maanantai 2. heinäkuuta 2012
kirje sinulle
Rakas päiväkirja, piiitkästä aikaa sain aikaa sen verran järjestettyä että saan kirjoitettua muutaman tuokiokuvan ja ajatuksen tänne talteen..aika on rajallinen. Siitä osansa haukkaavat normaalit perheelämän koukerot, osahaukkauksen nappaa työelämä ja sen haasteet kuten vaikkapa kuusi perättäistä yövuoroa. Yksi palanen katoaa laiskotteluun, toinen yöuniin ja kolmas onkin sen verran kallisarvoista yhteistä aikaa milloin kenenkin kanssa että päiväkirjan pito jää ns.Mopen osalle-vaikka se niin mukavaa puuhaa onkin.Moppe-parka!
Rakas päiväkirja, ei sinua kuitenkaan ole unohdettu! Välillä muistut mieleeni kun saan jonkun huikaisevan ajatuselämyksen, ja ajattelen että illalla/aamulla kirjoitan sen talteen. Aamut ja illat tulevat ja menevät-seuraavatkin aamut ja illat ja yleensä siinä käy sitten niin että se ajatus on mennyt johonkin muille maille vierahille..toisinaan ajattelen sinua kaipaavasti kun saan aikaiseksi jotain pientä näperrystä joka olisi mukava jakaa jonkun samanhenkisen ystävän kanssa-mutta yleensä siinä hetkessä on A. koneelle jonoa, B.kello luvattoman paljon tai C.joku kiireellisempi(ei välttämättä tärkeämpi) homma odottamassa.
Ihana päiväkirjani-kerronpas sinulle että minullapa alkoi tänään kesäloma! Viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen en semmoista ole näin virallisesti vietttänyt...saapa nähdä mitä se oikein on, onko se niin arvostettua kuin kuulee puhuttavan, ja että kuinka hurjan lomastressin minä onnistun kehittämään tämän hurjan neljän päivän mittaisen kesäloman aikana!
Lomalla aion kirjoitella tätä päiväkirjaakin vähän ahkerammin!Ja vielä kun näinä päivinä saan uuden koneenkin tähän hommaan-kesähelsinkiläinen kun otti ja vei koneensa ja kameransa mennessään---joten vähän vajausta on ollut siinäkin suhteessa. (tämä teksti lainakoneella tuotettua, ja tämä rakkine sammuu noin vartin välein , jäähdyttelee toisen vartin ja sitä rataa.Aikaaviepää puuhaa näillä vehkeillä tämä päiväkirjan pito!)
Päiväkirjani, meillä eletään touhukasta ja työpitoista elämää. Juhannukset juhlittiin yövuoroissa, nukuttiin siis väliajat ja siinä jossain välissä saunottiin ja paistettiin makkaraa ja muita kesäisiä grilliherkkuja.( Se yksi tarhapöllön sukulainen tuli vähän liian usein vastaan. )Kesälomalaiset ovat hoitaneet pienempiä ja huushollia aivan ansiokkaasti! Yksi kesälomalainen otti ja lähti pääkaupunkiin kesänviettoon, siellä kävimme ukkokullan kanssa jopa tunnin kääntymässä yhden yövuoron päätteeksi.Siis ollaan tehty reissujakin...mökkiloma odottelee vielä tulevaisuudessa.Siitä haaveillaan..merenrannasta ja auringonlaskuista siellä.
Hyttysten kanssa on koetettu tulla toimeen. Niitä riittää, että jos tiedät jonkun joka tarvitsisi niin täältä saa hakea, omat ämpärit mukaan.
Osa meistä kävi pitemmälläkin reissulla, palasivat juuri päivettyneinä ja iloisina. Me tunnelmoimme ja kuuntelimme kotona, pienet pitivät kiskaa ja ostivat jäätelöä vielä pienemmiltä myyjiltä ihan kotipihalla.
Kuulehan sinä tärkeä päiväkirja!Haluaisin enemmänkin tänne kirjoitella ja jakaa ajatuksia, kuvia ja tunnelmia kanssasi...Olenkin päättänyt etttä aion opetella kirjoittamaan lyhyesti, (se on kuules haaste tämmöiselle suupaltille) pieniä ja suuria asioita ja jos aika antaa myöten niin sitten naputtelen tänne enemmänkin.Saapa nähdä miten onnistun! Toinen seikka jota olen miettinyt, on kuvapuoli...itselleni kuvat ovat niin tärkeitä, mutta niiden kanssa touhutessa tässä koneella kuluu hetki jos toinenkin ja niinpä aion niistä hieman tinkiä...mitäs mieltä olet siitä?
