tonttu ei vaan saa unta :)

                                                         Huopatossujen vanalla kävelee tonttu,

    pakkasenpurema viippolakki. 

Joulukalenterin kiille varisee käsiin,

silmät tarkentuneina ikkunaan 

lapsi on yhtäkkiä aivan varma ,

että siellä on joku.

Siellä on joku, joka kuulee.

Mustan metsän rajaan tonttu näkee

kapean otsan,

käden,

joka piirtää toiveikasta listaa.

Aamulla isä löytää takapihalta lumikirjeen:

Tuon jokaiselle jotakin.Hyvää joulua!

t. Tonttu.

  

Neulahuovutetut tonttu-ukot ovat joulunalusajan käsitöitä parhaimmillaan. Pehmeitä, lämpöisiä, kauniin värisiä.Niitä tikuttaessa unohtuvat huolet ja murheet (jos semmoisia on) ja aina yhtä hupaisaa on seurata minkälaisiksi ukkelin kasvot muotoutuvat sillä kertaa. Näitä tehdessä kun ei voi päättää että teenpäs nyt semmoisen ja semmoisen, ei, niillä on oma luonne ja persoona joka sitten putkahtaa esiin pottunokkaisena tai tuimakulmaisena. Joillekin tulee luonnostaan pilkettä silmäkulmaan ja joidenkin kohdalla ujo olemus on ihan hellyttävä. :)

Eilinen päivä meni näiden kanssa tonttuillessa. Oli niin mukavaa että pitää varmaan jatkaa tonttuilua!Punaisen villan ja partakarvojen tarve olisi ilmeinen...näiden ukkeleiden lakit kierrätin yhden ison vanhan tontun revenneestä tonttulakista ja partahaivenet on pellavariivettä. :)

Saapa nähdä  muuttavatko nämä maailmalle!Yleensä ne ovat viihtyneet täällä meillä vain muutaman päivän ja kiirehtineet uusiin koteihin kotitontuiksi, saunatontuiksi tai joulupukin apulaisiksi. 

Tähän lisäksi päivän arvoituspähkinä: tunnistatteko kuvissa esiintyvän ruskean viiksiveikon? 

-hanna-

P.S. runon on kirjoittanut Kati Kanto