurkistaa tähän kuvissa näkyvään  arvokkaasti harmaantuneeseen pihapiiriin. Niin kaunista.