tuunauksia

Vanhoja julkaisemattomia tuotoksia. Vanhojen polvesta kuluneiden ja nykymuotiin liian leveälahkeisten sammareiden uusi elämä -lahkeet poikki polven kohdalta, sivusaumat auki ja ompelua.Vähän vapaaompelua piti ujuttaa mukaan. Se taitaa olla kroonista. :) 

Kalenterin tuunausta. Tylsä musta Ajaston kalenteri piristyi kummasti. Yksi jänskä seikka tähän kalenteriin liittyy...työhommien selvittyä päätin ottaa käyttöön kalenterin niinkuin kai kaikilla muillakin ;) työssäkäyvillä..pakkohan se nyt on kun kaikki menot ja tulot :) ja työvuorot ja hoitamiset jne. Tähän asti olen selvinnyt jääkaapinoviversiolla. Kalenteri on kulkenut kyllä mukana kaikissa mahdollisissa paikoissa kuten kelalla, verotoimistossa, töissä, mutta yhtään merkintää siihen ei vielä ole ilmaantunut.  Kalenterin väliin on sen sijaan ilmaantunut lippuja ja lappuja...laukkuun mahtuva jääkaapinovi. :D  Ehkä minä vielä opin. :)

Tänään aamuvuorosta kotiin ajellessa sain kuningasidean! Työmatka on sopivan pitkä kaikenlaisille ompeluajatuksille.Miksei muillekin. :) Jokatapauksessa hyvää, omaa ja rauhallista aikaa. :)
Kuningasidea liittyy tähän nykyiseen hurahdukseen, kuinkas muuten...lasten piirustuksia voisi kirjoa kankaalle samaan tyyliin kuin tuo edellisen postauksen omakuva! Yhden kokeilukappaleen sain tehtyä. Hurja kasa kirjottavia rinsessoja ilmaantui pöydän nurkalle mutta tiitiäinen oli eri mieltä illan kulusta. Tunnin nukkumisen jälkeen ei huumori ollut oikein kohdallaan. Huutomöykkäkonsertti kestikin sitten loppuillan. Temperamenttia löytyy, samoin äänivaroja, ja draamantajuakin on osunut runsain mitoin. Mistä lie perinyt nämä ominaisuutensa? ;)

Pirteä pakkaskeli jatkuu. Villasukkien, -housujen ja  -paitojen riemukulkue täällä sisätiloissa ei pysy muodostelmassa oikein mitenkään. Miten te säilytätte sen kaiken?

-hanna-

rinsessatuhatjalkainen ja muuta mukavaa

Uutisia ompelukoneen äärestä! Niiiin mukavaa oli saada jotain aikaiseksi sillä rintamalla, alkuun kun pääsi ei olisi malttanut lopettaa...näinhän se menee. Toivottavasti draivi säilyisi joitakin aikoja tästä eteenkinpäin. Aika kuluu mukavasti ompeluhommia suunnitellessa, kotihommat luistavat sutjakammin ja taitaa olla koko äitipaketti paremmin/helpommin käsiteltävä silloin kun ompelukoneet laulavat. Ja äiti. :)

Uutinen on siis niin suuri että se käsittää peräti yhdet housut. :) Näiden yhteydessä voisi puhua kierrätysterapiaompelushousuista, sillä kangas on isoveljen vanhoista, tosin käyttämättömistä collarihousuista, kaava ihan tekijän omasta päästä, (sen valitettavasti huomaa)aplis ensimmäisestä tilkusta mikä käteen sattui ja ompelulankakin se mikä koneessa sattui olemaan. Terapiaa näissä on se että oli se IHANPAKKO. Kunhan jotain. Tiedättekö tunteen?

Apliskuvio on toteutettu housujen käyttäjän toivomuksen mukaan. Toiveena oli vaatimattomasti rinsessamato. Ensin oli totaalinen blackout mutta sitten tuli idea jostain raidallisesta kruunupäisestä luikerosta. Ja eikun hommiin.  Luikero asettui housujen sivusaumaan molemmin puolin, siis eteen ja taakse. Ensimmäistä kertaa kokeilin vaatteeseen tulevaan aplikseen sprayliimaa. Olen käyttänyt sitä aikaisemmin onnistuneesti noissa vapaaompelujutuissa, ja olipas tosi kätevää myös tässä touhussa. Ihanaa, hyvästi liimaharsojen silittäminen!!!

