torstai 30. elokuuta 2012

goldfish orange

Ilmassa on syksyn tuntua. Aurinko lämmittää, mutta illan tullen on viileää.  Elokuinen valo on kaunista, matalaa. Sadunomaista.

Olisi pipotehtaan paikka ja aika. Yhtäkkiä vain tulee se aamu jolloin on niin kylmä. Ja tällä kokemuksella pipot ja hanskat ovat takuulla varastossa sinä aamuna...tai hukassa,
Tälle päivälle kaavailin ompeluhuoneen siivousta ja pipotehdasta. Ei toteutunut, vaan muuttui herukanpoiminnaksi ja leipomukseksi. Tarpeeseen sekin.Vielä tosin on iltaa jäljellä...

Elokuisen ilta-auringon sävyjä teille, kuomat siellä näyttöjenne takana! Samaa väritunnelmaa näissä värjätyissä tilkuissa, ja ketunpesän kotipellon kulmilla. Tykkään. :)








maanantai 27. elokuuta 2012

mörköilyä

Jos istuu nyt  meidän olkkarin sohvalla, on pakko katsella vain yhteen suuntaan.
Se ei johdu arkkitehtuurista, eikä sohvan muotoilijasta, eikä istujan niskajumista, vaan siistä syystä että ainoastaan ulos viitsii katsoa.

Sinänsä on mainiota että sohvalta yleensä näkee ulos. Pahempi nimittäin olisi jos katse joutuisi vaeltelemaan näissä kotoisissa ympyröissä ilman muunlaista vaihtoehtoa...se saattaisi aiheuttaa erinäisiä st-alkuisia tuntemuksia ja sen johdannaisia, joista yleisin lienee ärtymys.

Luonnonlakien ja muiden senkaltaisten  hienouksien seurauksena  ärtymys muuttuu ennenpitkää kiukuksi ja raivoksi...jos nimittäin ei pääse lepuuttamaan silmiään jossain muussa vähemmän ärsykkeitä ja yksityiskohtia sisältävässä näkymässä.

Ihanan harmoniselta ja seesteiseltä  näyttää tuo pilvinenkin taivas tästä sohvan kulmalta.Samaa ei voi sanoa yksityiskohdiltaan hyvinkin runsaasta  tiskipöydästä, pöydänalusesta, pyykkivuoresta...jajajajajajjajaja. Ei mitään minimalismia meillä.

Tekisi mieleni valittaa! Valittaa ja parkua kaikkea tekemätöntä ja tehtyä...väärin tehtyjä tai sinnepäin tehtyjä. Valittaa seinistä ja lattioista, maaleista ja maalittomuuksista, ja kaikesta siitä mikä on vuosikymmenten aikana pikkuhiljaa kulunut, kellastunut, repeillyt, halkeillut ja alkanut näyttämään rumalta.
 Tottahan se on, että elämä on paljon enemmän kuin kiiltävä tiskipöytä, valkoiset seinät ja se sisustusliikkeen maailman ihanin sohva. Kyllä minä sen tiedän...ja enimmäkseen muistankin ensimmäisenä. Välillä kuitenkin löytää itsestään melkoisen materialistin.

Joskus se ärsyttää enemmän kuin toisinaan, se että mikään ei pysy järjestyksessä,  mikään ei kestä, kukaan ei huomaa ja ketään ei kiinnosta. Ja sekin on tiedossa, että ihan noinkaan se ei ole, vaikka tänään siltä tuntuukin.

Kolmen yövuoron jälkeen ärsytyskynnys on aika matalalla ja valittamiskynnys vielä matalammalla. Itse asiassa ihan ilman kynnystä mennään. Lapsiraukat! Puhumattakaan miespolosta.

Lähden etsiskelemään harmonisempaa ja esteettisempää näkymää ompeluhuoneen uumenista.(aika epätoivoinen teko: pyykkiä on 2/3 huoneen pinta-alasta) Pistoja ja pintoja -kurssin kesätehtävä alkoi yhtäkkiä elämään mielessäni..kiitos A. :)
Toisenkin  mieltäylentävän seikan muistin juuri  mahtuneen  päivään-onni oli  ripustaa ne goldfishoranget pyykkitelineelle kuivumaan!


Sen verran riemastuin että vähän raivasin sohvanäkymää. Pienimmäinen kävi kysymässä :""miksi äiti sun suusta kuuluu mörön ääni?"

Hmmm. Ehkä me luetaan nyt vaikka Mattilan isännän karjatilaa. Jollain muulla kuin em.äänellä.



Kuvassa edelliset värjäykset- Dylonin käsivärillä, Tulip. Pitsiä ja tilkkuja. Herkullisia ja inspiroivia.


torstai 23. elokuuta 2012

kolme vapaapäivää

Sitä kuvittelee, että kolme vapaapäivää on melkein kuin olisi lomalla. Kuvittelee ehtivänsä sitä, tätä ja tuota.Varsinkin tuota. Ensimmäisen vapaapäivän riemussa ehtikin vaikka mitä, ihan melkein itsestään (lapsityövoimalla) siivoutui muutama kaamea kaappi, pyykki asettui normaalille tasolle (korkea taso ) ja leipurikin heräsi henkiin piirakoiden ja sämpylöiden kera.Oikein olin tyytyväinen itseeni ja joukkoihini. Toisena vapaapäivänä iski lama. Se alkoi oikeastaan jo yön tunteina...kun se uni ei vaan tullut. 

