tiistai 23. joulukuuta 2014

ketunpesän joulutervehdys

Jouluvalmistelut ja joulunodotus ovat edenneet aatonaattoon. Monta suunniteltua juttua jäi odottamaan seuraavia jouluja...niinkuin vaikka joulukortit...mutta monta jouluista puuhaa saimme ihan valmiiksi asti.

Kakkuja on leivottu, leipääkin ja perinteisiä laatikoita ja lihapullia.. Tänä vuonna uutuutena kokeilimme bataattivuokaa. Ainakin maistiaislusikalliset maistuivat hyvälle!

Vähän on siivottukin. Ei nyt ihan joka nurkkaa, eikä kaappeja, mutta sillälailla mukavasti että Joulun olisi hyvä tulla.
Yksi kiva yllätys löytyi kun siivooja oli pyyhkimässä olohuoneen lampusta pölyjä...pölyyn oli kirjoitettu Hyvää Joulua! Varmaankin joku tonttu. :)

Mukavaa oli joulusiivous noilla nikseillä. :)

Lahjoja on mietitty, etsitty, piilotettu ja kääritty. Näin pukin apulaisen näkökulmasta sitä toivoisi vain että hyvä, lämmin hellä olisi mieli jokaisen, ja ei huolta, murhetta kenkään muistais. Ja että pukki apulaisineen olisi osannut olla sopivasti hajamielinen ja tasapuolinen, ja  paketeista löytyisi ilahduttavia ja tarpeellisia asioita itsekullekin säädylle.

Joulun alla pieni mies sai uudet housut ja liivin. Housujen kangas on vuosituhannen alkupuolelta jotain paksuhkoa villakankakaan ja farkun sekoitusta. Liivi on isoveljen vanhasta neulospaidasta tehty. Resoreilla kainaloaukot ja helma.





 Parasta housuissa ovat taskut!!!! Niihin mahtuu monta pikkuautoa.
 Pienen miehen pikkuautokokoelma on tätä nykyä vielä varsin vaatimaton, kun edelliset pikkuautoilijat ovat ihan pian täysi-ikäisiä. Arvaatteko mitä pienen miehen paketeista mahtaa paljastua?


Runon ystävänä en malta olla jakamatta teille yhtä ihanaa runoa.

"Joulu, tulisit jo.
Sytyttäisit valot ikkunoihin ja ihmisiin.
Käärisit lapset satuihin ja salaisuuksiin.
Tulisit  ennen kuin on siivottu
ennen kuin on ostettu.
Tulisit ennen ihmisten juhlapuolta,
nurjan kautta.
Niin kuin kerran kedolle
kun kaikki oli vielä kesken."

(ote Katariina Hallikaisen runosta)

Ihanaa Joulua, teille kaikille tutuille ja tuntemattomille.


Perinteiset joulukortit jäivät tänä vuonna ajatuksen asteelle.
Kiitos teille kaikille  jotka olette muistaneet 
meitä ihanilla korteilla! 
Me lähetämme tänä vuonna tämmöisen kuvatervehdyksen 
ja lämpimän,jouluisen ajatuksen.
< 3






lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulunpunaista

Joulu alkaa olla jo jännittävän lähellä! Koululaiset saivat todistuksensa ja loma alkoi. Muistaahan sen omastakin lapsuudesta miten kutkuttavaa se oli,.. joululoma! Meillä pienimmät koululaiset halusivat loman alkamisen ilosta nukkua olohuoneen sohvilla. Vähän niinkuin retkeillä. Mikäs siinä. Kaikkein pienin ei vain millään ymmärrä miksi ne siinä pötköttävät ja tuhisevat...uni katosi pikkuherralta kokonaan..no, eihän huomisaamuna ole mitään pakollista. 

(Eihän?)

Syksyllä löysin pikkukirpulta ihanan puolukanpunaisen naisten villakangastakin. Kokolapussa luki 42.  Aika hassun mallinen se kyllä oli, huvilatelttamallia noin muuten paitsi hihat. Ihan värin vuoksi sen ostinkin..ja kun oli kuitenkin ihan oikeaa villaa. Että jospa joskus jotain. :)
Hintakin oli kohdillaan-50 senttiä.

Pikkuhiljaa sielun silmät alkoivat nähdä sen neito nelivuotiaan parempana takkina.. Ja sehän siitä tuli. Helman pätkäisin taskujen kohdalta poikki, ja se mitta sanelikin tulevan takin helman mitan. Sen huolittelu, jatkaminen ja muu työstö  aiheutti hieman päänvaivaa...mutta  parin kokeilun jälkeen siihen löytyi musta satiinivinokantti.