Aplistilkku on Marimekon raitatrikoota, tilkkuun  on ensin silitetty kangaspohjainen tukikangas, sen jälkeen piirretty kuvion ääriviivat ja sitten vasta leikattu matonen irti.Mielestäni on helpompaa tehdä näinpäin, varsinkin kun kuvio on tarkoitus tehdä "lirusta" kankaasta. Suhaus sprayliimaa matosen nurjalle , asettelu oikeaan kohtaan ja sama kruunulle. Kruunu on yhdestä paitapuseron kauluksesta kun siinä oli jo valmiiksi kunnon tukikangas :P ja olihan se tietysti rinsessaisen värinen, kait. Sitten housujen nurjalle kuvion alapuolelle irtirevittävä tukikangas, ja sitten kuvio kiinni. Tässä tapauksessa koneessa olleilla keltaisilla langoilla...

Jotenkin se näytti tässä vaiheessa aika kököltä. Jotenkin liian säntilliseltä ja äkkiväärältä noitten keltaisten siksakkien kera.  Vähän piti sitten surruuttaa siihen vapaaompelulla kiemuroita...ja lisäillä matoselle jalat.

Taskun (jossa on "kirjottu" kruunu) kiinnitin vapaaompeluinnostuksessa myös noilla kiemuroilla. En tiedä tykkäänkö. Entä te? Mutta olkoon nyt siinä kun kerran sattui semmoinen tulemaan. :)

Helmin mielestä kruunupää oli ihan kiva ja sehän on myös ihan tärkeää. :) Parempia sovituskuvia täytyisi ottaa vähän valoisampaan aikaan...ja uupuu näistä muutama koristenappikin. :)  

Ompeluinnostuksen aiheuttamassa flow-pyörteessä sain kokeiltua myös omakuvan  kirjomista.  Pikkusisko -blogissa olikin jo ehditty sitä kokeilemaan...ja sieltä inspiraation saaneena kokeilin  farkunlahkeeseen kirjomista minäkin. Ja sillä samalla keltaisella langalla  :D  kuin rinsessatuhatjalkaisen tikkaukset.  Aika jänskää hommaa. :) Tätä pitää kyllä harjoitella enemmänkin... :)

Että semmoista kaikenlaista. Ja nyt kyllä tämä kuvienlataamisen hitaus alkaa olla aika lähellä kipupistettään  joten luovutan...pari kuvaa jäi vielä jemmaan mutta ehkä ensi kerralla. 

-hanna-

vapaapäiviä

Blogin päivittäminen on ollut vaivalloisen matkan takana.  Monelaista risukkoa ja puskaa on ilmaantunut tielle aina kun olen ajatellut päästä tänne asti.  Puskat ovat muodostuneet kaikenkarvaisista kotihommista ja ihan vähän työhommistakin.  Välillä on ollut tosin nelipyöräluisuakin blogitouhun ohi. Mutta nyt täällä ollaan! Mukavaa että teitä on käynyt täällä vierailulla päivitysten puuttuessakin. :)

Tällä viikolla olen oppinut vapaapäivä-sanalle vähän erilaisemman merkityksen. Eikä se ole lainkaan hullumpi juttu!

Pienimmäinen huolehtii vapaapäivien ohjelmasta.  Vapaapäivän syvin olemus. Ja mikäs sen mukavampaa. :)

Blogin eteen kasvanut pusikko on ompelukoneen läheisyydessä riehaantunut suorastaan viidakkomaiseen kasvuun. Ompelukone ei edes näy rehottavan kasvuston  (=pyykki) alta, eikä sinne ole mitään asiaa ilman asiaankuuluvia varusteita. Huhhuh. Välillä olen luonut kaihoisia silmäyksiä  ompeluhuoneen suuntaan, ja iltaisin lueskellut kaavalehtiä...ja viimeksi tänään hypistelin pistoja ja pintoja-kurssin keskeneräisiä tekeleitä  päättäen huomenna tarttua härkää (=pyykki) sarvista ja ommella edes pikkuriikkisen ensin turhaa ja sitten tarpeellistakin. Tämä järjestys ehdottomasti siksi koska jos tekee toisinpäin ei saa tehtyä sitä turhempaa. Tässä yhteydessä "turhempi" tarkoittaa juuri noita vapaaompelujuttuja...tarpeelliset taas Helmin housuprojektia joka on ihan vain ajatusasteella.(ollut viimeiset 4 viikkoa, muuten.)

