keskiviikko 25. tammikuuta 2012

vapaapäiviä

Blogin päivittäminen on ollut vaivalloisen matkan takana.  Monelaista risukkoa ja puskaa on ilmaantunut tielle aina kun olen ajatellut päästä tänne asti.  Puskat ovat muodostuneet kaikenkarvaisista kotihommista ja ihan vähän työhommistakin.  Välillä on ollut tosin nelipyöräluisuakin blogitouhun ohi. Mutta nyt täällä ollaan! Mukavaa että teitä on käynyt täällä vierailulla päivitysten puuttuessakin. :)

Tällä viikolla olen oppinut vapaapäivä-sanalle vähän erilaisemman merkityksen. Eikä se ole lainkaan hullumpi juttu!





Pienimmäinen huolehtii vapaapäivien ohjelmasta.  Vapaapäivän syvin olemus. Ja mikäs sen mukavampaa. :)

Blogin eteen kasvanut pusikko on ompelukoneen läheisyydessä riehaantunut suorastaan viidakkomaiseen kasvuun. Ompelukone ei edes näy rehottavan kasvuston  (=pyykki) alta, eikä sinne ole mitään asiaa ilman asiaankuuluvia varusteita. Huhhuh. Välillä olen luonut kaihoisia silmäyksiä  ompeluhuoneen suuntaan, ja iltaisin lueskellut kaavalehtiä...ja viimeksi tänään hypistelin pistoja ja pintoja-kurssin keskeneräisiä tekeleitä  päättäen huomenna tarttua härkää (=pyykki) sarvista ja ommella edes pikkuriikkisen ensin turhaa ja sitten tarpeellistakin. Tämä järjestys ehdottomasti siksi koska jos tekee toisinpäin ei saa tehtyä sitä turhempaa. Tässä yhteydessä "turhempi" tarkoittaa juuri noita vapaaompelujuttuja...tarpeelliset taas Helmin housuprojektia joka on ihan vain ajatusasteella.(ollut viimeiset 4 viikkoa, muuten.)

Tosipuheessa meillä ei ihan hukuta pyykkiin. :)  Tosi hienosti ovat kotijoukot hoitaneet osuutensa niin pyykkihuollosta kuin muustakin huushollitouhusta. Kymmenen pistettä ja  se kuuluisa papukaijamerkki, mikä se sitten lieneekin. :) Ihan kaikille.

Erityinen tehokkuusmerkintä on annettava kuitenkin pienimmäiselle.




Vessan käsienpesuallas oli kuulemma tukossa. Ja niin olikin. Pinseteillä kaiveltiin n. 50 vanupuikkoa tukkimasta rööriä...ei siitä sen enempää, muuta kuin että vanupuikotkin muuttivat ylähyllylle muutaman muun artikkelin seuraksi.

Perheenäidin työkalupakkiin kannattaa lisätä pitkähköt, atulakärkiset suorat ja kapeat pinsetit.  Otsalamppuhan sieltä jo löytyykin helmennenästäkaivamisoperaation jäljiltä. :)

On me tehty kaikkea mukavaakin. :) Viimeksi illalla leivottiin sämpylöitä.  Vehnäjauhon, kaurahiutaleiden ja muiden perusvermeiden lisäksi taikinaan sekoitettiin pellavansiemeniä, soijarouhetta ja auringonkukansiemeniä. Työnjako oli sellainen että äiskä pyöritti sämpylöitä ja Hilda koristeli. Ihania. :)


Tähän sopisi se muistaakseni Eeva Heilalan runo, jossa lapsi on piirrellyt kamarin seinän, ja jossa ne leipovat sämpylöitä, muistatteko? En löytänyt sitä kokonaan, mutta  osan:

"...nytkin se kohta herää, ja me leivotaan. Se painelee kivoja koloja sämpylöihin, saa se painella, sillä on puhtaat kädet."

Lisäksi siinä oli joku ajatus siitä, miten lapsi ripustaa leikkejä päiviemme puihin. Minusta se on hienosti sanottu. :)

-hanna-

7 kommenttia:

  1. Ihana,ihana postaus...Joskus se on sitä,ettei vaan ehi/kerkeä/ selviä siihen ihanimpaan juttuun tarttua kiinni,sun tapauksessa ompelemiseen:)
    Tuo lavuaarin tukkiminen on kyllä ollu metka tapaus,kaikkeen se äiti voikin joutua...
    Ootko kokeillu semmosia sämpylöitä,mihin panisit ruisjauhoja ja siirappia sekaan,vähän tummempia ku normisti!Suussa sulavia:)
    ps.äidin vapaa-päivästä on otettava kaikki irti

    VastaaPoista
  2. täällä tuota lavuaarin putsausta myös joutuu aika usein harrastamaan. Ja onkimaan vessanpytystä jos jonkinlaista. Sitä on kummasti se inho-kynnys- kasvanut lasten myötä. Ennen en olisi voinut kuvitellakaan moisia hommia tekeväni ;D

    Mutta on ne silti ihania ja rakkaita, mokomat hupsulaiset :)

    VastaaPoista
  3. Minäki leivoin eilen sämpylöitä. :)
    Tuo Heilalan runo on niin hyvä!

