perjantai 28. lokakuuta 2011

syys(loma)reissun jälkikaikuja

Perjantaihin asti viihdyimme (loma)reissulla. Osa poppoosta olisi viihtynyt huomattavasti pitempäänkin...äidin lomahermo taisi olla se joka  petti ensimmäisenä. Lähtöpäätöksen julkistamistilaisuudessa kuultiin eriäviä mielipiteitä useammasta suusta. Porukka könysi sitten autoon erilaisin ilmein, pari  tuli autoon  ihan reippaalla askelluksellla ja iloisesti reppuansa heilutellen, toiset  vähän hitaammin löntystellen ja otsa kurtussa, yhden suusta kuului epätoivoinen märy ja kolmas jurnutti jo viiden metrin päässä autosta huonoa istumapaikkaa.Äiti otti aikalisän ennen omaa oveaan, laski laukun kaivonkannelle ja luetteli hitaasti mielessään  epämääräisen lukujonon ihan vain hermojenlepuuttamismielessä. Ensin suomeksi, ja kun se ei tuntunut tehoavan niin vaihdoin toiseen kotimaiseen ja sen käydessä epätoivoiseksi yrittämiseksi otettiin vielä venäjäksi luku yhdestä kymmeneen.Alkoi siinä vaiheessa istumajärjestyskin olla autossa selvillä. :)

Mukavaahan se on ottaa vähän välimatkaa tähän arkiolemiseen, vaihtaa ajatuksia, nähdä erilaista elämänmenoa  ja tavata  sukulaisia. Monessa talossa saimmekin  iloisen ja lämpimän vastaanoton, muutamassa paikassa taisimme aiheuttaa pientä epäjärjestystäkin ja vain yhdet silmälasit korjautin tuholaisen jäljiltä. :)  

Joka kerta vanhoja kotiseutuja pitkin poikin ajellessa leikin ajatuksella palaamisesta. Kukapa tietää? Ehkä joskus, tai sitten ei.

Mukavaa oli silti palata kotiin...Kassien ja nyssäköiden purkamisen jätän kyllä huomiselle- ulkosaunan löylyt tekivät tehtävänsä ja vaikka hyvä yösija meillä oli reissussakin niin oma sänky on kyllä kuitenkin paras. :)



Kollaaseissa  autosta purettu tavaravuori. Monelaista kapistusta pakaaseista löytyy...jokaiselle jotakin. Ja niinhän sen pitää olla.
Lomaa on koululaisilla  vielä viikonlopun verran jäljellä. Taidanpa maanantaina keittää itselleni oikeat lomakahvit syysloman päättymisen kunniaksi...eläköön suomalainen koulujärjestelmä! :)

Kotiinpaluu oli sikäli kotoisa, kun heti ensi minuuteilla päästiin tutkailemaan tiskikonetta vaivaavaa oireyhtymää. Painike josta luukku aukeaa ei vain suostunut painumaan yhtään sisäänpäin . Kenties se oli tuon lomaviikon aikana ehtinyt ruostumaan käytön puutteessa, raukka kun on tottunut useampaan pesuun päivässä. :)


Siis tämä painike.  Varovasti napsautin pienet kiinnikkeet tuosta sivusta auki ja tsadaa- kolme! lusikkaa putosi sieltä....Hildan nyökytellessä tietävän oloisena vieressä. "Oho, hienot!"-tuumasi tyttönen...ja taas luukku aukeaa.


Joten jos teillä siellä Kokkolan päässä ilmenee käyntimme jälkeen vastaavanlaisia oireita koneissanne niin suosittelen tarkistamaan lusikka- tai muun tilanteen...eihän sitä koskaan tiedä!

Kiitos kaikille! Päivä- ja iltakahvipaikoista, ruokatarjoiluista, täysihoidosta,  pitsipussukoista,  suolakalasta, lämpimistä savukaloista, yösijasta, monenlaisista keskusteluista  ja hyvästä seurasta. Oman arkenne jakamisesta. :)
Tervetuloa vastavierailulle. :)

Tervetuloa myös teille uusille ketunpesän lukijoille...mukavaa että olette löytäneet tänne ja viihtyneet seurassamme. :)

-hanna-

 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

tildaa ja muutakin

Viikonlopu on ollut täynnänsä pitsiä, nauhoja ja kauniita kankaita, leninkejä ja kruunuja, pitkiä sääriä ja glamouria. Ei, en ole ollut ulkomailla enkä katsellut uusintana kuninkaallisia häitäkään...vaan viikonloppu on vietetty siskon kanssa ommellen ja näpertäen Tilda-sukuisia rinsessoja pukinkonttiin omille pikkurinsessoille.

Olipa niin mukava viikonvaihde! Kankaat, napit ja nauhat levisivät kauniisti ja innostavasti pöydille ja lattioille, ompelukoneet surrasivat ja ompelijat puhua pälpättivät minkä ompelemisiltaan joutivat. Ja ainahan sitä sen verran joudettiin. :)

Ikimaailmassa en olisi uskonut että kaikkien ompelijoiden joukosta juuri minä innostun näistä tildatyylisistä nukeista...mutta niinpäs vain innostuin! Käsinompelukin alkaa jo sujua eikä tunnu lainkaan niin vastenmieliseltä ajatukselta ommella käsiä ja kruunuja kiinni..