Tosipuheessa meillä ei ihan hukuta pyykkiin. :)  Tosi hienosti ovat kotijoukot hoitaneet osuutensa niin pyykkihuollosta kuin muustakin huushollitouhusta. Kymmenen pistettä ja  se kuuluisa papukaijamerkki, mikä se sitten lieneekin. :) Ihan kaikille.

Erityinen tehokkuusmerkintä on annettava kuitenkin pienimmäiselle.

Vessan käsienpesuallas oli kuulemma tukossa. Ja niin olikin. Pinseteillä kaiveltiin n. 50 vanupuikkoa tukkimasta rööriä...ei siitä sen enempää, muuta kuin että vanupuikotkin muuttivat ylähyllylle muutaman muun artikkelin seuraksi.

Perheenäidin työkalupakkiin kannattaa lisätä pitkähköt, atulakärkiset suorat ja kapeat pinsetit.  Otsalamppuhan sieltä jo löytyykin helmennenästäkaivamisoperaation jäljiltä. :)

On me tehty kaikkea mukavaakin. :) Viimeksi illalla leivottiin sämpylöitä.  Vehnäjauhon, kaurahiutaleiden ja muiden perusvermeiden lisäksi taikinaan sekoitettiin pellavansiemeniä, soijarouhetta ja auringonkukansiemeniä. Työnjako oli sellainen että äiskä pyöritti sämpylöitä ja Hilda koristeli. Ihania. :)

Tähän sopisi se muistaakseni Eeva Heilalan runo, jossa lapsi on piirrellyt kamarin seinän, ja jossa ne leipovat sämpylöitä, muistatteko? En löytänyt sitä kokonaan, mutta  osan:

"...nytkin se kohta herää, ja me leivotaan. Se painelee kivoja koloja sämpylöihin, saa se painella, sillä on puhtaat kädet."

Lisäksi siinä oli joku ajatus siitä, miten lapsi ripustaa leikkejä päiviemme puihin. Minusta se on hienosti sanottu. :)

-hanna-

järjestys se olla pitäisi..

Pirteä pakkaskeli ja selvästi pidentynyt valoisa aika saivat aikaan siivousinspiraation.  Inspiraatio pysytteli kuitenkin vain ajatustasolla..toteutukseen ei päästy mutta taas löytyy tähänkin osuva suomalainen sanalasku hyvin suunnitellusta joka on puoleksi tehty. Vaan kun ei ole.  Varastot eivät ole hyvästä ja perusteellisesta suunnittelusta huolimatta yhtään enempää järjestyksessä eikä pyykkisysteemi pyöri yhtään vinhemmin vaikka suunnitelma tuntui niin toimivalta.

Jokavuotinen sisustus-, siivous-, remontti- ja uudistuskärpänen pörrää täällä taas. Mielessä pyörivät maalit, tapetit ja ikean kuvaston ihanuudet.
Ystäväperhe muutti uudenvuoden kynnyksellä useamman sata kilometriä etelämmäksi. Sivusta seurasin pakkaustouhua ja päivittelin, toisaalta jopa hieman kadehdin. :) Miten saisin itsekin käytyä läpi tämän huvikummun tavarakaaoksen?

Ajattelin että alan itsekin selvittämään varastoja ja kaappeja muuttoperiaatteella. Luulisin että kaivattua lisätilaa oikeasti tarpeellisille tavaroille löytyisi jos karsisi kaikenkarvaisen sälän pois kaapeista ja  nurkista lojumasta.

Yksi ystävä kertoi saavansa joskus inspiraation perussiivoukseen kuvittelemalla että talossa on myyntinäyttely siivouksen jälkeen.

Pörrääkö teillä sisustuskärpänen? Entä maalaus- tai tapetointiherhiläinen? Vai suriseeko pelkästään äkäampiainen, niinkuin täällä useimmiten?

Jospa huominen luvassa oleva lumimyräkkä veisi äkäampiaisen sukulaisineen lämpimämpiin maihin ja toisi tullessaan raikkaita siivoustuulia. :)

Talvisen pyrypäivän kirpakka piristäjä voisi olla myös tämä makoisa marjapiirakka:

Taikinakin on ihan hyvää. :)

-hanna-

tammikuun pistoja ja pintoja

Käsityöllinen lauantaipäivä kului ällistellessä taas kerran uusia ja innostavia juttuja. Pistoja ja pintoja tehdessä aika vierähti kuin itsestään...ja ihan liian äkkiä kello oli neljä. Päivän kouluarvosana olisi 10-  miinus siitä syystä että tulin tunnin myöhässä. Jäi kuulematta ne joulukiireet...toinen miinus kyllä pitäisi laittaa siitä että kamera jäi kotiin!

