perjantai 8. maaliskuuta 2013

laiskanpulskeaa

Tänään on ollut semmoinen laiskanpulskea päivä. Toki olen tavoistani poiketen käynyt jopa potkukelkkalenkillä ennen puoltapäivää, tosin siitäkin urotyöstä mies otti kunnian itselleen ja retosteli täällä että naistenpäivän kunniaksi kävi vähän vaimoa ulkoiluttamassa. Mutta hyvä niin. :)

Aurinko oli kirkas, niin kirkas että häikäisi. Tuuli tuiversi ja pyöritti irtolunta, jäädytti kasvot mutta muuten kyllä veri  kiersi niin että ihan virkistyin.
Kun oikein hiljaa kuuntelimme, tuulen seasta metsän takaa kantautui ääni, jota ei ensin tahtonut uskoa todeksi. Joutsenet!

Kotipihaan palatessa nappasimme Helmin kanssa postin laatikosta, ja nauroimme makeasti kun tuuli luki lehdet ennen meitä! Ihana oivallus tuolta viisivuotiaalta. :)

Joskus kun elämä on laiskanpulskeaa, ompelukonekin olisi asemissa pöydännurkalla ja mitään pakollista muuta tekemistä ei muka olisi, voisi kuvitella että siitä vain istuisi ja hurruuttaisi kiemuroita ja koukeroita kankaalle tai jopa ompelisi jotain tarpeellista
.
Mutta se laiskanpulskeus. Kaavoja ei millään jaksaisi alkaa piirtelemään, kankaita leikkaamaan, silittelemään ryppyisiä pellavatilkkuja eikä oikein edes saa ajateltua että mitä ompelisi.

Silloin on hyvä päivä puolata kaikki vanhat ja uudet puolat täyteen ihanan värisiä alalankoja, järjestellä lankalaatikko, teippailla luistavat kirjontalangat kiinni ja siivota neulatyyny.
Seuraavaksi voi ihmetellä oman lankalaatikon värilajitelmaa, miten siellä voikin olla erilaisia vihreitä noin kymmentä eri sävyä,keltaisia vain kahta erilaista ja punaisia ei juri ollenkaan? Harmaat ja ruskeat ovat myös hyvin edustettuina. Tietääpä ainakin mitä seuraavalla reissulla ompelulankakaupaan mennessä pitäisi tarttua mukaan.

Lisäksi voi kokeilla kaikkia erilaisia tikkaustekniikoita pikku tilkuille (jos jaksaa hakea kankaita) tai testailla erilaisia tapoja langoittaa kone kirjontalangalla ettei se luistelisi pois rullalta ihan omia aikojaan. Tämmöinen päivä on ihan omiaan tutkia helmirasioiden sisältö, järjestellä aarrelaatikoista se pienempi (isomman järjestelyyn pitää olla ahkeramman oloinen päivä) ja loppujen lopuksi voi ommella pienen mutta niin tarpeellisen ompelutyön. Ompelukoneen painijalan alla kuuluu olla joku tilkku silloin kun se on ikäänkuin lepovuorossa. Jokaisella itseään kunnioittavalla  :) ompelijalla pitää tietysti olla oikein kunnollinen , kirjottu pehmuste. Nyt on. :D




Tämän päiväisten pulskeiden tunnelmien lisäksi pari muuta kuvaa...sinisävyinen tilkkupeitto on jo matkannut serkkulaan pienelle serkkuvauvalle. Toinen punasävyinen odottaa vielä että pääsen nuuhkimaan yhtä pikkuista tyttönyyttiä ihan täällä lähellä.


Keskeneräisiähän ei yleensä esitellä...mutta oikeastaan tämä on ihan viimeistelyä  vaille valmis, muutamaa käsinommeltavaa juttua ja jonkun toisen hurahtaneen näkemystä siitä vieläkö siitä jotain puuttuu.