Hihat leikkasin irti, muotoilin jonkunlaisen kaavan uusia hihoja varten ja niistä sielun silmillä näytti tulevan vähän prinsessaiset...
Hihoihin kunnolla poimutusta olkapäälle, ja vähän nykyaikaa resorihihansuiden muodossa.  Hyödynsin siis takista suoraan kauluksen ja etunapituksen! En ikimaailmassa olisi osannut moista piilonapituskaitaletta värkkäilläkään... 



Jotain se vielä kaipasi. 

Parina iltana piirtelin erilaisia malleja ja selasin pinterestistä lisäinspiraatioita.  

Neulotin paperin piirroksineen takakappaleelle, Säädin koneeseen vapaaompeluasetukset, toivoin parasta ja hurruutin paperin päältä piirroksen takin takakappaleelle. Revin paperin irti, vahvistin ommelta kiertämällä kuvion muutamaan kertaan. Sen jälkeen otin huovutusneulan ja harmaata, mustaa ja valkoista villaa pienet haituvat ja tikutin otukseen vähän elämää. 

Voi että minä tästä niin tykkään! Pientä hienosäätöä olisi ollut kainaloissa...ja ihan pikkuisen olisi voinut takki olla pidempikin. Vuorina on tikkivuori. Ongelmallista oli vuorin kiinnittäminen ja tein siinä erinäisiä lähempää tarkastelua kestämättömiä ratkaisuja. Yhden hyvän niksin keksin -nimittäin ompelin vuorin etukappaleiden etureunoihin kanttinauhan jonka  sitten käsin (!) joillain haivenpistoilla kiinnitin napituskaitaleen reunaan. Myös vuorin helman huolittelin vinokantilla. Kätevää. :)

Tuon yhden näkyvän napin vaihdoin sitten mustaksi. Piilossa olevat ovat punaisia. :)


On tätä porotakkia puhuteltu kun olemme kaupoissa kiertäneet. :) 

tiistai 16. joulukuuta 2014

kestoitsetutkistelua

Onhan se itsetutkistelun paikka kun yhtäkkiä blogikalenterin luukut eivät vain ilmaannu.  Kovasti toivoin että olisi tapahtunut joku pottermainen ilmiintymisihme,että ne noin vain pulpahtaisivat itsestään haluttuun aikaan- tai vaikka joku tekniikan totaalipettäminen tai joku muu force majeure-tyyppinen katastrofi että ei olisi ihan näin syvälle joutunut itseensä menemään.

Kovasti olisin toivonut myös että oltaisi päästy ilman tätä pikkuihmisen kuumetautia joka vei muutamalta yöltä unet ja päivistä mehut.  Ilman nettiprobleemejakin olisin varsinkin  hyvin selvinnyt tästä  ja jos oikein tarkasti ajattelen niin olisin pärjännyt mainiosti ilman koohooällää ja ceehooällää ja oliko niitä vielä jotain muitakin älliä.

Tai ainakin blogikalenteri olisi (ehkä) ilman noita kaikkia saattanut saada luukkunsa auki.

 Koneet ovat hurjassa käytössä!! Yritämme kolmella kituuttaa. Nuoriso tarvii konetta ihan oikeasti läksyihinsä..kun monet tehtävät tehdään verkossa. Näyttösuunnitelmien ja muiden sentapaisten kanssa kamppaileva kuvaaja ei ole ehtinyt bloggaajaäidin avuksi...isäntä tarvii konetta harrastushommissa ja vähän epäviralliseen kansainvälisyystyöhönkin...pikkuihmiset peleihinsä mutta se ei ole oikeastaan edes mainittava asia.
Äiti-ihminen bloggaisi joskus ihan huvikseen mutta kun ei sekään yöllä jaksa. Kumma? Eikä sillä ole päivisin aikaa odottaa josko netti nyt pelaisi. Ja kuvat aukeaisivat.
Mistähän se muuten johtuu? Se ettei ole muka aikaa??
Tuo modeemin nimellä nurkassa kököttävä kapistus ei selvästikään  kykene tähän ruljanssiin.  (ei ole täällä muuten ainut)

 Puhelin ei suostu yhteistyöhön kuvien lisäämisen kanssa. Itsetutkistelu kohdistuu tässä asiassa paitsi ikään...(omaan) ja oppimiskykyyn, myös älypuhelimien tarpeellisiin ominaisuuksiin. Mainiosti pärjäisin ilman vihaiset linnut-pelin demoversiota ja sitä kuvankäsittelyominaisuutta jolla saa kuvassa olijalle hatun tai viikset.
Mutta että se ei suostu niin oleelliseen hommaan kuin bloggerin kanssa yhteistyöhön!!!!