Muistatteko kurssin viimekertaisen kotiläksyn kakkostehtävän ? Myttyjä oli kuivateltu saunassa, kaapeissa, olipa jouduttu aukaisemaankin kun vieraat olivat moisia kummajaisia ihmetelleet. :) Kyllä ne meilläkin kummastusta herättivät astiankuivauskaapin hyllyllä pötkötellessään. :D ja täytyy tunnustaa että minun piti yksi mytty aukaista etukäteen ihan vain oman uteliaisuuden tyydyttämiseksi. :) 

Mytyt näyttivät ennen avaamista  siis kutakuinkin tältä:

Avaamisen jälkeen ne näyttivät suunnilleen tältä:

Ryppyinen tilkku  aseteltiin silityslaudalle, vähän oikaistiin reunoja suoriksi ja silitettiin vahvahko tukikangas tilkkuun. Näin saatiin ryppyefekti ikäänkuin pysymään paikoillaan ja kankaasta tuli helpommin työstettävä.  Minun ryppytilkkuni oli oikein hempeä vaaleanpunainen, lähes pinkki. Ei ihan lempiväri, mutta se oli ainoa virallinen vuorisilkki mitä arkistoista löytyi. :)  Päätin tehdä kännykkäpussin. Jotta pinkihkö pussi ei näyttäisi ihan niin rinsessaiselta päätin koristella sen koppakuoriaisella. Häviävälle materiaalille kirjoin  jonkun oudomman, varmaan hyvin eksoottisen lajisen koppiksen, sulattelin häviävät pois ja annoin kuivua. Leikkasin ryppykankaasta jonkunlaisen kännykänmuotoisen palan, samoin vuorikankaasta, ompelin koppiksen kiinni etupuolelle ja kasasin pussukan. Kuulostaa helpolta! Taas tulee todistettua vanhan suomalaisen sanalaskun oikeellisuus: helpommin sanottu kuin tehty. Kotona ei kehtaa edes ;) kertoa että koko päivän olen yhtä vaivaista kännykkäpussia tuuskannut...

Taas oli sitä hajataittoa sielun silmien ja näiden reaalisilmien välillä. IHAN  semmoinen ei tullut kuin ajattelin, mutta eipä ole ensi kerta. Koppiaisen silminä pari vanhan kaulakorun helmeä..metalliset pienet pallukat näyttävät aika mojovilta mulkosilmiltä, ja tuovat sopivasti särmää tuohon kaveriin. Nyt pitäisi vain keksiä sopiva kaulanauha, vähän rinsessainen ja vähän koppiaismainen?  

Aloittelimme myös omakuvan tekemistä.  Piti katsoa ihan peiliin. Eikä ollutkaan ihan helppo homma! Kokeilkaapa, asetutte peilin eteen seisomaan, otatte VESILIUKOISEN tussin ja piirrätte sen naaman mikä sieltä näkyy siihen peiliin. Kaikkine leukoineen, karvoineen, silmäpusseineen ja muine lisukkeineen. 

Sitten kostutatte paperin esim. kohtalaisen märällä luutulla, painatte paperin kuvaa vasten ja simsalabim teillä onkin paperissanne omakuva. 

Paperista voi sitten ottaa kopion, pienentää tai vaikka suurentaa sen halutun kokoiseksi. Paperi asetellaan sitten kankaan nurjalle puolelle, kirjotaan piirroksen mukaan ja siten omakuva siirtyy kankaalle. :) Minun kuvani on vielä ihan paperivaiheessa.  Eikä kyllä taiteilija saa tästä oikein näköisyyspisteitäkään...olisi ehkä pitänyt ottaa semmoinen vähän realistisempi ote kynästä. :)