Lomailijan päiväkirjamerkinnät näyttävät venyvän aivan mahdottomiin mittoihin. :)
Yksi tämän loma ohjelmanumero on muuten ompeluhuoneen siivous ja raivaus. Aamulla starttaa operaatio tyhjennys, ja toivottavasti loppuviikosta jo mahtuu jotain ompelmaankin, tai LEIMAAMAAN. Se on hurahdus nro 1 tätä nykyä.
Tästä se lähtee-kesäloma. :)
-hanna-
Kuvissa ihana Essi kesäkeijukainen.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
leimaantunut
Kuvat puhukoon puolestaan....kuvat siis värjäyskurssilta. Sisko oli kurssilla mutta allekirjoittanut änkeytyi kuokkimaan ja painoi myös muutaman (?) tilkun. Leimat siskon käsialaa. Kiekuraleiman alkuperää en nyt muista, mutta jonkun taitavan naisen tekemä kuitenkin. Siellä kuulkaas inspiraatio ja innostus kihisi ja kangasta värjääntyi! Monta ihanaa varastettua ideaa odottaa toteuttamista...tähän täytyy järjestää aikaa!
Tänään kävin shoppailemassa itselleni lisää värejä...ja rikoin kankaanostolakkoni jota onkin kestänyt melkoisen tovin. Mustaa ja luonnonvalkoista puuvillakangasta värjäys- ja leimailutarkoituksiin. Tätä ei kait lasketa kovin suureksi lakonrikkomiseksi..eihän?
Kankaanostolakosta puheenollen täytyy tarkentaa että lakko ei koske kirpputorilöytöjä. Eikä näköjään semmoisiakaan jotka huutelevat että haluavat päästä kangashyllyihin (huom. monikko) asustamaan. Toki täytyy myös mainita että onnistuin yhdelle ompelijaystävälle tyrkkäämään mukaan kaksi muovikassillista hyvin marinoituneita kangashyllyn antimia tässä yhtenä päivänä...että olikin jo vajetta, suorastaan tyhjä kohta kangasrivistössä.
Värjäyspeukaloa ja leimailukantapäätä kutittaa siihen malliin että asialle on tehtävä jotain. Jospa tässä yhden leimasimen saisi kaiverrettua aamua varten!
t. nimim. yksi ihan leimaantunut.
Tänään kävin shoppailemassa itselleni lisää värejä...ja rikoin kankaanostolakkoni jota onkin kestänyt melkoisen tovin. Mustaa ja luonnonvalkoista puuvillakangasta värjäys- ja leimailutarkoituksiin. Tätä ei kait lasketa kovin suureksi lakonrikkomiseksi..eihän?
Kankaanostolakosta puheenollen täytyy tarkentaa että lakko ei koske kirpputorilöytöjä. Eikä näköjään semmoisiakaan jotka huutelevat että haluavat päästä kangashyllyihin (huom. monikko) asustamaan. Toki täytyy myös mainita että onnistuin yhdelle ompelijaystävälle tyrkkäämään mukaan kaksi muovikassillista hyvin marinoituneita kangashyllyn antimia tässä yhtenä päivänä...että olikin jo vajetta, suorastaan tyhjä kohta kangasrivistössä.
Värjäyspeukaloa ja leimailukantapäätä kutittaa siihen malliin että asialle on tehtävä jotain. Jospa tässä yhden leimasimen saisi kaiverrettua aamua varten!
t. nimim. yksi ihan leimaantunut.
lauantai 9. kesäkuuta 2012
elämänhallintaa
Perjantai-iltana iski pakottava käsillätekemisen tarve. Käsitöitä pötkötteli tosin pitkin kämppää kaikissa mahdollisissa olomuodoissa-mutta on toki eroa käsityöllä ja käsityöllä. Käsin tekemistä olisi ollut siis ihan näissä arkisissa puuhissa(pyykki, tiski, raivaus) riittämiin mutta päätin kuunnella sisäistä ääntä joka kehotti tarttumaan kankaisiin ja kangasväreihin.
