paha päivä

esipuhe:  Meillä eletään perusarkista,mukavaa ja elämäntäyteistä elämää.Emme ole ajatelleet muuttaa, myydä taloa emmekä muutenkaan tehdä mitään radikaaleja elämänmuutoksia ja siviilisäätykin on aikomus pitää ihan ennallaan.Lapset(ja aikuiset) saavat ruokaa,itsetehtyä tai kiireisenä päivänä Saarioisten tätien tekemää, pyykit pestään, ja siivouksetkin hoidellaan ihan suhtkoht normisti. Kyläillään kun ehditään ja vieraitakin käy silloin tällöin. Pohditaan hallituksen lapsiperhesysteemejä ja  ollaan huolisssaan milloin mistäkin asiasta.Välillä heitetään huolet romukoppaan ja nauretaan toisillemme ja itsellemmekin kun sattuu sellainen päivä. Kuskataan lapsia harrastuksiin,tarpeellisiin ja tarpeettomiin- aikuisetkin käyvät välillä omissa jutuissaan virkistäytymässä, joskus tarpeeseen ja joskus huvikseen. Järjestellään,raivataan, välillä raivotaankin,  komennetaan,riidellään, ärsyynnytään, ollaan hermona, nalkutetaan,ollaan muuten vaan kurjia ja kinkkisiä.Mutta myös sovitaan, pyydetään ja annetaan anteeksi,lauletaan, leivotaan, herkutellaan,ulkoillaan,viihdytään, halaillaan, jutellaan, välitetään, rakastetaan.Ollaan onnnellisia.  Kaikinpuolin eletään niinkuin   ne muutkin 582 000 lapsiperhettä Suomenmaassa.


-----

Pahana päivänä iskee epätoivo. Murheen laakson sijaintia ei tarvitse googlettaa eikä etsiä karttapalveluista vaan sen voi päätellä ihan omilla aistihavainnoilla. Murheen laakson aamu alkaa huonosti nukutun yön jälkeen kun herätys tapahtuu majesteettisen pissavahingon voimin(kaksi peittoa, pussilakanat, aluslakana, kaksi tyynyä ja petauspatja till pyykkikori) ja vartin liian myöhään jotta porukka ehtisi koulubussiin. Juuri sinä aamuna kun murheen laakson on määrä sijaita  näillä koordinaateilla kukaan ei ole muistanut/viitsinyt/ollenkaan ajatellut  laittaa OMAA  puhelintaan herättämään.

Pikainen pukeutuminen, ei aamukahvia  ja geeniperimässä kulkeva aamuäreys.

Näköaistin kautta tajuntaan pukkaa ylemäärin tietoa ja havaintoja lattialla lojuvasta vaatesäläst. Tiskipöydän kohdalla näköaistin lisäksi hajuhavaintoja eilisestä taikinakulhosta, tarkoitus ei ole ollut tehdä hapatettua leipää...pian siihen olisi kyllä mahdollisuus.

Toinen näköaistiärsykkeitä runsain mitoin aiheuttava  seikka on puhdas pyykkki. Se ei millään tahdo mahtua nykyiseen sijoituspaikkaansa, ja lajittelusysteemi on HIEMAN puutteellinen. Sanoisinko olematon.Kaikki hakevat kamppeitaan samasta läjästä, kiireessä ( geeniperimäaamuäreänä) ja jälki on sen mukainen. Tämä aistiärsyketulva tosin ratkeaa helposti laittamalla huoneen ovi kiinni. Luvattoman helposti jotta sille tulisi tehtyä jotakin.

Yhden iloisen vaatteenvaihtajan jäljiltä kerätään päivittäin järkyttävä määrä epämääräisiä vaatekappaleita.noin metrin korkeudelle ylettyvä tyyppi kiskoo alas kaiken mikä sijaitsee silmien korkeudella, ja vähän sen alapuolella. Kaikilla kamppeilla käydään sen verran A. syömässä, B.lotraamassa pesualtaalla ja C. kaivamassa roskapussia että ne on pakko paiskata pyykkiin..
Muutama muu joka ikäinen enemmän ja vähemmän iloinen vaatteenvaihtaja siihen päälle niin pyykkikoneen ja pesijän kapasiteetti käy riittämättömäksi. kääk.