Letistä saattaa tunnistaa. Se ei nimittäin mahtunut edes paperille! :D

Kurssipäivän ansiosta sain aikaiseksi etsiä pari keskenjäänyttä, jo aikaa sitten aloitettua työtä. Noita aloittaessani en tiennyt vapaaompelun mahdollisuuksista, ja nyt katselin niitä uusin silmin. Edelleen ne ovat kesken, mutta nyt ajatus on muotoutunut jo pidemmälle, ja haaveilenkin niiden tekemisestä seuraavaksi.   Ne ovat yhdenlaisia "tauluja", niihin liittyy tunteita ja muistoja ja ne kertovat henkilökohtaisia tarinoita. Toiseen tauluun liittyy pienen enkelivauvan elämäntarina, kipeä kokemus jota ilman en kuitenkaan haluaisi olla. Toinen on äidin ja isän taulu. Se on sekoitus rakkaita muistoja, pieniä yksityiskohtia äidin leipomishuivista, isän flanellipaidasta, lapsuuskodin juhlavasta pöytäliinasta ja tuntemuksia,surua, murhetta, iloakin. 

Keskeneräisyyksiä. Esittelen nämä paremmin sitten kun ovat ihan valmiit. :)

Kerroin tuossa alussa miten lauantaipäivä kului ällistellessä kaikkea ihanaa. Ihanuudet virkistävät. Kurssipäivän, ihmeellisin, ihanin ja virkistävin seikka oli kuitenkin tämä:

Kiitos. On ihmeellistä, että tämä blogi on ilahduttanut muitakin kuin minua, ja on ihmeellistä, että palaute on joskus näin ihana ja konkreettinen. Lämmin kiitos.

Haluankin ojentaa ruusun myös teille, kaikille, te ihanat ja ihmeelliset lukijat. :)

-hanna-

ajatuksia

Yhtenä iltana istuskelin olkkarissa sohvalla. Pienimmäisen kanssa oli luettu juuri muumikirjaa, tunnistettu huli (hemuli), muikku, peikko, neiti, myy, tuutikki ja muitakin muumilaaksolaisia. Neitokainen lähti jatkamaan muita puuhasteluja, ja minä jäin katselemaan ympärilleni. Olo oli jotenkin nuupahtanut, aivotoiminta ei ollut vilkkaimmillaan(ei senpuoleen muukaan toiminta) ja olo oli jotenkin ULKOPUOLINEN.

Seurasin ympärillä pyörivää puuhamaata, kaikki tohusivat omia juttujaan,Isommat tytöt istuivat pöydän ääressä, juttelivat koulujuttuja. Kertojan ääni oli innostunut, kuulijat nauroivat ja kyselivät ihmetteleviä kysymyksiä. Pienemmät tyttöset leikkivät jotain peppipitkätossu-leikille sukua olevaa kiipeily-parkour-hyppimisleikkiä. Puusohvalle, käsinojalle ja hyppy nojatuoliin, loikka sohvan toiseen päähän ja sama toisinpäin. Peppihän leikki tuota ei-saa-koskea-lattiaan-leikkiä..Jotain sentapaista. Mietiskelin että onkohan tuo terveellistä ja samassa leikki muuttuikin kiistaksi eskarilaisen upouudesta hellokitty-tietokoneesta.  Koneella oli jonkunlainen rooli tuossa loikka-kiipeily-hyppyleikissä koska aina hyppyvuorossa ollut meni loikkiensa päätteeksi koneenkäyttäjäksi ja toinen alkoi loikkimaan.

Isot pojat laahustivat jääkaapin ja ruokapöydän välimaastossa sennäköisinä että pienet päiväunet oli tainnut tulla otettua. Päiväunien virkistävää vaikutusta ei suoranaisesti ollut havaittavissa, ehkä olisi vaatinut jonkun tunnin lisää unta jotta virkistysvaikutus olisi näkynyt ulospäinkin. Nyt päiväunet tunnisti vain peitonkuvasta poskessa ja pörröisestä tukasta.

Ihmiset liikkuivat ja puhuivat,kuului  puheensorinaa ja huudahduksia, mikron kilahduksia ja jääkaapin oven napsahduksia, sanomalehden sivunkääntämisrapinoita ja epämääräisiä muitakin elämisen ääniä.

Lattialla oli kirjoja, sohvan tyynyt olivat muuttuneet jälleen sohvatyynyistä sohvanvierustyynyiksi, jonkun verran sekalaista sälää makoili pöydillä ja pinnoilla. Arkista, elämistä, olemista.

Katselin ympärilleni ja ajattelin miten mukavaa olisi jos lattia olisi maalattu..samoin seinät ja ärsyttävä puolipaneli, uusi sohvakin olisi hyvä ja ruokapöytä, maalia, tapettia, huonekaluja, tekstiilejä ja kaikkea. Näytti samalta kuin tuntui-vähän nuupahtaneelta ja kuluneelta.