Kyllähän jokainen itseään kunnioittava bloggaaja olisi tehnyt koko joulukalenterin etukäteen kuvat hienosti muokattuina, postaukset hienosti ajastettuna ja aloittanut sen näillä eväillä jo elokuussa. Itsetutkistelu ei aina  ole kiva laji.
Sen tuloksena löytyy itsestä ominaisuuksia joita ei kaipaisi. Osa entisiä tuttuja..niinkuin viimetipan ihmisenä oleminen, aivolohkojen suunnittelu- ja ideaosaston ruuhka ja kapasiteettionkkelmat. Uutena tuttavuutena tuli vähän tähän tämä luovuttajaominaisuus.

Joitakin muitakin itsetutkistelun tuloksia olisi listaksi asti.
Itsetutkistelun lisäksi analyyttistä ja empiiristä tutkimusta on tullut tehtyä; omat keksinmurut pöydällä eivät ärsytä niin paljon kuin toisten. Omien kenkien yli jaksaa loikkia mutta muiden kengät kietotutuvat jalkoihin ja aiheuttavat tuskastumista. Pyykki  ja tiski aiheuttavat allergiaoireita riippumatta omistus- tai käyttäjäsuhteesta.

Yksi huomio liittyen itsetutkisteluun...kaikenlainen kesto-alkuinen tavara on nykyisin hurjan trendikästä, ekologista ja olisko vielä jotain muutakin, varmasti.  On kestovaippoja, kestoliivinsuojia, kestosuodatinpusseja ja kestoleivinpapereita. Tulee epäekologinen olo kun tuon listan jälkeen tarkastelee omaa huusholliaan..ei mitään noista käytössä. Iik!
Törmäsin taannoin kestovessapapereihinkin..niitäkään ei meillä ole käytössä.

Ei meillä muutenkaan ole oikein kestojuttuja. Aina kaikki hajalla. Varsinkin kengät. Ja takkien vetoketjut.

Mutta joitakin kestojuttuja meillä on: yhdet kahvikupit ovat niin kestoja että eivät millään lopu. Ei vaikka vähän ärsytyksissään tiskaa. Kestotiski. Kestopyykkikasa.
Ja niin, se itsetutkistelun tuloksena löytynyt kestoärsytys.

Oijoi! Joskus niin kaukana on joulumieli!! Se piilee harmaiden pilvien takana ja maastoutuu mustaan ja märkään maahan niin syvälle että millähän sen sieltä houkuttelisi ja kaivaisi?

Punajuurilaatikolla? Arabialaisella maustekakulla?

Onhan meillä kyllä vielä yksi kesto-alkuinen juttu joka tuo kaikille kimallusta ja valoa  päiviin.  Niin tärkeä.

Kestorakkaus. < 3



( Blogi jatkaa ilman kalenteria aina kun sattuu kaikki kohdalleen..Jouluun on vielä jokunen hassu päivä.  Puuhataan ja pakerretaan, hössötetään ja syödään kaappiin piilotettua suklaata aina silloin kun vähän tahtoo iskeä ressi. )



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukuun 10.

Joulu on erityistä aikaa. Ilmassa leijailee salaisuuksia, on mukavaa kuisketta ja lämpimiä ajatuksia. Pikkulapsiperheissä salaisuudet ovat kamalan jännittäviä! Ja joulunodotuksessa on jotain taikamaista.

Usein joulun taika tarttuu. Onhan se niin mukavaa sen oman tähtisilmäikäisen kanssa miettiä minkälaisessa talossa joulupukki asuu, onko sillä nojatuoli vai sohva, vai tykkääköhän se kuitenkin enemmän kiikkustuolista.

Tontut ovat myös mietittävä asia. Niiden koko askarruttaa, samoin näkö, muistiinpanovälineet ja parrankasvu.

Tänään minä ajattelen erityisesti teitä kaltaisiani kotiäitejä joilla on pirpana tai kaksi, kolmekin tai vaikka useampia siellä kotona rakkaasti sekoittamassa aikuisten turhantärkeätä elämänmenoa.
Pirpanoilla  on monesti joulun alla vielä yksi iso ja askarruttava kysymys: miten kummassa pukki ennättää jouluna lahjoineen kaikkiin koteihin?

