tiistai 5. helmikuuta 2013

outoja oloja



Aamusta asti on tuntunut siltä että tänään on huono päivä. Yö oli aika poloinen, näin kummallisia katkonaisia unia talosta jossa oli vain kaksi ehjää  seinää ja sortunut piippu, ja jossa koko ajan kulki vierasta väkeä sanomassa missä piti istua ja mihin ei saanut asettua. Nuo vieraat tiuskivat ja äyskivät, ehkä vähän huusivatkin ja koko homma oli ikäänkuin vierasta kieltä. Yritin olla hiljaa ja huomaamattomana, mutta aina joku osoitti sormella ja komensi vaihtamaan paikkaa. Paljon oli väkeä, ja kaikilla kamala kiire. Joitain lapsiakin siinä kulki edestakaisin sisään ja ulos, ja niillä ei olut kenkiä ollenkaan, ja vaikka kuinka yritin sanoa että laittakaa ihmeessä lapsipolot kengät jalkaan niin  ne vain nauroivat ja pitivät hurjaa meteliä.



Puoli kuuden aikaan heräsin karmaisevaan unenpätkään jossa joku tärkeä ihminen,jota en osaa nimetä oli kateissa, kukaan ei tiennyt missä ja mihin se joku oli lähtenyt ja muutenkin maailma oli muuttunut ihan kummalliseksi. Kaikki oli ihan mustavalkoista, värejä ei ollut oikein missään. Joka paikassa oli vain hiekkaa ja matalia puita. Vähän kuin meren rannassa, hiekkaa dyyneinä ja sitä oli ihan silmänkantamattomiin. Oli kova tuuli, se otti korviin ja  ja unessa kuului semmoinen raksuttava kellon ääni. Tiedättehän, semmoinen rasahtava  joka oikein uppoaa hiljaisuudessa tajuntaan,  minuutin välein..



Unessa minun piti raahata painavia laukkuja joihin jostain syystä olin pakannut ihan kummallisia tavaroita niinkuin esimerkiksi tiskiainetta, vasaran, narua, verhoja ja pyyhkeitä. Nekin olivat kaikki epämääräisen  harmaita tai  suunnilleen valkoisia. Unessa muutin asumaan pieneen,kummalliseen matalaan ja pitkään  vanhaan puutaloon jossa oli isäni vanhoja tavaroita, turkishaalareita, kintaita, merikarttoja ja työkaluja. Ja edelleen se joku oli teillä tietymättömillä. Uneen liittyi ahdistava odottamisen tunne.



---

Jotenkin unen huonot ja oudot fiilikset jäivät päälle koko päiväksi. Sen seurauksena koko päivän olen itsekseni tupissut kaikenmaailman romuista, pahasta siivosta, pyykkivuorista, kenkäröykkiöistä, tiskeistä, likaisesta lattiasta, tekemättömistä töistä ja muuttunut marttyyriksi.

Koululaisraukkojen tultua kotiin en enää tupissut vain itsekseni.

Oijoi.
En ole ihan varma haluaisinko mennä unieni kanssa unienselittäjälle.




Joskus on synkempää kuin toisinaan. Iltaa kohden onneksi jo vähän sujui, elo.

15 kommenttia:

  1. Hurjia unia, eiole ihme ollenkaan, että jäi kokonseuraavaksi päiväksi alakulo. Niin minullekin olisi käynyt. Ja on monesti käynytkin niin. Jollakin tapaa ne liittyy elämään, siihen kaiken kaaottisuuteen, ainaiseen menemiseen ja tulemiseen, sotkuun. Lumenluontiin lumipyryssä. Mie saatan nähdä semmosta unta joskus kun arki on kovin kiireistä ja ei ole aikaa kohdata rakkaita, eikä varsinkaan kaikkein rakkainta kunnolla, että puoliso unessa ei välitä ja käyttäytyy karusti minua kohtaan. Mitä ei todellisuudessa koskaan tee. Sellaisten unien jälkeen on vaikea herätä tulevaan päivään toiveikkaalla mielellä.
    Onneksi on myös niitä hyviä unia ja hyviä aamuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lumenluontia lumipyryssä..sitähän se on, tämä arki joskus, aika useinkin.hyvin sanottu. :)
      kummallista, miten sitä muistaakin nuo kurjat unet, harvemmin muistaa mukavia unia...minä en ainakaan???

