sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

maalari maalasi taloa...

Helouuu kaikki te siellä! Täällä ollaan ja eletään keskellä yhtä ihmeellistä ja ihanaa asiaa; sitä on suunniteltu vuosikausia, odotetttu kuin kuuta nousevaa ja vaivuttu välillä epätoivoonkin kun se ei vain ala.  Nyt se on täällä, REMONTTI. Ihanaa ja kamalaa kaaosta, hurjasti puuhaa mutta niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin mukavaa!

Blogipuoli on ollut hiljaista, mutta odottakaapas kun tästä vähän päästään eteenpäin...johan alatte aivan kyllästymään tähän selostukseen. :)
Se alkoi aivan yllättäen. Yhtenä perjantaina vain piti olla koko ex-ompeluhuone tyhjä. TYHJÄ.  Se ei ole vallan vähän, se.  Viimeisiä aarteitani kuskasin sieltä turvaan kun jo listat lähtivät seinistä ja katoista...ja tapetti oli siellä lattialla liisterinsekaisena myttynä. Ja sitten se alkoi...maalia, pakkelia, hiekkapaperia,työkaluja ja kaikkea vain ilmestyi sinne ja tänne pitkin ja poikin huushollia. Ihanaa!!

Viikon uurastuksen jälkeen kaksi huonetta ja eteinen ovat valmiit! Kekkosenaikainen mäntypaneeli sai raikkaan valkoisen pinnan, melkein yhtä iäkkäät tapetinsukuiset seinät uudistuivat tasoitetapetin ja maalin avulla, katto maalattiin ja muovimatto sai päälleen laminaatin..jonka väriksi paketin päällä ilmoitettiin hiilitammi. Aaaahhh.

Toisen huoneen lattiassa on lankku, niinkuin meillä tässä tuvassa muutenkin.  Se hiottiin ja maalattiin..ja ai että miten siitä tuli ihana! Ihana, kuuletteko?
Meillä täällä ketunpesässä näiden sisustusvärien valinta on sikäli mielenkiintoista että minua ei voi päästää rautakauppaan niitä valitsemaan. Sen verran pahasti  on tuota värisokeusgeeniä siunaantunut.  Onneksi mies omistaa ihan kunnolliset värinäkögeenit. :)  Tulee siis harmaata, eikä vihreää tai sinistä, tai pahimmassa tapauksessa punaista, jos minut päästettäisiin valitsemaan.
Lankkulattia on siis harmaa, (ja laminaattikin yhdenlainen harmaa, se hiilitammi) kummassakin valmiissa huoneessa tehosteseinä on harmaa, vaaleampi kuin lattia.  Muut seinät ovat valkoisia! Ai että näyttää niin mukavalta!

Joitakin kalusteita on maalattu myös, mustalla maalilla. Ihan totta!
Yksi makuuhuone odottaa vielä uusia pintoja. se toimii tällä hetkellä maalaushuoneena ja työkalujen säilytyspaikkana mutta ensi viikolla jatkuu. Maalia paneeleihin, maalattavaa tapettia yläosiin ja se hiilitammilattia. Sitten pitäisi siirtyä tuvan puolelle.

Hyvä me!

Tässä vaiheessa ei voi kuin vain todeta että onneksi meillä on yläkerta.  Siellä riittää ristiretkeilyä vielä viikkoja tämän maalausprojektin valmistuttua. Sen verran paljon sinne kuskattiin kampetta näistä kolmesta alakerran kammarista...huh.  Mutta se on sitten sen ajan murhe. :)







Hurja juttu. Mahtavaa että ihan näin kotijoukoilla saadaan näin iso homma aikaiseksi! Pienimmäinen poikanen on hyvä apulainen, muuten. Tuleepahan kerättyä kaikki pois samantien. :)
Ihan vähän vaan on joutunut esteitä rakentelemaan tuon pienen tassuttajan menoa hidastamaan. Ja isossa porukassa on aina joku ihan niillä töin. :)

Huhheijaa.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

hetken rauha.

