Kotiäidit puhuivat ensin kaikki arkiset asiat ja pääsivät sitten vähän juhlavampiin aiheisiin, suunnittelivat uusia ompeluksia ja miettivät ompeluiltojen järkkäilyä. Sitten kahvipöytään, mikäs sen mukavampaa kuin hyvän seuran ,hyvän kahvin ja kakkupalan ääressä jatkaa porinointia.
kahvihetki eteni suunnilleen tähän tapaan:
Äiti 1. -mitäs herkkuja sinä olet taikonut taas...miten voi joillakin olla aina pakastimessa jotain hyvää yllätysvieraille?
Äiti 2. -no nämä nyt ovat vain semmoisia ....sattui olemaan.
Äiti 1. -onpas hyvää kakkua...mmm jaa, nyt ne muksutkin sieltä tulevat...odotappa kun äiti nostaa , ei älä kiipeä, kaatuu, noin, koitahan istua siinä.
(Äiti 2. samat vuorosanat)
Äiti 1. -otatko mehua, voi ei,älä makaa siinä pöydällä! nyt alas, ja sinä, odota kun minä kaadan. hei kuule, saisinko vähän paperia kun tämä kaatoi(puhuu vielä kauniilla äänellä) nämä juomiset...
-koitahan nyt istua siinä tuolilla, tai ei, tuleppas tähän syliin niin pysyt paremmin.
-varo se on kuumaa, ei koske. odptappas sinä nyt siinä kun saan pyyhittyä nämä edelliset, koitahan jaksaa odottaa kun olet jo vähän isompi..
-no niin, nyt jatketaan. mmm. mihin me jäätiinkään?
Äiti 2.-(hakee varalle lisää talouspaperia) en nyt muista, mistäs me puhutiinkaan...mutta hei sinä, jalat pois sieltä lautaselta! ei saa sylkeä sinne pöytään! nyt nätisti.
-hei, nyt ei maata siellä pöydällä. huh, ihan voissa koko ipana.
Äiti 1.- istu nyt hyvä lapsi!pitäisköhän sun tulla tänne pöydän päähän?(vaihtavat paikkoja)
-no nyt se kaatoi nuo mehut! luutua tarvittaisiin...lattiallekin asti lirisee.ja hei hassu-ei kakkua voi laittaa tuolille, nyt sinä istuit sen päälle!voivoi! (ei puhu enää niin kauniilla äänellä)
yhteen ääneen äidit toteavat että onneksi tuolit eivät ole pehmustettuja ja että onneksi pöydän alla ei ole mattoa niinkuin kaikissa sisustuslehdissä.
Äiti 1. no nyt se pudotti tuon lasin! kaikki pitävät nyt jalat irti lattiasta niin kauan että saadaan sirpaleet pois!(tämä tuli kotiäänellä vaikka oltiin kylässä)
haetaan imuri, imuroidaan ja taas yritetään. siis juoda kahvia.
Äiti 2. otatko lisää kahvia?
Äiti 1. kiitos, minulla on vielä ihan täysi kuppi- ehkä vähän lämmikettä....
(joitain julkaisukelvottomia repliikkejäkin saattoi olla)
tässä imurointihässäkässä kontrolli petti äideillä sen verran että yksi söi levitteet suoraan rasiasta, yksi oli haukannut jokaisesta leikkelesiivusta pienen palan ja jokaisessa suklaapiirakkapalassa oli kivat kolot.
Tähän saumaan kokeneempi kolleega sattui soittamaan ja kuultuaan tilannekatsauksen neuvoi meitä 25:n kotiäitivuoden mukanaan tuomalla rautaisella ammattitaidolla että jos äitejä on kaksi-pöydän äären otetaan vain kaksi tuolia, muut tuolit( ja muut tuoleiksi luokiteltavat kiipeämiskalusteet) siirretään lukollisen oven taakse.Jos äitejä on vain yksi, tuoleja otetaan vain yksi. Näin.
No, lapset saivat jossain vaiheessa kyllikseen ja katosivat puhdistusoperaation jälkeen leikkeihinsä. Syvään huokaisten äidit raivasivat itselleen tilaa, pyyhkivät enimmät voi-ja mehutahrat, muutamat nimeämättömät suttuläjät ja jatkoivat kahvihetkeään.Kylmä kahvi kaunistaa-ja kyllähän sen meistä huomaa! vai mitä?
Kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, lähden nyt ilman pikkupirpanoita kylään, ja aion juoda kahvini ilman edellämainitun kaltaista hässäkkää. Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikille, juokaa tekin hyvät iltakahvit, hässäkän kanssa tai ilman. Kaikilla mausteilla. :)
-hanna-
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät
VastaaPoistaJumalan näkevät ... " :)
nimim. "Alfhild"
Voi elämä...tuo on kyllä just noin! :D "Ehkä vähän lämmikettä..." saa sanoa lähes joka kyläpaikassa... ;D
VastaaPoistaNo jos sannoisin jottain kokemuksen karvaalla rintaäänellä,ni se ois näin: kaikki tarjottavat sivupöyvälle,vieraat voi ihan hyvin hakea syömingit sieltäki.Kyllä näin on sanoo nimim.ei vieläkään rauhas syöntiä 27v.jälkeenkään :)
VastaaPoistaMiten tuo kuulostaaki niin tutlta... ;)
VastaaPoistaMutta minulla myös yksi ystävä joka laittaa sivupöydälle herkut ja siitä sitten itse kukanenkin otetaan ja kun lapset ei yllä niin niille annetaan. Helppo siksikin että lapset ei voi siinä sivussa kerätä eteensä kasaa puoliksisyötyjä tarjottavia vaan annetaan lisää kun edellinen on syöty. Kumma kun ei ite osaa ottaa tuota tapaa käyttöön!
