viikonlopun puuhia

Ihan ensiksi täytynee varoittaa lukijoita : luvassa on ähkypaketti ketunpesän viikonloppua! :)

Mies oli kolme piiiitkää päivävuoroa töissä, perjantain, lauantain ja sunnuntain.  lauantaiksi ketunpesän emäntä järjesti itselleen ja pikkutyttösille mukavan kyläpaikan siskon perheestä. Ja uskokaa tai älkää mutta rouva roudasi mukanansa ompelukoneen ja kangasnyssäkän..nauhalaatikon ja muuta tykötarvetta. 

Siellä olivat talon nuoret naiset myös käsityöpuuhissa-olivat menossa ystävänsä syntymäpäiville ja alla näette lahjan...ihan itsetehdyn kaulakorun ja korulle passelin säilytyspussukan. Koru on tehty kangaskukkasista joita jojoiksikin kutsutaan, napeista, rautalangasta ja nauhoista.  Vuoritettu pussukka ommeltu jojoissa käytetyistä kankaista ja  mittanauha-koristenauhasta.Ottaisin minäkin tämmöisen synttärilahjan. :)  Näppäräsormisia siskontyttäriä minulla! 

Harmittaa etten tullut kuvanneeksi siskon tekemää tilkkutyötä. Sen nähtyänne ette yhtään ihmettele mistä nuoret naiset ovat oppinsa ammentaneet.  Pitääpä pyytää kuva siitä ja laittaa se tänne esille!

 Joskus aikaisemmin kirjoitin että Hilda sai syntymäpäivälahjaksi kauniin tilkkupeiton. Pyysin luvan saada esitellä se täällä ja tässäpä taidonnäyte! Kuvissa värit eivät toistu jostain syystä ihan oikeina...mutta todella lämpimät ja pehmeät, murretut sävyt noissa punaisissa tilkuissa ja pisteenä iin päällä raikasta vihreää pallokuosia. Minä tykkään. :)
(tekijä siis toinen  noista näppäristä siskontyttäristä :))

 Jotain omaakin tuotosta täytyy esitellä: tässä Hilda-neitokaisen uudenuutukainen autoilu-ja kyläilytakki. Tämä on aivan ehdottomasti tarveompelu! ;) Näillä keleillä tahtoo autossa tulla hiki ja kuuma toppapuvussa ja mieli teki ommella jotain kevyempää takintapaista. Kangas on marinoitunut kaapissa joitakin aikoja ( kuukausia vain tosin ) odotellen sopivaa kaavaa. Monenmoisilla muokkauksilla semmoinen sitten löytyi jostain vanhasta ottobresta. Kangas on kaksipuoleista tosipehmeää teddyneulosta, vinokantti siskon  varastojen kätköistä ja napit arkistojen aarteita.

 Takin ompeluvaiheista on pakko kertoa sen verran että siinä totisesti tarvittiin ompelijan ongelmanratkaisumonitoimityökalua jota kotoisasti ratkojaksikin puhutellaan. Jotensakin tiivistäen voisi sanoa että se mikä vaan  voi mennä pieleen niin meni. Yritin  istua siskon pöydän ääressä ratkojan kanssa ihan hiljaa etteivät hoksaisi ihan kaikkia ratkomisia. :)   Suloinen takki siitä kuitenkin tuli. Luulen että tulee käytettyä!

Sunnuntaina meillä syötiin taas täytekakkua. :)  Juhlittiin suurta merkkipäivää---vanhimmaisen täysi-ikäisyys on ihan tosiasia. Jonkunlainen pikkukriisin paikka ainakin äidille. Miten aika on voinut kulua näin äkkiä! Minun pieni poikani... 18? Ei voi olla totta! :)

Tämmöistä meillä. Entäpä teillä? :)

-hanna-

pollokussa

Aika toivotonta kuvata näitä tuotoksia elävällä mallilla. :)
Sain kerran Helsingin tuliaisia-marimekon trikoopaloja ison pussillisen ja niissä oli tätä ihanaa raikasta pallokuosia.Palat ovat pitkiä ja kapeita (luulisin että jotain ylijäämäreunaa kun ovat leikanneet maripaitoja ) ja näinkään pientä vaatetta ei siis saa tehtyä ilman keskietu ja -takaleikkaussaumaa. Mutta eipä se sauma siinä menoa hidasta!

Monikäyttöinen trikooliivihamonen on näillä keleillä tosi näppärä-tällä meidän touhuhepulla tahtoo olla hiki päässä jos bodyn päälle laittaa toisen paidan ..mutta ilman mitään on hiukan niinkuin olisi alusvaatteissa liikenteessä. Tällä vaatekappaleella on kuitenkin vähän enemmän puetun oloinen kuin pelkällä bodylla.