Yhtenä päivänä kuulin radiosta jonkun lifestylegurun ajatuksia sisäisen äänen kuuntelemisesta, ja ajattelin heti toteuttaa oppeja jotka kuulemma ovat avain parempaan ja terveempään elämään.Sisäinen ääni on kuulemma ainoa tie saada kiloja kevennettyä, tai hallittua painoa. Sisäistä ääntä tulisi kaikkien kuunnella, kuulostella maistuuko elämä tänään miltä ja sen mukaan kasata lautaselle tavaraa.
Perjantai-iltana kasasin lautaselle lakanakangastilkkuja, ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä, palan finnfoamia ja tylsän lyijykynän.
(kyllä, olen samaa mieltä että näillä eväillä vaaka alkaa piankin näyttämään mukavampia lukuja!Gurut ovat joskus oikeassa! )
Aurinkovärjäyskokeilua siis. Lopputulokseen vaikuttavina tekijöinä A.ruohikolla kuivumassa olleiden kankaiden ylijuoksemista hurmaantunut koiranpentu, B. pikkuihminen joka nykki huolellisesti asetellut vuohenputken lehdet omaan ämpäriinsä, ja C. pakottavan käsillätekemisen tarpeeen ja sisäisen äänen kuuntelemisesta aiheutunut ajatuskatkos siitä että kankaat olisi kannattanut pestä ensin...
Joskus tekeminen on tärkeämpää kuin lopputulos. Ja pilalle menneet kankaat voi värjätä uudelleen...sen kävin tänään toteamassa kun vierailin yhdessä paikassa! Värjäyskurssi. mitä kaikkea voi tehdä....ja minkälaisia elämänhallintatuloksia voi saada kun kasaa lautaselle pigmentit, finnfoamit ja muut sensellaiset, maustaa ripauksella inspiraatiota ja ideoita, lisää lorauksen luovaa hulluutta ja nauttii hyvässä seurassa.
Huh sentään! kuvia odotettavissa lähipäivinä...nyt kangaslaatikoiden sekaan valitsemaan värjättäviä tilkkuja!
-hanna-
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
keväistä juhlaa
Kevätaamuun vihertyy koivujen huone.
Valo kutoutuu lehtiin,
tuohenvalkeassa taivaan peili.
kaikki linnut soivat siniseen ilmaan,
kaikki linnut sinussa.
Niin puhtaat vedet,
puiden kuvajaiset kirkkaat
maailmasi vielä kulumaton.
Multa höyryää levänneenä ja tuuli
puhaltaa leikkisän pilven
tuomaan sadetta.
On versojen aika,monien alkujen hetki.
Inkeri Karvonen
Juhlat. Iloista naurua, hymyileviä nuoria kasvoja, onnellisia ihmisiä. Kiitolliset vanhemmat. Kahvia, kakkuja, hyvää seuraa. Kiitos.
-hanna-
lauantai 2. kesäkuuta 2012
vuoropuhelua
Niin tykkään näistä. Tädiltä saatuja juurakoita jotka huonosta hoidosta huolimatta ilmaantuvat porraspielen penkkiin joka kevät. Sieltä ne nousevat sykertyneinä ja nuppuisina, keskustelevat keskenään. Vaihtavat ajatuksia, kertovat kuulumisia. Niin meidänkin pitäisi.
Täällä sattuu ja tapahtuu. Elämisen ja olemisen kiemurat välillä pistävät puuskuttamaan ja välillä vetämään henkeä. Toisinaan pitää ottaa tietoinen happihyppely, kaikkeen.
Joskus joutuu sen kauniin ja tarpeellisen elämäänsä kaivamaan mitä kummallisimmista asioista. Pyykkiä ripustaessa voi tehdä iloisia värisuoria, hymyillä kukallisille pyykkipojille ja lähettää isojen pelipaitojen omistajille lämpimiä ajatuksia. Pihasaunan lämmittäminen käy tiukan paikan tullen terapiasta ja omille ajatuksille löytyy aikaa työmatkoilta kun vain malttaa niitä kuunnella.