Samassa silmänräpäyksessä kuitenkin noiden nuupahtaneiden ajatusten kanssa ruokapöydän ympäriltä helähti iloinen nauru,ihanat pienet tyttöset pelmahtivat syliin ja rutistivat oikein olan takaa. Isot pojatkin naurattivat pienempiään, pelleilivät ja konttailivat karhuina pikkuihmisen hihkuessa riemusta.  Kuluneet sohvat, seinät ja sekalainen sälä näyttivät äkkiä sivuseikoilta tässä elämässämme. Miten sitä joskus onkaan niin kiinni näissä puitteissa.

Tuona iltana oli mukavaa siivoilla keittiötä, pyyhkiä kulunutta pöydän pintaa. Ulkopuolinen tarkkailu sai aikaan ihanan sisäisen oivalluksen: tärkeintä ovat kuitenkin nämä ihmiset tässä pöydän ympärillä.

Kyllä se pöytäkin vielä kunnostetaan, pikkuhiljaa...:) Ja muutama muu paikka.

Kuvia selatessani huomasin että joku muukin oli tunnelmoinut kameran kanssa samassa paikassa istuen, sama palmunsukulainen oli minunkin näkökentässäni kun noita tarkkailujani tein. Laitoinpa ne nyt sitten tähän. Tämä kuvan kasvi on ainoa viher-alkuinen joka selviää minun hoidossani elossa, ja jopa menestyy. :)

Nämä toissailtaiset ajatukset tulivat mieleeni nyt, uutisten kertoessa jälleen kerran kokonaisen perheen tuhoutumisesta. Miksi? Voi miksi? Toivon läheisille voimaa surun keskelle ja auttajille ja päättäjille viisautta ja oikeita sanoja ja ratkaisuja.

-hanna-

työläisen terveisiä!

Huhuu, täällä ollaan. :)  Aika on kulunut kuin siivillä...viimeisiä :) kotiäitipäiviä vietellessä, kyläillessä, järkkäillessä kaikenkarvaisia asioita. Ja nyt se on siis ihan totta. Ensimmäinen iltavuoro on nyt ihmetelty.

Yöunet karkasivat viikko sitten johonkin toiseen maailmankolkkaan. :) Sen verran STressiä pukkasi töihinlähtö lähes kahdenkymmenen kotiäitivuoden jälkeen. Monenlaisia ajatuksia on kyllä pyörinyt mielessä..aina omasta kyvyttömyydestä , osaamattomuudesta ja avuttomuudesta pienen ihmisen "jättämiseen" iskän hoiviin. :) Tarkasti ottaen , iskä taitaa selvitä tästä lähestulkoon yhdellä kädellä...Aikamoinen elämänmuutos kuitenkin , ihan meille kaikille. :) Uusia haasteita elämässä.

Mutta mukavalta tuntui! Nyt yhden työvuoron mukanaan tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottuna. :)

Yöunien karatessa maan ääriin oli välillä noustava n.klo 3 ihan ylös ja alettava vaikka piirtämään apliksia. :) Muutama piirros odottaakin nyt sitten vain aikaa toteuttaa mukavat suunnitelmat.Vähän jännittää sekin miten ompeluajan saa mahdutettua tähän uuteen toisen asteen yhtälöön.Varsinkin tällä kaikista lyhyimmällä mahdollisella matematiikalla. ;)  Vaikka eikös joku sanonta ole olemassa että aina löytyy aikaa siihen mikä on tärkeää. :)

Uusi ottobre oli tänään ilmestynyt postilaatikkoon. Vähän ehdin tuossa silmäilemään ja ihan kivoja, inspiroivia malleja oli ainakin muutama. Raitatrikoot vilkuttelevat kutsuvasti tuolta laatikosta ja niiden tuhoamiseksi olisi joitakin strategioita...pikkukoululaiset tarvitsisivat tunikamittaisia peruspaitoja, pienemmät pirpanat lisäksi myös housuja.  Kiva housukaava on katselussa. Vinkkejä otetaan vastaan. :) Erityisesti koot 92, 104 ja 116. :)

