perjantai 15. kesäkuuta 2012

leimaantunut

Kuvat puhukoon puolestaan....kuvat siis värjäyskurssilta. Sisko oli kurssilla mutta allekirjoittanut änkeytyi kuokkimaan ja painoi myös muutaman (?) tilkun. Leimat siskon käsialaa. Kiekuraleiman alkuperää en nyt muista, mutta jonkun taitavan naisen tekemä kuitenkin. Siellä kuulkaas inspiraatio ja innostus kihisi ja kangasta värjääntyi! Monta ihanaa varastettua ideaa odottaa toteuttamista...tähän täytyy järjestää aikaa!

Tänään kävin shoppailemassa itselleni lisää värejä...ja rikoin kankaanostolakkoni jota onkin kestänyt melkoisen tovin. Mustaa ja luonnonvalkoista  puuvillakangasta värjäys- ja leimailutarkoituksiin. Tätä ei kait lasketa kovin suureksi lakonrikkomiseksi..eihän?

Kankaanostolakosta puheenollen täytyy tarkentaa että lakko ei koske kirpputorilöytöjä. Eikä näköjään semmoisiakaan jotka  huutelevat että haluavat päästä kangashyllyihin (huom. monikko) asustamaan. Toki täytyy myös mainita että onnistuin yhdelle ompelijaystävälle tyrkkäämään mukaan kaksi muovikassillista hyvin marinoituneita kangashyllyn antimia tässä yhtenä päivänä...että olikin jo vajetta, suorastaan tyhjä kohta kangasrivistössä.

Värjäyspeukaloa ja leimailukantapäätä kutittaa siihen malliin että asialle on tehtävä jotain. Jospa tässä yhden leimasimen saisi kaiverrettua aamua varten!

t. nimim. yksi ihan leimaantunut.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

elämänhallintaa



Perjantai-iltana iski pakottava käsillätekemisen tarve. Käsitöitä pötkötteli tosin pitkin kämppää kaikissa mahdollisissa olomuodoissa-mutta on toki eroa käsityöllä ja käsityöllä. Käsin tekemistä olisi ollut siis ihan näissä arkisissa puuhissa(pyykki, tiski, raivaus) riittämiin mutta päätin kuunnella sisäistä ääntä joka kehotti tarttumaan kankaisiin ja kangasväreihin.

 Yhtenä päivänä kuulin radiosta jonkun lifestylegurun ajatuksia sisäisen äänen kuuntelemisesta, ja ajattelin heti toteuttaa oppeja jotka kuulemma ovat avain parempaan ja terveempään elämään.Sisäinen ääni on kuulemma ainoa tie saada kiloja kevennettyä, tai hallittua painoa. Sisäistä ääntä tulisi kaikkien kuunnella, kuulostella maistuuko elämä tänään miltä ja sen mukaan kasata lautaselle tavaraa.

Perjantai-iltana kasasin lautaselle lakanakangastilkkuja, ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä, palan finnfoamia ja tylsän lyijykynän.
(kyllä, olen samaa mieltä että näillä eväillä vaaka alkaa piankin näyttämään mukavampia lukuja!Gurut ovat joskus oikeassa! )


Aurinkovärjäyskokeilua siis. Lopputulokseen vaikuttavina tekijöinä A.ruohikolla  kuivumassa olleiden kankaiden ylijuoksemista hurmaantunut koiranpentu, B. pikkuihminen joka nykki huolellisesti asetellut vuohenputken lehdet omaan ämpäriinsä, ja C. pakottavan käsillätekemisen tarpeeen ja sisäisen äänen kuuntelemisesta aiheutunut ajatuskatkos siitä että kankaat olisi  kannattanut pestä ensin...


Joskus tekeminen on tärkeämpää kuin lopputulos. Ja pilalle menneet  kankaat voi värjätä uudelleen...sen kävin tänään toteamassa kun vierailin yhdessä paikassa! Värjäyskurssi. mitä kaikkea voi tehdä....ja minkälaisia elämänhallintatuloksia voi saada kun kasaa lautaselle pigmentit, finnfoamit ja muut sensellaiset, maustaa ripauksella inspiraatiota ja ideoita, lisää lorauksen luovaa hulluutta ja nauttii hyvässä seurassa.

