vuodatus

Huhhuijaa miten aika kiitää...päivät ja tunnit vain vilahtelevat mennessään. Ja voi miten onkin ärsyttänyt tuo edellisen jutun otsikko kun se on tuossa noin kauan keikkunut!! Otsikointia kannattaa näköjään funtsia, paha päivä tuli, oli ja meni, sen jatkoksi tuli ihania ja kauniita, hyviä päiviä ja tuo yksi se vain aina siinä kummitteli. Tosipuheessa saattoi olla välissä otsikonkaltaisiakin päiviä että ei se sillätavoin ihan pieleen mennyt..
Blogiparka on jäänyt  vähälle huomiolle-onneksi te olette kuitenkin käyneet vaikka minä en ole tänne asti selvinnytkään kuin yön pimeinä tunteina jolloin näppäimistöltä ei ilmesty kuin julkaisukelvotonta tekstiä.

Sitä olisi pienen kirjan verran. Kaikenlaista pyykkiahdistusta, ärsyttäviä väsymysvuodatuksia ja siivotonta menoa. Mutta ei niitä viitsi muistiin kirjoittaa... siinä on jo ihan tarpeeksi että ne ovat olemassa...joten laitetaan muistiin semmoista jota viitsii ensi viikollakin lukea ja jonka julkaistuaan kehtaa mennä kauppaan ilman valeasua.

(valeasuja on onneksi säkillinen, että jos joskus lipsahtaa vähän kelvottomampikin juttu.)

Reilussa viikossa ehtii tapahtua monenmoista-normaalin sähinän ja suihkinan lisäksi ihan jotain erityistäkin. Pitkästä aikaa pääsimme häihin! Juhlavaa, kaunista, herkistävää, sykähdyttävää. Iloista, onnellista ja tarpeellista, peilata niitä elämänohjeita ja viisaita lauseita omaan elämään.Melkein piti ottaa käsivarresta kiinni sitä omaa joka oli sulhanen kaksikymmentävuotta sitten. :)  Tämä kevät tuo tullessaan kahdet muutkin häät, mukavaa. :)

Kevään valo on huumaava. Aamuiset ylösnousemukset eivät tunnu lainkaan niin pahoilta kuin pimeinä aikoina, myöhäisissä illoissakin hämärä on kuultavaa, keväistä. Yövuorojen ihmeellisyyksiin kuuluu seurata aamun sarastusta...käydä portailla haistelemassa kevättä, kuuntelemassa joutsenten laulua. Pajunkissat pörhistelevät, pienet virpojat toivat ja veivät noita kevään merkkejä.

Touhutöppöset täällä kotona vain parantavat vauhtiaan näin keväällä jos mahdollista vain on. Reippaat ulkoilijat ovat käyneet merellä retkeilemässä. Näistä kimaltavista ja aurinkoisista päivistä pitää nyt nauttia...mukavasti yöpakkaset ovat pitäneet sen pahimman loskamoskan kurissa, vaikka onhan sitäkin toki nähty.

 Pienin kulkee kokoajan varalta kengät jalassa jos sattuisi ovi jäämään joskus auki...ja joskus sattuu. Hips vain ja tyllerö on hipsaissut leikkimökkiin keväiseen asuun pukeutuneena: vaippa, t-paita ja kumisaappaat. Neitokainen on muutaman kerran suhauttanut omatoimisesti suihkuunkin, yhden kerran oli ollut varmaan valmiiksi märkä lattia kun oli pitänyt toppakengät jalassa suihkutella.... Yksi uusi kotityö on myös ilmaantunut rutiineihin. Touhutöppösen jäljiltä lämminvesivaraajan säädin on melko usein nolla-asennossa. Mikäpä siinä, tyttö on tullut isäänsä, säästäväisyyshän on hyve. Toisaalta osoittaisin syyttävällä sormella sitä arvatenkin miespuolista insinööriä joka on kyseiseen malliin suunnitellut tuon säätimen juuri sopivalle korkeudelle 60 cm lattiasta.

Ompelua on tullut harrastettua vain unissaan.Yhtenä yönä näin unta iiiihanaasta kangaskaupasta jossa minä oli töissä. Siellä myytiin maailman kauneimmat napit ja nauhat, sieltä löytyi tukikangasta sataa eri laatua ja mitä siellä ei ollut niin sitä ei tarvitakaan. Siellä oli Kokkolan vanhasta kankurin kamarista se piiitkä myyntitiski ja se ihana vanha vaaka rautaisne punnuksineen.. Mistähän ne sinne tupsahtivat?

 Yövuorojen jälkeisenä iltana ajattelin piristää itseäni ja ommella. Leikkelin  raitatrikootunikan, siihen mätsäävät apliskankaat ja kaikki mutta ei siitä tullut ihan mitään. Tunikasta puuttui toinen takakpl vaikka muka moneen kertaan tarkistin että kaikki palat on leikattu..sitten säädin siihen puuttuvaan palaan puuvillakankaan jonka poimutin yms ja kiinnitin väärinpäin. Poimutuksen reunakäänteen ompelu ei onnistunut mitenkään ja suurta itsehillintää ja itsekuria osoittaen keräsin kaikki pois ja heitin roskiiin. Paitsi en sitä ihanaa aplistilkkua. Harjoituksen puutetta. Jospa taas jonakin päivänä paremmin nukkuneena. :)

Tuon ompeluhetken aikana touhutöppönen oli löytänyt kynän.Seinästä  löytyi kuulakärkikynätaideteos. Eikä lähde pois. Toisaalta, onneksi hän ei ollut sillä toisella kynällä piirtänyt kuin omaan naamaansa.

Aina löytyy asioista valoisampi puoli kun vain tarpeeksi tarkasti ja otsalampulla katsoo.

(Sen lampun paristoja voi muuten ladata kirpputorikierroksella, päiväkahveilla hyvän ystävän seurassa tai jos oikein tyhjäksi on mennyt voi joutua kiinalaiseen ravintolaan. Joskus jopa lomareissulle.)

Muistakaa ladata pattereita! :)

-hanna-