Huovuttamisessa on vähän samaa problematiikkaa-viimeisen piston syndrooma. :)
Kirsi Kunnaksen Tiitiäinen, metsäläinen. Pieni menninkäinen. Posket tehty puolukasta, tukka naavatappurasta, silmät on siniset tähdet.
Pohjakangas intianpuuvillaa,joka" parsittiin "työn alustaksi, siihen vihreitä tilkkuja,toisia vihreitä tilkkuja, ruskeita tilkkuja, , pitsiliina, lankaa ,lankaa ja lankaa, vapaaompelua , kierrätyskeskuksesta kymmenellä sentillä löytynyt vapaalankahuovutuskaulahuivi, pari nappia ja käpyinen oksanpätkä.
Voisiko olla rentouttavampaa paikkaa nokosille kuin kuusenoksakeinu, lempeä tuuli ja kuusten humina?
Tiitiäinen on lämmin, pehmoinen naavatukkainen pallero. Semmoisiahan ne vauvat ovat. :) Ja tuossa runossa jotenkin kiteytyy monien äitien ilta-aikainen toive: sammuta siniset tähdet. :)
Aamulla uuteen kurssipäivään! Mukaan on pakattu ainakin lankoja, häviävää materiaalia...ja kaikenlaista jota kuvittelisin tarvitsevani. :) Pitsinpätkiä ja valkoista villaa..silkkikankaan palasia Essin kummitädin juhlapuvusta ja joitain muitakin kimaltavia ja enkelimäisiä kankaita.
----
Päivän arvauspähkinä: mikä kastuu, jos ilmoitetaan että : Hilda pittat mun tukalle? :D
-hanna-
Aivan ihana tuo sun työ!! Tiitiäinen..niin sulonen..
VastaaPoistaMahtava! Tiitiäinen-runo minunkin suosikki ja laulunakin ihana.
VastaaPoistaAivan mielettömän ihana! <3
VastaaPoistaNo, niin... arvasinpas, eiku Tiesin, että kohta "pyöräytät" jotain näin ihanaa ja uskomattoman hienoa!!! Täys kymppi! Ja tuo runo tai lauluna tulee mulla mieleen on niin ihana ja suloinen. Mikäs Tiitiäisellä on tuossa naavakeinussa keinua untenmaille!
VastaaPoistaT. Mökkikylästä Joulua odotellen!
Aivan upeaa taas oot saanut aikaseksi.
VastaaPoistaPäivän kysymykseen vastaus: Hilda pissas mun sukalle. :)
T.Sanna S.
Mielettömän hieno! Kyllä siellä alla tosiaan ihan jotain alkuperäisestäki on ;)
VastaaPoista-orolainen
Ei voi kuin ihmetellä ja ihailla tuota sinun ihan ilmeisesti ehtymätöntä energiaa ja leikkimielistä luovuutta :)
VastaaPoistaduracell-pupu olet,totta tosiaan!
mummo: tuli siitä aika mussukka, vähän mietitytti noin pienen hahmon huovuttaminen mutta yllättävän hyvin onnistui, kasvoja en edes yrittänyt...mutta eipä tuo minusta kaipaa edes silmiä yms :)
VastaaPoistatinttara:tiitiäistä meilläkin lauletaan unilauluksi. :) oli niin vaikea valita kaikista kunnaksen runoista joku...tämä ehkä siksi sitten päätyi työn alle kun se on niin tuttu ja tämmöiselle aloittelijalle siinä oli jotain konkreettista mitä "kirjoa".
Milla: kiitos :)
mökkikyläläinen: aluksi tuntui ihan hirveän takkuiselta ja hankalalta mutta sitten löysin tuon kaulahuivin ja siitä se idea sitten lähti...kymppi olis vähän liikaa..kaikenlaisia pikku mokia ja suttuja löytyy...samoin pientä ja suurempaakin säätöä...ja kurttua. ja yksi oleellinen unohdus-en muistanut mitään ripustusjuttua ajatellakaan. :) Mutta kyllä minäkin olen tuosta ihan mielissäni. :)
Sanna S. : oikea arvaus-sukka kastuu. :) Ei tukka. :) kuulosti illalla niin hauskalta Helmin huutelu :D
orolainen:Eikös vain pilkistäkin sieltä pitsiliinaa ja muutakin.. :)
kummitäti: duracellissa oleva virta on jotenkin semmoista valikoivaa..sitä riittää juuri ja juuri ompelukoneen, kankaiden, saksien ja lankojen käyttämiseen mutta ei niinkään semmoisiin oikeasti tarpeellisiin hommiin kuten porkkanalaatikoihin,kaupassa ravaamiseen tai vessanpesuun. Pitäisiköhän vaihtaa merkkiä? toimisiko vaikka philips-merkkiset tasalaatuisemmin? täytyy varmaan kokeilla. :)
Parin kurssipäivän kokemuksella voisi sanoa että ompelukoneella voi tehdä mitä vain...ihmiset siellä ovat ihan mielettömän luovia ja kekseliäitä,taitavia ja TAITEILIJOITA. minä kuljen perässä suu auki ja ihmettelen ja imen oppia ja ideoita kuin sieni.
ihmeellinen uusi käsityömaailma.
saattaa olla että joudutte kuulemaan tästä vielä lisää. :)
täällä ihastuttiin oraviin. Meille kans tuollainen eläin seinälle.
VastaaPoistaNo, onpa aivan ihana taulu. Aihe on suloinen!
VastaaPoistaanonyymi: meillä on uunin päällä edustava kokoelma täytettyjä eläimiä...miehen metsästysharrastus on poikinut semmoisen kokoelman. ovathan ne aikamoisia pölynkerääjiä mutta silti minustakin aika mukavia. :) orava on veikeä, se on ollut koristeena aika monessa paikassa, onpa sillä ollut ihan roolikin yhdessä pikku näytelmässä. :) Oravan kohtalona oli ollut joutua auton töytäisemäksi ja siitä sitten päätyi taitavan eläintentäyttäjäsedän kautta meille.
VastaaPoistaKatja: kiitos :) ja ehkäpä se juuri "puhutteli" minuakin tuo aihe...tiitiäiset ovat niin sydäntä lähellä. :) sinulla siellä myös ihana sellainen pikkuinen tiitiäinen. meillä jo vähän isompi. :)
Tähän runovalintaan liityy siis oleellisesti omat lapset...pienten nukuttaminen syliin on niin ihanaa, yksi maailman parhaista hetkistä on lämmin, uninen pallero sylissä nauttimassa läheisyydestä ja oikeastaan ei aina tiedä kumpi toisesta enemmän hyötyy. :) toinenkin ulottuvuus itsellä liittyy juuri tähän runoon-tämä oli semmoinen meidän äidin runo/laulu...ja tuo kuusi, tuulen ääni liittyy jotenkin ajatuksissani siihen hautapaikkaan, siellä hautausmaan vanhalla puolella isän ja äidin haudan vieressä kasvaa isoja kuusia...ehkä jotain sieltäkin. semmoista. kurssitöiden taustalla oli monelaisia tarinoita. tämä yhtenä niistä. :)