Unettomuus on ärsyttävä asia. Pienessäkin mittakaavassa.

Minäpä kysyn teiltä nyt yhden jännän jutun: minkälainen mielestäsi on huoli? Siis nyt en tarkoita että rahahuoli tai aviokriisi tjms, vaan siis ihan että minkämuotoinen se on, mistä se on muodostunut ja minkävärinen se huoli oikein on. Huolen visualisointia siis. 

Minäpäs kerron minkälainen minun huoleni on. Joskus päiväsaikaan kun se hetkeksi pyörähtää takaraivossa, se on semmoinen  haituvainen hiirenharmaa pölypallo joka kierähtää johonkin sohvan alle aika sukkelasti. Se saattaa joskus olla vähän painavakin, oikein pitää älähtää kun se kolahtaa otsaan, tai polveen, mutta päiväsaikaan se on kuitenkin ihan taskukokoa. Hallittavissa.

Mutta odottakaapas kun tulee yö. Varsinkin semmoinen yö jota edeltää kenties tiukkasävyinen keskustelu nukkumaanmenosta, ehkä jonkun verran märyntapaistakin, sotkuinen keittiö ja luvattoman myöhään kotiutuva moponpärinä. Marmatusta, jupinaa,suuttumustakin. Muistetaan yhtäkkiä kaikki hyvät kasvatusmetodit, todetaan että käyttämättä jäi taas kerran  ja podetaan suunnatonta ankeutta omasta käyttäytymisestä. 
Tähän kun lisätään muutama maksamaton lasku, unohtunut virastokäynti ,epämääräinen kipu vasemman silmän takana  ja jumittuneet hartiat, alkaa huolikin olla erinäköinen.

Valojen sammuttamisen aikaan huoli on kasvattanut massansa kymmenkertaiseksi, se on muuttunut hahtuvaisesta pölypallerosta painavaksi ja piikkiseksi. Rumanharmaaksi imurinputkentukkeeksi joka on junttaantunut tiukasti kiinni letkun seinämiin. Siinä on ja pysyy. Ja unta ei näy eikä kuulu. Nekin hatarat unensekaiset pätkät joita siihen aamuyölle ilmaantui olivat painajaisia..

Huh sentään.

Toinen vapaapäivä menikin sitten toipuessa noista unettomista tunneista. Päiväunet, päiväunet ja päiväunet. Tokkura hellitti vasta illansuussa..iltakahvikutsu ystävän luokse ja mukavaa porinaa. Alkuyön tunnit kuluivatkin siirtäessä kuvia kankaalle. Tuli ihania....isä veneellä laiturin kupeessa, äidin nuoruuskuva ja vanha sukuvalokuva kesäisestä veneilyretkestä. Että tuli siitä toisestakin vapaapäivästä plusmerkkinen. :) Ja unikin tuli pienen houkuttelun (muumipappa ja meri) tuloksena kohtalaisesti.

Kolmas vapaapäivä oli yhtä juhlaa. Aamupäivällä sain vieraan...puhuimme tämän maailman paremmaksi, kai olette huomanneet? Illalla innostuin värjäilemään pitsejä ja kangastilkkuja..värin nimi goldfisf orange. Huiii.

Ja juhlaa siksikin, kun sain karhunpyytäjän reissultaan takaisin kotiin. Tänä yönä ei huolimöykky kyllä mahdu tähän huoneeseen, sen verran paljon oli iskää ikävöity että vieressänukkujia on muitakin kuin minä. :)


Kuvanmuokkausta vaikka  huolimörön karkotteeksi   voi harrastaa näppärästi tämmöinen kotikutoinenkin nörtti.  Tällä voi tehdä kivoja kortteja omista kuvista, tai ihan vain huviksensa lisäillä kuplia, reunoja, värejä ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta. :)
(aikasemmin laittamani ja sittemmin poistamani
 kuvanmuokkauslinkki tulee tässä uusiksi: http://pixlr.com/o-matic/   )








maanantai 20. elokuuta 2012

samaa vanhaa

Kolme kertaa kirjoitin uuden postauksen. Yhtä monta kertaa poistin sen samantien...tuntuu että omat jutut kiertävät niin samaa rataa että niistä ei ole iloa kenellekään...samaa vanhan toistoa kaikki tyynni.

Samat vanhat huolenaiheet, uupumiset, samat ärsytykset ja samat rutiinit. samat ilonaiheet, sama elämänpiiri ja perhe, ja sama mieskin, muuten. :) Samanlaiset käsityökuviot ties kuinka monetta viikkoa, tekemisen astekin se vanha sama: suunnitteluaste.

Arki on sitä vanhaa samaa.
Onneksi.

