keskiviikko 2. syyskuuta 2015

japanilaishenkistä opiskelustrategiaa

Tässä uudessa elämäntilanteessani olen huomattavan pakotettu innostumaan kaikesta opiskeluun liittyvästä. Olen huomattavan innostunut uusista kynistä, yliviivaustusseista ja lyijytätekynien mielenkiintoisista ominaisuuksista. Ajatelkaa, lyijyä saa lisää napista jota painetaan siinä samalla kun kirjoitetaan eikä sieltä päästä (ylä) erikseen napsuttamalla. Tai että ne irtolyijyt ovat tällä vuosituhannella semmoisessa pakkauksessa josta saa ulos vain yhden lyijyn kerrallaan! Minun entisen elämän muistoissani ne tulvivat aina ulos sieltä kun yritti yhtä saada.Ja sitten oli paaaljon pieniä irtolyijyjä. Niin se kehitys kehittyy.

Erityisen innostunut olen erilaisista opiskelutekniikoista. Itse asiassa olen kehittänyt joitakin omia.
Osa näistä kehitelmistä on syntynyt pitkän ja vakaan pohdinnan tuotoksena, osa niistä on innovaatioita joissa oleellista on emootio ja sen vaikutus tekniikkaan ja sitä kautta oppimistulokseen. Osa on kehittynyt ja nimetty yön myöhäisinä tunteina whatsappin avulla.



Ensisijaisesti olen opetellut käyttämään nk.hutasutekniikkaa. Tämän oppimisstrategian omaksuminen on äärimmäisen haasteellista perfektionisteille ja entisille etupulpetin kympin oppilaille. Tämän oppimistekniikan ehdottomana, suurimpana hyötynä on säästetty aika. Hutasemalla tehdyillä kirjallisuustehtävillä ja luentomuistiinpanoilla voi saada järjestettyä aikaa joihinkin tärkeisiin opiskelumotivaatiota parantaviin harjoituksiin kuten kankaiden aurinkovärjäys, kukkien vasarointi ja muurinpohjaletut suolaisilla täytteillä. Hutasutekniikan käytön lieväksi haitaksi voisi lukea huonon omantunnon. Mutta siihen tottuu.

Toinen paljon käyttämäni opiskelustrategia on osoittautunut hyödylliseksi reflektiotilanteissa joissa kouluttajan kysymyksenasettelu jäi vastaajalla jonnekin orbitofrontaaliradan ja pihtipoimun väliselle alueelle. Vastausta kutenkin pitäisi pukata kohtuullisessa ajassa joten oikein toimiva tekniikka on hatustavetasu. Tämä tekniikka jättää tilaa yllättäville innovaatioille ja keskustelupolun kulkeutumiselle yllättäviin ilmansuuntiin. Tästä on olemassa huomattava määrä erilaisia   vetasumenetelmiä.

Näissä menetelmissä on jotain japanilaishenkistä kieliasua, ehkä myös jotain zen-tyylistä harmoniaa.

Empiirisen tutkimuksen keinoin olen havainnut että joitain psykofyysisiä muutoksia tapahtuu nimenomaan näiden menetelmien kohdalla. Parhaiten hutasu onnistuu,kun käyttää vain toista silmää, vain yhtä sormea kummastakin kädestä näppäimistöä naputellessaan, ja välillä olen ollut havaitsevinani että käytössä on vain toinen aivopuolisko.  Hatustavetasua käyttäessä syke nousee, hikirauhasten toiminta aktivoituu ja saattaa ilmetä käsien tärinää tai epämääräisiä kuvioita alkaa ilmestyä paperinreunaan.

Toisinaan on hyvä käyttää nykäsyä. Pinosta aanelosia on otettava yksi nykäsy ja päätettävä että tästä se nyt tehdään. Nykäsyä voi käyttää myös, jos opittavasta asiasta ei millään saa mitään irti. Silloin on hyvä ottaa kunnon nykäsy. Tähän läheisesti liityy seuraava menetelmä, rykäsy. Sillä voi tehostaa kaikkien edellämainittujen strategioiden vaikutusta. Yksi rykäsyvariaatio on rykästä koko homma pakettiin ennen puoltapäivää, toinen rykäsyversio on äänekkäämpi ja tarkoittaa tonaalisia epämääräisiä äännähtelyjä työn vauhdittamiseksi. Kolmas rykäsytekniikan muoto on se, jossa yksi rykäsy tarkoittaa "nyt kahvia", toinen "oisko kellään suklaata" ja kolmas" nyt meni hermot, heitän tämän mäkeen."

