hautkaa joulua!

Jouluvalmistelut ovat edenneet täällä ketunpesässä siihen joulukorttivaiheeseen...siihenhän kuuluu armoton taistelu aikaa, unohduksia ja kadonneita osoitteita vastaan.

Kronologisesti katsoen vuoden ensimmmäinen joulukorttitaistelu käydään jo siinä vaiheessa kun jouluhöpsähtänyt ja itsetekemiseen roimasti addiktoitunut  äiti-ihminen keräilee edellisen vuoden joulukortteja pois. Silloin päätetään että ensi vuonna ollaan ajoissa liikkeellä, mietitään hieno ja mukava itsetehty joulukortti-idea, kerätään mahdolliset luontomateriaalit ennen lumen tuloa ja maan jäätymistä ja varsinkin päivitetään saajien osoitetiedot hyvissä ajoin ennen halvemman postimerkin päivän viimeistä postin aukiolotuntia.Tärkeitä päätöksiä. :)Sekava lause mutta ainakin kohtalotoverit ymmärtänevät....  :)

Toinen taistelu joulukorttiaiheesta käydään siinä vaiheessa kun maa on jäässä ja lumen peitossa,kartonki  on vain repaleita,tiimari on kiinni ja erikeeper kuivunut purkin reunoille korkin puutteessa. ja aikaa on jäljellä n. 24 h sadan joulukortin tekemiseen.Tätä kutsutaan lähinnä sisäiseksi taisteluksi-sillä siinä suurin taistelu käydään oman pään sisällä antaako myöten vallitsevalle tilanteelle ja ostaa siis ihan kivat ja kauniit kortit kaupasta.

Monenlaisia muitakin taisteluita saattaa liittyä joulukorttiperinteeseen. Joistakin taisteluista saattaa ihan itsessään tulla jouluperinne...

Meillä vaalitaan uskollisesti sitä perinnettä että kortit postitetaan viimeisenä mahdollisena halvemman postimaksun päivänä, mielellään pitkässä jonossa postissa seisten varttia ennen sulkemisaikaa.
Olen huomannut että joillain muillakin on sama kunniakas jouluperinne, nimittäin siellä jonossa seisovat vuodesta toiseen samat ihmiset...olemme siis joulukortinpostitusjonotuttuja. :)

Toinen joulukortteihin liittyvä perinne on aika uusi,  kahden joulukorttisesongin mittainen. Valokuvan ottaminen pikkuisista hyppykirpuista vaatii jo sinällään taitoa ja silmää, puhumattakaan muista avuista. Esimerkinomaisesti voisi mainita nopeuden, lahjomisen jalon taidon ja pienen uhkailuosaamisenkin.

Tämänvuotinen kuvausprojekti ei alkanut suotuisissa merkeissä. Te oli ältyttävää.
Lahjonta tepsi, tonttuset saatiin pihalle rekvisiittoineen ja kamera käyntiin. Paitsi että te oli tylytää.
Ja ei kiinnottanut.

Pienimmäinen pysyi reen päällä kohtuullisesti kun otettiin kengät pois. :D Umpihanki ei houkutellut ja kuvausassistenttikin kurkki puun takaa juuri oikealla hetkellä kun homma meinasi karata käsistä. Hymykuviakin saatiin. : )Seuraavassa teille välähdyksiä kuvaustuokiosta. :) Seuratkaapa harmaamekkoisen Helmin ilmeitä kun maailmannavaksi itseään kuvitteleva jääkarhunpoikanen nappaa lyhdyn.Te on ihan tulkeaa. Kyllähän sen ymmärtää,kun  ei tuon tättähäärän kanssa aikuisenkaan mieli pysy näinä päivinä aina oikeissa  joulutunnelmissa. Ja kaikille  mummuille,kummeille, tädeille ja muille huolestuneille tiedoksi että lyhdyissä palavat ihan vain led-kynttilät. :)

Ehkä tässä oli jotain tuttua ja perinteistä?
Kuvaustuokio nostatti kyllä ketunpesän joulutunnelmaa monta metriä! Kuvista tuli oikein jouluisia ja tunnelmallisia. :)

Joulukorttiperinne on nyt sillä mallilla että huomenna olisi aika huhkia osoitteet(joita ei vielä ole ajateltukaan) kirjekuoriin(jotka muuten ovat vielä kaupassa) ja mietinnässä on vain ja ainoastaan että jatkaako viimeisen tunnin jonotusperinnettä  vai tekisikö ennätyksen ja veisi jo huomenna postiin merkkeineen päivineen? :)

-hanna-