vapaapäiviä

Blogin päivittäminen on ollut vaivalloisen matkan takana.  Monelaista risukkoa ja puskaa on ilmaantunut tielle aina kun olen ajatellut päästä tänne asti.  Puskat ovat muodostuneet kaikenkarvaisista kotihommista ja ihan vähän työhommistakin.  Välillä on ollut tosin nelipyöräluisuakin blogitouhun ohi. Mutta nyt täällä ollaan! Mukavaa että teitä on käynyt täällä vierailulla päivitysten puuttuessakin. :)

Tällä viikolla olen oppinut vapaapäivä-sanalle vähän erilaisemman merkityksen. Eikä se ole lainkaan hullumpi juttu!

Pienimmäinen huolehtii vapaapäivien ohjelmasta.  Vapaapäivän syvin olemus. Ja mikäs sen mukavampaa. :)

Blogin eteen kasvanut pusikko on ompelukoneen läheisyydessä riehaantunut suorastaan viidakkomaiseen kasvuun. Ompelukone ei edes näy rehottavan kasvuston  (=pyykki) alta, eikä sinne ole mitään asiaa ilman asiaankuuluvia varusteita. Huhhuh. Välillä olen luonut kaihoisia silmäyksiä  ompeluhuoneen suuntaan, ja iltaisin lueskellut kaavalehtiä...ja viimeksi tänään hypistelin pistoja ja pintoja-kurssin keskeneräisiä tekeleitä  päättäen huomenna tarttua härkää (=pyykki) sarvista ja ommella edes pikkuriikkisen ensin turhaa ja sitten tarpeellistakin. Tämä järjestys ehdottomasti siksi koska jos tekee toisinpäin ei saa tehtyä sitä turhempaa. Tässä yhteydessä "turhempi" tarkoittaa juuri noita vapaaompelujuttuja...tarpeelliset taas Helmin housuprojektia joka on ihan vain ajatusasteella.(ollut viimeiset 4 viikkoa, muuten.)

Tosipuheessa meillä ei ihan hukuta pyykkiin. :)  Tosi hienosti ovat kotijoukot hoitaneet osuutensa niin pyykkihuollosta kuin muustakin huushollitouhusta. Kymmenen pistettä ja  se kuuluisa papukaijamerkki, mikä se sitten lieneekin. :) Ihan kaikille.

Erityinen tehokkuusmerkintä on annettava kuitenkin pienimmäiselle.

Vessan käsienpesuallas oli kuulemma tukossa. Ja niin olikin. Pinseteillä kaiveltiin n. 50 vanupuikkoa tukkimasta rööriä...ei siitä sen enempää, muuta kuin että vanupuikotkin muuttivat ylähyllylle muutaman muun artikkelin seuraksi.

Perheenäidin työkalupakkiin kannattaa lisätä pitkähköt, atulakärkiset suorat ja kapeat pinsetit.  Otsalamppuhan sieltä jo löytyykin helmennenästäkaivamisoperaation jäljiltä. :)

On me tehty kaikkea mukavaakin. :) Viimeksi illalla leivottiin sämpylöitä.  Vehnäjauhon, kaurahiutaleiden ja muiden perusvermeiden lisäksi taikinaan sekoitettiin pellavansiemeniä, soijarouhetta ja auringonkukansiemeniä. Työnjako oli sellainen että äiskä pyöritti sämpylöitä ja Hilda koristeli. Ihania. :)

Tähän sopisi se muistaakseni Eeva Heilalan runo, jossa lapsi on piirrellyt kamarin seinän, ja jossa ne leipovat sämpylöitä, muistatteko? En löytänyt sitä kokonaan, mutta  osan:

"...nytkin se kohta herää, ja me leivotaan. Se painelee kivoja koloja sämpylöihin, saa se painella, sillä on puhtaat kädet."

Lisäksi siinä oli joku ajatus siitä, miten lapsi ripustaa leikkejä päiviemme puihin. Minusta se on hienosti sanottu. :)

-hanna-