Laitanpas teillekin iloksi ja innostukseksi kuvia touhuiluistamme. :) Valmiit rinsessat ovat siskon ompeluksia, hyvänyön enkelit menossa pienimpien unikavereiksi ja pitkäsääriset kruunupäiset hulmuhelmat vähän isompien rinsessaikäisten paketteihin. :)  Minun  valmiit tuotokseni ovat vielä kuvaamatta kun salaisuuksien varjelemiseksi pitäisi pari uteliasta nenää saada joksikin aikaa ulkoistettua taloudesta. :)








Semmoisia rinsessoja! Hervottomat naurut kirvoitti tuo alastonkuva!  :D
Pitkäsäärien ja noiden minun vähän lyhyempisääristen rinsessanukkien  kaiki vaatteet ovat puettavia ja riisuttavia, siis oikeasti leikittäviä. Pitkäsäärillä on Jane Austen-tyyliset mekot ja vaihtovaatekerta joka sisältää paidan ja hameen. Minä näpersin nukeilleni tyllihameen ja mamelukit, tunikat ja TURKIT.

(alimmaisessa kuvassa toinen tähän taloon muuttavista rinsessoista vielä vähän keskeneräisenä ja eevan asussa.)

Lauantaina saunoimme ulkosaunassa pitkän kaavan mukaan ja "kävimme" illansuussa maailman ehkä kummallisimmalla kirpputorilla.Siellä ei käynyt käteinen, ei visa eikä mikään muukaan luottokortti. Kirpputorin emäntä oli taikonut ihanaa salaattia jonka ainesosista ei saatu varmuutta edes emännältä itseltään..:)

Tämäntyylinen  viikonvaihde pitää uusia tavalla tai toisella vielä ennen joulua...tarvitsevathan rinsessat vielä ainakin yöpaidat ja aamutakit. :)

-hanna-

tiistai 18. lokakuuta 2011

materialismin riemuvoitto

Kellon lähennellessä puolta yhtätoista illalla talo alkaa vihdoinkin hiljetä.Pienet ihmiset ovat nukkumassa, pienimmäinen toki juoksee vielä viimeisiä iltavillejään, päiväunet venähtivät sen verran pitkänpuoleisiksi. Ilta on ollut toimelias, suorastaan riehakas. Kirpputorilöytöjen myötä ompeluhuoneeseen piti saada uusi ilme ja se poiki varsinaisen ketjureaktion...hurjaa, ja vielä sitä jäi huomisellekin.

Jonkunlainen napsahdus kävi sitten päässä kun laskeuduin yläkerrasta kankaideni parista tänne matalaan majaan ja totesin  että alakerta muistuttaa enemmän ketunpesää kuin koskaan ennen.  Ruoantähteitä ja muuta suttua oli levällään ja vaatepolitiikka oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten voi  joka paikassa mihin silmänsä pistää olla joku riepu?

Muovipussissa viikon marinoituja hienhajuisia jumppakamppeita, puhtaan näköisiä mutta KUULEMMA likaisia vaatekappaleita, pienimmäisen levittämä sukkalaatikon sisällys(meillä saattaa olla muutama sukka!) ja  saattoipa siinä joku urean aromikin häivähtää nenään tekstiilejä  keräillessä ...vähissä tuntuivat silloin olevan ilonaiheet. Mutta kenties tuon hiki-urea-cocktailin avulla sain kehitettyä jonkunlaisen raivon jolla raivasin olkkarin ja melkein keittiönkin tunnistettavaan kuntoon. Ja uskokaa tai älkää, ainakin te meillä vierailleet,meillä on jälleen kerran uusi, ennennäkemätön ja -kokematon huonekalujen järjestys!!! :D

Vaikka nyt jo vähän hymyilyttää ei oikeasti aina oikein osaa nauttia näistä elämän jäljistä. Toivoisi kirkkaita ikkunoita vielä pari päivää pesun jälkeenkin, haaveilisi edes yhdestä päivästä ilman kaatuneita maitoja, unelmoisi rauhallisesta iltahetkestä vaikka ihan aikuisseurassa.  Kun arki on kuitenkin aika usein luutua,(haisevaa) pyykkiä(myös haisevaa), ja tiskiharjaa (saattaa sekin joskus haista)pullollaan ei tahdo oikein muistaa että parasta maailmassa on kuitenkin juuri ne voiset pienet kädenjäljet ikkunassa, terhakkaat maitolasiryyppäykset ja oma, lämmin ja uninen lapsi sylissä aamuin illoin. Puhumattakaan isompien  lasten seurasta ja seuraamisesta, niistä hienoista hetkistä kun voi olla niin ylpeä omasta nuorestaan, milloin mistäkin syystä. Pikkukoululaisen  riemusta kun huomenna on retkipäivä, opettajan terveisistä kotiin: teillä on ihana lapsi. Siitä kun näkee että elämä on iloa ja intoa pursuavaa, suunnittelemista ja haaveilemista.