Imasutekniikka vaatii jo vähän astetta kehittyneempiä opiskelustrategisia taitoja. Luennoijan puheesta ja esitetyistä dioista otetaan kertakuulemalla talteen kaikki olennainen. Tämän tekniikan käyttäminen vaatii ympäristöltä ja infrastruktuurilta  mm. sellaisia seikkoja kuin takarivi ja unohtuneet silmälasit.

Kirjoittamispuolen strategioista tulee mieleen ensimmäisenä jappasu. Lisäksi tekstiilitaiteen ja kankaan manipuloinnin puolelta tutut erilaiset häviävän materiaalin tekniikat ovat onnistuneesti kokeiltuja.

Näistä inspiroituneena ajattelinkin että mitä jos pistäisin pystyyn hutasun perusteet-kurssin ja jatkokurssin nimeltä hutasu ja sen muunnokset? Rykäsytekniika käytännön oppimisen apuvälineenä? Nykäsyn  haasteet ja mahdollisuudet ? Ilmoittaudutteko?

Kaikkea sitä. Ja muutama muu tekniikka.

Vakavaksi vetää tämä syksy! Mutta kyllä sitä ihminen kolme kuukautta seisoo vaikka päällään, eikö vain? Toivon niin.

19 kommenttia:

  1. :D Mahtavat tekniikat! Minä etupulpetin tyttönä en ole osannut tuommosia tekniikoita ikinä käyttää. Saattaisinpa siis tulla kurssillesi. :D
    Tsemppiä edelleen- kohta on joulu. :)

    VastaaPoista
  2. ;) Minä osallistuisin kurssillesi etänä täältä kaukaa! Voimia opiskeluarkeen! ak

    VastaaPoista
  3. :D Ilimottaudun. Ps. En tykkää kissoista, mutta saa niitä kuvata.:) T.Pirta

    VastaaPoista
  4. :D Tää postaus oli kyllä päivän piristys! :)

    VastaaPoista
  5. Vau! Miten musta tuntuu,että nämä menetelmät on meilläkin nähtyjä ja kuultuja. Erityisesti jotkut yläkoululaiset on perehtyneet hyvin asiaan :)

    VastaaPoista
  6. Huh huh,jo on vaihtoehtoja ja niistä pitäs valita se paras :D Susta tulis hyvä opettaja ;)

    VastaaPoista
  7. Ihan mahtavaa taas. Oon monet kerrat puhunut kirjan puolesta - eiköhän se kirjakin tuohon settiin mahtuisi...tai jos ei mahdu , niin hyvää kannattaa oottaa :). Että saisit laitettua nämä toimivat elämänohjeet kansien väliin :). Ps. Jätän jo ennakkotilauksen t. Se entinen kympin tyttö :D

    VastaaPoista
  8. Kertakaikkiaan Hanna :D Miten keksitkin näitä juttuja. Jokainen tekniikka niin olemassa oleva, mutta enpä todellakaan olisi osannut näin niitä eritellä:) Niin hauska postaus! :D

    VastaaPoista
  9. :) Piä ihmeessä se kurssi!! :)

    VastaaPoista
  10. Tuttuja menetelmiä :). Tosi hauskasti kirjoitit, se kirjan kirjoittaminen olisi kyllä hyvä idea :). Sinulla on sana hallussa!

    VastaaPoista
  11. Hahahah voi ei, tää on kyllä mahtava! :D:D

    VastaaPoista
  12. Kyllä, ilmoittaudun kurssille heti! Toki etenkin tuo hutasutekniikka on käytössä jo mutta koska on aina parannettavaa niin kurssille ilman muuta! Opiskelun alussa kuvittelin viimeinkin olevani se etupulpetin hikari mutta eihän nämä opettajat antaneet siihen mahdollisuutta, syytän niitä! Älyttömän pitkiä 10 sivun esseitä vaan pukkaa ja lukemattomien kirjojen pino kasvaa. Juu tehdään tehdään ja luetaan luetaan - mutta ööö, missä välissä? Lähdenpä siis hutaseen yhden tehtävän... ;)

    VastaaPoista