Tämä ei ole se ihanuus mikä aikaisemmin silmissä siinteli vaan tämä kuuluu sarjaan -nytonihanpakkojotainommella. Tunnistatteko tunteen?
Se siintelevä tapaus odottaa vielä  idean jalostumista.

Ei olisi haitannut vaikka helmassa olisi ollut jokunen sentti lisää pituutta. Seuraavaan versioon sitten jos muistaisi lisätä... Ilman kaavoja hurautetuksi sanoisin että tämä on suorastaan onnistunut. :)
Pikku aplikaatio puuvillatilkuista antaa kummasti ilmettä.  Ja merkki. :)

Muutama muu vasta valmistunut ompelus on kuvaamatta ja  siten raportoimatta. :)

(otsikosta sen verran että  tämä kenties aukenee parhaiten lähipiirille :D mies nimesi tämän mekkosen heti pollokussaksi! Murteesta on kuitenkin kysymys ja pallokuosisesta leningistä puhutaan  :D )

-hanna-

OY PERHE AB osa 2

Joinakin päivinä tätä firma-aiheista tekstiä vaan tulee.

Tässä firmassa tänään  vuorossa oleva henkilöstöpäällikkö on antanut lakkovaroituksen. Jo aikaisemmin ko. päällikkö on toteuttanut kyseenalaista henkilöstöjohtamispolitiikkaa käyttämällä uhkaus-lahjonta-kiristys-taktiikkaa, mutta nyt tilanne on kärjistynyt siihen malliin että työnseisauksen uhka on todellinen.

henkilöstöpäällikkö sai illansuussa paikallista aikaa kohtauksen kun ajatteli heittää hanskat tiskiin-ja samalla hetkellä oivalsi että jos heittää hanskat tiskiin niin joutuu itse ne tiskaamaan. Tiskivuoro noin viisi kertaa päivässä alkaa olla liikaa henkilöstöpäällikön hipiälle.(vaikka onkin harvinaisen paksunahkainen)

Työnseisaus ulottuisi näin alkuvaiheessa lähinnä firman tarjoamiin logistiikkapalveluihin. Erikoisjärjestelyin ja tarkalla harkinnalla kuljetus pelaisi jos työntekijät tekisivät työnsä oma-alotteisesti, perusteellisesti (ilman että henkilöstöpäällikön täytyy hypätä laaduntarkkailijan saappaisiin) ja ripeästi.

seuraavassa vaiheessa luonnollisesti huononee palkkaus...joskin työntekijät voivat olla sitä mieltä että se ei ole mahdollista....

ensiavuksi nyt vallitsevaan kiristyneeseen työilmapiirin  henkilöstöpäällikkö on ajatellut suorittaa ulkoistamistoimenpiteitä. ensimmäiseksi ulos ;) pitäisi saada neljän seinän sisältä homehtumasta ongelman ydin-juurikin se henkilöstöpäällikkö.

puhtaan ja likaisen, märän ja kuivan pyykin välimaastossa, tiskattavien astioiden ja roskaisten lattioiden  tuntumassa, sekaisten vaatekaappien  ja pursuavan eteisen puristuksessa , työpaikan ihmissuhteiden käryävässä keitoksessa alkaa henkilöstöpäälliköllä työkokemuksestaan huolimatta tai juuri siitä johtuen olla työkalut hukassa.

työnseisauksen lisäksi on odotettavissa lomautuksia päällikkötasolla....niitä odotellessa...

ja jotta lukija saisi todenmukaisen kuvauksen eikä totuus vääristyisi kirjoittajan jääviyskysymysten vuoksi     niin kyllä täällä henkilöstöpäällikön lisäksi muutkin touhuavat otsa hiessä! :D

-hanna-

onnistumisen kokemus :)

synttärilahjakylpytakki!