Kaikista noista onnen ja ilon aiheista huolimatta aikuinen tarvitsee joskus lepoa ja rauhaa. Piste. Haisevien juttujen vastapainoksi haluaa josku sytytellä tuoksuvan kynttilän, katsella ja nuuhkia sitä ilman palovammojen vaaraa ja lattialle levinneitä parafiineja.Haluaa joskus kuunnella muutakin musiikkia kuin miinojajamanuja, kardemumman iloisia rosvoja tai hyppelihiiren seikkailuja. Silloin pitää kuunnella  vaikka Vivaldin piccolokonsertto tai  Bachin branderburgilainen . Tai jotain ihan omaa ja tärkeää. Jaksaakseen paremmin nauttia noista äänekkäistä (ja ei niin harmonisia ääniä tuottavista) onnentuojista.

Kun olette näin reippaasti ;) jaksaneet lukea tämän analyysin  niin esittelen teille vielä ne kirppislöydöt...kuvat ovat hämärässä yläkerrassa otettuja ja vähän suttuisia nekin, mutta sopii tunnelmaan. :)


Eli matkalaukkuja! Neljä kappaletta yhteensä 6 euroa. Alimmainen matkalaukku on jo entuudestaan meillä asustanut. :) Ja nyt kun olette nähneet nämä niin arvaatte että kankaat saivat uuden osoitteen...olipa ihanaa ja hermoja rauhoittavaa puuhaa liitostella kaikkia aarteitaan noihin laukkuihin...:) Pienimpään laitoin apliskankaita, jos ne olisi helpompi kuljettaa tuossa mukana ompeluiltoihin .


Toki ihan kaikki  ;) aplistilkut eivät mahtuneet tuohon, muutama tilkku jäi vielä niihin pahvilaatikoihin...värien mukaan lajiteltuina tietysti.


Siinä sivussa piti vähän hypistellä muitakin kankaita ja siirrellä niitä omille paikoilleen. Valkoiset ja ruskeasävyiset  kankaat ovat nyt ihan omissa laatikoissaan sievästi esillä. :) Ihan sulaa hulluutta tämä-mutta olkoon. :D


Aikaisemmin joskus kirjoitin että löysin kirpputorilta läjän neuleita (20 snt/kpl) joista haaveilen tekeväni jotain ihanaa. Olen toivoton neuletumpelo ja koitan tällä konstilla saada pienille villahousuja ja neulemekkoja aikaiseksi. :) Tänään löysin vielä yhden valioyksilön, isolla, laajalla  poolokauluksella ja kaninkarvalla. :) Inspiroivia!



Loppuun tuokiokuvia olohuoneen uudesta asusta. :D Vanhat kirjat myös kirppikseltä, jotain ajatusta näistäkin..siitä myöhemmin. :) Siisteyden innoittamana piti  pihalta käydä keräämässä lehtikuusen nypyräisiä käpyoksia, ne ovat jotenkin niin kivoja. Kuvassa vilahtaa uusi, ihana räsymatto (kiitos E!) joka sai kodin kiikkutuolin alta, ja uusi on myös kantikas pieni ruskea lasipullo joka pääsi täydentämään ruskean lasin kokoelmaa. :)

 Materialismi kukoistanut tänään, tosin rahamäärä ei päätä huimannut. :)

Niin ne vain päivän tunnit loppuvat täälläkin ketunpesässä. :) Aamulla taas kaaoksen kimppuun. Jos pikkuriikkisen varaisi kuitenkin aikaa uudelle ottobrelle ja noille neuleille...eikös vain kuulostakin hyvältä?

 -hanna-

lauantai 15. lokakuuta 2011

lauantaiähkyä ja vähän perjantaistakin

Perjantaina oli pitkästä aikaa vieraita, sekä aamulla että illalla. Aamullisista vieraista ei tullut otettua kuvia, muutaman kerran yritin yhdestä pienestä puulaatikossa istujasta ottaa mutta oli niin sukkelan sorttinen tuo miekkonen että ehti aina alta pois.  :)

Iltavieraista olisi kuvia mutta en tullut kysyneeksi että saako julkaista niin jätetäänpä vieraat pois kuvista ja näytetään sen sijaan pari kuvaa uudesta mielenkiintoisesta piirakasta jonka teko ei ihan joka leipurilta onnistu!