    VastaaPoista
  4. Nauti vappaapäivästä! <3 Oot tosiaankin kävelevä runokirja.Lapsista on monesti kirjoitettu niin puhtaan kauniisti, eikä suotta. Vaikeneminen on nyt mun osalta kultaa, eilen nääs poistettiin nielurisat. Nyt sairaslomalla. Nautin silti tästä kaikesta. T. Pirta Ps. Kiva oli nähä vilaus Hildasta ja niistä sämpylöistäkin

    VastaaPoista
  5. Hah hah, niin tuttua hommaa tuo, paitsi mä teen sen hieman eri tavalla... Ei oo kauaakaan ku aukasin viemärin putket poimiakseni sieltä kunnon nipun punpulipuikkoja. Samalla tullee putsattua putket (kyllä) ku ne aukoo "turhasta" roinasta. Se on ihan helppoa ja kätevää tuo putkien aukominen...

    VastaaPoista
  6. TÄTÄ PÄIVÄÄ

    Ovella se on jo vastaanottamassa:
    - Äiti, kato.
    Ja minä katson, se on piirrellyt kamarin seinän.
    - Onko siinä kissa vai auto vai kukka? minä kysyn.
    - Siinä on äiti.
    Äiti? Pieni pää ja paljon rattaita.
    ...kun jäivät navettahommat kesken, mennäänkö jatkamaan.

    Ja se suukottaa vasikkaa ja penkoo heinistä kukan.
    Minua ajatteluttaa:
    niin kauan kannattaa maata viljellä
    kun jaksaa vasikkaa rakastaa, heinistä kukan hämmentää.

    Nyt sitä väsyttää.
    Kannan sen sänkyyn.
    Se on sievä.
    Siksi se on sievä kun ei sure.

    Avaan radion ja alan tiskata.
    Lukisivatpa runon, hyvän runon.
    Mutta eivät.
    En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

    Jos olisin oikea äiti
    tuosta lapsesta sentään kiittäisin,
    se ripustaa leikkejä päivieni puihin.
    Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
    ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
    Saa se painella, sillä on puhtaat kädet.

    - Eeva Heilala -

    VastaaPoista
  7. Suvi:ei sitä tosiaankaan aina ehdi. :)vaikka jotenkin tuntuu että aina se ei ole ehtimisestäkään kiinni..ei vaan saa aloitettua. ja mitä pitempi aika kuluu ompelematta, sen vaikeampaa on taas päästä käyntiin. kun fiilis on päällä ja homma rullaa, se aikakin siihen löytyy ihan itsestään. :)
    sämpylöitä on tullut kokeiltua monenlaisia variaatioita, ruisjauhojakin on tullut sekaan sotkettua. :) ruisleipää haluaisin oppia leipomaan...:)

    hönttä: hupsulaiset :) ja tottatosiaan monenlaista putsausta sitä on tullut tehtyä... :D

    mummo: omat sämpylät ovat niin hyviä. :) niissä on tuoksukin ihan omaa luokkaansa...
    Tykkään muistakin heilalaln runoista, niissä on sopivasti arkista särmää, ja kuitenkin lämmintä ajatusta. :)

    Pirta: kiitos, nautin kyllä. :) kävelevä runokirja ei nyt keksi tähän hätään yhtään pätkää millä vastaisin. :D
    hyviä vointeja sinne! Hildalta terveisiä. :)


    Näppi: yleensä (!) minäkin auon alapuolelta röörit jos ovat tukossa hiuksista tms..yök. mutta nämäpä olivat kinkkisesti kiinni tuossa reikäsiivilässä...eikä niihin ylettynyt alapuolelta! putki tekee mutkan juuri siten että ei onnistunut. tai jos olisi painellut ne alaspäin niin sitten...ehkä. tuota siiviläosaa ei tässä allasmallissa saa edes irti yläpuolelta niin oli pakko tonkia noista rei'istä. :)

    Maija: kiitos, siinähän se tuli. koko runo, kaikkine ajatuksineen. :)

    VastaaPoista