meinasi jo ottaa tosissaan pannuun kun en saanut kuvia suuremmiksi hyvistä ohjeista huolimatta...tuumasin jo että olen liian vanha ;) tähän touhuun mutta päätin sitten oikein kaivelemalla kaivella systeemin selväksi. ja siinä se nyt on! onnistuin!  Eli ongelma oli seuraavanlainen....minulla oli käytössä vanha tekstieditori jossa ei ollut noita suuri-keskisuuri jne vaihtoehtoja tuossa kuvanlisäyksen yhteydessä. piti siis jotenkin saada päivitetyksi uusi versio ja meinasi kyllä tulla muutama harmaa hius lisää.
 kiitos googlen ja löysin ohjeen. :) päivittäminen piti tehdä siten että asetukset-välilehdestä etsittiin kohta jossa piti täppä laittaa kohtaan päivitetty tekstieditori...ja löysin tuon jutun ihan itse. :D nyt homma toimii niinkuin ohjeissanne kerroitte. :)

vanhakin koira oppii näköjään uusia temppuja. :)

t. nimimerkki: pienistä asioista voi olla niin mielissään :)

ihan hyvä maanantai

Tämä päivä alkoi jo kukonlaulun aikaan spirareissulla terveyskeskukseen...miten se tuo laryngiitti osaakin ilmaantua juuri siihen sikeimpään ja makeimpaan uniaikaan...mutta saatiin lääke ja homma kunnossa.(vähän piti olla topakkana ja pätevänä ja kaiken kokeneena kun vastassa oli asiaan epäilevästi suhtautuva hoitaja) Lääkäri kysyi että mitä mieltä äiti on ja äitihän oli totisesti sitä mieltä että lapsi tarvii lääkkeen ja - lääkäri totesi että sitten me annamme. toisinaan joutuu olemaan tiukkana tuolla tk:ssa, mutta kaikenkaikkiaan voisin antaa sinne mieluummin kuitenkin ruusuja kuin risuja.Joillakin kuulemma on toisinkin päin.

Eilisen päivän ulkoilureissu virkistää (?) vielä tänäänkin. Teimme eväät ja lähdimme pikkulikkojen ja pienimmän karvakuonon kanssa metsäretkelle. Äitikin tunsi olonsa hyvin tehokkaaksi ja käteväksi kun näin vain lähtee retkeilemään pikkuisten kanssa ja jotenkin oli semmoinen harvinainen onnistunut ;) olo.

aika pian valkeni että yksi lapsonen oli toivottoman alipukeutunut tähän tilaisuuteen, pienimmän maitopullo oli jäänyt kotiin pöydän kulmalle ja yhdeltä loppui huumori kun iskä innostui antamaan vauhtia lumipenkan päältä alaspäin...ei sitä aina arvaa milloin on mukava saada vauhtia ja milloin ei...

pienimmäinen siis heräsi tähän suureen murheen ääneen ja kitisi sylivauvana sitten koko retken kun se oleellinen kapistus oli jäänyt matkasta...kuitenkin, makkarat tuli paistettua, muutkin eväät syötyä viimeistä pullanpalaa myöten ja päivän d-vitamiiniannos tuli nautittua ihan

ilmaiseksi. Retkimieltä oli tullut pakattua reppuun riittävästi. :) Ihan onnistunut retkipäivä. :)

Juuri nyt imuri hurisee tuolla olkkarissa miespuolisen kotiapulaisen ;) toimesta ja sai luultavasti kerättyä sisuksiinsa melkoisen määrän keijupölyä. Pyykkivuorelle pitäisi myös keksiä joku vetävämpi nimitys.onko ehdotuksia? miten siellä kaukana pekingissä ? :D

Tänään haaveilen tarttuvani saksiin ja kankaisiin.Jotain keväistä ja värikästä tekisi mieli alkaa värkkäämään. tyttöset eivät kyllä tarvitsisi mekkoja...mutta jotain semmoista monikäyttöistä ja ihanaa silmissä siintelee. :)

-hanna-

Eilen alkoi tuntua pitkästä aikaa siltä että voisi innostua vaikka sämpylänteosta. Tuumasta toimeen ja taikina nousemaan... ja se kyllä sitten nousikin! Pikkulikat tulivat sitten kertomaan (mihin lie äiti oli juuttunut? ) että taikina on tullut ihan pöydälle asti.

Jotenkin tuommoinen arkinen juttu, se että sai tartuttua leipomishommaan piristi mieltä ja antoi uskoa siihen että kyllä tämä tästä..arjen puuhat ne kuitenkin pitävät koossa vaikeinakin aikoina.

Päätoimisen prinsessan kummitäti täytti eilen vuosia ja tytöt innostuivat piirtelemään ja maalaamaan kortteja. Ihanaa kun lapset niin tosissaan keskittyvät puuhiinsa. :)

Kruunu on muuten ihan itse tehty! Pahvipala, erikeeperiä , kuumaliimapistooli, kangastilkkuja pitsinpätkiä, nauhaa ja kimaltavia nappeja.