viikon varrelta-

Mieletön kevätsää-
Joutsenet!
kuusi tikkiä yhdessä silmäkulmassa
antibioottikuuri..
tuulihousuja
keväisiä kenkiä
lunta ja pakkasta
mustarastas!
toppahousut
valoisaa pitkään illalla-ihanaa!
pöllöjen kevätäänet
pienen pojan ensimmäiset hampaat
ensiaskeleiden ihanuus
touhutöppösen jälkien siivous:
lusikkalaatikko lattialla
viisi kertaa päivässä
pyykkikone pesee ja pesee...
lämminvesivaraajan säädin on "sopivalla" korkeudella..
mutta se touhu on niin ihanaa.

ylioppilaskirjoituksia
yhteishakua
englanninkielenkurssi
mukavia tapaamisia
aamuherätyksiä 
päivätorkkuja
yökukkumista
kankaanpainantaa
inspiraation leimahduksia
ompelupuuhaa.

Jäi siitä varmaan ;) joitakin juttuja poiskin. Aika säpinää. Mutta arkisen, onnellisen (enimmäkseen) tavallista. Mitäpä teille?



maanantai 10. maaliskuuta 2014

siedätyshoito

On se varmaan iskenyt kaikenlainen laiskuus. Ensimmäinen viikko meni suhahtaen oikeiden tietokoneprobleemien vuoksi, sitten alkoi kahden viikon suhahdus olympialaisia jolloin koko ketunpesän kone-, näyttö- ja teknologiakapasiteetti oli valjastettu urheiluun ja viimeinen viikko onkin sitten ihan vaan lorvikatarria. Ja vieläkö siihen taukoon mahtuu joku viikko, jos mahtuu niin se oli sitten tämä pohojosen suomenmaan lomaviikko.

Minuun on iskenyt kone-allergia.  Semmoinen vähän valikoiva, sillä se ei sisällä oireilua yleiskoneen eikä pyykkikoneen lähistöllä, tiskikoneestakaan ei tule näppyjä kummempaa ja ompelukoneen äärellä se suorastaan kokee ihmeparantumisen. Sen sijaan kaikki älyvekottimet laukaisevat varsinaisen anafylaktisen sokin. Uhhhh.

Älypuhelimista ja niiden sukulaisista voisin pitää oikeastaan muutaman luennon. Ne eivät varsinaisesti olisi mitään markkinataloushenkisiä..että ehkä ei kannata tilata minua luennoimaan ainakaan jos haluaa edistää myyntiä.

Ovathan ne hirveän käteviä ja mukavia ja näppäriä ja mitä kaikkea. Ja lisäksi tylsistyttäviä,kamalan koukuttavia ja niin ärsyttäviä!
Ainakin yleiskoneen ja pyykkikoneen välimaastosta tarkasteltuna.

Talon vauva on kadonnut jäljettömiin! Kolmisen viikkoa sitten oli ensiaskeleiden vuoro.Miten ne ovatkaan niin liikuttavia, kaikkien käsivarret ovat nyt vain ojentuneina kohti tuota tassuttajaa. Onneksi vielä pääsääntöisesti kuitenkin nelivedolla kulkee.Ilmassa on semmoiset merkit että ennenpitkää täällä koko suku juoksee perässä..huhheijaa miten sukkelaa touhua on jo nyt. Kaapit tyhjenevät ja portaita kiivetään komeasti..Vähän on semmoinen deja vu-tunne tuolta seitsemäntoistavuoden takaa. :)


Onhan se semmoista säpinää. Aamusta iltaan ja viikonloppuisin viimeiset tulevat kotiin kun ensimmäiset heräävät. :)
Kuulemma eläkkeellä saattaa kaivata tätä kaikkea. :)

Kiitos sinulle kun olet jaksanut olla kuulolla vaikkei täältä mitään ole kuulunutkaan! Allergiaoireet helpottavat toivottavasti...ja kun ompelukone on kuitenkin laulanut ja muutakin asiaa olisi enemmän kuin omiksi tarpeiksi niin jospas ne jutut alkaisivat taas ilmestyä!