Tehopakkaus levittää, silppuaa, repii, kuljettaa ja rikkoo kaikenlaista. Lusikoita löytyy hammasmukeista, jääkaapinoven tärkeät tiedotukset ovat palasina  leipälaatikossa ja tuttipullon sisällyksellä pestään ikkunoita.
Tiskialtaassa olevaan kulhoon on kiva laskea vettä ja jättää hana päälle ja varsinkin se vedenpaisumus oli kiva. Touhukkaana ihmisenä hän tietenkin oli napannut lähimmän vaatekappaleen minkä käsiinsä sai ja aloitellut kuivausurakkaa. Vaatekappale vain sattui olemaan se tuolin selkänojalla levännyt silkkivillaneule...

Näistä kaikista tähän voisi valittaa monisanaisesti ja hartaasti, vaan nyt loppuu aika. Teidän onneksenne.
-kaapit vaatisivat perehtymistä sisältöön (poisto, poisto ja poisto)
-ja korjausta, hyllyn kannakkeet ovat jäänne kekkosen ajalta (tämä ei ole poliittinen kannanotto, vaan ihan puhtaasti ajan määre)
-ompeluharrastuksen aikaansaama  tavaramäärä ja kaaos joka seuraa ompelutuokiota
-enemmän kuin täysi roskapussi,miksei sitä voi viedä jos näkee että sinne ei kertakaikkiaan mahdu???
-pikkulegot jalan alla
-hukassa oleva barbin kenkä josta maansuru
-käsistä karanneet vapaapäivät
-järjetön laskupino
-saavuttamaton remontti
-satametriä pitkä to do-lista siivouksia, ompelua, remonttia, pihapuuhia, reissuja
-päässä pyörivä ihana ompeluidea ja ei aikaa sille tänään, ensi viikolla eikä ehkä koskaan
-talteen laitettu ihana runonpätkälappunen jonka joku on tarvinnut leikkeihinsä ja josta on jäljellä otsikko
- sosialismi joka kukoistaa neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta(kaikki on yhteistä, siispä kenenkään ei tarvitse siitä huolehtia)

Pienet murheet. Hiertävät kuin kivi kengässä.
Joskus tuntuu että tälle listalle ei tule loppua?

Oma elämä näyttää ja tuntuu joskus kummalliselta. Ei omalta. Aivan kuin se oma, oikea elämä odottaisi jossain aikojen päässä-miten siitä tunteesta pääsisi eroon?

Ja kyllä, sillä on päässään lampunvarjostin.

-hanna-

runotus :)

Asiaa olisi monen blogin verran! Jutuntynkää olisi vähän siitä, tästä ja tuosta aiheesta, kuviakin olisi ompeluksista ja kaikenlaista muutakin sekalaista ketunpesämeininkiä olisi päivitettäväksi monen monta postausta.

Tynkiä on ollut pakko laittaa muistikirjan sivuille talteen etteivät ne jää uusien juolahdusten alle ja vallan hukkaannu - kunhan vain saisin organisoitua jostakin aikaa niiden kaikkien juttujen tekemiseen. :)

Tällä kertaa päädyn kirjoittamaan tunnelmapalan.Pistoja ja pintoja-kurssi iski jälleen. Vaikka puhelimesta loppui akku, harmittavasti kamerasta myös-latautuivat sisäiset akut kohisten täyteen.  Eilisen päivän kootut fiilikset: koneiden, lankojen, kankaiden, tilkkujen ja ihanaisten naisten sekamelskan pintaan nostattamat ajatukset olivat alkuun ranskalaisten viivojen kokoelma ruutupaperilla odottamassa jutun kirjoittamista. Kunnes otin viivat pois. Ja siitähän syntyi RUNO. :)

Elämän kirjo.