 Tunnelmatyö tämäkin. Äidistä.  Monista syistä johtuen  on ollut vaikea tehdä. Mutta niin tärkeää saada tämä sen toisen työn rinnalle tuohon hyllyn reunalle.



Touhutöppönen nauttii  näistä kirkkaista talvikeleistä! Lumityöt on kivoja ja  potkukelkkaa on kiva potkuttaa.

Tauko on joskus paikallaan, touhuhepullakin.  Muistakaapa tekin viettää laiskanpulskeita päiviä aina välillä...ne tekevät ihan hyvää. :)

Laiskanpulskea on niin hyvä sana. Jostain se hyppäsi tähän tämänpäivän tunnelmaan, ihan varma en nyt ole oliko se Vaahteramäen  renki-Aatu  vai oliko se kuitenkin Impivaaran veljekset joista käytettiin tätä kuvaavaa ilmaisua?

10 kommenttia:

  1. laiskanpulskea aika metka sana :P mulla ainaki kaikkea muuta tämä päivä,huh huh,jospa se oiski huomenna eessä tai joskus tulevaisuudessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. koitahan huolehtia itsellesi laiskanpulskea päivä johonkin väliin. :)

      Poista
  2. Mulle jäi nyt vähä epäselväksi, että ihanko kyytiä sait potkukelkalla :D?

    VastaaPoista
  3. Tarpeellisia nuo laiskanpulskeat päivä:). Onko sulla olemassa verkkoa kirjontalangan kurissa pitämiseen? Se helpottaa, ettei lanka luiskahtele niin sukkelaan omille teille. Ihania nuo sinun tunnelmatyöt ja poikavauvakin on saanut ihana peitteen, vaikka nurkkaa vain vähän pääsee kurkistamaan:). Suloinen tyttönen punaisine poskineen kauniissa auringonpaisteessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on ne tarpeellisia. kunhan ei kovin montaa satu peräjälkeen... :)
      on mulla semmoinen verkko, se jonkun verran kyllä auttaa. nuo uudet vaihtuvaväriset kirjontalankarullat mitä vasta hankin ovat kuitenkin jotenkin niin kapoisia että se jotenkin luistaa sieltäkin verkon alta. noissa rullissa ei ole semmoista alakaulusta, ne ovat hyviä kun niissä se lanka ei pääse alapuolelta luistelemaan eikä sotkeentumaan lankatappiin.
      kävin paikalliselta brodeerausyrittäjältä kyselemässä vinkkejä, ja hän neuvoi miten lankaa voi kokeilla laittaa ettei se luistele eikä katkea, varsinkin nuo metallilangat.

      sekavaa selostusta, en ole varma ymmärsinkö itsekään. :)

      tunnelmia ja terapiaa...:)

      Poista
  4. Haa - vai on se laiskanpulskea päivä! Minä aattelin sen olevan ihan muuta ;) Täällä nääs luurailee joku hahmo tuossa veskin ja tuon tuhotun keittiön oven välissä olevalta seinänpätkältä ja moikkaa joka kerta, kun yritän kipasta täällä sekamelskassa olevasta olkkarista yhdistettyyn pesuhuone-keittiöön tai ulos aurinkoon. Luulen, että se on se mainitsemasi 'laiskanpulskea'? Mutta: arvaatko mistä se luurailee? Sillon muuten aina kiire, eikä se halua seisahtua siihen luurailukohtaan :) Ei silti, en minäkään halua ....
    Terveisin laiskanpulskeaa pakoileva Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taidan tuntea yhden toisenkin laiskanpulskean hahmon ja se asuu kyllä ihan täälläpäin. :)

      Poista
  5. Kiitos ihanasta tilkkupeitosta. on ollut kovassa käytössä. :) Peitto on tosi kivan kokoinen, helppo kuljettaa mukana jne. Kuulostaa oikein leppoisalta tuo laiskanpulskeapäivä.. :) Terv S-A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa jos se on ollut käytössä. :) pidäppä sielläkin muutama laiskanpulskea päivä!

      Poista