Elämä on kiireistä, täyttä. Ei missään tapauksessa tylsää tai tapauksetonta. Välillä aika ihanaakin.
meillä
-leivotaan ja siivotaan sunnuntaina olevia juhlia silmälläpitäen
-paistetaan muurikkalättyjä
-kynsitään kukkapenkkejä ohimennessä
-ajellaan sinne ja tänne
-käydään töissä oppimassa elämästä jotain oleellista
-päivitellään kertyneen romun määrää
-lauletaan ja soitetaan
-juhlitaan milloin mitäkin kissanristiäisiä kuten vaikka yhtä uutta keittiötä
-mietiskellään vakavia asioita
-valvotaan välillä muutenkin kuin yövuorossa
-keskustellaan ystävien kanssa aamuyön tunneille
-mietitään mitä ammattiin valmistuva esikoinen on saanut kotoa evääksi omalle polulleen
-suunnitellaan kesälomaa
-nautitaan pienen puhetulvasta ja avautuneesta sanaisesta arkusta
-ihaillaan narsisseja ja muita kevään kukkijoita jotka jaksavat nousta rikkaruohoviidakosta
-silitellään uutta pientä karvakorvaa
Kaikkea. Paljon. Päällimmäisenä kai kuitenkin perusonnellisuus, vaikka joskus sen joutuu kaivamaan epämääräisen sälän alta. Sälä voi olla konkreettista pyykkiä, tiskiä, romukaaosta, tai joskus henkisempää. Voimattomuutta, outouden tunnetta, epäonnistumista tai ahdistusta.
Tänään tuo säläkin näyttää ja tuntuu kivalta ja kesäiseltä.Vesisade ei haittaa tätä tunnelmaa, tämän ilon muistaa jo omasta lapsuudestaan, pursuavan riemun. Koululaisten kesäloma alkoi, todistukset on tästä vuodesta saatu. Onnea täältä kaikille koulunsa päättäville! Jotkut siirtyvät uusiin kuvioihin ja haasteisiin ensi syksynä. Onnea sinnekin.
Mitä teillä? Kertokaapa päivienne kulusta. :)
-hanna-
lauantai 19. toukokuuta 2012
aikansa kutakin...
Henki pihisee. ainakin välillä. :) Blogin lähimaasto on ollut takkuista, osin ajankäyttötakkuja ja osin bloggertakkuja. Blogin tallennustila tupsahti täyteen ja siinäpä sitä on riittänyt tälle kotikutoiselle nörtille setvimistä. Kuvia on nyt koitettu poistaa ja pienentää, mutta vieläkin piiputtaa.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kaupassa taas näin sen yhden tyypin. Sen jolla oli ne silmäpussit jne. Kyllä ei sekään älyä pysyä pois ihmisten ilmoilta tuon näköisenä. Huhhuijaa. Kyllä en ymmärrä.
Väliaikatietoja.
Käsityörintamalla ei mitään uutta valmista esiteltävää. Suunnitelmaa pukkaa suunnitelman perään, eteen ja viereen mutta sama vanha konevika pitää huolen että siihen jää. Toteutus tökkii. Remonttihaaveesta on jäljellä se yhdyssanan jälkimmäinen osa. Pihalla kasvavat ennenkaikkea rikkaruohot, ja hyvin kasvavatkin. Pyykkirintama on pitänyt puolensa vähälukuista vastustajaa vastaan, rintaman leveys senkun kasvaa, lisää maatakin on vallattu ja suunta on eteenpäin.
Kyllä en ymmärrä mihin ne päivät karkaavat. Vanhoina hyvinä aikoina saattoi saada jotain järkevää, tarpeellista ja kaunistakin aikaiseksi mutta nyt aikainflaatio syö järkevästä puolet, tarpeellisesta kolme neljäsosaa ja kauniin se popsii kokonaan.
Mutta kevät on täällä! Aamuöiset sirkutuskonsertit, aurinko, hennot hiirenkorvat, narsissit, krookukset, tulvivat joet ja ojat, mullan tuoksu. Lasten ilo hiekkalaatikkoleikeistä, pyöräilystä, trampoliinista, kesäloman odotuksesta.
Enne kesälomaa on kuitenkin vielä selvittävä MM-kisoista! Hyvä Suomi, penkkiurheilijat ja penkkiurheilijoiden vaimot!
