Uuden vuoden alku on kulunut enemmän ja vähemmän liikenteessä. Ketunpesän väki vietti vastaanottajaisia kukin tahoillaan-nuoriso jalkautui maakuntiin, yksi valvoi toisten juhlimista ja allekirjoittanut suuntasi pirpanapesueen kanssa siskon vaivoiksi.
Joskus on hyvä sivistää itseään ja jälkikasvuaan kyläilemällä. Maailmankuva laajenee, arjenhallinta lisääntyy kun nappaa parhaat ideat vaikkapa siskon siivouskomeroideasta ja lapsillekin tekee hyvää huomata että muuallakin pitää kerätä leluja, laittaa tiskejä ja mennä illalla nukkumaan.Yökyläily varsinkin on sivistämisen ensyklopedia. Vai onko se nykyään wikipedia.
Ensimmäinen sivistämistarkoituksessa tehty yökyläily sujui lähes mallikkaasti.Pieniä nukahtamisvaikeuksia oli kaikilla seurueen alle neljäkymmentävuotiailla.Osasyy tähän oli vuodenvaihtumisen aiheuttamalla valvomisella... Erityisesti nelivuotiailla ja vähän alle. Aku Ankan avulla selvisimme nukahtamisesta ja uinuimme aamuun asti ilman herätyksiä. Kiitos yösijasta ja kaikesta, herkkutarjoiluista ja seurasta. Muisteluksista.
Toinen sivistämis- ja maailmankuvanlaajennusopintomatka järjestettiin yllätysperiaatteella.Matka suuntautui päinvastaiseen ilmansuuntaan kuin edellinen, on tärkeää huomioida kurssitarjonnan monipuolisuus ja huolehtia myös logistiikan yhteensopivuudesta sillä kolme jo vanhempaa kurssilaista olivat vailla kotikyytiä.Retkelle osallistuneille kerrottiin matkasta viimetippa-metodilla, joka tarkoittaa sitä että siihen sovellettiin kuuluisaa kasvatusmenetelmää joka paremmin tunnetaan uhkauslahjontakiristys-metodina. Eli "sitten kun tavarat ovat paikoillaan ja on siivottu voidaan lähteä." Aika myöhään meni startti eikä vika ollut autossa, eikä kuljettajassa. Vänkärin osuuden arviointi on vielä kesken.
Yöpymismatkailusivistämisen kurssin toinen oppimäärä ei sujunut ihan opetussuunnitelman mukaan. Retken nuorin osanottaja valvoi iloisesti hihitellen ja temppujaan(kuperkeikansukulaiset) tehden noin kolmeen. Kello kolmen jälkeen valvomisen laatu muuttui iloisesta höröttelystä ärsyyntyneeksi ja vaativaksi karjahteluksi ja itkupotkuraivareiksi. Noin kello 5.30 sivistyskurssin matkanjohtajat alkoivat olla aika työlääntyneitä tuohon kurssilaiseensa ja toinen päätti pukea potkivan ja karjahtelevan veitikan kaikkiin kamppeisiinsa (villavaatteet, toppapuku,pipo, lapaset, fleecepeitto) ja suunnata autoilemaan öisille kujille jotta edes talon vakituiset asukkaat saisivat jonkun tunnin nukkua...lunta oli kuitenkin satanut noin metrin eikä aura-auto ollut ehtinyt sinnepäinkään. Toppapukuinen tyyppi vaati tiukalla äänensävyllä äidillekin takkia päälle-joten se laitettiin ja sitten istuimme mummolan takkahuoneessa täysissä pukeissa. Hieman alkoi tuossa n.5.30 hihityttämään tilanteen absurdius...muutaman nukahtamisyrityksen ja vastaanhangoittelun jälkeen ihme tapahtui ja toppapukuinen tyypi tyytyi osaansa ja nukkui. Kello oli n 6.30.
Sivistämiskurssin puitteissa ajateltuna kurssin anti ei ollut paras mahdollinen. ...sen verran sivistystä tarttui kuitenkin mukaan että matkanjärjestäjät päättivät lopettaa moiset sivistämis- ja maailmankuvalaajennuskurssit ja pysyvät tästä lähtien kotona.
Seuraavaan lomaan saakka, ehkä.
Kiitos toiseenkin paikkaan yösijasta, palvelusta, herkkuateriasta ja seurasta. Kiva oli nähdä kaukaisiakin sukulaisia. Toivottavasti saatte ensi yönä nukuttua, tekin. :)
---
Menneen vuoden muisteluspostaus on vielä julkistamatta. Jospa sekin sieltä aikanaan ilmaantuu. :)
-hanna-
no huh huh...aikamoinen kaveri tuo pienimmäinen:)toivottavasti ei kovin yökukkujaksi ala,ees vanhempana...
VastaaPoistaNo huh,mikä yö! Reissussa olenminen onkin monesti noitten öitten vuoksi aika väsyttävää. Minä valvoin myös viimeyönä nuorimman kanssa aamu viiteen. Pieni on kauttaaltaan vesirokkonäppyjen peitossa :/. Rankinta on se kun nukahtaa hetkeksi ja joutuu sitten repimään ittensä ylös kesken unien monta kertaa...Saimpa kuitenkin yhden rikosromaanin luettua loppuun aamuyöstä ;)
VastaaPoistasitkeä sissi tuo Hilda-neiti, toivottavasti siitä on joskus myös myönteiset seurauksensa ja hyötynsä :)
VastaaPoistaOnko muuten tuo alin kuva teidän kotitalo? Ihanan idyllisestä näyttää täältä urbaanista pääkaupunkiperspektiivistä ja varmaan lähempääkin katsottuna <3
suvi: huh huh sanoin minäkin. :) yökukkujia löytyy kyllä täältä talosta isompiakin..että liekö tuo niin kauas suvustaan lähtenyt...mutta toiveissa olisi tosiaan että ihan tavaksi ei tulisi nämä aamuun asti kukkumiset.
VastaaPoistatinttara: vesirokko on kurja tauti. :( meillä ei pienimmäinen ole sitä vielä sairastanut, muilla on tainnut olla. kuulin vasta että siihen on kuulemma jotain oikein hyvää voidetta, siihen kutinaan. yökyläily ei ole virkistävää sanan varsinaisessa merkityksessä kun yleensä ei sa oikein nukuttua. aikuisetkaan. harvoin on kyllä ihan tuommoisia valvomismaratoneja ollut. kotona paras. :)
kummitäti: on se aika sissi...huhhuijaa. pari episodia olisi taas kerrottavaksi...en tiedä tohtiiko...mutta sen kerron että paljon se ehtii. elän siinä toivossa että isompanakin on aikaansaapa ja toimelias. :)
kyllä se ihan meidän kotimme on. :) olisipa mukava jos saisimme sinut joskus ihan tänne asti katsomaan :) idylli ei aina ihan toteudu...mutta ehkä se joskus ainakin näyttää siltä. :)