Nimesimme tämän uutuuden alzheimerpiiraaksi, sillä ensimmäiseltä sekoituskierrokselta unohtuivat taikinasta sekä rasva että neste, ja ne lisättiin taikinaan siten että kaavittiin taikina pelliltä takaisin kulhoon, unohtuneet ainekset sekaan  ja vähän lisää vatkausta,taikina uudelleen pellille ja komeus uuniin. :) Piirakka muotoutui uunissa erikoiseksi, reunoiltaan kupruilevaksi rapeahkoksi levyksi. Kuorrutus vain päälle ja  pöytään. :)

Kätevät ripustimet. :D





Tässä uusi ekologinen ratkaisu lautaspulmaan ja tiskiongelmaan. :D

Sitten lauantaiähkystä. :) Mies lähti lasten kanssa retkeilemään metsäpalstalle ja silloin tämä täti päätti höyrytä ompelukoneensa kanssa oikein kunnolla ja saattaa loppuun pari keskeneräistä ja ehkä aloitella jotain ihan uuttakin. :)


 Hovikuvaaja oli kotosalla ja räpsi kuvia koneista ja vermeistä, ompelun mukanaan tuomasta roskasta ja semmoisesta sekalaisesta. Ylemmässä kuvassa siis ihana ompelukaverini, pari vuotta vanha Pfaffi. :)


Tässä kuvassa (ylhäällä) näkyy vapaakirjonnassa käytettävä parsinjalka. Avaruusajan häkkyrältä näyttää mutta ihan helppo "asentaa" ja käyttää.


Seuraavassa kuvassa tuossa alapuolella näkyy vilaus yhdelle pienelle iloiselle tyttöselle matkaavasta ilopillerimekkosesta. :)



Viimeisenä Miljan ulkohousujen lahkeeseen kasvanut syksyinen puu.Heijastavilla lehdillä. Vapaakirjontaa tuli kokeiltua tässä vähän erilaiseen materiaaliin ja muutenkin erityylisesti kuin tuo kirjoittaminen. Mukavaa tämäkin. :) Housut jäivät toista lahkeensuun käännettä vaille. Niskajumin pelossa oli pakko lopetella vähän ennen aikojaan.

Aikamoinen kuvareportaasi taasen. Mukavaa jos jaksoit katsella loppuun saakka .:)

Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille! Ladatkaa akkuja. :)

-hanna-

torstai 13. lokakuuta 2011

torstai on toivoa täynnä

sanoi muistaakseni joku kuuluisa mies.Jos ihan oikein muistan se on yhden ihan hyvän kirjan nimi....kirjailijan nimi  John Steinbeck.Otsikon sanonta lienee kuitenkin kääntäjän onnistunut neronleimaus kirjan englanninkielisestä nimestä Sweet thursday. Ja tämän kertoi minulle näppärästi google.

Toivoa on, torstainakin. Toiveissa olisi ollut ompelupuuhaa, edes pienenpientä kankaansilitystä tai  jopa leikkausosasto-toimenpiteitä. Mutta kun ei- niin ei sitten. Kasvattelen illan hiilijalanjälkeä ajelemalla sitä edelleen laitonta taksia.Harmaan talouden vastustajille  tiedoksi että tästä taksitoiminnasta ei ole lainkaan veronlaisia tuloja, muita tuloja ja menoja  sen sijaan riittää. Sen verran otti otsalohkoon ja muutamaan muuhun paikkaan että istuinpa sitten  välipysäkin ajan koneen seurassa ja väkersin tunnisteita  vanhoihin blogiteksteihin. Sen verran paljon on tullut blogihistorian aikana riipusteltua ja raapusteltua kaikenlaisia jonninjoutavia sepustuksia että ihan vanhimpiin teksteihin en tämän välipysäkin aikana ehtinyt. Katsotaanpa nyt miten tuo juttu  tuossa sivupalkissa alkaa oleentumaan.

Sanokaapa tekin sanasenne tuon hakusysteemin toimivuudesta  tai toimimattomuudesta...ja onko tuolla nyt sitten edes mitään järkevää toimintafunktiota...vaikka ei kaiken aina pidäkään olla niin järkevää. :)

Torstain toiveikkaat tunnit ovat käyneet melko vähiin...kirjoittaminenkaan ei tunnu luistavan mihinkään suuntaan joten jospa tekisi yhdenlaista historiaa ja menisi nukkumaan tämän virallisen epäonnistumisten päivän päätteeksi . :)

Lokakuinen ilta alkaa olla jo kolea. Villatakki on mukava kaivellla kaapista ja päiviin tulee uudenlaisia puuhia kuten uunin lämmitystä. Leivinuuni levittää koko taloon suloista, pehmeää lämpöä...ja taidanpa vielä pistää uuniin yöksi mojovan köntin hirvenlihaa.

Eskarilaisemme kyseli äsken tätä kirjoittaessani että mitä oikein kirjoitan-vastasin että kaikkea höpötystä. Essi sanoi että "sun varmaan kannattais välillä kirjottaa jotain järkevää."  ???

