torstai 25. lokakuuta 2012

ensilumen aikaan

Potero se vaan syveneepi.
Pot pot jne.

Mutta se siitä.
Yhtenä päivänä pääsin sieltä (poterosta) sen verran ylös että istahdin ompelukoneelle ja kasasin kauan suunnittelemani ja aikaa sitten leikkaamani tilkut tunikakankaaksi...ja innostuin siitä niin että samantien ompelin kaksi pirteää mekkosta!

Inspiraation ja innoituksen lähteenä toimi Marimekon Hermanni-tunika..jos kuukkeloitte niin löytyy. (nämä poteroaivot eivät nyt jaksa linkkejä laitella.)

Näiden kangas siis kasattu vuosia marinoituneista Marimekon ysmysäkkien trikoopaloista, niistä jotka ovat epämääräisen muotoisia, A4:sta pienempiä tai sitten pitkiä kapeita soiroja. Palat leikkasin langansuunnasta välittämättä, siten että raidat ovat välillä pystyyn ja välillä vaakaan. Suurin osa paloista oli kokoa (noin) 10x15 cm, ja joihinkin oli jotenkin lipsahdellut liian vähän senttejä ja joihinkin vähän liikaa joten paikkapaloja leikkelin sitten tarvittavan levyisiä ja mittaisia. :) Paloja sitten vain saumurilla pötköiksi, ja pötköt sitten kankaaksi. Tarkoituksella sijoitin saumat vähän eri kohdille ja niillä paikkapaloilla sitten jatketta että kankaasta tuli suunnilleen neliskanttinen. Oikeastaan juuri noista paikkapaloista tuli parhaita kohtia koko mekkokankaassa..vähän vaihtelua, rytmittää mukavasti kangasta. Kahteen mekkoseen (koot 98 ja 110) meni yhteensä 80-90 palasta, muistelisin että paloja oli kankaassa 9 palan rivejä 8 kappaletta.

Huh, miten sekava selostus tuo ylläoleva. :D
Kaavana toimi reilunmallinen T-paita, siitä vähän kainalokohdan leveyttä , helman pituutta,   helmaa levensin ja hihankin leikkasin ihan samaan kaavaan...onko se sitten kimonohiha, jotain sinnepäin ainakin.

Pääntiellä resorikaitale. Kaitaleen väri oli ongelmallinen-resorivalikoimani käsitti pinkin, mustan, tummansinisen, kaksi eri keltaista, valkoisen, ruskean ja tuon turkoosin. Ja silloin kun mekon valmistuminen on enää resorista kiinni ei jaksa millään odottaa seuraavaa mahdollista kangaskauppareissua ja soppelia resoria. Vaikka en kyllä tiedä minkä muun olisin laittanut...ihan mukavalta ja raikkaalta näyttää tuo turkoosikin. Ja niin olen mielissäni näistä mekkosista...ensiksikin oli niin mukava saada jotain ommeltua, ja kun ne vielä kohtuullisesti onnistuivat, ja vielä tyttösetkin tykkäävät.

Yksi mukava puoli näissä vielä että vähän väljentyi kangashyllykin, trikootilkkujen kohdalta. :)

Ensilumen riemu on sukupolvesta toiseen yhtä iso. Lumiukkokin ilmestyi portaanpieleen ja hiekkalaatikon reunat täyttyivät valkoisista kakuista.







26 kommenttia:

  1. Kauniit maisemat ja mainiot mekot, omassakin kaapissa pyörisi noita tilkkuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. maisema löytyy ihan kotipihasta :) mekot on kyllä osoittautuneet main ioiksi! ei muuta kun tilkkutöihin vain siellä. :)

      Poista
  2. siis aivan ihanat mekot. Sinä se jaksat värkätä, mulla ei ois varmaan kärsivällisyys riittänyt tuollaisten tilkkumekkojen tekoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos-joskus vain iskee se värkkäystarve. vaikka, ehkä näyttävät suuritöisemmiltä kuin ovatkaan. ja taitaa siellä tulla noita värkkäyksiä vähän ripeämpää tahtia kuin täällä...

      Poista
  3. Ihanat mekot todellakin ja lasten riemu ensilumesta aidoimmillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, on ne minustakin niin ihanat. lasten päällä kun ovat niin aina hyvä mieli läikähtää itsellä. niin jotenkin reippaat. ehkä tarvitsen nyt jotain reipasta. :)

      Poista
  4. Ihania kuvia ja mekkoja ja tyttöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. kuvat isonsiskon ottamia. :) mekkoja on kyllä pidetty paljon. oikeastaan aina kun ne eivät ole jossain vaiheessa pyykkiä. :)

      Poista
  5. Voi miten ihanat mekot ja tytöt! :) Täälläkin riemua ensilumesta, ihanan valoisaa nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! on ne ihania, molemmat. :)sekä mekot että tytöt. :)

      Poista
  6. Onpa tosi raikkaat mekkoset. Olet kyllä jaksanut värkätä, mutta kyllä kannatti. Ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! on se niin mukava tunne kun saa jotain ihanaa valmiiksi.

      Poista
  7. Raikkaat ja suloiset! Joulukorttiainesta näissä kuvissa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos..ja todellakin...joulukorttia voisi ajatella...:) säästyisi yksi vaihe siitä projektista kun ne tuli ihan vahingossa otettua :D

      Poista
  8. Aivan ihanat!!! Oikeat riemumekot :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! riemumekot. :) kivasti sanottu. jotenkin tuli mieleen se yksi joulu vuosien takaa, joku isoimmista lapsista puhutteli muoria aina riemuksi. :) meille on siitä lähtien odotettu pukkia ja riemua. :)

      Poista
  9. Ihkut - määkin haluun .....
    -Katri-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihkut...ihana Katri.:) ei muuta kun tekaset itsellesi samanmoisen. :)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. eikös olekin vain ihanat. :) ihanaa että joskus sitä on oikeasti tyytyväinen ompelukseensa, yleensä niihin eksyy useampi pikku juttu ettei ihan voi olla tyytyväinen. mutta näistä minä tykkään. :)

      Poista
  11. Ei pitäs lukea nuita edellisiä kommentteja, ku muut on vieny mun sanat. :D Toistoa siis: Raikkaita mekkosia! Tonttutytöillä voi OIKEESTI olla tuommosia, eikä aina vaan tylsää(?) punaista. Mun pitäs kans nyt kiivetä poterosta. Tilasin kammariin uudet verhot ja että ne voi laittaa ikkunaan, pitää kaivaa ompelukone esille ja ommella sängynpäätyyn huppu (kait sitä sanotaan hupuksi, jos sen laittaa levylle hupuksi? :D) ja vanhat verhot aattelin leikata suikaleiksi ja virkata matoksi. Ainaki testaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, ne on kyllä niin raikkaat, varsinkin tuolla talvisäässä näyttävät niin pirtsakoilta.oletko päässyt poterosta...?minä vaapun jo reunalla. elän parempien päivien toivossa.

      huppu kuulostaa kivalta. samoin virkattu matto. voi kunpa joskus itsekin saisin aikaan jotain tuommoista!

      Poista
  12. Ihanat, niin raikkaat mekot ja ihanat, suloiset tyttöset! Paljon rakkaita terveisiä täältä!*anna*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos. mekkoja on pidetty, joutui sukkahousuvarastoa vähän kasvattamaan kun nykyään on melkein joka päivä mekkopäivä. sinne myös lämpöisiä terveisiä!

      Poista