      aika hyvä toivotus se on, se kauniita unia. :)

      Poista
  2. kertakaikkiaan mitä unia! Olisin kyllä itse seuraavan päivän pahalla tuulella ja tuo uni mielessä. Meillä ennen vanhaan kun mummo eli kanssamme lapsuudenkodissani hän joskus selitti unia muttei kai? niitä kannata kovin tosissaan ottaa. Alitajunnan työskentelemää ja jäsentelemää. Ei muuta kuin senjorita pyrstö pystyyn ja laulu raikaan kun tuo aurinkokin näyttää heränneen!
    Tunnelmissa, terkuin Tania-senjorita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei kait niisssä useinkaan mitään järkevää ja loogista juttua ole, unissa. mutta aina ne jostain kumpuavat ja sopivasti sekoittuvat...se on juurikin tuo alitajunta joka omalla logiikallaan jotain työtä tekee. :)

      aurinkoa, aurinkoa. sillä selviää aika monesta paikasta. :)

      Poista
  3. No voi sentään, mitä olet nähnyt. Kyllä väistämättäkin kulkevat seur.päivän tunnelmissa mukana. Usein itse näen siitä, että joku kurssi on suorittamatta tai pelkään että on jäänyt suorittamatta..ja että vaikuttaako se sitten valmistumiseeni tai pääsenkö ollenkaan sen takia kirjoituksiin. Siis kymmeniä kertoja olen niitä nähnyt. Ja tiedän erään toisenkin henkilön, joka törmää samankaltaisiin uniin. Mistähän nuokin tulee.. Tsemppiä seur.öihin!:) Toiv.näet nyt suihkuunpitkän pötkön kauniita unia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän tuo suihkuun tuli. Rasittava kapistus tää puhelin joskus kun arvailee sanoja..

      Poista
    2. eikö olekin kumma että näkee samantapaisia unia, usein silloin kun on oikein väsynyt tai jotain stressaavaa elämässä...minullakin yksi toinenkin painajaisuni joka toistuu aina samassa tilanteessa...huh. toisaalta milenkiintoista, mutta toisaalta en ehkä halua tietää mitä nämä kaikki kummalliset olot ja unet ovat jonkun asiantuntijan mielestä. :)

      Poista
  4. On aikoja, jolloin ihminen näkee paljon ja levottomia unia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin on. uni ei silloin ole kovin virkistävää..mutta onneksi ovat harvassa, yleensä ne levottomat unet. nyt taitaa olla semmoinen aika täällä päässä.

      Poista
  5. Onpa ollut raskas yö. Ei ihme vaikka jäisi päiväksi kurja olo. Hyvin kyllä kirjoitit yön tunnelmia ja sait lukijankin eläytymään kummallisuuksiin. Joskus huomaa näkevänsä paljon unia ja etenkin painajaisia, jos on illalla syönyt suolaista. Leppoisia unia toivotellen :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sekin yö oli ja meni. mua on oikein ärsyttänyt kun tämä juttu/postaus on täällä pyörinyt näin kauan enkäole saanut uutta aikaiseksi...jospa se tästä, kevättä kohti...paranisisvat sekä unet että päivitystahti. :)
      mielenkiintoista tuokin, mikä yhteys on painajaisilla ja ruualla..siinäpä sitä on pohtimista. :)

      Poista
  6. Tuo raksuttava kello,minuutin välein,ekkö muista?
    Muutamia kertojahan tuota ollaan kuunneltu ja sieltä se hukassa olija löytyy,voimahali sulle Hanna!
    T:Anny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllähän minä muistan...ja saman diagnoosin kyllä tein..sekä kellosta että hukassa olijasta. kiitos halauksesta.:)

      Poista
  7. Jonnehi häipyi aikaisempi kommenttini. Hyvä,kun ei sun tarvinnut enää tupista itekseen,hyvä asenne sulla Hanna! :)Mitäpä sitä yksin. Aurinko paistaa-ihana talvi,ihana Hanna! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aika äänekästä se tuppaa olemaan se mun tupina, yksin tai kaksin.:)
      ja sitä riittää. voi voi. onkohan tääällä kaikki muut sitä ieltä että mulla on hyvä asenne? :D

      aurinko on ihanaa. paitsi että ikkunat on kaameat.

      Poista