keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

vanhu(u)s

Joskus tuntuu että joissakin asioissa on tullut vanhuus. Osa noista tuntemuksista onkin puhtaasti iän tuomaa niinkuin vaikka nuo hopeiset raidat ja tupsut tuossa ohimonseudulla tai se, kun ei näe, niin ei näe. Lähelle nimittäin. Vaikka toisaalta mistä sen tietää mikä noiden raitojen etiologia sitten oikeasti on...ja onhan noita muitakin. Niinkuin vaikka se että loppuu polvet. Tai että ranteita pakottaa heti jos on vähän saanut vetoa tai kylmettynyt.

Tässä iässä sitä alkaa pikkuhiljaa elää todeksi sitä teoriaa jonka mukaan "jos aamulla ei mitään paikkaa kolota, on kuollut."

Sitten on niitä toisia vanhuusasioita. Niitä joita joillekuille ei ilmaannu edes kasikymppisenä tai joista jotkut  satavuotiaat eivät ole kuulleetkaan. (Tai sitten eivät muista, on siinä kyllä semmoinen pieni virhemarginaalin mahdollisuus.) Tälle plusnelikymppiselle on tullut vanhuus esimerkiksi semmoisen asian kohdalla kuin hälynsietokyky. Vanhuus tässä yhteydessä tarkoittaa sitä että ei jaksa kuunnella meteliä. Yhtään. Ei omien eikä toisten lasten aikaansaamaa kiljuntaa, turhaa parkua (?) eikä kinastelua. Ivallisia kokkapuheitakaan ei jaksa kuin pieniä määriä kerrallaan.
          Hälynsietokyvyn tason oleellisen laskun kanssa samaa laskusuuntaista käyrää kulkee kaaoksensietokykyä mittaava alamäki. Kengät. Takit. Pyyhkeet. Lainakirjat. Laturit ja värikynät.Tätä ei ehkä jaksa avata tämän enempää. Ihan vaan sillä tavalla pienesti tarkentaen että alamäki on jyrkkä. Ja vauhtihan tunnetusti kiihtyy alamäkeen....että ihan fysiikan lakien mukaan mennään.


          Yövalvomiskyvyn kanssa on myös tullut vanhuus.Muutama yöherätys ja seuraava aamu on kuin se kuuluisa täi tervassa-efektoitu. Ajatelkaapa sitä. Ei siinä totisesti paljoa liikahda mikään. Iltakukkuminen on lähes jäänyt sinne muistojen nuoruuteen. Se kun nykyisin kostautuu. Eikä siihen auta edes tuplakuppi kahvia. Stressiä ei jaksa yhtään. Vähänkään kiireisempi aamu, päivä tai ohjelmoidumpi viikko aiheuttaa rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua. (Rytmihäiriöt eivät muuten onneksi näkyneet päivystyksen paareilla maatessa...eivät piirtyneet käyrään mutta totisesti ne tuntuivat.) Toisinaan vanhuus iskee tiskipöydän kulmilla. Tai siis yleensä. Miehen(kin) mielestä tiskikone pitää nykyisin pahaa ääntä. Minä luulen että se kyllä kohta kärähtää. Tai tekee lakon. Tai edes jotain!

On tässä vanhaksi tulemisessa ja vanhuudessa silti hyviäkin puolia kun tarkasti pohtii. Yksi parhaista puolista on se, että ei enää niin paljon välitä siitä mitä muut ajattelevat. Kuuntelee itseään omilla korvillaan, eikä ystävän, naapurin tai puolison. Tietää itsestään asioita joita ei ennen vain luuli.  (Tai ainakin luulee tietävänsä.) Toinen hyvä puoli on se että osaa katsoa yli. Vaikka kaaos ja sotku ärsyttää, voi toisinaan antaa sen olla eikä takerru sählymailoihin ja muihin lillukanvarsiin. Ompelee vaikka. Siivotkoon se jolle tänään on tullut se vanhuus. Sitä oppii.  Kokemuksesta.

Ehkä tämä, tämänhetkinen on vahvasti elettyjen päivien aikaansaamaa. Monien töiden, suunnitelmien, aikataulujen, haaveiden ja personaallisuuksien ristiaallokossa pintaan pärskähtänyttä. Tulee se tähänkin uomaan (kuulemma) se suvanto.  Sehän on luonnon laki, sekin. Ei aina voi kuohua, sataa tai tuulla.