Bloginpito täällä ketunpesässä ei nauti järin suurta arvostusta. :D
---
Loppuun kuvakavalkadi ketunpesän Hildasta uudessa ompputakissaan ihan vain teidänkin ihailtavaksi. :)




Alimmaisessa kuvassa maistuu ihan selvästi ranskalainen pastilli. :)

Tässä torstain viimeistä tuntia kuluttaessa keksin uuden sanonnan: perjantai on puhtia pullollaan.  Toivossa (kun on vielä torstai) on hyvä elää. :)

-hanna-

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

pieni tytön tylleröinen

Jälleen kerran paitaan on eksynyt pullea maatuska. Eipä silti että se olisi kovinkaan eksyksissä olevan oloinen, ihan minusta näyttää että se on kotoisasti istahtanut tuohon paidantapaisen helmaan. :)

Aikaisemmissa ompeluksissa maatuskat ovat olleet pieniä ja valmiista kankaasta leikattuja. Nyt tuntui siltä että pitää saada tähän oikein iso ja makea maatuskainen, vähän enemmän omantyylinen kuin nuo valmiit kuvat jotka nekin ovat ihan huippuja. :)

Kasvot tuottivat muutaman harmaan hiuksen ja monta päivää menikin pähkäillessä niiden toteuttamistapaa...ja sitten päädyin kangastussiin. Kone ei totellut päänsisäisiä visioitani ompelujäljestä, kynä oli paremmin hanskassa joten täällä kerta piirretyt kasvot. Miltä teistä näyttää tuo yhdistelmä? Siis apliksen "seassa" piirrettyä jälkeä....?




Trikookangas syksyisen haapapuun lehtien väristä....(tai fiinimmin mangonkeltaista ), siksaknauha varastojen kätköistä, puhvihihat, helmassa ja pääntiellä kaitalehuolittelu,kukkanauhan pätkä kauluksessa käsityömessuilta.Kaava oma. Hurahduskirjonta näkyy kuvissa huonosti, luonnossa erottuu selkeämmin ja siinähän lukee tuo pieni tytön tylleröinen. :)  Napeista on pakko kertoa sen verran että keltainen isompi nappi on torilöytö, turkoosi kukkanappi on ihan vartavasten tätä varten ostettu! Napit ovat ihania...sorrun niihin lähes joka kerran kun niitä tulee vastaan.

Nappiompeluun liittyy semmoinen mielenkiintoinen seikka että tähän asti olen välttänyt nappien ompelua viimeiseen asti, vetoketju on laitettu sinnekkin mihin se ei oikeastaan mitenkään passaa vain siksi että nappien ompelu on (ollut)  ihan maailman tylsintä hommaa. Muuten valmis paitapusero on jäänyt puolivalmisteeksi kun kukaan ei ole jaksanut/viitsinyt ommella nappeja paikoilleen. Nyt neljänkympin rajapyykin lähestyessä olen löytänyt itsestäni uuden ulottuvuuden-jaksan ommella nappeja mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin! Ja siis nimenomaan semmoisiin. :D Paitapuseron tekeleet  saavat edelleenkin odottaa puuttuvia nappejaan..kenties sitten viidenkympin pyykillä?

Toinen hurahdus tai vähän sinnepäin ainakin on uusin löytöni...leimasimet. Jossakin blogistanian syövereissä kahlattuani eksyin johonkin jonka nimeä en nyt muista mutta jossa oli leimasimilla painettu kankaalle mitä ihmeellisimpiä juttuja...ja aikani etsittyäni löysin kankaalle sopivaa  kuumentamalla kiinnitettävää mustetta ja pakkohan sitä on johonkin kokeilla. :)  Nämä kuvassa olevat leimat on painettu ihan paperille, mutta tuotekehittely jatkuu. :)

Kuvista huomaa että päivä on harmaa ja sateinen...pitäisi muistaa aina kuvata kaikki   kun aurinko pikkuisenkin pilkistää. :)
Sadepäivää on hyvä viettää käsityöpäivän merkeissä-sen mitä taksinajolta joutaa. :)

-hanna-

tiistai 11. lokakuuta 2011

unohtunut otsikko :)

Uusi viikko pyörähti käyntiin.Syksyinen sää on virkistävä, raikkaat ja pirteät aamut saavat tämmöisen aamu-unisen murmelinkin nousemaan ylös ihmisten ajoissa ja jopa ihan toimeliaana. Käsityörintamalla tapahtuu kaikenlaista, kuvaamiset ovat jääneet vähemmälle ja jonkunlainen jouluinen salaperäisyys verhoaa uusimpia ompeluksia...tosin pienimmät ketunpesäläiset eivät ehkä käy täällä kurkkimassa. :)

Sunnuntaina kävin Oulussa käsityömessuilla. Hirveästi näytteilleasettajia! Puolenvälin jälkeen iski ähky-ja viimeiset katselemiset menivät vähän siinä sivussa. Hyvässä seurassa. :)
Kiva oli käydä tuulettumassa kotihulinasta, katselemassa kaikkea kaunista mutta niin kallista, ja tokihan  joitain inspiraation kipinöitäkin tarttui mukaan.

Enemmän ehkä olisin toivonut perinteisiä käsityöntaitajia esittelemässä omia yksilöllisiä töitään...nyt tarjonta oli aika samankaltaista ja teollista. Toki perinteisellä poikkeussäännöllä. :) Saattaa tosin olla että naisten messujen nimellä kulkevat messut ovat enemmän sitä mitä ajattelin...sinne siis myös messuamaan . :)

---

tässä kuitenkin yhdet housut, eskarilaisen pöksyt kirppikseltä löytyneestä collegesta, apliskuvalla ja nykyisin joka vaatteesta löytyvällä tekstikirjonnalla...
hurahtanut mikä hurahtanut. :)



Tänään tiistaina ilta kuluu tiiviisti auton ratissa. Siitä lisää tuonnempana. ;) Iloisia syyspäiviä!