Iloista viikonloppua! Ja ellette vielä ole tarttuneet Tuomas Kyrön mielensäpahoittajaan tai uudempaan ruskeaankastikkeeseen, tehkää se. Siinäkin silmäpussit tasoittuvat. :)
-Hanna-
Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun kaupassa taas näin sen yhden tyypin. Sen jolla oli ne silmäpussit jne. Kyllä ei sekään älyä pysyä pois ihmisten ilmoilta tuon näköisenä. Huhhuijaa. Kyllä en ymmärrä.
Väliaikatietoja.
Käsityörintamalla ei mitään uutta valmista esiteltävää. Suunnitelmaa pukkaa suunnitelman perään, eteen ja viereen mutta sama vanha konevika pitää huolen että siihen jää. Toteutus tökkii. Remonttihaaveesta on jäljellä se yhdyssanan jälkimmäinen osa. Pihalla kasvavat ennenkaikkea rikkaruohot, ja hyvin kasvavatkin. Pyykkirintama on pitänyt puolensa vähälukuista vastustajaa vastaan, rintaman leveys senkun kasvaa, lisää maatakin on vallattu ja suunta on eteenpäin.
Kyllä en ymmärrä mihin ne päivät karkaavat. Vanhoina hyvinä aikoina saattoi saada jotain järkevää, tarpeellista ja kaunistakin aikaiseksi mutta nyt aikainflaatio syö järkevästä puolet, tarpeellisesta kolme neljäsosaa ja kauniin se popsii kokonaan.
Mutta kevät on täällä! Aamuöiset sirkutuskonsertit, aurinko, hennot hiirenkorvat, narsissit, krookukset, tulvivat joet ja ojat, mullan tuoksu. Lasten ilo hiekkalaatikkoleikeistä, pyöräilystä, trampoliinista, kesäloman odotuksesta.
Enne kesälomaa on kuitenkin vielä selvittävä MM-kisoista! Hyvä Suomi, penkkiurheilijat ja penkkiurheilijoiden vaimot!
Iloista viikonloppua! Ja ellette vielä ole tarttuneet Tuomas Kyrön mielensäpahoittajaan tai uudempaan ruskeaankastikkeeseen, tehkää se. Siinäkin silmäpussit tasoittuvat. :)
-Hanna-
torstai 3. toukokuuta 2012
käsityöllistä
Kaikenkarvaisia esteitä meinaa kasaantua blogipäivitysten eteen mutta viidakkoveitsen ja pahan sisun avulla se onnistuu..päivittäminen. Se vaatii korviensulkemiskykyä ja tekemättömientöidenylikatsomisosaamista. Joskus se saattaa tarvita myös haasteellisia kyttäys-, varaus-, sekä riisto-operaatioita suhteessa bloggaajaan ja läppäriin.
Ottaen huomioon nykyisen aikataulutussuhdanteen, vuorotyön aiheuttamat epärytmit ja muun organisaation keskiraskaan rakenteen on suorastaan hämmästyttävää et
tä näitä silloin tällöin tänne ilmaantuu. Päivityksiä. :)
Viime aikoina päivitykset ovat olleet höpötysvoittoisia, alkuperäisestä käsityöblogi-ideasta ei ole ollut havaintoja mies-, eikä naismuistiin. Mutta nyt tulee, tsadaa!
Pari trikoista tunikaa on odotellut kuukauden verran nappeja. Nappien kiinnitys oli peräti kahden minuutin homma.
Marimekon palatrikoista valmistui jollain ottobren velourmekon kaavalla(se vihreä siinä kannessa jossa tyttösellä oli myös velourhattu jossa kivoja kangaskukkia) muokaten ja säätäen yhdenlainen tunikantapainen. Ohjeesta ja kaavasta poiketen tein helmaan vain yhden röyhelön ja senkin huomattavasti vähemmillä poimutuksilla kuin ohjeessa. Helma suorastaan pyysi jotain aplikaatiota ja postin tuoma miniBoden-kuvaston mainoslehtinen sai toimia inspiraation antajana. Pikkutirpuset tehty sen pohjattoman tilkkuvaraston aarteista, kiinnitetty vahvistetulla suoraompeleella ja nokat ynnä koivet vapaaompelusäädöin. Valheellinen nappilista ja helman kantti ohuenohutta vanhaa huivia...napit viimekesäisistä nappikaupoista.Pikkuruudulliset hörhelöt vanhaa kauluspaitaa. Punainen trikookantti omasta vanhasta trikootopista.
