Joulukuisen huiskeen ja hulinan lomassa täällä ketunpesässä elellään ihan tavallista arkielämää pyykkeineen ja tiskeineen, taksinajoineen ja villakoirineen.
Viimeksimainitut saivat tänään häädön (ja jo oli aikakin!) ainakin noin päällisin puolin silmäiltynä ja vähän pullantuoksuakin tuli taiottua taloon. Ihan kiva muutos ja lisä näihin tunkkaisempiin siivoamattomuustuoksuihin. :)
Nyt tuoksuu pullan lisäksi sitruunamäntysuopa. Ja ai että miten se on mukavaa! Yksi elämän suurista pienistä nautinnoista on siivottu koti. :)
(jos olisin pessimisti niin kirjoittaisin että niii-in, onpas siitä nyt sitten pitkästi riemua...mutta kun en ole, niin en kirjoita. )
Villakoiria häätäessä ja imurin pauhatessa on hyvää aikaa olla yksin ajatustensa kanssa. :) Ei kuule kenenkään kysymyksiä eikä vaatimuksia...ja yleensä saa ihan rauhassa puuhastella, jostain kumman syystä siihen hommaan ei ole jonoa kulkemassa ihan kintereillä.Toisin kuin vaikkapa pullanleivonnassa, suklaakakkutaikinaa tehdessä tai kauppareissulla. Suosittelen. :) Laatuaikaa itsensä ja imurin kanssa-tulosta tehden. :)
Tänään ajatukset olivat sangen koiramaisia, luulen sen johtuneen puudelikennelin pyörimisestä jaloissa ja niiden määrän ällistelemisestä. Touhuheppu tuli harjan ja rikkalapion kanssa joka kulmalla vastaan , kiipesi sohvalle nostetun kiikkustuolin kyytiin ja sohi harjalla lamppuja niin että piti ihan sammuttaa tuo ihanan isoääninen imurinsukulainen ja hieman komentaa. Ihan vain noin turvallisuusmielessä, enempien vahinkojen estämiseksi. Komentotavasta tuli joitain mielleyhtymiä--Takaraivossa häilähti ajatus koirakoulusta.Ajatelkaa nyt miten kätevää olisi kun komentaisi vain "paikka!" -ja lapsi olisi siinä kunnes toisin määrätään? Tai "istu!"-ja sillä tavalla. Puhumattakaan iltaisin kätevästä "maahan/maate"-komennosta, ruokapöydässä näppärästä "syö"-lupakomennosta tai entäpä luoksetulovihellys esimerkiksi vaippaa vaihdettaessa? Ihan huokaisuttaa ajatella miten yhdellä "nouda"-kehotuksella tavarat löytäisivät oikeille omistajilleen ja kenties oikeille paikoilleen. :)
Onneksi totuus on tarua ihmeellisempää. :)
Joulukuu on edennyt jo toiseen ja kolmanteenkin päivään. Meidän joulukalenterimme ovat toistaiseksi ihan oikeassa ajassa, ylimääräisiä luukkuja ei ole vielä auottu. :) Blogituttavuuksien joukosta löytyy myös aivan ihania joulukalenterijuttuja...muunmuassa esmeraldan ja täyttä elämää-blogin Hannelella on aivan ihanat joulukalenterit. :) Niissä pitää käydä joka päivä hakemassa inspiraatiota ja joulutunnelmaa.
Jospa vain tulisi lunta!