kummitäti: :)
VastaaPoistapuutarhuri: ai sielläkin! :)
anonyymi: no ny saatiin toinen rautainen ammattilainen :) ja niinhän se on, sivupöytä on ihan ehdoton! joskus vain haluaisi hienostella ;)
tinttara: taitaa olla sama hässäkkä vähän joka päivä- ja iltakahveilla missä pikkupirpanoita asustaa. :) meillä kyllä itseasiassa on tuo sivupöytätapa käytössä useimmiten jostain kumman syystä. :) mutta se on hyvä välillä koittaa kepillä jäätä, harjoitella että osaa sitten eläkkeellä juoda ilman sivupöytää ne kahvit. :)
IHANA kirjoitus! Tuli mieleen se touhu kun meidän perhe kävi jossain kylässä. Alle 10 vuotiaita oli helposti paikan päällä viitisentoista:)
VastaaPoistaMeillä tulee sirpaleita joka viikko, kun laattalattialle kilahtaa ja astian elämä ohi vilahtaa... Muovimukit on käytössä , mutta Pilttipurkit on vielä lasia, onneksi:). Nekin heilahtaa lattialle.... Uuteen keittiöön tuli sivupöytä ja eteen ikkuna. Siinä passaa hässäkän keskellä juoda kuppi kuumaa.t. Pirta
VastaaPoistaIhanaa luettavaa, taas! Sun kirjoituksiin on joka kerta yhtä helppo samaistua :D
VastaaPoistaMeillä nyt täällä rauhallista kun aamu-uniset pienet nukkuu vielä :)
Milli: semmoistahan se on :)
VastaaPoistaPirta: pilttipurkit on ihan mieletöntä materiaalia!kannatan että kaikki juomalasit olisivat pilttilasia. :) aika hyvän kuuloinen arkkitehtuuri teidän uudessa keittiössä. :)
Hannele:sama hässäkkä taitaa olla pikkulapsien kera kahvipöydässä aina ja joka paikassa....mukava kuulla! ettei ainoastaan vaan meillä asu näitä hurjia ja mahdottomia muksuja. :)
rauhalliset aamut on parasta-niistä pitää nauttia silloin kun semmoinen kohdalle sattuu. :)
Minäkin kannatan pilttipurkkeja juomalaseiksi..... Meilläkin laattalattia keittiössä..... Ei haittaa,vaikka menee rikki,kun kokoajan tulee uusia..... :) Oikeen kyllä osuva kuvaus päiväkahvi hetkestä lasten kans....
VastaaPoistaT.Sanna S.
niiiiiiiiiiiin tutun kuuloista touhua,että:)vaan meillä on ollu vuosia käytössä tyylillä tarjottavat sivupöydälle,oli sitten kyseessä arkinen kahvi-hetki tai juhlava ateria:)nyt mennään näillä,katetaan sitte eläkkeellä kauniisti 2.n hengen taloudessa!piltti-purkit ne on meilläki käytössä;)
VastaaPoistaSanna S. : meillä on puulattia mutta kun nykyinen eskarilainen oli sopivassa iässä löysi hän laattalattian kodinhoitohuoneesta ja kävi sinne heittämässä mukin, oli varmaan kiva ääni ja jotenkin oli mukavaa kun tuli niitä sirpaleita. :) huhhuh!
VastaaPoistasuvi: näillä mennään :D kauniista kattauksesta haaveillen :D
Lisää rautaista kokemusta 22v, eikä kahvirauhasta tietoakaan. Keskiviikkoisin pitää päiväkahvit keittää heti postin tulon jälkeen, ja jos sattuu vaikka keksi löytymään kaapista, se on hyvä piilottaa lehen alle. Vaikka ei oo enää kuin yks kotona, ei saa juoda kahviaan rauhassa. Sillon kun meillä oli 4 lasta, 3 vuotiaasta huutavaan vauvaan, en ees uskaltanu lähteä mihinkään kylään, JOS siellä tarjotaan jotain niin en kertakaikkiaan selviä siitä yksin. Nyt nautin, kun saan juoda 2x viikko ihan rauhassa iltakahvit koululla.
VastaaPoista-anita
anita: rautaisia naisia nämä kotiäidit! :D hyvä vinkki ja käytössä hyväksi havaittu on keksin piilottaminen lehden alle...ja sisko kuulemma (tai siskon mies :D) piilottaa kakkupalasensa tyhjään margariinirasiaan, siinä on tarpeeksi korkeat reunat niin äkikseltään kukaan ei näe mitä kahvin kanssa mussuttaa.. konstit on monet sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki, eikös semmoinenkin sanonta ole olemassa? :D
VastaaPoistaÄitithän ei syö lämpimänä muuta ku jäätelöä! :) Pirtalta sain vinkin tästä sun blogista ja tämän lukemisesta kyllä nauttii! Kiitos!
VastaaPoistaSylyvi: hyvä huomio :) nimenomaan näin! :) kiva kun löysit tänne, ja mukava kun viihdyit! :)
VastaaPoista