torstai 17. lokakuuta 2013

tämän päivän päiväkirjasta

Tämän aamun aamukahvit sai juoda ihanassa valossa! Ensilumi on täällä, yhtä ihmeellisenä ja hohtavana kuin joka vuosi. Vuodenajat ovat hieno juttu!

Ensilumi sai aikaan ihmeellisen ilontäyteisen aamun pienille koululaisille, mutta valaisi se tämän harmaantuneen ja vähän nuutuneen kotiäidinkin aamun-en tosin tiedä oliko se valaisija tuo ensilumi, vai se tyttösten riemu. :)

Nuutunut on aika lievä ilmaisu, itseasiassa. Yhtenä päivänä olin leipomispuuhissa ja seisoin tovin siivouskomeron oven edessä rasvakupponen kätösissä ja kuumeisesti mietin miten sinne se oikein laitetaan sulamaan...muutaman pälyilevän vilkaisun jälkeen totesin että kukaan ei huomannut ja tungin sen rasvan sinne mikroon mihin se noinniinkuin oli tarkoitus. Huom! ne ovat kyllä vierekkäin toki, siivouskomero ja mikrouuni.Että ei se nyt ihan kauhean pieleen mennyt!

Toinen vastaava väärän luukun edessä asiointi tapahtui kun tungin sakset jääkaappiin ja marmatin että taaskaan se saksipurkki ei ole paikoillaan ja heti perään kyllä muistin että eihän se tosin  ennekään ole jääkaapissa ollut ja tyynesti siirsin sakset sinne purkkiin, sinne ihan oikealle paikalleen kahvinkeittimen taakse. Mutta siis heti toki muistin ettei meillä saksia säilytetä jääkapissa, se oli vain ohimenevää.

Viime keskiviikkona vein tyttösiä käsityökerhoon ja siellä olikin tietyömaa täydessä touhussa kaivantoineen ja aitoineen, ja ajoin itseni pussiin sinne vanhankaupungin yksisuuntaisten ja kapeiden kujien sekaan, ja jouduin semmoisen noin korttelin lenkin tekemään että pääsin takaisin käsityökerhon suuntaan. Tässä vaiheessa oltiin jo vähän myöhässä  joten reippaalla kaasujalalla kurvailin uudestaan sinne samaan pussinperään. Haaaaa. Korttelin lenkki ja niinhän se on että kolmas kerta toden sanoo ja tyttösetkin pääsivät kerhoonsa. Voi sentään.

Ihan varma en ole siitä että kulkeeko ajatukseni suhteessa siihen käsillä olevaan hetkeen edellä vai jälkijunassa. Missään tapauksessa ajatus ja tekemiset eivät ole samassa paikassa yhtäaikaa.

Toissailtana minulla oli kullanhuuhdontavuoro. Meillä se tarkoittaa sitä että saa kylvettää pienen ihmisen. :) Siinä onnellisena huuhdoin tuota aitoa kultapalasta ja päätteeksi topakkana sammutin hanaa. Ei sammunut??? Uudestaan painoin hanaa alas ja joku valo siinä vaiheessa tunkeutui johonkin aivokuoren sisään jolloin  tajusin painavani pumppupullosaippuaa...oli siinä jo aika läjä sitä natusania....melkein tikahduin nauruun!

Olisiko jonkunlaisen tauon paikka..tai kenties ompelupäivän? Onneksi ensi lauantaina on kässäkerho. :)

Tämän lukemanne jälkeen ette sitten ehkä suuremmin ihmettele kun kerron että täällä kuivuu astiankuivauskaapin alareunassa rivi käytettyjä teepusseja,(urakkateenjuontia,kun eihän sitä nyt turhuuteen ;) ) ompelukoneella on rakennettu muurahaiskekoa ja tulitikuilla käryytetty kankaanreunojakin vähän muurahaismaisemmiksi.

Nyt odottelen ihania vieraita! Ystävää, sielunsiskoa ja perhettään.  Liian kauan siitä kun on nähty, mutta niin ihanaa kun tiedän, että jatkammme siitä mihin viimeksi jäimme.  Hänellekin tuttuja nuo ajatuksen edellä- ja jäljessäkulkemiset, kullanhuuhdonnat ja eipä hän hämmästele noita teepussejakaan. :)

Ihanaa päivää teillekin, ihan kaikille.