Ketunpesän arki on nyt erilaista, jotain uutta on  ilmaantunut päiviimme. Elämänmenoa rytmittävät nyt iskän työvuorojen, kaikkien harrastamisien ja muiden menojen lisäksi uutena juttuna äidin työvuorot. Ihan yksinkertaista logistiikan sujuvuus ei ole tässä vaiheessa..jos se on ollut sitä ennenkään. :) Firma ;) tarvitsisi yhden osa-aikaisen kuljetuspalveluosaajan (kokoaikainenkin kävisi) mutta ennekaikkea    yhden kuljetusvälineen lisää. :)

Ja muuten, jos teilläpäin näkyy niitä karanneita yöunia niin kertokaapa niille tämä osoite. Ovat tervetulleita. :)


Täällä on tämän työtouhun keskellä luisteltu ihanassa, ihanassa lumisessa talvisäässä , saatu punaiset posket ja kirkkaat silmät, pari mustelmaakin..

Juotu luistelureissun päätteeksi kuumaa mansikan ja kerman makuista teetä...kera ankkojen...

Ja saksittu pienimmän otsista. Aika monta käsiparia tarvittiin eikä siltikään tullut suora, eikä tasapitkä. Mutta silmät näkyy. :)

Nyt aion napata yöunikarkulaiset parempaan talteen, ihan kuulosti siltä että ne hiippailivat tässä lähistöllä..kiireeen vilkkaa peiton alle etteivät vain mene ohitse. :)

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Pitäkää huolta toisistanne!
:)

-hanna-

kaulahuiveista

Facebookin  varmasti aktiivisimmassa ja innostavimmassa ompeluelämää-ryhmässä mietiskeltiin raitatrikoopaitojen ja -tilkkujen uusiokäyttöä.  Lupasin laittaa omasta ideatani kuvia tänne blogiin...

Tilkut ovat siis vanhoista maripaidoista , ysmypussin pienimmistä suikaleista ja ompeluksien jämäpaloista. Kun nuo raidat vaan ovat niin ihania ja raikkaita ettei pieniäkään paloja raaskisi laittaa roskiin. Leikkasin tilkkutyöleikkurilla useamman tilkun kerralla, en nyt muista montako kerrosta leikkuri jaksoi hyvin rullata mutta aika monta...ainakin 5, muistaakseni enemmän. Tilkut ovat kooltaan 15 x 8 cm. Yhteen kaulahuiviin niitä tarvitaan 8-10 kpl.

Ompelin tilkut yhteen pikistä sivuistaan (pitkällisen ja hartaan sommittelun jälkeen ),käänsin oikeat puolet vastakkain ja ompelin huivin kiinni siten ettäensin ompelin toisen pään,sitten pitkää sivua sen verran että keskelle huivia jää n. 7 cm pitkä kääntöaukko, ja toinen pää. Kääntöaukon kautta oikeinpäin ja aukko kiinni...tosin tämä vaihe on edelleeen aika monesta huivista tekemättä.

Ohje ei ole maailman selkein...mutta kysythän jos jäi epäselvyyksiä. :)

Joissakin huiveissa on samanlaiset tilkut symmetrisesti huivin molemmissa päissä, toisissa  värit, raidat ja pallot ovat iloisesti sikinsokin. Molemmat ovat ihan kivoja. :)

Isommille tytöille tein huivit ompelemalla tilkut yhteen lyhyistä sivuista. Niistä tuli kapeampia ja hillitympiä, semmoisia sisälläkin pidettäviä.

Raidat ja pallot ovat kivoja ja ajattomia kuoseja. : )Talvisempia versioita raitahuiveista tein ysmypussissa olleista pitkistä ja kapeista paloista, ompelin sisään pehmoisen fleecen muhkeuttamaan ja lämmittämään. Nekin ovat olleet tosi näppäriä ja kivoja käytössä.

Tästä kuvasta huomaakin että olisipa aika näyttää saksia pienen otsatukalle. :)

Eilen joutui käyttämään vettä ja saippuaa...ja muuallekin kuin otsatukkaan.

Valkoisen maalin lumoissa.Sekä äiti että tytär. Sillä erotuksella että äiti maalaa... Muistuttikohan se erehdyttävästi kermavaahtoa..maussa ilmeisesti oli eroavaisuuksia?
Onneksi.

Kaikkeen se ehtii. Vaikka vieressä oltiin.

-hanna-

uusi vuosi

Uuden vuoden alku on kulunut enemmän ja vähemmän liikenteessä. Ketunpesän väki vietti vastaanottajaisia kukin tahoillaan-nuoriso jalkautui maakuntiin, yksi valvoi toisten juhlimista ja allekirjoittanut suuntasi pirpanapesueen kanssa siskon vaivoiksi.