Jos teillä on sopivan ikäisiä tähtisilmiä,( tai jos ei ole mutta itseänne kutittava  uteliaisuus vaivaa) niin ihan luvan kanssa ottakaahan pirpanat kainaloon ja katsokaa tämä mukava, vähän jännittävä joulutunnelman nostattaja.
(minulla meni kyllä enimmäkseen lasten ilmeitä katsoessa :) )



Toki tämä video on mainos, mutta se on tässä kohtaa ihan sivuseikka. :)
Siinä on jotain vähän taikamaista..ja onpa siinä vähän viitteitä tonttujen parrankasvukysymykseen ja siihen isoon ja merkilliseen lahjojenjakomysteeriin. :)





tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukuun 9.

Raahessa vietetään Annanpäiviä tänään! Sain eilen vierailla joulumyyjäistapahtuman aattotunnelmissa-kaikki oli valmista myyjien ja vieraiden tulla. Kauniit puitteet olivat Raahe-opiston opettajat sinne loihtineet.

Annanpäivillä on Raahessa pitkät perinteet. Niistä voit enemmän lukea täältä. Mukavia raahelaisia tarinoita löytyy sieltä muitakin. :)

Laitanpas tähän joulukalenterin luukuksi maistiaisia noilta Annanpäivämarkkinoilta-tähän kun mielessänne kuvittelette lisäksi riisipuuron ja kanelin tuoksun, kodikkaan tunnelman vanhassa puutalossa, tuvan täydeltä väkeä ja vieläpä hyvän jouluisen musiikin. kannattaa mennä katsomaan löytyisikö vaikkapa pukinkonttiin jotain mukavaa yllätystä.


Niin, ja hyvää nimipäivää kaikki Annat,
Annet, Annit, Annelit, Annikit, Annukat,
Annikat ja Anut. 
< 3



P.S. tästä pääseet kurkkaamaan viimevuotisia Annanpäiviä..Silloin tuli itse oltua myyntipöydän takana ja alunperin piti olla tänäkin vuonna..aina ei onnistu suunnitelmat eikä toteudu haaveet. Ehkä ensi vuonna. :) 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukuun 8.









Uusi otsatukka. 
Arjen pienet hassut jutut.
paljon iloa.

Iloa maanantaihin!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukuun 7.

Käsityökerhossa teimme marraskuussa enkelikankaita. Haluan teillekin jakaa tämän  käsityövinkin.

Tarvitset muovisia pitsiliinoja/kaitaliinoja, vaahtomuovisen patjanpalasen tai useampia, valkoisia ja tummia puuvillakangastilkkuja, (toki voi tehdä metreittäinkin) kangasvärejä ainakin peittovalkoista ja hopeaa...mustakin yllättäen sopi näihin oikein hyvin.  Lisäksi siipimateriaaliksi mustaa tylliä. Kertakäyttölautasia tai purkinkansia värin alustoiksi.

Tämä kuuluu sarjaan "työpöydän kulmalla tehtävät käsityövärkkäykset". :)



Kuvan pitsiliinan sain lainaksi opelta. Jos joku tietää mistä vastaavan voisi löytää ihan omaksi niin mieluusti saa kertoa. :)

Kangasväriä laitetaan lautaselle, kangaspala asetellaan alustalle ja pitsiliina halutulla lailla siihen päälle. Vaahtomuovipalaseen otetaan väriä ja hitaasti tuputellaan väriä pitsiliinan päältä kankaaseen.

Voi tehdä valkoista valkoiselle, valkoista harmaalle tai mustalle...ja näin joulun alla tuleepa mieleen että valkoista punaiselle kankaalle voisi olla aika ihanaa!

Tyllisiivet teimme siten että samaisen pitsiliinan läpi tuputtelimme valkoista ja hopeakangasväriä kaksinkertaiselle tyllille.  Kuvio ei tule kovinkaan selvästi näkyviin mutta antaa juuri sopivasti elävyyttä ja kimallusta siipiin.


Valkoista mustalle puuvillakankaalle¨



Valkoista harmaalle puuvillakankaalle


Valkoista valkoiselle


Mustaa ja ripaus hopeaa valkoiselle  kankaalle


Enkeli.
Mekko harmaasta painetusta kankaasta, 
siivet kaksinkertaiset.
Vähän vapaalla ompeleella 
piirtämistä :)
ja muutama kultalangalla tehty pisto.

Haaveilen tuolla liinalla painetuista olohuoneen verhokapoista!Ja sohvatyynyistä! Jouluksi!
Valkoiselle pellavalle mustaa ja hopeaa. Sielun silmissä näyttää niin hyvältä. :)


Ihanaa toista adventtisunnuntaita teille kaikille!
Joulu tulee. :)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulukuun 6.