Kuva vähän kummallisen värinen ja ei kait se röyhelö ihan noin kierossa ole..ja kantin ompelu ei ihan napsahdellut kohdilleen. Harjoituksen puutetta.
Toinen tunikansukuinen ompelus on samaa värimaailmaa, omasta löpsähtänythelmaisesta paidasta leikelty ja ommeltu, samalla ottobren kaavalla suunnilleen samoin muokkauksin kuin edellinen raitapaita.
Tämä ehkä saa helmaan vielä pyöreäpohjaiset taskut, Saa nähdä. Passaisivat näpsäkästi kyllä tähän.
Napit on ommeltu punaisella muliinilangalla, kolmella säikeellä. Aika kivalta näyttää, isoihin nappeihin sopii, korostuu. Tykkään. :)
Pistoja ja pintoja -kurssi jäi jo kesälomalle. Tosin tapasimme toisemme jo kertaalleen kevätjuhlissa yhden kurssilaisen uskomattomassa taidenäyttelyssä. Mielelläni esittelisin teille noita töitä, tai kuvia niistä, mutta meihin netinkäyttäjiin mahtuu monenlaisia kuvakaappareita ja valitettavasti tästäkin blogista löytyneitä kuvia kirjontatöistä on tullut vastaan muissa yhteyksissä, luvatta. Miten pieni vaiva olisi kysyä lupa kuvan käyttämiseen! Ja miten hyvä mieli siitä jäisi kaikille osapuolille.
Tämä kurssilainen joutui kuitenkin laiskanläksylle ;) sillä kurssitehtävä ei valmistunut ajoissa ennen kesälomaa.(tosin kesäläksyjäkin saatiin, sekä oppilaat että ope) Omakuvan työstö sai tarvittavan sysäyksen tuolta taidenäyttelystä, keltaisia kankaita valikoitui hyllystä, muotoutui yksinkertaiseksi tilkkutyöksi ja yhdessä farkunlahkeen kanssa niistä tulee naamakirja. Kirjaimellisesti.
Homma on vielä vaiheessa, ja toteutuskin on osin arvoitus..Hiljaa hyvä tulee, kuulemma. :) Päällystettävä naamakirja, kymmenen sentin kirpputoriostos, vakuutusyhtiön logolla varustettu kansio pääsee pian toimittamaan idea-, ohje-, ja inspiraatiokansion tärkeää virkaa. Ja mistä ne ideat yleensä napataan? No TAKATASKUSTA, tietysti. :)
Puolivalmiita ei kai yleensä esitellä, mutta en millään malttanut! Vielä mietinnässä joku kiinnityssysteemi, mahdollisesti napilla ja nauhalla, vähän nappeja koristeeksi ja ehkä kirjontaakin...samoin sisäpuolelle on tulossa jotain pientä härpäkettä. Mukavaa puuhaa, ja ah! miten tarpeellista!
Mukavaa ja tarpeellista puuhaa on myös meidän keväinen hupimme joka on levittänyt tuoksuaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan näillä nurkilla. Että jos täälläpäin savuaa, se yleensä on hallinnassa. :)
Iloisia kevätpäiviä kaikille! Me paistoimme illalla ensimmäiset muurinpohjalätyt! Ulkoruokintakausi on alkanut. :)
-hanna-
Ottaen huomioon nykyisen aikataulutussuhdanteen, vuorotyön aiheuttamat epärytmit ja muun organisaation keskiraskaan rakenteen on suorastaan hämmästyttävää et
tä näitä silloin tällöin tänne ilmaantuu. Päivityksiä. :)
Viime aikoina päivitykset ovat olleet höpötysvoittoisia, alkuperäisestä käsityöblogi-ideasta ei ole ollut havaintoja mies-, eikä naismuistiin. Mutta nyt tulee, tsadaa!
Pari trikoista tunikaa on odotellut kuukauden verran nappeja. Nappien kiinnitys oli peräti kahden minuutin homma.