Huh sentään! kuvia odotettavissa lähipäivinä...nyt kangaslaatikoiden sekaan valitsemaan värjättäviä tilkkuja!


-hanna-


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

keväistä juhlaa


Kevätaamuun vihertyy koivujen huone.
Valo kutoutuu lehtiin,
tuohenvalkeassa taivaan peili.
kaikki linnut soivat siniseen ilmaan,
kaikki linnut sinussa.

Niin puhtaat vedet,
puiden kuvajaiset kirkkaat
maailmasi vielä kulumaton.
Multa höyryää levänneenä ja tuuli
puhaltaa leikkisän pilven
tuomaan sadetta.
On versojen aika,monien alkujen hetki.

                                Inkeri Karvonen






Juhlat. Iloista naurua, hymyileviä nuoria kasvoja, onnellisia ihmisiä. Kiitolliset vanhemmat. Kahvia, kakkuja, hyvää seuraa. Kiitos.

-hanna-

lauantai 2. kesäkuuta 2012

vuoropuhelua


Niin tykkään näistä. Tädiltä saatuja juurakoita jotka huonosta hoidosta huolimatta ilmaantuvat porraspielen penkkiin joka kevät. Sieltä ne nousevat sykertyneinä ja nuppuisina, keskustelevat keskenään. Vaihtavat ajatuksia, kertovat kuulumisia.  Niin meidänkin pitäisi.

Täällä sattuu ja tapahtuu. Elämisen ja olemisen  kiemurat välillä pistävät puuskuttamaan ja välillä vetämään henkeä. Toisinaan pitää ottaa tietoinen happihyppely, kaikkeen.
Joskus joutuu sen kauniin ja tarpeellisen elämäänsä kaivamaan mitä kummallisimmista asioista. Pyykkiä ripustaessa voi tehdä iloisia värisuoria, hymyillä kukallisille pyykkipojille ja lähettää isojen pelipaitojen omistajille lämpimiä ajatuksia. Pihasaunan lämmittäminen käy tiukan paikan tullen terapiasta ja omille ajatuksille löytyy aikaa työmatkoilta kun vain malttaa niitä kuunnella.
 
Elämä on kiireistä, täyttä. Ei missään tapauksessa tylsää tai tapauksetonta. Välillä aika ihanaakin.

meillä
-leivotaan ja siivotaan sunnuntaina olevia juhlia silmälläpitäen
-paistetaan muurikkalättyjä
-kynsitään kukkapenkkejä ohimennessä
-ajellaan sinne ja tänne
-käydään töissä oppimassa elämästä jotain oleellista
-päivitellään kertyneen romun määrää
-lauletaan ja soitetaan
-juhlitaan milloin mitäkin kissanristiäisiä kuten vaikka yhtä uutta keittiötä
-mietiskellään vakavia asioita
-valvotaan välillä muutenkin kuin yövuorossa
-keskustellaan ystävien kanssa aamuyön tunneille
-mietitään mitä ammattiin valmistuva esikoinen on saanut kotoa evääksi omalle polulleen
-suunnitellaan kesälomaa
-nautitaan pienen puhetulvasta ja avautuneesta sanaisesta arkusta
-ihaillaan narsisseja ja muita kevään kukkijoita jotka jaksavat nousta rikkaruohoviidakosta
-silitellään uutta pientä karvakorvaa




Kaikkea. Paljon. Päällimmäisenä kai kuitenkin perusonnellisuus, vaikka joskus sen joutuu kaivamaan epämääräisen sälän alta. Sälä voi olla konkreettista pyykkiä, tiskiä, romukaaosta, tai joskus henkisempää. Voimattomuutta, outouden tunnetta, epäonnistumista tai ahdistusta.

Tänään tuo säläkin näyttää ja tuntuu kivalta ja kesäiseltä.Vesisade ei haittaa tätä tunnelmaa, tämän ilon muistaa jo omasta lapsuudestaan, pursuavan riemun. Koululaisten kesäloma alkoi, todistukset on tästä vuodesta saatu.  Onnea täältä kaikille koulunsa päättäville! Jotkut siirtyvät uusiin kuvioihin ja haasteisiin ensi syksynä.  Onnea sinnekin.

Mitä teillä? Kertokaapa päivienne kulusta. :)



-hanna-