Lapsilta oli kysytty koulussa mitä itsenäisyys oikein tarkoittaa ja mitä se heille merkitsee. Pohdimme asiaa vähän yhdessä ja olipas siinä ajattelemista! Aika harvoin tulee pysähdyttyä tämän asian ääreen.

Mietimme että ainakin se tarkoittaa omaa maata,kotimaata. Omaa kieltä jota saa puhua,lukea ja kirjoittaa, ja jolla tulee ymmärretyksi. Puhuimme me sodastakin,siitä millaista oli joskus ennenvanhaan ,mitä kamalaa ja murheellista monet mummot ja papat ovat kokeneet ja miten me saamme sen muistaa ja pitää arvossa. Puhuimme vähän uutisista, maailman ihmisistä jotka elävät sotien keskellä. Enemmän me puhuimme kuitenkin rauhasta -miten tärkeää ja onnellista meillä on nyt. Meillä on maa jossa halutaan pitää huolta kaikista, annetaan kaikille sama arvo ja samat oikeudet.

Me puhuimme kouluista, opettamisesta ja työpaikoista. Mietittiin ambulansseja ja poliiseja, muisteltiin minkälaista oli neuvolassa tai sairaalassa.
 Ajateltiin että on hyvä kun on ihmisiä joita kiinnostavat semmoiset asiat kuin verot ja se että kaikille olisi töitä ja ruokaa.

Me mietittiin että on meillä hyvä maa,tämä Suomi.

Me tehdään kakku ja sytytetään kynttilä. Ajatellaan miten mukava meillä on täällä- koivujen ja järvien, merenrantojen ja tummien kuusten maassa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää,suomalaiset!

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukuun 5.

Joulukuussa juhlitaan!  Vietetään pikkujouluja ja juhlistetaan itsenäisyyspäivää. Kun kutsutaan vieraita on kiva tarjota jotain oikein hyvää, herkkua. :)

Meillä on  juhlissa tarjottu joitakin kertoja suolaisena herkkupalana  näitä näppäriä rullia. Näitä voisi tarjota vaikka linnanjuhlien vastaanotolla, kotisohvalla napostellen.

Rullat on tehty tortillalevyistä. Ne ovat mukavan ohuita ja notkeita! Lisäksi ne ovat sopivan mietoja maultaan joten niihin sopivat monenlaiset täytteet.

Näissä rullissa on täytteenä savuporotäyte. 

Ohje on vähän summittainen, sitä voi soveltaa vähän maun mukaan ja saatavilla olevien aineidenkin mukaan.

savuporotuorejuustoa
maustamatonta tuorejuustoa
kermaviiliä
tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria
savuporoleikkelettä pieneksi silputtuna
punaista paprikaa pieninä kuutioina

Kaikki ainekset sekoitetaan, jos tahna on liian paksua sitä voi notkistaa lisää kermaviilillä tai ruokakermalla. Täyte levitetään tortillalevylle, rullataan ja rulla kääritään kelmuun tiiviiksi paketiksi. Rullat laitetaan pakastimeen, leikataan kohmeisina sopiviksi suupaloiksi.

Lohitäytteellä nämä ovat myös todella maistuvia!


Mitäs teillä tarjoillaan  omien linnanjuhlien kutsuvieraille? :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Joulukuun 4.

Näinä päivinä saattaa olla ajatuksissa pyörimässä joulupukinkonttijutut. Käsityöihmiset haaveilevat itsetehdyistä...mutta niille tahtoo olla joskus vaikea raivata tilaa ja aikaa-ja päänvaivaa tuottaa vaikkapa kankaan leikkely siten että tarkat silmät eivät hoksaisi. Semmoisessa tilanteessa voisi olla kiva äiti ja ja kaivella netin uumenista jotain mukavaa joka kiinnittäisi tarkimpien silmien huomion ja jos oikein onnistaisi voisi tehosekoitinkin nauliutua paikoilleen pikku hetkeksi...

Seuraava linkki  saattaakin olla monelle teille tuttu paikka vierailla! Sieltä löytyy ihania lapsenmielisiä lapsille tehtyjä juttuja. Mukavaa tarinointia, kaunista ja laadukasta musiikkia ja käsityöihmisille paljon katseltavaa hahmoissa, taustoissa ja lavasteissa. katsokaapa niitä sillä silmällä!

Taitavia tekijöitä! Pikkumiehen kummisetäkin siellä mukana tekemässä. :)





 


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukuun 3.

