perjantai 5. kesäkuuta 2015

kesälomalla


HUOKAUS. Kirjoitin oikein epistolapostauksen kaikesta mahdollisesta ja sitten netti teki tepposet. Oikein uutiskynnyksen ylittänyt katkos....kyllä, huomasin. Kerrankin kun pääsen tänne asti ja teksti juoksee näppäimistöltä ihan itsekseen  niin sitten tulee joku  force majour-vika joka vie kyllä tehokkaasti fiilikset. Ei tallentunut mihinkään luonnoksiinkaan? En voi käsittää. Että oli aika kokonaisvaltainen katkos, kiitos vain palveluntarjoalle..tekisi mieli lähettää lasku menetetystä ajasta ja hermoista!!!!!!!  Mitenkähän ne hinnoittelisi? Ne hermot?

Yritän nyt tähän koota menetettyjen tietojen ja hermojen rippeet..henkäisen vain ensiksi syvääääään.
-----------------------------------------------------------------------------

Meillä on juhlittu! Kahta maailman parasta talonrakentajaa. Saatiin ihania vieraita ja ihana sää. Lämmintä ja aurinkoista niinkuin silloin ennenvanhaan kun koulut loppuivat.  Lapsuus- ja nuoruusmuistojen tunnelmointia.  Kiitos teille kaikille vieraille ja muille poikia muistaneille! Vieraat tekevät juhlan.

Tyttöset olivat kuin ruusunnuppuja hulmuhelmoissaan.  Ompelevaisen äidin sydäntä lämmittivät kyllä nuo vaaleanpunaiset unelmat..viimekesäiset omatekemät mekkoset jotka ompelin isonveljen häihin. Vielä mahtuivat!


Juhlien valmistelussa on paljon puuhaa. Yhdessä leivottiin ja siivottiin. Leipomiselle tuli erityishaasteita kun uuni otti ja sanoi vuosia kestäneen työsopimuksen irti alkuviikosta. Selvittiin mielikuvituksella ja ihanalla naapuriavulla. Ja nyt nököttää uudenuutukainen uuni tuossa paikallansa! Kyllä kelpaa.

Onhan se ihanaa aikaa, kesäloma. Verkkaiset ja venyvät aamut ovat ihania, koululaisten on niistä nyt lupakin nauttia. Eikä iltaisinkaan ole turhan tarkkaa aikaa nukkumaanmenolle, se on luksusta, vapautta. Kaikilla meillä ei ole kuitenkaan lomaa. Osa nakkaa työkamppeet niskaansa joka arkiaamu, osa kiiruhtaa vuorotyöhön silloin kun sen aika on. Talo elää melkein 24 h.  Ainakin keittiö. No, ehkä se muutamaksi sydänyön tunniksi silloin tällöin hiljenee.

Alkukesän illat ovat niin kauniita. Monena iltana saunan jälkeen olen istunut ulkosaunan portailla ja kuunnellut luonnon ääniä jotka ovat meillä niin lähellä.  (Tästä kirjoitin piiiiiiitkästi ja sielukkaasti mutta se meni jo.) Mustarastaan huilut, kuovin vaihtuvatempoinen kirkuna ja joutsenten metallinen toitotus. Sinitiaisen pesäpuuhat pihakoivussa saunan kupeesssa, hanhiparven kaklattava keskustelu, jokailtainen. Lehtokurpat, töyhtöhyypät. rusakon korvat pellon keskellä.  Kyllä tästä niin nauttii. Vielä kun ei ole hyttysiä!!

Ompelemaan tekisi mieli! Kankaanpainantasuunnitelmia, kesämekkoja ja muuta kesäistä vaatetusta. Uusia tekniikoita ja uusia ideoita kokeiltavaksi.. jotain on tullut värkättyäkin, kierrätysompelua. Se on niin mukavaa. Niistä toivon mukaan kuvia myöhemmin!