-hanna-
ja minä nolona tunnistan että olen komentanut lapsia kun koira;( istu kuuluu edelleen aika usein vaikka ruokapöydässä...ihan uusi näkökulma imuroimiseen ja tottahan on että yksin saa olla;)
VastaaPoistaIhanaa joulun odotusta ketunpesään! Taas on menty niin vauhdilla ettei oo ehtinyt blogeihin kommentoimaan :(
VastaaPoistaP.S. Oli teidän poika aamulla kaupassa yhtäaikaa, taitaa olla just nyt kovat pelit menossa :)
Siivottu koti on kylla tosiaankin nautinto. Tahtoo vaan täällä olla että koskaan ei saa valmiiksi asti. Ku luulet olevasi loppusuoralla saa jo aloittaa toisesta päästä uudestaan. :/ Lunta tosiaan odotellaan tuomaan vähän valoa tähän pimeyteen! Iloista joulunodotusta! :)
VastaaPoistaTotta turiset..imuroiminen on terapeuttista ja ai että mää oikeesti nautin siitä ku hullu puurosta...:)
VastaaPoistaOletan että sen verran koiramainen Hilda kuitenkin on että anna tassua/kättä- komento toimii (lähes) moitteettomasti? :D
VastaaPoistaOi tuo on hieno näkökulma, laatuaikaa imuroidessa.Oikeesti meijän imuri on niin kovaääninen, ettei muuta kuule... näköetäisyys täytyy sallia...Ukkokulta siivosi lähes yksin (ainakin hänen mielestä) No ehkä joo enemmän kuin minä... Elän hetkessä siinä siivotussa :D Hektistä sanoisinpa. Söpö syän! T. pirta
VastaaPoistakewa: tuleehan sitä toisinaan aika tiukkoja komentoja annettua! :D ja eikös se ole niin että yksinkertaiset käskyt tehoavat paremmin...voi olla että ei olisi suurempaa vaikutusta jos yrittäisi vaikka että " lapsi hyvä koitahan nyt pitää jalat pöydän alla ja takapuoli penkissä sillä jos toisin teet niin putoat tuolilta ja se käy kipeää ja saattaapa siinä kaatua muki ja kenties lautanenkin ja sitten äiti joutuu kontaamaan lattialla ja siivoamaan ne sotkut ja aijai se ei tee oleenkaan hyvää ilmapiirille"-paljon näppärämpää saanoa vain se "istu". ja ennenkuin tuon koko perinpohjaisen selityksen on saanut kerrottua niin todennäköisesti vahinko on jo tapahtunut. :)
VastaaPoistahannele: kiitos vain, samaa sinnekin. :) Kovat olivat olleet pelit-ja on tämä maailma kyllä aika pieni :D miten tunnistitkin meidän sählynpelaajan?
anne: eipä se tosiaankaan tahdo tulla ikinä valmiiksi...mutta aina pitää ihailla sitä kohtaa joka on saatu valmiiksi, ja seuraavalla kerraöla jatkaa siitä joka viimeksi jäi vähän vaiheeseen.:) iloista joulunodotusta sinnekin. :)
suvi: tunnustan: en tykkää imuroinnista mutta koitan keksiä siitä jotain hyviä puolia jotta saisin sitä huudatettua säännöllisin väliajoin. :) taas tuli halpa terapiavinkki-ei muuta kuin imuroimaan. :)
kummitäti: valitettavasti tottelevaisuuskoulutus on pahasti kesken...ei ihan varmaksi voi luvata tassun antamistakaan-sen verran jääräpäistä savolais-pohjalaista piirrettä ;) löytyy tyllerön luonteesta. :)
Pirta:näkökulmaa pitää olla ;)ja jos mahdollista niin teillä täytyy olla tosi äänekäs imuri että voittaa meidän imurin ääntelyt...siinä on hyvät ja huonot puolensa, totisesti. pitäisipä testata että laittaa imurin vaikka makuuhuoneeseen hurisemaan ja ottaa hyvän kirjan ja korvatulpat...kauankohan saisi olla rauhassa? :D
Arvelin että teidän pojatkin voi olla pelaamassa kun ne siskon pojan kans on paljo samoissa peleissä ollu. Ja muistan näöltä kun silloin teillä ja kuvista oon nähny. Näyttää ne teidän kaksoset meidän pojankin kavereina olevan facebookissa. Meidän poika on noissa säbäotteluissa lähinnä kannustajana :D
VastaaPoista