Meillä Ketunpesässä on ollut monelaisia joulukalentereita vuosien varrella. Joskus on askarreltu pitkän kaavan mukaan, joskus ripusteltu oksankäkkyrään lappusia joissa lukee herkkupalan kätköpaikka ja monena jouluna on menty kaupan suklaakalentereilla. Kaikki ovat asiansa ajaneet vallan mainiosti! Aika usein kalentereille on käynyt höpsösti ja viimeiset luukut tai pussit ovatkin olleet vajaita tai tyhjiä...

Tänä vuonna tytöt   ompelivat kangaspussukoita, numeroimme ne, kaivoimme nauhalaatikosta rusettivärkit ja kiinnitimme nauhaan. Nauha punottiin villalangasta. Tuli kiva! Oli niin mukavaa kun tytöt innostuivat ja omatoimisesti värkkäsivät  ihanan kalenterin. Nyt sopii pussukoihin kaikille pikku yllätykset. :)

Joulukalenteri on tärkeä osa joulunodotusta. :) 




tiistai 2. joulukuuta 2014

Joulukuun 2.

Joulukuussa  kynttilät tuikkivat valoaan ihan tavallisiin arki-iltoihinkin!  

Sekalainen kokoelma pihapöydälle koottuja lyhtyjä on ilahduttanut jo syksyn pimeinä iltoina, mutta nyt joulutunnelmissa lisäiltiin pöydän koristeiksi havuja ja valoköynnös. 




Tästä linkistä näet pihapöydän syysasussaan. :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuun 1.

Joulukuu.
 
Pitkän pimeän jälkeen 
tuikkii tähden valo. 

Kodit pukeutuvat  juhlaan
vähitellen
kukin,
kynttilöin.
Liekissä menneiden joulujen kuvat.

Lasten silmissä tulevat.

Joulukuun hämärässä 
kirkkaat päivät 
häikäisevät.

Korsi kantaa lumen valoa,
näyttää tietä
 Joulun tulla. 












perjantai 28. marraskuuta 2014

kotimaista energiaa

Ajattelin kirjoittaa elämästä. Eilen ja ylieilen ja monena päivänä ja iltana. Tästä, joka tässä ympärillä hyörii sadankolmenkymmenen varpaan voimin. Se ei vaan tahdo onnistua! Se kirjoittaminen! Ja se taas johtuu yhdestä kymmenestä varpaasta ja samasta määrästä näppäriä pikkusormia.

Pikkuherra on tyrmäävän tehokas.  Toisaalta ei voi moittia jos intoa riittää tiskata, pyykätä sekä tyhjentää roskiksia. Hela dagen.

Yhtenä aamuna sain kahvit sänkyyn. (joku saattaa muistaa että niin on käynyt ennenkin) Joka kerta se on yhtä yllättävää. Sen verran harvoin siis kuitenkaan tuota ylellisyyttä tapahtuu, ja tosipuheessa on mainittava että mukavampaa on juoda kahvinsa pöydässä. Huomatkaa erityisesti viimeisen sanan sisäpaikallissija. (ei esimerkiksi ulkopaikallissija, vaikkapa  ablatiivi)

Pöydässä on mukavampaa juoda kahvinsa kuin jos se olisi pöydältä. Saattaapi jäädä vaikka juomatta.
Tuo aamukahvi tarjoiltiin kuitenkin suoraan lakanalle. (Allatiivi=on sijamuoto, joka perusmerkityksessään ilmaisee liikettä jonkin päälle, jollekin pinnalle tai jonkin lähelle ) (aika osuva määritelmä, muuten!) Kupista.(Elatiivi)
 Jonkun edellisiltaiset jämät mutta hurmaava ele joka tapauksessa.

Tästä kirjoittamisen siis tekee mahdottomaksi se, että homma katkeaa kolmeen ensimmäiseen lauseeseen kun on jo sännättävä pelastamaan A. lapsi, B. kissa tai C. jauhopussi.

----
Aaaaahh.
Tässä välissä piti nukuttaa lapsi.

Pyykikoneemme keksijällä ei ole ollut lapsia. Eikä muuten lämminvesivaraajan suunnittelijallakaan. Tai sitten ne ovat olleet miehiä. Miten minusta tuntuu että tästä on ollut ennekin puhetta...
Pyykkikone lähtee näppärästi pyörittämään uutta puolitoistatuntista ohjeelmaansa vain yhdellä kätevällä napin painalluksella! Suihkussa ollessaan on kiva ajatella lämpimästi sitä varaajan säätimen suunnittelijaa joka sijoitti sen säiliön alareunaan kätevästi alamittaisenkin käänneltäväksi. Vesi on pääsääntöisesti haaleaa. Tulee nykyisin tarkisteltua mennen tullen säätimen asento.