Kaikki maailman värit

tilkut

langat

kankaalle pisto pistolta 

piirtyvät pinnat

sulautuvat 

tarinoiksi, tuokioiksi, tunnelmiksi.

Kuljetun polun vaiheet

kirjottu elämänvärisin langoin

solmien mukaan yhteisen hetken onni,

jaettu

 tekemisen, oivaltamisen  ja onnistumisen ilo,

hersyvä nauru ja yhteiset kyyneleet.

Ompeleiden, kankaiden ja pintojen 

lomassa hohtavat organzat,

arkiset ruudut, keittiöpyyhkeet,

rosoiset pellavat 

liittyvät pisto pistolta 

sopuisasti toisiinsa

kuin elämä itse

meihin 

ja meissä.

-hanna-

PS.     Kurssilta kuvia myöhemmin. Ehkä.

P.S 2. Lumi on tähän aikaan vuodesta paikoin  raidallista! Oletteko huomanneet?

hiihtolomaa

Huhhuijaa! Pienimmäinen vanheni-täytti eilen kokonaista kaksi vuotta...ajan kulua ei voi käsittää. Sehän oli ihan eilen? Tai toissapäivänä, ehkä, kun nyytti päätti syntyä tähän maailmaan aikamoisella ryminällä. Liekö sitten johtunee vauhdikkaasta ja vaiherikkaasta maailmaantulosta vai mistä, mutta ryminää on siitä asti riittänyt. Ehtiväinen ja toimelias matami, kerrassaan. Ja vielä komentaja-ainesta. Vääpelin sielu? Muru se ainakin on. :)

Juhlat ovat vielä edessäpäin. :) Oman joukkueen voimin kuitattiin eilinen merkkipäivä jäätelökemuilla mutta loppuviikosta kenties saamme vieraitakin. Ja kakkua, vaihteeksi. :)

Hiihtolomaviikko. Koululaiset nauttivat pienistä reissuista ja leppoisista aamuista. Mummolassa on tällä hetkellä jo kolmas kokoonpano ketunpesän hiihtolomalaisia. Kiitos mummolan väelle! Pikainen  reissu käytiin mökkimaisemissakin...kaunista, kirkasta. Jäät näyttivät aika pelottavilta, lähes sohjoisilta.Kesää ja sulia vesiä odottelevat troolarit ja muut näyttivät suorastaan malttamattomilta.

Kevät on kyllä jo täällä! Titityytä kuuluu sieltä ja täältä, ja iloiset pisarat tipahtelevat räystäiltä...Paljasta maatakin vilkkuu jo paikka paikoin!

Tämän työläisen hiihtoloma kuluu iltavuoroissa. :)
 Iltavuorot sinänsä ovat entiseen tapaan virkistysiltoja, aamut ennen iltavuoroa sen sijaan vähemmän virkistäviä. Kaikenkarvaisten tekemättömien kotitöiden  ja  murjottavien pikkuipanoiden seassa tuntee olonsa vähintäänkin töihinlähtökypsäksi. Tämän aamun ärsytyskynnys oli jostain syystä kohtuullisen matalalla. Jätin ne kaikenkarvaiset sikseen ja päätin huilata tämän viimeisen tunnin...

Kameran virallinen piuha on ja pysyy kateissa. Onneksi  tekninen tuki selvitti piuhojen teknisiä ominaisuuksia ja löytyihän piuhaviidakosta yksi vastaavankaltaisilla pääkappaleilla varustettu napanuora. Joten kallisarvoiset joulukiirekuvat pääsevät vihdoin näytille. :)

Sekavaa säpinäähän se joulunaika taisi olla. :) Kellon kanssa kilpajuoksua, pakettirusetteja, suunnitelmia ompeluksista, haaveita enkelikellon kilinästä. Taustalla jatkuva jauhonpöly piparkakkujen leipomisesta, ja se matti kukkarossa.  Kuitenkin lämmintä ja sydämellistä yhdessäoloa.