18 kommenttia:

  1. Voi kun mua naurattaa!! Söin just evvääksi pakkaamaani kalakeittua, nam, ja kun ajattelin kävästä pikaseltaan Hannaa `kuuntelemassa` ja mukava olo tuli kertakaikkiaan! Kun siis luki sinun ensilumenpäivääsi. Mulla tulee samantyylinen olo joskus kun menen vessaan vauhdilla ja tarpeillani ollessani tuntuu että kerkesinkö laskea jo housut alas, siis ajatus tulee myöhemmin kuin teko.? Outoa.. Mutta hauskaa päivän jatkoa, tästähän alakaa joululaulujen kuunteleminen kun lumi on maass..
    t. Tanja hymy huulillaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi tanja! muakin kyllä niin naurattaa :D kun kuvittelen tuon lajin kiireen...:D

      Poista
  2. Pelastit päiväni. Hellu

    VastaaPoista
  3. <3 voi hyvänen aika,sait aikaan iloisen naurun :) miten totta,mutta eipä ihmekään,sanotaanhan jossain että synnytyksen jälkeen naisen aivot ei oo normaali-tilassa,vaan palaavat siihen vasta vuoden kuluttua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mukavaa että sielläkin nauratti! niin minuakin kyllä täällä-vaikka ensin ärsyttääkin oma toilailu. palautumista odotellen. :)

      Poista
  4. Niin rehellisen ihanaa kirjoitusta.<3 Minäkin nauroin, mutta sitten mulla pulpahti kyyneleet silmiin, koska tuli niin kiitollinen mieli, että sain JUST tänä aamuna lukea JUST sinun elämän makua. Niin tuttua nuo ajatuskatkokset yms. katkokset. Lunta on täälläkin ja pulukat on otettu jo kehiin :) Tästä se taas alakaa-nimittäin kinttaitten uudelleen ja uudelleen laitto ovenraossa. Onneksi on lapsia, kelle saan niitä laittaa! No niin,mutta oikein ihanaa päivää Ketunpesään! T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirta, ihanat kyyneleet. ja kiitos tutuista, ne lohduttavat täälläkin, en ole ainut!! pulkat täälläkin, ja ne kinttaat...ja LAPSET. :)

      Poista
  5. Voi ei. Luin illalla tän kirjoituksen ja nauroin. Aamulla herätessäni jouduin vielä lukea uudelleen ja taas nauroin. Täällä on ihan samanlainen. :) Puhun tohkeissaan jotain asiaa ja puhun mitä sattuu. Lapsiakin kehotin tässä yhtenä iltana tulla rakentamaan aurinkoon, että näkevät paremmin. Ja todellinen ongelma on silloin kun komennan lapsia ja sanon ihan vääriä sanoja. Mutta kyllä välillä mulla tulee ihan asiaakin. :)
    Ja kullanhuuhdonta, aivan kestämätöntä. Se on kyllä niin rakasta touhua, kun pikkuinenkin on tohkeissaan. Vettä roiskitaan joka paikkaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että teitä samanlaisia on muitakin! :) välillä ajattelee, että onko jotenkin puuroutunut tänne kotinurkkiin, tiskin ja pyykin välimaastoon ja siksi koheltaa. mutta onneksi se johtuukin hormoneista. :) ja noista pikkupossuista joita saa huuhtoa ja nuuhkia...sehän nyt pistää kenen tahansa aivotoiminnan sekaisin, se tuoksu ja pehmeys! :)

      Poista
  6. Kiitos siskoseni iltaseurasta :) ---moneen kertaan kirjoitin jo tähän vaikka mitä, mutta ei vaan tuu sanoiksi... kyllä sinä tiedät... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos...tiedän. :) oli niin tuttua! ihanaa oli nähdä.

      Poista
  7. Ihanaa eloa:)! Mullekin niin tuttua ollu tänä syksynä tuo unohtelu ;)... Olisko syynä osittain se, että tekemistä enemmän, kuin aikaa ja voimia, niin ei muista aina missä mennään, kun pitää mennä monessa paikkaa yhtä-aikaa... Et arvaakaan, vaan taidatki arvata, kuinka odotan taas kotiäidiksi jäämistä :). Vaikka sekin on rankkaa, niin kuitenkaan ei niin aikataulutettua, kuin työläisen ja koululaisen arki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sepäs se, ei pysy perässä kaikissa muistamisissa ja menemisissä, tulemisissa ja olemisissa.
      ihanaa se on, jäädä kotiin!!! ymmärrän. :)

      Poista
  8. <3 Täällä on kokeiltu juustoa lehtihyllyyn, avattua jäätelöpakettia radion päälle pakkaseen...Onneksi on terävästi leikkaavia lasten aivoja ympärillä tälläisten hetkellisesti vettyneiden(toivotaan ainakin niin ;D) tukena huomauttelemassa ja terävöittämässä äitiä, ettei ihan lässyttelyksi mene tämä elo vauvan kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no on se sitten sielläkin :D arvaamatonta se arki:D. vettynyt on hyvä sana. ja saa sitä nyt lässytellä..leikatkoon ne joilla leikkaa. :)

      Poista
  9. nukkumaan mennessä luin tekstisi ja kyllä hymyilytti.. ihana juttu taas !

    VastaaPoista