keskiviikko 10. lokakuuta 2012

ryynipuuroa

Puolukkamehu on hyvää. Kirpakkaa, hapanta mutta raikasta ja virkistävää. Sen tuoksu on suloinen sekoitus syksyä ja aurinkoa, ulkoilmaa ja lapsuutta. Puolukkamehu on ihana pohja kiisseleille-mansikoita ja mustikoita sekaan niin jopas maistuu.

Mies on keitellyt tänään puuhellallla puolukkamehua. Kaivelin kuiva-ainekaappia mannaryynien toivossa jotta olisimme saaneet  vispipuuroa, mutta eipä löytynyt. 

Mannaryynejä. Kauraryynejä ja riisiryynejä. Saattaapa olla olemassa muitakin ryynejä...tänään tuntuu että ainakin murheen(k)ryynejä.

Murheenkryynit ovat pieniä, kovia ja vaativat julmetun pitkän kypsennysajan. Murheenkryynit voivat löytyä aivan muualta kuin kuiva-ainekaapista, todennäköisimmin astut murheenkryynien päälle eteisessä, pesuhuoneessa ja kaikkialla siellä missä ihmiset kulkevat ja levittelevät tavaroitaan huolimattomasti. Näillä seikoilla on jokin tieteelle tuntematon selittämätön yhteys.

Murheenkryyni voi olla pursuava ja kolmen neliön alalle levinnyt hanska-, pipo-,ja kaulaliinahässäkkä.  Murheenkryyniä muistuttava ilmiö on myös kuisti jota ei näin syksyiseen ja sateiseen aikaan ole imuroitu päiväkausiin, tai tyhjyyttään huutava takkikoukkunaulakko...ja takit siinä vieressä, lattialla. Murheellisten kryynien  luvatussa maassa pesuhuoneen pöytä on tahmassa kiireellisten aamusuihkujen jäljiltä kun sampoopullon korkki vaan on niin vaikea laittaa kiinni.

Joskus kryynit ovat henkisluonteisia, aamuväsymystä ja unettomuutta, murrosikää ja tahtojen taistelua. 

Kryyneiksi voidaan laskea kai myös omenanraadot, banaanikärpästen maihinnousu, tyhjät vessapaperihylsyt,jatkuva jono tietokoneelle(yksi ISO kryyni on tietokoneaika) , tyhjää täynnä oleva  pompulapurkki, kateissa olevat 10 hiusharjaa ja siellä täällä majailevat epämääräiset vaatekappaleet joiden puhtausastekin on hyvin epämääräinen.

Eiköhän näillä jo yhden puuron keitä.




17 kommenttia:

  1. No, varmasti keittää hyvän puuron, ainaki paremman ku yks dementoitunut pappa, joka keitti puuron pyykkipulverista ja sanoi, ihmetellen että ei se tuo puurokaan ole enää hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi pappa! huh sentään. monenlaisia murheenkryynejä sitä voi olla....

      Poista
  2. Murheenkryynipuuroa meilläkin välillä keitellään. Varsinkin tänä syksynä kun sade hidastaa pihalla olemista, sitä on keitetty varmaan useammin kuin yleensä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vai teilläkin sitä keitellään. :) meillä sitä on kans tänä syksynä useammasti keitelty...miten joskus onkin muut ryynit ihan lopussa? parempien aikojen toivossa on hyvä elää.. :)

      Poista
  3. No,jopas osasit hyvin ilmasta asian:)Murheenkryyni-puuroa,miten sattuikin:)Justiisa asian ytimeen menit eikä melekein <3
    Ja noilla ryyneillä ku ei loppua näy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no jopas, en kyllä arvannut että tämä näin tuttu ruoka ois sielläkinpäin suomenmaata. :) ja totta , näitä ryynejä riittää...

      Poista
  4. "Murheellisten kryynien luvattu maa", sehän voisi olla vaikka kirjan nimi. Ei kai tässä voi toivoa muuta kuin klimpitöntä murheenkryynipuuroa ja murheetonta loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai että :D mikä kirja se olisikaan :D

      ja klimpit! nekin vielä tähän puurokirjaan niin ihan bestsellerkamaa.
      klimppejä alkoi heti tulla mieleen...niistä jonakin toisena päivänä ehkä :D

      kiitos, toivon totisesti että vähän vähemmällä määrällä tätä lajia menisi...

      Poista
  5. Niin ja piti vielä sanoa, että tuo kuvakin oli taas niin loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. :) jotenkin niin minustakin passasi. tuokin tilanne oli kyllä semmoinen...marjapensailla oltiin poimimassa oikein tehokkaina ja yhtäkkiä mieheltä oli kadonnut ämpäri.

      löytyi sitten tyhjennettynä seuraavan pensaan takaa, kun hän (tyllerö) oli kuulemma tarvinnut.

      Poista
  6. Niin ihanasti kirjotettu, vaikka niitä kryynejä viljellään meilläkin niin silti piristi ja lohduttiki jotenkin tämä sun kirjoitus. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi, ihanaa jos sait potkua tästä. minäkin sain, kun sen kattilallisen tänne tyhjensin. :)

      mua jäi oikein vaivaamaan tuo sun ajatus että teillä niitä kryynejä oikein viljellään. :D puutarhurin opeilla ne on kuitenkin varmaan jalostuneempia kuin nämä täällä itsekseen ilmaantuvat "rikkaruohot."

      voi että, näistä teidän jutuista saisi aikaan melkoisen puuronkeitto-ohjeen. :) ihan tosiaan viljelystä asti. :D

      Poista
  7. Ja entä jos se kryynisoppa vielä pallaa pohjaan? Ei auta ku liotus ja lotraus ja se aika,jota tahdon lisää!( ja kun ne kamppeet eituu edes etteiseen asti vaan jäävät ulos sateen suolaamaksi.)Yäk! Ps. haaveilu on mielestäni oiva taito tekevälläkin!:) Pirteää lauantakia! T.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei hyvin mee. :D klimppistä ja pohjaan palanutta murheenkryynisoppaa..ja kryynit sateen suolaamia. niin täälläkin. en tiedä millä energialla( tuuli? ydin?) saisin tuolta takaportailta ne lionneet kerättyä. yäk. olen samaa mieltä.

      mulle on alkanut tuo haaveilemisen taito tuntumaan pahalta puolelta.

      Poista
  8. Voihan kryynisoppa.... Täälläkin sitä aina välillä keitellään.... Välillä vähän tihheemmin ja välillä on hyviä päiviä välissä,että ei etes joka päivä tarvi murheenkryynejä keitellä....

    Tuo kuva on kyllä taas aivan huippu ja niin osuva.... voin kuvitella,kun pieni neiti on ottanut ämpärin ja viattomana kattoo vieressä,kun ämpäri onkin kaatunut.

    T.Sanna S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mitä-ei kait tämä kryynisoppa ole semmoista lapsiperheen perusruokaa...mutta onneksi teillä välipäiviä, säilyy ruokavalio monipuolisena. :)

      tämä tyttö vain tuumasi ämpäristä että "höh, minä tarvin sitä!"
      ei siinä hänen mielestään sen kummempaa...maailman napa. :)

      Poista
  9. ehkä mulla sitten ei oo niitä murheenkryynejä, ku mulla tulee vain mieleen, että pikkuveljeni joskus ennen muinoin ei osannu sanoa "murheenkryyni", niin sitä tuli "murheenkyyry". Ja ku sitä muistelee, tulee jo parempi mieli. :)

    VastaaPoista