-hanna-

turhat kiireet

Eilen ilalla sain joulukiireen  valmiiksi. Nyt saa sitten ensi joulun ihan vain puhallella...ei kiireen eikä säpinän häivähdystäkään! On se hyvä että on ajoissa liikkeellä! :D

Joulukiire olisi tallennettuna kameraan vaan piuha pysyy sitkeästi kateissa. FB -etsintäkuulutuskaan ei tuottanut tuloksia. Miten kummassa kaikki on aina hukassa? Suunnitellun käsityöpostauksen sijaan taitaa tulla kaikkea joutavaa jorinaa...

Vapaapäivän kunniaksi päätin olla siivoamatta, pyykkäämättä ja suurempia raivoamatta. Puoleenpäivään asti homma toimi jotenkinkutenkin mutta kellon käydessä eteenpäin alkaa mökki muistuttaa enemmän( kuin vähemmän) maahisten majaa...joten siirryin tuijottelemaan tätä näyttöä. Onnistuisi ainakin tuo viimeinen vaihtoehto kun ei niin katselisi ympärilleen.

Yhteen hiileen puhaltaminen  olisi kova juttu! Ensiksi pitäisi kuitenkin pitää huoli että on olemassa hehkuva hiili johon puhaltaa-tuhkaläjään puhaltaminen tällä joukkueella saa aikaan ilmastokatastrofin. Vaara on olemassa-olkaapa tarkkana! Jos pohjoiseen Suomeen annetaan ilmatilan tuhkavaroitus niin täältähän silloin tietysti tuulee.Toistaiseksi ollaan hiillosvaiheessa ja pienimuotoisten (yt)neuvottelujen jälkeen näyttää jopa siltä että yhteen hiileen puhaltamisen mahdollisuus on olemassa. Hiili on olemassa.

Tiedotus tökkii joiltakin osin. Kaikenmaailman kalentereiden ja monenkokoisten liitutaulujen olemassaolosta huolimatta. Kukaan ei tiedä mitään. Kuka, mikä, kenen kanssa ja missä? Milloin? Ai minäkö? Tiskivuoro? En ole kuullutkaan.
Tosiaalta kalentereista ja liitutauluista ei ole hyötyä jos kalenteriin ei kukaan kirjoita ja liitutaulussakin viimeisin merkintä on parin viikon takaa. Peiliin olisi syytä myös katsoa..useamman kerran.

Lappusysteemiäkin ollaan harkittu. Lippuja ja lappuja voisi sijoitella noin joka toiseen kaapinoveen ja ohjeistaa kansalaisia "näin siivoat tiskipöydän" -ohjeella tai "sulje purkit ja korkit"-opastuksella. Tehokkaampaa olisi kyllä jos kirjoittaisi vaikka että "jos et laita mehupullon korkkia kiinni ja johtoporras havaitsee mehuvalumia, seuraa luutusulkeisia. Riistakamera on asennettu salaiseen paikkaan suorittamaan tallentavaa kameravalvontaa mehun, leivinjauheen, kaakaon, muropaketin ja muutaman muun purkin sulkemisesta ja paikoilleen laittamisesta."

Toki riehaantuneet tiskipöydät, leivänmurut varpaiden alla ja pyykkivallankumous ovat pieniä murheita. Ne eivät täytä koko elämää ja niiden alta löytyy aika mukava päivä. Joskus toivoisi sen vain löytyvän kevyemmällä kaivamisella. :)

Onneksi on yksi tiedottamiskeino ylitse muiden! Eläköön tekstiviestit ja facebook! Ne luetaan aina. :)

Taidankin laittaa koko komppanialle tekstiviestin jossa ilmoitan tämäniltaisista jäätelökekkereistä jotka aloitetaan heti kun talo on pikasiivottu. :)

-hanna-