Kummitäti sai illalla ovensuussa pyörähtäessään antaumuksella toteutetut kuvat prinsessahuoneesta peilipöytineen ja kattokruunuineen, muotokuvan ja maisemataulun. :)

Illalla sain vieraita. Vieläkin ihan sanattomana tuomisistanne...Nuo ystävät olivat ajatellet arjessa selviämistä surun keskellä ja toivat valmiita ruokia, leipomuksia ja muuta käytännöllistä apua. Niiden mukana tulleet lämpimät ajatukset ihan itkettävät. Kiitos.

-hanna-

rinsessankuva

Vanhoja kuvia selaillessa tuli vastaan tämä viimekesäinen kuva Essistä isonsiskon rippijuhlissa...Välttämättä piti saada pukeutua tähän rinsessaihanuuteen. :) (äidillä olisi ollut jotain muunlaista vaatetusta varattuna mutta kävihän se noinkin )

Luin jostain mainoksesta että kuvista voisi teettää julistekokoisen suurennoksen ja mietinkin että tästä olisi aika ihana saada neidin huoneeseen jonkunlainen suurennos.

Samalla katselin muitakin kuvia teettämissilmällä ja huhhuh sentään sitä valinnan vaikeutta ja kuvien määrää!

Kertoilkaapa, oletteko tehneet niitä kuvakirjajuttuja netissä? (esim ifolor) kestävätkö katselua... yms. jos on kokemuksia niin mielellään otetaan vastaan..

Entäpä oletteko tehneet omista kuvista niitä ns. canvastauluja? Kaikenlaisia kivoja juttuja missä voisi käyttää kuvia ja muokkauksia on ihan mahdottomasti! Kalenterikin olisi tosi huippu juttu niistä kaikkein hupaisimmista kuvista. :)

Haaveilen paremmasta kamerasta...ja ajasta että voisin perehtyä kuvaamisen hienouksiin. Mutta toistaiseksi mennään tällä pokkarilla ja näillä tunneilla vuorokaudessa.

Ja sitten kysymys teille pätevämmät bloggaajat...mitä pitäisi tehdä kun kuvia lisätessä ne nykyisin muuttuvat johonkin koodimuotoon?Ja miten semmoista sitten siirretään?Ja vielä:miksi tämä teksti nyt yhtäkkiä lähteekin tästä keskeltä eikä kursoria voi siirtää jostain syystä rivin alkuun?

Ja vieläkin yksi kysymys kun vauhtiin päästiin...miten kuvien kokoa saa muutettua?

Tarvitsisin ehdottomasti bloggauksen peruskurssin :)

-hanna-

valitus

en oikein tiedä tykkäisinkö vai enkö tästä auringon paisteesta...se on niin armoton, paljastaa kaiken leijuvan ja jo maastoutuneenkin pölyn...ja sitä kuulkaas on aika runsaita pitoisuuksia tämän mökin ilma-ja jalkatilassa.

pyykkimäärät ovat sitä luokkaa että keskisuuri pesulafirma saisi meistä parhaan asiakkaansa. :(

tiskikoneen( myös sen hanna-merkkisen) edelleen reistaillessa tahtoo tiskipöytä olla tuon tuostakin näkymättömissä...

monojen, luistinten, villasukkien ja varahanskojen, kaulahuivien ja toppatakkien ja -housujen muodostama tavarapaljous tuolla eteisessä asettaa haasteita käyttää eteistä sen alkuperäisessä tarkoituksessa. siis sisääntuloon.(ja tietysti myös ulosmenemiseen).

lehtipinot huojuvat kuin palmut tuulessa.

mutta kaikeksi onneksi täällä kuitenkin liihottelee keijukaisprinsessoja taikasauvoineen! :)

-hanna-

muistojen helminauhaa....

"Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on

kuin kukan kankahalla

on valkolumen alla."

Lauantaina vietimme hautajaisia. Siihen saakka oli ollut monenlaista käytännön järjestelyä, soittelemisia ja sähköposteja. Ompelemista, kaupoissa kiertelyä, kenkien etsiskelyä ja kukkien ja muistovärssyn valintaa.

Miten olikaan muuten vaikea valita se juuri oikea runo...tuntui että siihen yhteen tai kahteen lauseeseen pitää saada mahtumaan niin paljon.

Hautajaisia edeltävänä päivänä satoi märkää lunta monta kymmentä senttiä, ja merenrantakaupungissa tuuli pieksi räntää vaakasuoraan ja loska kasteli kengät. Oli niin ankeaa ja harmaata.

Mutta hautajaispäivä valkeni kirkkaana, kuulaana pakkaspäivänä, aurinko sai hanget kimaltamaan ja kaikkialla oli kaunista ja valkeaa.