-hanna-

perjantai 7. lokakuuta 2011

myrskyä

Perjantaipäivää  täällä Perämeren rannikolla vietettiin myrskyisissä tunnelmissa -oikein piti asiasta tehden käydä kuvaamassa tuota kuohuntaa. Hurjaa,juhlallista, hienoa ja kamalaa. En ainakaan muista että ennen olisin nähnyt salamointia lokakuussa...Mieletön sää.

Tuuli vonkui ja ujelsi, vesi pärskyi ja pisaroi sumuna monen metrin päähän rantaviivasta ja auton oven auki saaminen oli työn takana. Puut taipuivat tuulen voimasta ihan kaarelle ja tehtaiden savupiippujen savuvanat kaarsivat vaakasuoraan heti piipun suulta. Meri oli liikkeessä, ei siinä kesäpäivien ja kuulaiden syysilmojen virkeässä  liplatuksessa ja solinassa, vaan armottomassa, raivoavassa ja hurjistuneessa liikkeessä. Uskomattoman voimakas näky. Säätä ja luonnonilmiöitä on kamalan vaikea saada aitoina tallennettua -ne latistuvat linssin läpi katsottuina. Ja kuvasta puuttuvat aina ne muut elementit: tuulen tuntu, ääni ja tuoksu.  




Aivan kyllä vatsanpohjassa tuntuivat nämä aallot....huiiiii.

Kaupungissa rakeet ja vesisade olivat pistäneet liikenteen ihan sekaisin, autot olivat luistelleet rakeitten seassa ja palokunnan kalusto ajoi edestakaisin pumppaamassa vesiä ja kiinnittelemässä kattoja ja muuta tuulen mukaansa nostattamaa. Jokainen oja,kanava ja merenlahti oli täynnä vettä, ilmatieteenlaitoskin antoi tänne seutuville jonkun merkillisen varoituksen vedenpinnan korkeudesta. Kaikkea sitä.

Satamassakin vettä oli ihan laitoja myöten- seuraavassa kuvassa vähän näkyy kuinka kiinnityspollarit ja vedenpinta ovat samalla tasolla.

  
Tämä sade ei ropise. Se suorastaan paukkuu ikkunoihin ja tuulen avustuksella ryöpyttää konserttoja kattoihin ja seiniin. Välillä tuntui että myräkkä on laantumassa mutta näin puolenyön kynnyksellä täällä ainakin alkoi uusi myllerrys! Huh, hetken aikaa pitää kyllä kuunnella noita myrskyn ääniä ennen nukahtamista.

Kynttilät ja lämpöiset huovat kuuluvat pimeään myrskyiltaan, ja kuuma kaakao. :)
Tästäkin säästä voi nautiskella, näin sisätiloista käsin. :)

Jos huomenna myrsky vielä on voimissaan, on takuulla ompelupäivä. Kirpputorireissulla mukaan tarttui aikamoinen kasa neuleita,   ne sopisivat hyvin työstettäväksi ja jatkojalostettavaksi tämänkaltaisena  myrskyisenä päivänä. :)

-hanna-

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

ajatuspuuroa

Pari päivää on kulunut tien päällä enemmän ja vähemmän kaasuttaen. Kaksi muuta kortillista kuskia ovat metsästysreissulla Lapissa joten yhdellä autolla ja kuljettajalla on ollut mukavasti töitä.

Olen noilla kuljetusreissuilla aktiivisesti yrittänyt päästä irti kiireen tunnusta mutta silti se mokoma vain keikkuu kantapäillä. Tunti on lyhyt aika kauppareissulle, tankkaukselle, leipomokäynnille, kirjastolle ja pakolliselle kirpparikierrokselle puhumattakaan siitä että törmää tuttuihin. :)

Ompelukone on kuitenkin surissut pieniä aikoja kerrallaan. Kolmas maatuskahenkinen paita on viittä vaille valmis ja pipotehtailu on saanut jatkoa. Ulkohousuprojekti on edennyt kankaidenkatseluvaiheeseen, kaavavaihe olisi seuraavana suunnitelmissa. Yksi mukava  tilaustyökin on viimeistelyä vaille valmis.

Ompeluhuoneen muutto yläkertaan ei ole sujunut ilman hankaluuksia. En tykkää, en. Ehdin käydä siellä vain penkomassa kaikki laatikot ja hyllyt karmaisevaan sekamelskaan, pusseja ja nyssyköitä on siellä täällä ja ikean tähtikassi ei ole myöskään mikään olohuoneen kaunistus...näillä mennään.