Marimekon palatrikoista valmistui jollain ottobren velourmekon kaavalla(se vihreä siinä kannessa jossa tyttösellä oli myös velourhattu jossa kivoja kangaskukkia) muokaten ja säätäen yhdenlainen tunikantapainen. Ohjeesta ja kaavasta poiketen tein helmaan vain yhden röyhelön ja senkin huomattavasti vähemmillä poimutuksilla kuin ohjeessa. Helma suorastaan pyysi jotain aplikaatiota ja postin tuoma miniBoden-kuvaston mainoslehtinen sai toimia inspiraation antajana. Pikkutirpuset tehty sen pohjattoman tilkkuvaraston aarteista, kiinnitetty vahvistetulla suoraompeleella ja nokat ynnä koivet vapaaompelusäädöin. Valheellinen nappilista ja helman kantti ohuenohutta vanhaa huivia...napit viimekesäisistä nappikaupoista.Pikkuruudulliset hörhelöt vanhaa kauluspaitaa. Punainen trikookantti omasta vanhasta trikootopista.
Kuva vähän kummallisen värinen ja ei kait se röyhelö ihan noin kierossa ole..ja kantin ompelu ei ihan napsahdellut kohdilleen. Harjoituksen puutetta.
Toinen tunikansukuinen ompelus on samaa värimaailmaa, omasta löpsähtänythelmaisesta paidasta leikelty ja ommeltu, samalla ottobren kaavalla suunnilleen samoin muokkauksin kuin edellinen raitapaita.
Tämä ehkä saa helmaan vielä pyöreäpohjaiset taskut, Saa nähdä. Passaisivat näpsäkästi kyllä tähän.
Napit on ommeltu punaisella muliinilangalla, kolmella säikeellä. Aika kivalta näyttää, isoihin nappeihin sopii, korostuu. Tykkään. :)
Pistoja ja pintoja -kurssi jäi jo kesälomalle. Tosin tapasimme toisemme jo kertaalleen kevätjuhlissa yhden kurssilaisen uskomattomassa taidenäyttelyssä. Mielelläni esittelisin teille noita töitä, tai kuvia niistä, mutta meihin netinkäyttäjiin mahtuu monenlaisia kuvakaappareita ja valitettavasti tästäkin blogista löytyneitä kuvia kirjontatöistä on tullut vastaan muissa yhteyksissä, luvatta. Miten pieni vaiva olisi kysyä lupa kuvan käyttämiseen! Ja miten hyvä mieli siitä jäisi kaikille osapuolille.
Tämä kurssilainen joutui kuitenkin laiskanläksylle ;) sillä kurssitehtävä ei valmistunut ajoissa ennen kesälomaa.(tosin kesäläksyjäkin saatiin, sekä oppilaat että ope) Omakuvan työstö sai tarvittavan sysäyksen tuolta taidenäyttelystä, keltaisia kankaita valikoitui hyllystä, muotoutui yksinkertaiseksi tilkkutyöksi ja yhdessä farkunlahkeen kanssa niistä tulee naamakirja. Kirjaimellisesti.
Homma on vielä vaiheessa, ja toteutuskin on osin arvoitus..Hiljaa hyvä tulee, kuulemma. :) Päällystettävä naamakirja, kymmenen sentin kirpputoriostos, vakuutusyhtiön logolla varustettu kansio pääsee pian toimittamaan idea-, ohje-, ja inspiraatiokansion tärkeää virkaa. Ja mistä ne ideat yleensä napataan? No TAKATASKUSTA, tietysti. :)
Puolivalmiita ei kai yleensä esitellä, mutta en millään malttanut! Vielä mietinnässä joku kiinnityssysteemi, mahdollisesti napilla ja nauhalla, vähän nappeja koristeeksi ja ehkä kirjontaakin...samoin sisäpuolelle on tulossa jotain pientä härpäkettä. Mukavaa puuhaa, ja ah! miten tarpeellista!
Mukavaa ja tarpeellista puuhaa on myös meidän keväinen hupimme joka on levittänyt tuoksuaan joka niemeen, notkoon ja saarelmaan näillä nurkilla. Että jos täälläpäin savuaa, se yleensä on hallinnassa. :)
Iloisia kevätpäiviä kaikille! Me paistoimme illalla ensimmäiset muurinpohjalätyt! Ulkoruokintakausi on alkanut. :)
-hanna-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








