perjantai 15. maaliskuuta 2013

sohvaperunana

Miten toisinaan onkin olo kuin raastinraudan jäljiltä!
Tai maantiejyrän...joku sitkeä laiskuusvirus uhkailee tosissaan että asettuu vallan taloksi. On niin paaaaljon mitä pitäisi...pitäisi ja pitäisi.

Ihan tekemistä, monenlaista kaapintyhjennystä ja ihan perusjärkkäystä. Ihan uuvuttaa ajatuskin-miten sitä pääsisi alkuun. Puhumattakaan sen homman loppuunsaattamisesta. Yhden pitäisi-homman aloitin ja nyt tuonne yhdistettyyn ompelu- ja pyykkihuoneeseen ei meinaa mahtua sekaan. Kaikilla olemassaolevilla tasoilla ja ripustimilla roikkuu ja riippuu, makaa ja pyörii MEKKOJA. Seassa hamosia, hienompia kauluspaitoja ja toppeja. Mekkoinventaario... ja niitä ei ole vallan vähän.

Jostain pitäisi saada virtaa silitellä ja asetella ne parhaimmat henkareihin ja kaappiin, osa laittaa eteenpäin menemään ja osa pitäisi arkistoida liian pieninä mutta liian ihanina ja muistorikkaina jotta niitä voisi laittaa kiertoon.

Vähän on jotenkin kevätväsymys tainnut iskeä tämän syys- ja talviväsymyksen jatkoksi. Nukkuminen on mukavaa ja vain ompelujutut saavat aikaan jonkunlaista tekemisen paloa..
Tiskipöydän kanssa menee hermot, imuriraukka saa äkäistä kyytiä silloin kun sitä harvakseltaan ulkoilutetaan..sämpylätaikinaa ei millään saa oikein pyöriteltyä vaan melkoisia leipiä on sitten pellillä kun niitä könttejä vain mahdollisimman isolla lusikalla siihen nostelee.

Ne seikat jotka yleensä lasten touhuissa naurattavat ja ovat ihania, ärsyttävät. Ei millään jaksa kuunnella väittelyä siitä onko Iines Akun vai Hannun tyttöystävä, tai siitä  mikä Disneyprinsessoista on se kaikkien kaunein ja ihanin..tai että kuka onkaan syönyt muumilautaselta vaikka toinen oli sen itselleen varannut..tai että leikki leviää sohvatyynyihin, puhtaanpyykin kasaan ja majanrakennus on pakko tehdä juuri keskelle eteisen lattiaa. Niin että kukaan oikealla asialla oleva ei pääse sisään eikä ulos..tai että joku jatkuvasti on menossa uimahalliin, joku jäähalliin, kolmas kuntosalille ja neljäs vaateostoksille. Sen verran menivät jo laskut sekaisin että ilman järjestysnumeroa porukkaa on menossa soittotunnille, kavereille, sählyturnaukseen, töihinkin joku, kauppaan ja kirjastoon. Ja tulossa kans.

Asiantilaa ei auta sekään että aurinko paistaa niin kirkkaasti ja paljastaa kaikki ikkunanpesemättömyydet, pölymassat ja epäjärjestykset. Lisäksi se oikein teräväpiirtokuvana näyttää peilikuvassa  rypyt, harmaat hiukset ja ylimääräiset leuat.
Talven pimeä ja hämärä oli niiltä osin huomattavasti armollisempi.

Jostain pitää yrittää kaivella virtaa tähän laiskuuspöhötykseen ja sohvaperunana oleiluun.. Aloitin pesukonevärjäyksistä. Jeans blue. Navy blue. Ja ennenkaikkea Bahama blue.
Lakanoita, kulahtaneita pyyhkeitä, tyynyliinoja ja tietenkin muutamia metrejä sitä yhtä kangasostosta..nuo kun vielä saa kaappiin asti niin aika kiva värisuora!

Huomenna kässäkerhopäivä. Jospa siitä saisi jotain tehoja tähän arkeenkin! Mutta tänään pitäisi pakata kapsäkki. Miten siitä selviäisi? :)





Rapistunut on kaunista, onhan? :) Ja töyhtötukat. :)

12 kommenttia:

  1. No mutta olipas soljuvaa tekstiä. Sun kynä sopisi Meidän perhe-lehteen kolumnistiksi, oikeesti. :)
    Meillä myös näinä päivinä on väitelty näitä Hannu-Iines-Aku-jutuista. Ihmetelty, mikseivät ole naimisissa, miksi eivät asu samassa talossa..:)

    Ihanaa käsityöpäivää!!
    P.S. Edellisen postauksen röyhelöpaita oli aivan ihana!! Taidat saada paljon enempi aikaseksi kuin minä. Harrastukset ovat haaveiluasteella seisseet pitkään. .:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taitaisvat lehden tilaajat loppua tämän kolumnistin myötä. :)

      Aku ankat kavereineen aika lailla meillä leikeissä ja jutuissa. nyt tex willerkin, kun kirjastosta isoa kasa niitä isoja ja paksuja sarjiksia.samoin meillä vilahtelee tatu ja patu. nää kyllä leikkii...aivan mielettömiä leikkejä. nytkin joku kumma ratsuleikki, lakaisuharjat, lastat ja rikkalapiot tuossa kulkee...ja hopotihopoti soi.

      ilman käsityöharrastusta ei mulla riittäisi virtaa mihinkään muuhun. että siksi. :)

      Poista
  2. olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa tuosta kolumni-hommasta ;) niin tuttuaki tutumpaa arkea...
    tsemppiä kevään aurinkoisiin päiviin eikä ressata niistä sormen jäljistäkään,eihän :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi olla tosiaan että lehtitalo ei ois samaa mieltä. :D arki on. ja miten sitä oppisi olemaan ressaamatta...siinä mulle läksyä.

      Poista
  3. Ihan kuin suoraan minun päästä nuo tunteet. Mieletön kevätmikälie stressikiireväsy itelläki. Ja minunki tekis niin mieli vaan ommella. Ja levätä. Ei ainakaan pyykätä siivota peštä ja puhaltaa kuskata auttaa lohduttaa. Tsemppiä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos tsempeistä! hyvä kuulla että en ole ainoa...vertaistuki on ihana asia. :)

      Poista
  4. Onneksi päivät on erilaisia:-). Auringonpaiste ja ulkoilu ovat virkistäneet kovasti tämän viikonlopun aikana. Vaikka aurinko onkin niin armoton lian paljastaja, niin onneksi tahrat eivät näy pihalla eli parempi häipyä ulos:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneksi päivät tosiaan ovat erilaisia! ulos pitäisi kyllä lähteä...siitä saisi virtaa. en vaan muka irtoa.

      tahroja ja töhryjä karkuun nyt vaan. :)

      Poista
  5. Samoissa mietteissä ja tunnelmissa täälläkin ollaan. Voimat valuneet pois. Mutta aurinko kaikesta paljastavuudestaan huolimatta auttaa jaksamaan. Ja tuo rapistunut ovi on kyllä aivan ihana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi meitä!koitetaan nousta..aurinko on kyllä niin kumma. toisaalta siitä niin nauttii mutta kun kaikki pöly ja muu niin näkyy. aurinkolasit?

      Poista
  6. On kaunista se rapistunut ja tuo teksti ja kun kerroin kasvaa määrän lisääntyessä,niin mitenkähän tämän lyytin käy :) Aurinko toisena päivänä ihana ja toisena ihan kamala- paljastaa kaiken pölyn, lian ja turhan. Kesää kohti mennään. Oli hyvä teksti taas. T.Pirta

    VastaaPoista