materialismin riemuvoitto

Kellon lähennellessä puolta yhtätoista illalla talo alkaa vihdoinkin hiljetä.Pienet ihmiset ovat nukkumassa, pienimmäinen toki juoksee vielä viimeisiä iltavillejään, päiväunet venähtivät sen verran pitkänpuoleisiksi. Ilta on ollut toimelias, suorastaan riehakas. Kirpputorilöytöjen myötä ompeluhuoneeseen piti saada uusi ilme ja se poiki varsinaisen ketjureaktion...hurjaa, ja vielä sitä jäi huomisellekin.

Jonkunlainen napsahdus kävi sitten päässä kun laskeuduin yläkerrasta kankaideni parista tänne matalaan majaan ja totesin  että alakerta muistuttaa enemmän ketunpesää kuin koskaan ennen.  Ruoantähteitä ja muuta suttua oli levällään ja vaatepolitiikka oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten voi  joka paikassa mihin silmänsä pistää olla joku riepu?

Muovipussissa viikon marinoituja hienhajuisia jumppakamppeita, puhtaan näköisiä mutta KUULEMMA likaisia vaatekappaleita, pienimmäisen levittämä sukkalaatikon sisällys(meillä saattaa olla muutama sukka!) ja  saattoipa siinä joku urean aromikin häivähtää nenään tekstiilejä  keräillessä ...vähissä tuntuivat silloin olevan ilonaiheet. Mutta kenties tuon hiki-urea-cocktailin avulla sain kehitettyä jonkunlaisen raivon jolla raivasin olkkarin ja melkein keittiönkin tunnistettavaan kuntoon. Ja uskokaa tai älkää, ainakin te meillä vierailleet,meillä on jälleen kerran uusi, ennennäkemätön ja -kokematon huonekalujen järjestys!!! :D

Vaikka nyt jo vähän hymyilyttää ei oikeasti aina oikein osaa nauttia näistä elämän jäljistä. Toivoisi kirkkaita ikkunoita vielä pari päivää pesun jälkeenkin, haaveilisi edes yhdestä päivästä ilman kaatuneita maitoja, unelmoisi rauhallisesta iltahetkestä vaikka ihan aikuisseurassa.  Kun arki on kuitenkin aika usein luutua,(haisevaa) pyykkiä(myös haisevaa), ja tiskiharjaa (saattaa sekin joskus haista)pullollaan ei tahdo oikein muistaa että parasta maailmassa on kuitenkin juuri ne voiset pienet kädenjäljet ikkunassa, terhakkaat maitolasiryyppäykset ja oma, lämmin ja uninen lapsi sylissä aamuin illoin. Puhumattakaan isompien  lasten seurasta ja seuraamisesta, niistä hienoista hetkistä kun voi olla niin ylpeä omasta nuorestaan, milloin mistäkin syystä. Pikkukoululaisen  riemusta kun huomenna on retkipäivä, opettajan terveisistä kotiin: teillä on ihana lapsi. Siitä kun näkee että elämä on iloa ja intoa pursuavaa, suunnittelemista ja haaveilemista.

Kaikista noista onnen ja ilon aiheista huolimatta aikuinen tarvitsee joskus lepoa ja rauhaa. Piste. Haisevien juttujen vastapainoksi haluaa josku sytytellä tuoksuvan kynttilän, katsella ja nuuhkia sitä ilman palovammojen vaaraa ja lattialle levinneitä parafiineja.Haluaa joskus kuunnella muutakin musiikkia kuin miinojajamanuja, kardemumman iloisia rosvoja tai hyppelihiiren seikkailuja. Silloin pitää kuunnella  vaikka Vivaldin piccolokonsertto tai  Bachin branderburgilainen . Tai jotain ihan omaa ja tärkeää. Jaksaakseen paremmin nauttia noista äänekkäistä (ja ei niin harmonisia ääniä tuottavista) onnentuojista.

Kun olette näin reippaasti ;) jaksaneet lukea tämän analyysin  niin esittelen teille vielä ne kirppislöydöt...kuvat ovat hämärässä yläkerrassa otettuja ja vähän suttuisia nekin, mutta sopii tunnelmaan. :)

Eli matkalaukkuja! Neljä kappaletta yhteensä 6 euroa. Alimmainen matkalaukku on jo entuudestaan meillä asustanut. :) Ja nyt kun olette nähneet nämä niin arvaatte että kankaat saivat uuden osoitteen...olipa ihanaa ja hermoja rauhoittavaa puuhaa liitostella kaikkia aarteitaan noihin laukkuihin...:) Pienimpään laitoin apliskankaita, jos ne olisi helpompi kuljettaa tuossa mukana ompeluiltoihin .

Toki ihan kaikki  ;) aplistilkut eivät mahtuneet tuohon, muutama tilkku jäi vielä niihin pahvilaatikoihin...värien mukaan lajiteltuina tietysti.

Siinä sivussa piti vähän hypistellä muitakin kankaita ja siirrellä niitä omille paikoilleen. Valkoiset ja ruskeasävyiset  kankaat ovat nyt ihan omissa laatikoissaan sievästi esillä. :) Ihan sulaa hulluutta tämä-mutta olkoon. :D

Aikaisemmin joskus kirjoitin että löysin kirpputorilta läjän neuleita (20 snt/kpl) joista haaveilen tekeväni jotain ihanaa. Olen toivoton neuletumpelo ja koitan tällä konstilla saada pienille villahousuja ja neulemekkoja aikaiseksi. :) Tänään löysin vielä yhden valioyksilön, isolla, laajalla  poolokauluksella ja kaninkarvalla. :) Inspiroivia!

Loppuun tuokiokuvia olohuoneen uudesta asusta. :D Vanhat kirjat myös kirppikseltä, jotain ajatusta näistäkin..siitä myöhemmin. :) Siisteyden innoittamana piti  pihalta käydä keräämässä lehtikuusen nypyräisiä käpyoksia, ne ovat jotenkin niin kivoja. Kuvassa vilahtaa uusi, ihana räsymatto (kiitos E!) joka sai kodin kiikkutuolin alta, ja uusi on myös kantikas pieni ruskea lasipullo joka pääsi täydentämään ruskean lasin kokoelmaa. :)

 Materialismi kukoistanut tänään, tosin rahamäärä ei päätä huimannut. :)

Niin ne vain päivän tunnit loppuvat täälläkin ketunpesässä. :) Aamulla taas kaaoksen kimppuun. Jos pikkuriikkisen varaisi kuitenkin aikaa uudelle ottobrelle ja noille neuleille...eikös vain kuulostakin hyvältä?

 -hanna-