paha päivä

esipuhe:  Meillä eletään perusarkista,mukavaa ja elämäntäyteistä elämää.Emme ole ajatelleet muuttaa, myydä taloa emmekä muutenkaan tehdä mitään radikaaleja elämänmuutoksia ja siviilisäätykin on aikomus pitää ihan ennallaan.Lapset(ja aikuiset) saavat ruokaa,itsetehtyä tai kiireisenä päivänä Saarioisten tätien tekemää, pyykit pestään, ja siivouksetkin hoidellaan ihan suhtkoht normisti. Kyläillään kun ehditään ja vieraitakin käy silloin tällöin. Pohditaan hallituksen lapsiperhesysteemejä ja  ollaan huolisssaan milloin mistäkin asiasta.Välillä heitetään huolet romukoppaan ja nauretaan toisillemme ja itsellemmekin kun sattuu sellainen päivä. Kuskataan lapsia harrastuksiin,tarpeellisiin ja tarpeettomiin- aikuisetkin käyvät välillä omissa jutuissaan virkistäytymässä, joskus tarpeeseen ja joskus huvikseen. Järjestellään,raivataan, välillä raivotaankin,  komennetaan,riidellään, ärsyynnytään, ollaan hermona, nalkutetaan,ollaan muuten vaan kurjia ja kinkkisiä.Mutta myös sovitaan, pyydetään ja annetaan anteeksi,lauletaan, leivotaan, herkutellaan,ulkoillaan,viihdytään, halaillaan, jutellaan, välitetään, rakastetaan.Ollaan onnnellisia.  Kaikinpuolin eletään niinkuin   ne muutkin 582 000 lapsiperhettä Suomenmaassa.


-----

Pahana päivänä iskee epätoivo. Murheen laakson sijaintia ei tarvitse googlettaa eikä etsiä karttapalveluista vaan sen voi päätellä ihan omilla aistihavainnoilla. Murheen laakson aamu alkaa huonosti nukutun yön jälkeen kun herätys tapahtuu majesteettisen pissavahingon voimin(kaksi peittoa, pussilakanat, aluslakana, kaksi tyynyä ja petauspatja till pyykkikori) ja vartin liian myöhään jotta porukka ehtisi koulubussiin. Juuri sinä aamuna kun murheen laakson on määrä sijaita  näillä koordinaateilla kukaan ei ole muistanut/viitsinyt/ollenkaan ajatellut  laittaa OMAA  puhelintaan herättämään.

Pikainen pukeutuminen, ei aamukahvia  ja geeniperimässä kulkeva aamuäreys.

Näköaistin kautta tajuntaan pukkaa ylemäärin tietoa ja havaintoja lattialla lojuvasta vaatesäläst. Tiskipöydän kohdalla näköaistin lisäksi hajuhavaintoja eilisestä taikinakulhosta, tarkoitus ei ole ollut tehdä hapatettua leipää...pian siihen olisi kyllä mahdollisuus.

Toinen näköaistiärsykkeitä runsain mitoin aiheuttava  seikka on puhdas pyykkki. Se ei millään tahdo mahtua nykyiseen sijoituspaikkaansa, ja lajittelusysteemi on HIEMAN puutteellinen. Sanoisinko olematon.Kaikki hakevat kamppeitaan samasta läjästä, kiireessä ( geeniperimäaamuäreänä) ja jälki on sen mukainen. Tämä aistiärsyketulva tosin ratkeaa helposti laittamalla huoneen ovi kiinni. Luvattoman helposti jotta sille tulisi tehtyä jotakin.

Yhden iloisen vaatteenvaihtajan jäljiltä kerätään päivittäin järkyttävä määrä epämääräisiä vaatekappaleita.noin metrin korkeudelle ylettyvä tyyppi kiskoo alas kaiken mikä sijaitsee silmien korkeudella, ja vähän sen alapuolella. Kaikilla kamppeilla käydään sen verran A. syömässä, B.lotraamassa pesualtaalla ja C. kaivamassa roskapussia että ne on pakko paiskata pyykkiin..
Muutama muu joka ikäinen enemmän ja vähemmän iloinen vaatteenvaihtaja siihen päälle niin pyykkikoneen ja pesijän kapasiteetti käy riittämättömäksi. kääk.

Tehopakkaus levittää, silppuaa, repii, kuljettaa ja rikkoo kaikenlaista. Lusikoita löytyy hammasmukeista, jääkaapinoven tärkeät tiedotukset ovat palasina  leipälaatikossa ja tuttipullon sisällyksellä pestään ikkunoita.
Tiskialtaassa olevaan kulhoon on kiva laskea vettä ja jättää hana päälle ja varsinkin se vedenpaisumus oli kiva. Touhukkaana ihmisenä hän tietenkin oli napannut lähimmän vaatekappaleen minkä käsiinsä sai ja aloitellut kuivausurakkaa. Vaatekappale vain sattui olemaan se tuolin selkänojalla levännyt silkkivillaneule...

Näistä kaikista tähän voisi valittaa monisanaisesti ja hartaasti, vaan nyt loppuu aika. Teidän onneksenne.
-kaapit vaatisivat perehtymistä sisältöön (poisto, poisto ja poisto)
-ja korjausta, hyllyn kannakkeet ovat jäänne kekkosen ajalta (tämä ei ole poliittinen kannanotto, vaan ihan puhtaasti ajan määre)
-ompeluharrastuksen aikaansaama  tavaramäärä ja kaaos joka seuraa ompelutuokiota
-enemmän kuin täysi roskapussi,miksei sitä voi viedä jos näkee että sinne ei kertakaikkiaan mahdu???
-pikkulegot jalan alla
-hukassa oleva barbin kenkä josta maansuru
-käsistä karanneet vapaapäivät
-järjetön laskupino
-saavuttamaton remontti
-satametriä pitkä to do-lista siivouksia, ompelua, remonttia, pihapuuhia, reissuja
-päässä pyörivä ihana ompeluidea ja ei aikaa sille tänään, ensi viikolla eikä ehkä koskaan
-talteen laitettu ihana runonpätkälappunen jonka joku on tarvinnut leikkeihinsä ja josta on jäljellä otsikko
- sosialismi joka kukoistaa neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta(kaikki on yhteistä, siispä kenenkään ei tarvitse siitä huolehtia)

Pienet murheet. Hiertävät kuin kivi kengässä.
Joskus tuntuu että tälle listalle ei tule loppua?

Oma elämä näyttää ja tuntuu joskus kummalliselta. Ei omalta. Aivan kuin se oma, oikea elämä odottaisi jossain aikojen päässä-miten siitä tunteesta pääsisi eroon?

Ja kyllä, sillä on päässään lampunvarjostin.

-hanna-