Tänään tämä vanha sama arki oli puuhakasta. Komeroiden ja kaappien siivousta, joka olisi pitänyt tehdä vuosia sitten..sämpyläntuoksuistakin  pitkästä aikaa,  pyykkivuoren valloitusta  sekä siirtelyä paikasta toiseen. Samaa vanhaa kulunutta uomaa. Hyvin kulkee.
Vapaapäivät kuluvat näinkin...

Samalla vanhalla kaavalla.

Samalla mallilla jatketaan. Kirjoitetaan omaksi iloksi muistiin kaikkia samanlaisia päiviä ja samanlaisia ajatuksia. Jotta sitten kun päivät joskus ovat erilaisia samanlaisia, muistaisin minkälaisia olivat nämä, samat vanhat arkiset ihanat  päivät.








tiistai 14. elokuuta 2012

arjen alku

Kotiinpaluu lomalta on aina yhtä riemukasta. Viimeiset pitkänpitkät kilometrit ennen mutkaista ja mäkistä kotitietä, sielunsilmissä pikkuihmisten innokas odotus ja ilo. Ikäväkin alkaa olla jo viiden päivän jälkeen...ja kuitenkin noin puolen tunnin hulina korvissa, ja  mieleen on salakavalasti hiipinyt ajatus vielä muutamasta päivästä lisää...



Loma tekee hyvää. Irtautumista normaaliarjesta kaipaa varmasti itsekukin. Kotisohvalla olemme palanneet noihin mielettömiin maisemiin yli kahdentuhannen kuvan voimin. Jossain vaiheessa niistä saattaa tännekin päätyä jokunen. :)

Loma päättyy, ja työn ja koulun rytmittämä arki alkaa. Hieman hirvittää miten kaikki alkaa taas rullaamaan,aikatauluineen, soittotunteineen,sählykerhoineen, kiekkovuoroineen, käsityökerhoineen, yövuoroineen, ja hoitopaikkoineen. Ompelua ja hirvenmetsästystäkin tunteihin olisi mukava mahduttaa. :)

Vuorotyön riemuihin kuuluu hitaat aamut pienten kanssa ennen iltavuoroon lähtöä. Mikäs sen mukavampaa kuin saada silmät sikkaralla makuuhuoneesta kömpivä unilämmin pehmoinen takkutukka syliinsä ihan aamutuimaaan, eikä mitään kiirettä minnekkään.

Käsityörintamalla leimasinpainotekniikka on edelleeen pinnalla..olen onnistunut kehittämään talopakkomielteen ja kaikki paperinkulmat ovat täynnä riipustuksia ikkunoista ja kattoprofiileista, kokeiluja on tehty kymmeniä vaan valittaen on todettava että talonpiirtäjät ovat erikseen. Onneksi yksi vakaan talosilmän  ja -käden omaava ihminen kuuluu sukuun...nimittäin siskon taloleimoista  tulee sentään ihmisasumuksen näköisiä...omat muistuttavat lähinnä -no, jääköön sanomatta.
(kaikkien muidenkaan leimat eivät tosin kestä julkista esittelyä...vaikka mieli tekisi :D )

Taloleimoilla painetut tilkut  päätyvät toivottavasti aikanaan verhoiksi. :)  vanhankaupungin henkeen toteutettu katunäkymä, kirkontorni ja muuta sentapaista olisi tulossa.Muutama talo pitäisi saada vielä kaiverrettua niin tulisi tarpeeksi vaihtelua  tuohon katunäkymään. Kuviakin niistä aioin laittaa vaan eipä onnistunut, toisen koneen salasanaa ei tähän hätään löytynyt. Ehkä ensi kerralla. :)

Nyt mustikanperkkuuseen. :)













maanantai 6. elokuuta 2012

kauas on pitkä matka

viikossa ehtii paljon kun on ripeä. ;)

ehtii pakata kaksi matkalaukullista tavaraa ompelukurssia varten
pakata vielä vähän lisää 
värjätä pitsejä ja kangastilkkuja
lastata volvon perään kolmen muun hurahtaneen kanssaompelijan pakkaukset
ommella ? kolme päivää
valvoa hyvässä seurassa
syödä hyvin toisten tekemää ruokaa
ihailla taitavien käsien jälkiä
purkaa omia tuotoksia...
nauraa niin että naama on kipeänä
väistellä poroja
purkaa ompelupakkaukset
pakata ahvenanmaan reissua varten
juhlia ihanaa pientä kummityttöä joka sai kauniin ja sointuvan nimen
olla onnellinen isovanhemmista jotka tulevat lapsenvahdeiksi
ikävöidä hiukan pikkupirpanoita
varustaa isompi auto reissutavaroilla
ajaa( tästä joku voi olla eri mieltä...tarkemmin sanoen istua kyydissä) 800 km
pitää kuskia hereillä( konstit on monet!)
jännittää aikataulujen sujuvuutta  
huokailla lauttamatkalla mielettömien maisemien vuoksi
hämmästellä karua saaristomaisemaa. 

Aika paljon jäi tästä listasta poiskin...ja hyvä niin.  

Nyt kuitenkin Kökar, meri ja maisema. 
hyvä matkaseura
ja aikaa toisillemme.

toisen kerran lisää. :)