Ja kissanpojat! Kolme pikkuruista, suloista miukulaista kasvavat emon ja tyttösten hellässä hoivassa. Ja pieni mies antaa joskus rakkaita halauksia.  Värin perustella isäkissaksi näyttää valikoituneen naapurin Manu. Tyttöset ovat nimenneet pikkukisut Toffeeksi, Kinuskiksi ja Lakritsaksi.  Suloisia ovat nuo pienet karvakääröt.  Silmien aukeamista odotellaan. :)


Opiskelu ei ole kesälomalla. Päinvastoin. Kirjallisuustehtävä II on työn alla. Ajan hajauttaminen on haasteellista. Välillä loppuu puhti. Ja usko siihen että tästä tulee jotain. On vaikea  keskittyä muistin prosesseihin ja oppimisen neuropsykologisiin mekanismeihin kun tiskipöytä on romahduksen partaalla ja pyykkivuori on kolossaalisissa mittasuhteissa.


Elämää on sillälailla paljon. Monenikäisten ja monenlaisten tahtojen törmäyksiä ja yhteensovittamisia. Pienen matalalla  kulkevan työmiehen askel on nopea ja kädet tehokkaat. Kun silmä välttää, saattaa vessa lainehtia ja koirat tulla paksusti ruokittua. Ovet pitää olla lukossa ettei pieni ulkoilmaihminen lähde omatoimimatkailemaan eikä tee omatoimista moporemontttia kaikilla mahdollisilla työkaluilla..

Välillä läikkyy yli. Yhtenä iltana piti käydä vajentamassa astiaa ystävän luona merenrantaterassilla..sain astiaan läikkymistä estäviä ainesosia ja käskyn ja kehotuksen olla enemmän pois kotoa. Hmm...ainahan kannattaa kokeilla? :)


Iloista kesän alkua! Nautiskellaan olosta ja elosta- ja pidetään leuka pystyssä mutta ei nenää. :) Nähdään taas!


12 kommenttia:

  1. onnea äiteellekin :) onhan se oma urakkansa se kannustaminen siinä opiskelussa,kun vielä ite opiskelee..ja sit järjestää juhlatkin ! huikeeta :)
    läikkyvää astiaa kannattaa tosiaan välillä tyhjentää,ja sitä aivo-koppaa nollata. taas jaksaa arkeakin eri tavalla .. tsemppiä puurtamiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, Suvi! Poikien opiskelussa ei mulla ole kyllä ollut paljon muuta roolia kuin aamuherättäjän rooli. :) Aika epäkiitollinen homma kyllä toisinaan..mutta ollaan selvitty. :)
      Kiitos tsempeistäkin! :)

      Poista
  2. Ihanalta kuulostaa monet asiat! Ja eikö ole mahtavaa, kun on kotieloa, opiskelua, ompeluksia, juhlia - monenlaisia ulottuuvuksia!

    Ps. Meilläkin on ovet nykyisin aina lukossa yhen tyypin takia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa se on...joskus vain vähän työlästä. Yksi ystäväni käyttää hyvää sanaa: töisevää. Se ei ehkä ole niin negatiivissävytteinen sana kuin tuo työläs. :) On hommaa. Mutta on se hyvä että on tätä elämää, ei ehdi murehtia kaikkia joutavuuksia. :)
      Teillä on kuulemani mukaan myös hyvin touhukas heppu siellä. :)

      Poista
  3. Hanna! Tehopakkaus oot totisesti!!! Postaus on taas niiiin ihana ja elämän makuinen! Onnittelut äiteelle ennenkaikkea tukijoukkona olemisesta ja myös kosseille hienosta saavutuksesta! Saavat kohta rakentaa mulle mummonmökkiä! Tuut käymään! t. Ride

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tehot on kyllä välillä aika vähissä. Akku ei lataudu tai jotain..tai olisko vika sytytyksessä? Aamuherätystukijoukot kiittävät onnitteluista..Ja kiitos viimeisestä! Oli niin mukava nähdä ja nauraa.
      Tilaan villa Huvitus-kaffit tässä jonakin päivänä...ja otan mukaan neulan ja lankaa. :)

      Poista
  4. Suloiset tytöt ja taitavat pojat - saat olla ylpeä kaikista heistä! <3 Kylläpäs pöydässä onkin monenlaista herkkua. Namskis! Ja nuo kissanpennut - miten lutusia ne ovatkaan.