Joskus on hyvä sivistää itseään ja jälkikasvuaan kyläilemällä. Maailmankuva laajenee, arjenhallinta lisääntyy kun nappaa parhaat ideat vaikkapa siskon siivouskomeroideasta ja lapsillekin tekee hyvää huomata että muuallakin pitää kerätä leluja, laittaa tiskejä ja mennä illalla nukkumaan.Yökyläily varsinkin on sivistämisen ensyklopedia. Vai onko se nykyään wikipedia.

Ensimmäinen sivistämistarkoituksessa tehty yökyläily sujui lähes mallikkaasti.Pieniä nukahtamisvaikeuksia oli kaikilla seurueen alle neljäkymmentävuotiailla.Osasyy tähän oli vuodenvaihtumisen aiheuttamalla valvomisella... Erityisesti nelivuotiailla ja vähän alle. Aku Ankan avulla selvisimme nukahtamisesta ja uinuimme  aamuun asti ilman herätyksiä. Kiitos yösijasta ja kaikesta, herkkutarjoiluista ja seurasta. Muisteluksista.

Toinen sivistämis- ja maailmankuvanlaajennusopintomatka järjestettiin yllätysperiaatteella.Matka suuntautui  päinvastaiseen ilmansuuntaan kuin edellinen, on tärkeää huomioida kurssitarjonnan monipuolisuus ja huolehtia myös logistiikan yhteensopivuudesta sillä kolme jo vanhempaa kurssilaista olivat vailla kotikyytiä.Retkelle osallistuneille kerrottiin matkasta viimetippa-metodilla, joka tarkoittaa sitä että siihen sovellettiin kuuluisaa kasvatusmenetelmää joka paremmin tunnetaan uhkauslahjontakiristys-metodina. Eli "sitten kun tavarat ovat paikoillaan ja on siivottu voidaan lähteä." Aika myöhään meni startti eikä vika ollut autossa, eikä kuljettajassa. Vänkärin osuuden arviointi on vielä kesken.

Yöpymismatkailusivistämisen kurssin toinen oppimäärä ei sujunut ihan opetussuunnitelman mukaan. Retken nuorin osanottaja valvoi iloisesti hihitellen ja temppujaan(kuperkeikansukulaiset) tehden noin kolmeen. Kello kolmen jälkeen valvomisen laatu muuttui iloisesta höröttelystä ärsyyntyneeksi ja vaativaksi karjahteluksi ja itkupotkuraivareiksi. Noin kello 5.30 sivistyskurssin matkanjohtajat alkoivat olla aika työlääntyneitä tuohon kurssilaiseensa ja toinen päätti pukea potkivan ja karjahtelevan veitikan kaikkiin kamppeisiinsa (villavaatteet, toppapuku,pipo,  lapaset, fleecepeitto) ja suunnata autoilemaan öisille kujille jotta edes talon vakituiset asukkaat saisivat jonkun tunnin nukkua...lunta oli kuitenkin satanut noin metrin eikä aura-auto ollut ehtinyt sinnepäinkään. Toppapukuinen tyyppi vaati tiukalla äänensävyllä äidillekin takkia päälle-joten se laitettiin ja sitten istuimme mummolan takkahuoneessa täysissä pukeissa. Hieman alkoi tuossa n.5.30  hihityttämään tilanteen absurdius...muutaman nukahtamisyrityksen ja vastaanhangoittelun jälkeen ihme tapahtui ja toppapukuinen tyypi tyytyi osaansa ja nukkui. Kello oli n 6.30.

Sivistämiskurssin puitteissa ajateltuna kurssin anti ei ollut paras mahdollinen. ...sen verran sivistystä tarttui kuitenkin mukaan että matkanjärjestäjät päättivät lopettaa moiset sivistämis- ja maailmankuvalaajennuskurssit ja pysyvät tästä lähtien kotona.

Seuraavaan lomaan saakka, ehkä.

Kiitos toiseenkin paikkaan yösijasta, palvelusta, herkkuateriasta ja seurasta. Kiva oli nähdä kaukaisiakin sukulaisia. Toivottavasti saatte ensi yönä nukuttua, tekin. :)

---
Menneen vuoden muisteluspostaus on vielä julkistamatta. Jospa sekin sieltä aikanaan ilmaantuu. :)

-hanna-