Hirvenmetsästys tuo tullessaan lihanlaittoa. Nytkin 4 kassillista isoja ja pienempiä möykkyjä odottelee tuolla että ne paloiteltaisiin sopiviksi paloiksi ja laitettaisiin pakastimeen...puukot on nyt teroitettu ja odottelen että talo hiljenee pienten ja vikkelien käsien osalta. Mukavahan niitä lihoja on sitten talven mittaan laittaa leivinuuniin hautumaan ja onpahan ainakin lähiruokaa. :)

Iltapala ja sen syöjät kutsuvat, sen jälkeen yksi hakukierros kaupungin suuntaan, lihat pakstimeen ja saakin tulla ilta. Ja yö..Muutama viime yö on mennyt valvoskellessa enemmän ja vähemmän.  Jospa ensi yönä jo nukuttaisi.

Yhtenä iltana söimme iltapalaksi jauhelihapannaria. Tässäpä teillekin tämä mainio ja makoisa herkku ohjeineen. :)


-hanna-

tiistai 4. lokakuuta 2011

lakisääteistä



Maailma pyörii ja me sen mukana. Pyöriiköhän se jotenkin eri vauhtia eri maankolkissa? Täälläpäin nimittäin pyörii melkoisen vinhaa vauhtia........Entäpä sielläpäin?

Samankaltaisuus ja erilaisuus ovat jänniä asioita. Toisaalta kokemusperäisiä, toisaalta samojen lainalaisuuksien mukaan luulisi että jotkut asiat ovat samalla lailla siellä , täällä ja tuolla.
Viime perjantaina aloitin kirjoittamaan tätä juttua-jostain pyörimisliikkeen nopeudesta kenties johtuen se jäi alkutekijöihinsä. Vain pari  seuraavaa lausetta oli valmiina..

Perjantaipäivän postauksissa näytäisi olevan aina jotain samaa. Se saattaa johtua monista seikoista,  kuten esimerkiksi siitä tosiseikasta että perjantain päiväohjelma on perjantai toisensa jälkeen kohtuullisen  samankaltainen.
Tänään olen oppinut eräitä kummallisia lainalaisuuksia (perjantai)päivistä, perheyrityksestä, työntekijöistä (?) ja itsestänikin.


-perjantaiset viikkosiivousperhejuhlat ovat vötkistelypäiviä, eivät suinkaan reipashenkisiä toimeliaisuuspyrähdyksiä kuten SAATTAISI luulla noin äkikseltään.

-jos keitossa on pippuri, se kuuluu täällä laittaa pöydälle eikä lautasen reunalle tai johonkin muuhun liian proosalliseen paikkaan kuten roskakori.

-jos listassa lukee jonkun nimeltä mainitsemattoman henkilön kohdalla "tiski" -se aktiivisesti unohdetaan, delegoidaan pienemmille senttipalkalla, tai jaetaan niin pieniin osasiin/henkilö että sen tekemisessä perusrytmillä(joo, kohta) menee koko päivä.

-jos talossa on pieniä ja isompiakin lapsia, on talossa takkeja, kenkiä ja muuta kampetta erinäisiä(=lukemattomia) kappalemääriä. Jos ajatellaan että talossa on aikuinen joka on ollut niin reipas että on ihan vartavasten hakenut rautakaupasta tarvittavan määrän koukkuja, jopa saanut ne seinään asti ja vielä mahdollisesti nimennyt jokaiselle henkilökohtaisen koukun sillä ajatuksella että ah,miten kätevää on kun jokainen saa laittaa näppärästi oman takkinsa juuri siihen omaan koukkuunsa...Höpsis. Jossain varsinkin  lapsuuden ja aikuisuuden rajamaastossa vaanii semmoinen seikka joka kääntää kaikki lainalaisuudet päälaelleen, sillä tämän kirjoittamattoman lain mukaan takkia ei voi laittaa ainakaan omaan koukkuun, mieluummin ei koukkuun ollenkaan.(jäin miettimään että entä  jos takki on peritty?onko tällä seikalla vaikutusta tähän lainalaisuushommeliin?)

- Kun talossa on monta suhtkoht samankokoista, on olemassa se mahdollisuus että samaa vaatekappaletta käyttää moni lapsukainen. Tämä aiheuttaa puolestaan sen lainalaisuuden , että jos vaate on pesty, viikattu, mahdollisesti kaapissa, sen omistaja mielellään ja hyvinkin hanakasti  tunnustaa sen omakseen. Siinä tapauksessa että vaate lojuu lattialla, on likainen ja aikaansaa konekiväärimäistä kenentämäon? -kysymysarjaa vaatehuoltopäällikön taholta-aiheuttaa se  sen tosiseikan että ko. riepu ei ole kenenkään. Sitä ei huoli omistaja eikä käyttäjä. Ihmeellisiä ovat  lain kiemurat.


-monen puhelinliittymän taloudessa on luonnollisesti monta puhelinta. Useimmiten puhelimen ostohetkellä mukana seuraa laatikko,jossa on ohjekirjan lisäksi tuikitarpeellinen kapistus jonka avustuksella olemme päässeet lankapuhelimen orjuudesta ja voimme puhua suuren puhelinlaskun vaikka sängyllä tai sohvalla rötköttäen. Puhutaan siis laturista. Täällä pätee latureihin liittyen semmoinen lainalaisuus että ne ovat aina hukassa. Sama  pätee muuten nappikuulokkeisiin.