Oli niin ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ja läheisiä, kaukanakin asuvia sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Jotenkin konkreettisesti koin että vieraat siellä olivat todellakin jakamassa surua, muistelemassa ja vaalimassa yhdessä rakkaita muistoja.

Tuosta päivästä jäi kirkas ja hohtava helmi elämän helminauhaan.

Ajelin illalla kotiin ja olin niin väsynyt...itku purkautui sitten illalla kun talo hiljeni. sytytin kynttilän tuohon isän ja äidin kuvien viereen, istuin kiikkutuolissa lämpimän viltin kanssa ja itkin ja itkin...se helpotti.

Tämäkin sunnuntaipäivä on mennyt jonkunlaisen syväväsymyksen kera. Kuuluu varmaan asiaan ja saakin toki mennä. Nyt on se "tyhjä" olo. Ei ole pakollisia järjestelyjä jotka pitivät liikkeessä. Jotekin on aivan aloitekyvytön, ei muista pestä pyykkiä...ei osaa tarttua arjen töihin. Onneksi talossa on ripeä ja toimelias isäntä. :)

En tiedä johtuuko tästä kaikesta vai mistä, mutta muutenkin kohtuullisen huono metelinsietokyky on huonontunut entisestään...

Ihanaa kun pakkaset ovat hellittäneet ja saa porukkaa paremmin välillä pihalle temmeltämään.

Huomenna alkaa koululaisillakin arki. Ihan innoissaanhan nuo pienemmät koululaiset ainakin pakkasivat reppujaan. :)

-hanna-

hiihtolomareissu

hiihtolomareissu tuli tehtyä. oli mukavaa, sää oli oikein passeli ja kyllä se vaan aina virkistää kun käy hetken pois kotimaisemista.

mökillä oli leppoista, rentoa olemista. nähtiin sukulaisia,naurettiin ja itkettiin kun muisteltiin rakkaita poisnukkuneita. Kiitos teille! :)

Tuolla mökkimaisemissa asuu haikeus...sanaton kaipaus entiseen jota ei enää ole. Siellä kaikki on pysähtynyt aikaan ennen näitä suruja. Ihanaa kun se on olemassa. Siellä ovat ne kaikki muistot.

Eteinen on pullollaan kasseja , pusseja ja nyssäköitä jotka odottavat purkajaansa. Pyykkikone uurastaa reissunjälkeistä urakkaansa. Minä koetan kaivella reissurepun pohjalta loppuja retkimielen murusia että saisin tämän kotipesän jonkunmoiseen järjestykseen. :)

Kokeillaanpa saada tännä virtuaalipesään sitä kaivattua valkoista kun ei tunnu ilmaantuvan tänne oikeisiin seiniin...tässä tapauksessa hyvin suunniteltu ei ole puoliksikaan tehty, itse asiassa ei edes aloitettu.

Katsotaanpa sitten kauanko viihdyn tässä valkoisessa blogipohjassa... mutta täällähän tämä maalaaminen ja sisustaminen on niin kätevää että fiilispohjalta voi vaihtaa väristä toiseen.

Huomenissa matkaamme taas porukalla lapsuusmaisemiin.Tuota raskasta päivää helpottamassa on onneksi iso sukulaisten ja ystävien joukko.

Ja näin se on: surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien muistot.

-hanna-

juhlapäivä ketunpesässä

Meilläpä oli tänään ihanat kekkerit! Pikkutuholainen täytti yhden kokonaisen vuoden.
Saimme vieraita serkkulasta, muunmuassa kummitädin ja samanikäisen serkkutytön.

Miten onkaan vuosi mennyt toisaalta niin äkkiä... ihan vasta tylleröinen oli pieni, avuton nyytti ja nyt toimelias ja itsepäinen pampulajalka. :)

Sankari otti kyllä kaiken irti suuresta päivästään!
Lahjojakin päivänsankari sai: hello kitty-tikkuilmapallon ja aivan ihanan kummitädin itsetekemän tilkkupeiton!

Herkuttelimmekin...vadelma-valkosuklaahyytelökakkua...after eigft-paloja...ja lämmintä kanasalaattia valkosipuli-juustopatonkien kanssa. Hyvin tekivät kauppansa. :)

Meillä alkaa hiihtoloma!
Huomenna pakkaamme kimpsut ja kampsut, pussit ja nyssykät ja suuntaamme mökkeilemään meren rantaan pariksi päiväksi. Toivomme aurinkoisia päiviä, sopivasti pakkasta ja kaikille (varsinkin äidille) matkaevääksi repullisen retkimieltä. :)

-hanna-

mekkoset

-hanna-