Joskus huokaisuttaa näillä vuosilla ja kiloilla konttailla sänkyjen alla laittelemasssa johtoja. Jostain syystä pieni mies on erikoistunut nykkimään johdot pois pistorasioista. Illalla kun  siunattu rauha laskeutuu taloon pikkuherran ladatesssa akkujaan, sitä laittaa lukuvalon päälle ja ajattelee muutaman sivun lukea jotain tuulettavaa...on erityisen antoisaa huomata että eipä tule valoja, ei.

Salamalähtöjä tulee milloin mistäkin tilanteesta-yläkerran porrasvanhukset onneksi narisevat sen verran pientenkin jalkojen alla että ehtii hätiin. Kyllähän se jo osaa ne kulkea...vaan toisen kerroksen väki ei niin kauhean innoisaan ole tehosekoittimen vierailuista, ainakaan ihan hallitsemattomista sellaisista.
Tämä reilun kahdenkymmenen vuoden vanhemmuuskokemus ei auta näihin salamalähtöihin. :)

Joskus sitten miettii että miksiköhän tuo puolikas näkkileipä on tuossa...tai että miksi sukkahousut roikkuvat ovenkahvassa tai että kuka on jättänyt vesihanan päälle...semmoista se on, säntäilyä tätänykyä.
Kaikki astiat alakaapeista joutu huuhtaisemaan ennen käyttönottoa ja kattiloiden kansia saattaa joutua etsiskelemään....
Joulutähdet (paperivalosellaiset) roikkuivat ikkunassa  noin kymmenen minuuttia. Pianon päällä ne saivat olla sentään pari päivää, mutta nykyisin ne ovat kirjahyllyn päällä. Olen ajatellut siirtää sinne seuraavaksi ompelukoneen. Voivoi.
Keveät porrasjakkarat ja puolitoistavuotias  tehopakkaus ovat huono yhdistelmä. Tai itseasiassa hyvä.
Sehän riippuu aivan näkökulmasta!

Tämän yhden duracellin tehoihin kun lisätään koko muu komppania kouluineen, työharjoitteluineen, läksyineen, liikkakerhoineen ja kässäkouluineen, ruokahuolto, pyykkipolitiikka, tiskirumba ja imurointifoxtrot. Jajajajajajajajajajajajjalajallanjalajalavei.
Mitä ihmettä varten ne suunnittelevat tänne sitä ydinvoimalaa??? Tai tuulipuistoja??
Tehoja löytyy....Kun vain saisi talteen. Kyllä tällä energialla kylällä saisi pidettyä huoneet lämpiminä. :)

Tänään kauppareissulla iski vähän blackout. En yhtään hoksannut miksi olin siihen markettiin marssinut kun ruokaostokset olin kuitenkin ajatellut tehdä toisessa kaupassa...hetken siinä hitaasti kävelin ja ajattelin että ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa on mennä marketin kahvioon ja istahtaa alas. Auttoi.

Touhupetterin kanssa on niin hassua olla. Lukea Mattilan isännän karjatarhasta ja rakentaa duploeläimille tallia. Nuuhkia ja hössöttää. Nukuttaa ja katsella nöpönenää ja mutruhuulia. Niin nautin tuosta häärääjästä! Pikkuautot ja traktorit pyörivät jaloissa ja se on vaihteeksi niin mukavaa. Pienen pojan elämä on touhukasta ja liikkuvaista. Me ollaan kaikki vähän höpsöjä ja makoillaan täällä pitkin ja poikin ja tehdään mitä keisari käskee. :)

Niin ihanaa ja rakasta kuin se onkin tämä hässäkkä niin nyt on irtioton paikka. Pikku loma, ilman blenderiä. Äkkilähtö sen tavallisemman salamalähdön sijaan.

Koiranäyttely ja kangaskauppa on hyvä yhdistelmä. :)
Se on nykyisin niin helppoa  :) kun omasta takaa löytyy täysi-ikäiset ja luotettavat lapsenvahdit. Kiitos!








perjantai 21. marraskuuta 2014

vaaleanpunaista hattaraa

Täällä on ollut jonkunlainen paitatehdas! Neiti nelivuotias on eri maata kuin ekaluokkalainen isosiskonsa-isosisko ei tykkää pitkistä paidoista kun taas pikkusiskolla pitää ehdottomasti olla mekkopaita. Aamuisin mietitään kulmat rypyssä voiko laittaa hamevaatteet vai pitääkö laittaa rumat.