-Siivouspäivän lainalaisuuksiin kuuluu myös se seikka, että yläkerroksen siivoaminen on huomattavan paljon hidastempoisempaa kuin alakerroksen. Pienen, noin kymmenen neliön määräalan siivoukseen uppoaa herkästi useampia tunteja. Tosin siinä sivusa pitää lukea facesta päivän olennaisimmat kuulumiset, kertoa omat maatajärisyttävät tapahtumat(esim. se että ottaa päästä, on tylsää tai että huomenna on matikankokeet) ja päivittää pitää toki yleissivistyskin uutissisvustoilta ihan noin vain siivouspäivän kunniaksi.Vai onko osasyynä yläkerroksissa oleva ohuempi ilmanala?Vai lakisääteiset tauot?

-yksi mielenkiintoinen lain-alainen seikka täällä ketunpesässä on tuttien ja tuttipullojen katoamismysteeri. Taloon on nykyisen tutti-ikäisen elinaikana ostettu kymmeniä  tutteja-muistijälki löytyy puolestakymmenestä poisheitetystä. Missä ne muut ovat?

-perhepoliittisista syistä etenkin päällikkötasosta tuntuisi usein välttämättömältä pitää juuri tässä ja heti milloin minkäkinlainen perheyhtiökokous. Laki on kuitenkin semmoinen että juuri ne osakkaat joiden tulisi olla paikalla ovat muilla mailla vierahilla ja ne, joilla ei iästä tai muista ominaisuuksista johtuen ole sananvaltaa( tai osaa eikä arpaa ko.kokouksen aiheeseen) ovat paikalla.

-poikkeuksetta lakisääteinen juttu täällä on myös se, että taaperoikäisen mielestä ruoka maistuu ehdottoman paljon paremmalta pöydällä (huom.adessiivi!) istuen kuin normisti penkillä takapuoltaan makuuttaen.


-yksi ärsyttävimmistä, säälittävimmistä ja raivostuttavimmista lainalaisuuksista liittyy itsekunkin tekemän työn määrän arviointiin. Aina löytyy joku joka on tehnyt enemmän-tai vähemmän.

-enemmän/vähemmän -lainalaisuus esiintyy jokaikisellä elämän osa-alueella täällä maisemissa. Aina joku on saanut enemmän rahaa kaupunkireissulle, aina löytyy se joka on tehnyt viimeksikin tämän pyydetyn tehtävän, aina löytyy joku jolle on sattunut siunaantumaan kaapppiin  ne  kaikkein kamalimmat vaatteet, joku joka ei koskaan pääse mihinkään niinkuin nuo toiset, joku jonka harrastus maksaa vähemmän kuin jonkun toisen sisaruksen, jollekulle  raukalla ei ole puoleen vuoteen ostettu kenkiä kun taas sille toiselle on juuri ostettu.(ei se mitään että sen toisen edelliset kengät oli ostettu monta vuotta ja sisarusta sitten.)

Tätä kirjoittaessa alkaa tiivistyä tämän lain ydin. Lyhyesti ja ytimekkäästi: jos tavaralla on joku paikka, sitä ei voi laittaa sinne, ja että jos et aio huomennakaan tehdä sitä, miksi tekisit sen tänään?

Samoin alkaa tuntua että kuuluisalla lainlaatijalla mr. Murphylla on ehkä ollut iso perhe?


-hanna-

P.S. lakisääteistä tulisi olla myös kauniiden, vanhojen ja elämää nähneiden rakennusten säilyttäminen ja kunnossapito. Meillä on ilo lenkkipolun varrella kurkistaa tähän kuvissa näkyvään  arvokkaasti harmaantuneeseen pihapiiriin. Niin kaunista.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Arvoitus

Mikä on se paikka  jossa on paljon iloisia lapsia ja aikuisia?
Mikä on se paikka  jossa vauvat ja taaperot , juoksujalkaiset ja tallustelijat hihkuvat riemusta?
Mikäs paikka  se on jossa poskilla palaa innostuksen puna?
Mikä se on se paikka  jossa on arvoituksia ja näperryksiä?
Mikä se on jossa kaikilla on hymy herkässä ja kevyet jalat?
 



No nehän ovat PELLEKUTSUT!

Mielettömän ihanat, iloiset, jännittävät, kutkuttavat ja lämpöiset pellekutsut.Täynnä lapsenmielistä iloa ja ajatusta, pienen ihmisen maailman kokoiset ja näköiset.Ja oli siellä mukava isommankin ihmisen tallustaa.

Niin kauniisti kuin vain suinkin osaamme, sanomme: KIITOS.
Kaikkien pienten ja isojen lasten ja lasten vanhempien puolesta -meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Kiitos Nellille ja Niilolle, kaikille muillekkin pellepukuisille jotka teitte pellekutsuista juhlan juuri meidän lapsillemme.Teitte osuutenne suurella sydämellä. :)  Ja täytyy kiittää niitä yhteistyökumppaneitakin. Hienoa te kaikki!

-hanna-