    Minulla on monesti samanlaiset fiilikset saunan portailla istuessa tai seisoessa. Luonto kun on niin lähellä, että se on justiinsa siinä. Sääsken hyväkkäätkin tulivat toissa iltana. Höh! Onneksi vielä ei ole kuitenkaan ihan älyttömästi niitä inisijöitä.

    Mukavaa, aurinkoista ja lämmintä kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pikku Akka! Onhan sitä niin ylpeä lapsistaan...pitäisi vain useammin muistaa se heille itselleenkin kertoa! Siitä joskus huono omatunto.
      Kissanpoikaset ovat valloittavia. Pieniä petoja jo pariviikkoisina, kynnet hurjan terävät. :)
      Minä niin tykkään värkkäillä kakkuja. Se voisi olla vaikka päätyöni...haaveilen välillä kahvilanpidosta ja sen semmoisesta. Käsityökahvilasta. Eihän sitä tiedä vaikka elämä joskus järjestäisi siihen tilaisuuden...nyt vain kyllä ihan eri alalle nuo opinnot suuntautuneet. Katsotaan! :)

      Minulle kaupunkilaistyttönä täällä maalla :) on ollut ihmeteltävää. Luonto on meilläkin heti oven ulkopuolella niin konkreettisesti..kaikki äänet ja tuoksut, värit. Saunan portailla tulee tosiaan fiilistelty useinkin. :) Sääsket ovat se miinuspuoli. Ähh.

      Ihanaa kesää sinnekin!! Lämpöä, lämpöä jo kaipaillaan. :)

      Poista
  5. Sujuvaa tuo sinun suomen kieli ja varmaan naapurimaankin! Omatoimimatkaileminen on niin hyvä sana Hanna! Kyllä kerkeät myös kielen kanssa vaikka ja mitä! Onnea valmistuneet ja kaikki hymytytöt! Nähtäispä kesällä. Viime vkonloppuna käväsin maakunnassanne. KESÄ❤ t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kieli! Naapurimaan varsinkin. :) Aika kankeaa se kuule on, ja tämäkin kirjoittaminen on semmoista sinnepäin. Joskus jos olisi tähänkin enemmän aikaa..olisi ihanaa. Blogiin olisi ihanaa ehtiä enemmänkin. Mutta elämä vie. Ja joku muu vie koneen. Muutaman jutun olen yöllä noussut kirjoittamaan vanhanaikaisesti paperille kun se ei ole jättänyt rauhaan. Liekö ne julkaisukelpoisia..ehkä ei. Joku saattaa olla. :)

      Nähdään me! Kiitos taas, Pirta! <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja aivan mahtava tuo video <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kanneli! Tämä on niin mukavaa hommaa että miten minä en oikein saa järjestettyä tälle aikaa? Piti ihan alkaa miettimään mihin minun päiväni oikein kuluvat...Lista on kyllä pitkä. Jostain vain tarvitsisi nykäistä tälle aikaa kun tästä tulee niin mukavalle mielelle, tästä blogihommasta. Ihania tuttavuuksia, uusia idearikkaita ihmisiä ja sivuja, ja se, että saa "talteen" päivien kulkua. Päätin että ryhdistäydyn ja ja tiskaan vähemmän ja bloggaan enemmän. IIK. :)

      videosta vielä-ei tahdo oma aika riittää noiden tekemiseen mutta onneksi on innokas ja taitava ja nopea tyttönen täällä joka milellään värkkää. :) Noistakin jää kiva muisto , juhlapäivistä, vaikka kesästä, tai jostain muusta tapahtumasta. Oli ajatus jossain vaiheessa kasata tästä koiranpentukeväästä joku kuvajuttu. On ollut sen verran paljon hännänheilutusta. :)

      Poista