Kesällä kävin Oulun Eurokankaassa ja löysin tätä ihanaa puuterista vaaleanpunaista neulosta. Koko kesän se maustui.. välillä sitä piti hypistellä ja silitelläkin, ja syksyn tummetessa se pääsi saksien ja saumurin kanssa yhteistyöhön ja muotoutui mekkomaiseksi neulospaidaksi. Yritin hakea vähän semmoista pudotettua hihaa tähän  kun mitään valmista kaavaa ei ollut...ja onhan se nyt yhdenlainen, pudotettu. :)

Vähän aikaa pähkäilin pääntietä, mutta sen kanttaaminen olisi ollut kankeaa ja vaivalloista joten reipas savupiippukaulus siihen sitten istahti. Ihan hyvä.

Tässä mallissa toteutuu neitokaisen ykköstoiveet: mekkomitta ja väri.







keskiviikko 12. marraskuuta 2014

inspiraatiota etsimässä

Toisinaan on hitaampi tarttumaan ompeluksiin ja muihin käsityöllisiin juttuihin. Saattaa olla että olisi aikaa, materiaaleja ja kaikkea tarvittavaa...mutta puuttuu oleellinen, inspiraatio.  Silloin se ei luonnistu, ei sitten millään. Kyllähän sitä jonkun pakkopullavetoketjun juuri ja juuri vaihtaa...mutta ompelun iloa ei siitä löydä. 

Inspiraatio on yllättävä-se voi iskeä kaupan kassajonossa, jonkun  takin hienosta leikkauksesta joka yhtäkkiä hyppää verkkokalvoille ihmispaljoudesta tai vaikka kauniista lettikampauksesta joka vaatii jollain tavoin pääsyä ompelukseen. 

Vaateompeluksiin  inspiraatioita löytyy monista kaupoista, kuvastoista ja lehdistä. Joskus ne jäävät aivojen käsityölokeroihin muhimaan pitkäksi aikaa ja sitten putkahtavat ulos-eikä aina  edes tiedä eikä muista onko idea oma vai lainattu. 
Aplikointeihin ja muihin krumeluureihin löytyy ideaa ja inspiraatiota satukirjoista, lasten piirroksista...ja vaikka mistä. Kun vain huomaa. :) 

Kirjontaompelusten parissa puuhaillessa, tunnelmien ja tarinoiden kankaalle siirtämisessä inspiraatio on aivan huippuluokam kumppani. Ilman sitä on vaikea saada työhön oikeaa sydäntä ja aikaa kuluu turhaan miettimiseen palasten ja yksityiskohtien paikoista. Inspiraation jyllätessä palaset loksahtelevat paikoilleen ihan itsestään, sielun silmät ovat yhteistyössä käden kanssa ja uusia ideoita syntyy niin että käsityökaistalla on ruuhkaa. 

Inspiraatio on ihana! Se antaa voimaa arkisiin puuhiin siinä ompelukoneen ja silitysraudan ohessa, tiskit ovat vain taukojumppaa ja pyykit menevät lauleskellen kuivumaan. 

Harmillista että inspiraatio piileskelee minua nykyisin turhan usein. Sen huomaa siitä, että pyykkiä ripusteleva henkilö ei laula, tiskit seisovat pöydällä useinkin niin kauan että astiat lähes loppuvat kaapista ja että keskeneräisiä käsitöitä on siellä ja täällä. Ne odottavat...

Mistä voisi etsiä inspiraatiota? Voiko sitä etsiä, tuleeko se vain kun on tullakseen? Miten saisi otolliset olosuhteen inspiraation tulla? Sitä jo niin kaivataan täällä...

Yksi keino etsiä tietä inspiraation luokse on aika. Aikaa  ajatella, suunnitella ja hypistellä.  Aikaa lukea kirja. Aikaa vaikka selata pinterestiä aistit avoimina ja aikaa olla jouten. Kauhean kiireiseen elämään inspiraatio ei löydä tietään kovin helposti. 

Minulle hyvä keino etsiä inspiraatiota kirjontaompeluksiin ovat valokuvat. Uppoudun (se aika!) kuvakansioihin ja tallennan omaan kansiooni ne  joista herää ajatuksia. 

Nyt tarvitsisin pariin työhön ideoita ja ajatuksia erilaisista väriharmonioista,töiden pohjakankaista ja ajan kulumisen kuvaamisesta.

Pintoja, struktuureja, liikettä ja kontrasteja. Yksityiskohtia, harmoniaa, tunnelmia.  Muistoja, näkökulmia,patinaa ja kauneutta. Niitä löytyi syyslomareissun kuvista. Niitä oli paljon. 

Selaan näitä tässä nyt aina tilaisuuden tullen...ehkäpä se ihana innostus löytää tänne ihan näinä päivinä! Toivottavasti sinunkin luoksesi. :)