 Ja mikä parasta, tässä veneessä on paljon pieniä ja isompia poijuja,  ja monta soutajaa.


14 kommenttia:

  1. sinä se osaat tarinoida,niin sopivasti ja mukavasti,kolahtaen suoraan sydämeen :D vanhuus tulee ei voi mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi vanhuus, niin se tulee. :) kiitos Suvi kommentistasi! Nähtiinpä pikaisesti :)

      Poista
  2. Voi miten monesti olen iloinnut, että olen jo yli 30 niin voin olla se mikä olen eikä tarvitse käyttää energiaa siihen, mitä muut minusta ajattelevat! :)

    Vanhemmissa lapsiperheiden äideissä (esimerkiksi omassa äidissäni) on ihailtavaa levollista tyyneyttä: sellaista se elämä on, kaikenlaista voi tapahtua, asioilla on tapana järjestyä, kyllä tämä tästä. Toivon kulkevani kohti sellaista; nyt vielä pitää kuitenkin säntäillä, että mitä sitä tekisi, kotona vai töissä jne. Tyyneys ja levollisuus on kaukana minusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juuri noin! minä en millään jaksaisi olla enää se epävarmempi minä. :) ihan hyvä ikä sillä tavalla ajatellen.
      tyyneyttä odotellaan täälläkin...saapa nähdä tuleeko koskaan :D
      kiitos kommentistasi, maria!

      Poista
  3. Täällä toinen plus nelikymppinen. :) Niin tuttua, niin tuttua! Terapeuttista lukea taas tuo sinun tekstisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai että, meitä on muitakin! :) kiitos, Pikku Akka!

      Poista
  4. Voi Hanna, niin tuttuja ajatuksia. Ja mulla on ikävä sua täällä kamalan kaukana. -Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! onko siellä kesämaassakin vanhuusvaivoja?mullakin niin ikävä meidän keskusteluiltoja ja kaikkea... ihanaa on kun tulee syksy ja loska ja te tuutte sieltä pois. <3

      Poista
  5. Kiitos Hanna! Ei kertakaikkiaan, kirjoitit just niin omaan elämään osuvia ajatuksia. Luulen, että minulla on meluvamma. Hälyä en siedä yhtään. Selkä oikkuilee ja yöheräämiset ylittävät jos jonkun sietorajan jne. Joka aamu minullekin hymyillään....vanhalle,jolla saattaa kuitenkin olla vielä kognitio kohillaan:) Tiedä häntä... t.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kognitio on kohdillaan!! voi sinä. siinäpä se tärkein-joka aamuhan minullekin hymyillään..ihan ensiksi <3 .
      hassua että sielläkin päin suomea on vanhuustuntemuksia! miten minä kyllä ajattelin että niitä on nyt kertynyt vain näille leveyspiireille...ja täälläkin selkä! miten lie vihlookim niin kipeästi. hmh. ja vielä: onko susirajallakin hälyä`:) kiitos taas, Pirta!

      Poista
  6. Blogikierroksella viikonlopun jälkeen. :-) Voi miten elämänmakuinen blogi sinulle on, jään lukijaksesi! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voii ihanaa olet ehtinyt jo tänne asti! minulla ollut piiiitkä tauko blogihommissa ja koko kone on aivan jäänyt pimentoon..mökkireissu ja rippijuhlat. Kiitos...minäkin aion oikein maratonkierroksen pitää kunhan saan juhlat alta pois!

      Poista
  7. Minullakin tuli ekana blogistasi mieleen sana elämänmakuinen, vaikken montaa postausta taaksepäin nyt ehtinytkään lukaisemaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on näitä elämänmakuisia sattumia tässä keitoksessa :) ja niistä sitä tulee kirjoitettua. pitkäpitkä tauko taas tuli..aika vain vilahtaa mennessään. Täyttä tohinaa tässä ollut koko kesä..jospa tasoittuisi ja pääsisi blogitouhuun taas kiinni. mukavaa saada uusia luettavia! kiitos kommentistasi! :)

      Poista