torstai 28. elokuuta 2014

vaaleanpunaisia unelmia, osa 1

Kun isoveli menee naimisiin, tarvitsee pienin pikkusisko elämänsä ihanimman mekon.

 Jotain vaaleanpunaista ja värkättyä siinteli äidin sielun silmissä ja kun väri sopi hyvin sekä mekon kantajalle että  hääpuitteisiin, niin mikäs sen mukavampaa.

Ideanpoikasia hain Pinterestistä, Ottobre-lehdistä, Mekkotehtaan sivuja plaraillen ja löytyipä kirjahyllystä pari muutakin mekkokirjaa. 

Kankaiden kaivelussa arkistojen kätköistä kului toinenkin tovi. Kankaiden hamsteroinnista on todellakin hyötyä...tähän versioon löysin valkoisen naisten pitsipaitapuseron, valkoista lakanakangasta ja valkoisen pitsiverhon. Seuraavaksi kaupasta  Dylonin käsivärjäysväriaine, värinä pink flamingo.
 (Upotin liemeen aika paljon kangasta ajatuksena kakkososa ja kolmososakin..nelososasta haaveilin mutta se ei toteutunut.)

Kaavoja ei ollut. Oli vain idea, mielikuva ja innostus. Mittoja, vähän kuminauhaa väljimpiin paikkoihin, sovittamista, pähkäilyä ja ihastelua. Yllättävän vähän purkamista!!


Yläosassa pala siitä naisten paitapuserosta pitseineen, olkaimet lakanakangasta  ja helma pitsiverhoa. Alushamonen lakanakangasta. Kukkapanta on H&M:n ihanuushyllystä. Kampaus taitavan isosiskon käsialaa.



Takaa olkaimet menevät ristikkäin ja niitä somistavat valmiista nauhasta poimutetut röyhelöt. Nauha on vanhimman siskon perintöjä.
Liika väljyys on koottu kuminauhalla tuohon pieneen/matalaan  takakappaleeseen, sinne päällisen ja vuoren väliin . Toimi hyvin! 
Heinäkuun helteillä hankittu rusketus näkyy kivasti. :)


Helmassa joustava satiinivinokantti tuo kivaa säihkettä. Uudet valkoiset ballerinat ovat kuin piste ii:n päällä.
Ihana prinsessa.
Onnellisena uudessa mekossa.
:
Ompelija-äitikin oli niin onnellinen tästä mekkosesta..
täytyy varmaan laittaa seinälle sitten kun ei enää ole käytössä.



tiistai 26. elokuuta 2014

lahja

Elokuu.
 Lämpimiä, hämyisiä iltoja, 
kynttilänvaloa.
 Lyhtyjä ulkosaunan portailla,
usvaa kullankeltaisten kaurapeltojen yllä.
Kuulaita kasteisia aamuja,
mustikoita,
lintuparvia sähkölangoilla,
nappikukkia.

Uusien alkujen aika.
Innostusta,
ryhtiä,
jaksamista.
Suunnittelua,
aloittamista,
tekemistä,
kesän vapaudesta luopumista.

--


Elokuisen illan valo
hehkuu horsman kukinnoissa. 
Metsän reunassa kruunupäät,
sykähdyttävät,
komeat.


Jossain mutkaisen taipaleen takana
vanhan kuusen luona
  kettuemo ruokkii poikasiaan-
pehmoisia, lämpöisiä.




Sain lahjaksi vanhan opetustaulun
-ketunpesässä.
Uskomatonta!

Kiitos, Anja!












lauantai 9. elokuuta 2014

pistelyä

Jotenkin on semmoista kummaa pistelyä vasemman silmän takana. Tietyissä tilanteissa pistelee vähän siellä sekä täällä, ja jotenkin tänään on pistellyt oikein urakalla. Olisikin saanut pistellä vaikka varsipistoja!!! Nämä nykyiset pistelyt ovat semmoista laatua että niillä on hyvin vähän tekemistä minkään käsitöiltä tuoksahtavan suuntaan, päinvastoin.

Ärsytyskynnys on joko A. poikkeuksellisen matalalla tai B. kuppi on täynnä.  Veikkaan jälkimmäistä.

Ottaa niin otsalohkoon kaikenmaailman yrityskaupat! Aikojen saatossa tähän torppaan on ilmaantunut monenlaista piuhaa, modeemia kaikilla kirjainyhdistelmillä ja kaikenlevyisillä kaistoilla. Kun asuu korvessa, tietää, että joskus netti tökkii, ja että ihan kaikkein leveintä laajakaistaa tänne ei saa vaikka maksaisi itsensä kipeäksi-ymmärtäähän tuon nyt kun katsoo tielle, kärrytiellä ei moottoritienopeuksilla huristella.  Monta vuotta kuitenkin pärjättiin sillä boksilla mikä tuolla nurkassa kiikkui. Välillä yritettiin ostaa lisäantennia, toimi kunnes katkesi,välillä vaihdeltiin parempaa nettiä jonkun puhelimesta mutta sekään ei ole kovin pitkäikäinen ratkaisu sillä kun puhelin lähtee talosta ulos niin taas tökkii.  Jääkiekkokausi, olympialaiset ja jalkapallon MM-kisat selvittiin jotenkinkutenkin paitsi että kaista riitti vain yhdelle koneelle. Haa.

 Sitten tuli yrityskauppa, postipoika kiikutti uuden hienon modeemin kaikilla mausteilla ja mukana seurannut lippunen lupaili meille korven asukkaille oikeinkin sujuvaa ja leveää valtaväylää koko maailmaan.  Siitä alkoikin sirkus. Kun ei toimi, ei toimi. Koko kesä. Uudelleenkäynnistämisellä saa pari tuntia hitaasti pyörivää verkkoelämää, talouden laskupinoa ei saa maksetuksi yhdellä rykäisyllä,(toki se on suhteettoman suuri) eikä bloggaajaäidin aikatauluun tahdo mahtua kaiken mahdollisen sisällön lataaminen kolmeen kertaan, kun välissä täytyy kuitenkin juosta tehosekoittimen perässä  ja jajjajjjajajajajajajajajajajajajajajajajajja. Jokaisen kuvan lataamisen välissä ehtii tyhjentää tiskikoneen, seuraavan latautumisen aikana imuroida keittiön ja sillä aikaa kun kirjoittaa kolmannen kerran uusiksi  sen vähän mitä on saanut aikaiseksi ehtii tehosekoitin tehdä kaikenlaista.
 Ja jos muuten toimisi, olisi aikaa ja intoa-tulee ukkonen. Pistelee se.

Aamuihin on tullut uusi rutiini, ja ai niin, aamupäiviin, iltapäiviin, kuin myös varhaisiltaan puhumattakaan myöhäisillasta. Modeemin käynnistys.
Osaamme jo ulkoa vikanumeron.Vikanumerossa miesääni kyllä kuuntelee kiltisti valituksen aiheen, yhdistää asiantuntijalle joka vastaa puolen tunnin jonotuksen jälkeen.  Hirveän hienosti laadittuja tiedotteita siitä mistä www-osoitteesta voi tarkistaa vikaverkkoilmoituksia jne, ongelma kun on ainoastaan se että niitä ei pääse katsomaan....(jonotusmusiikki on aika, no, ankeaa.) Asiantuntija puhuu niin viisaita että kukaan meistä ei tiennyt mistä se puhuu. On hienoja kirjainyhdistelmiä, mittaustuloksia joiden mukaan yhtään! kertaa edellisen 24 h aikana ei meillä ole ollut ongelmaa.... ja mitä kaikkea.  Yhtä tiedonmurusta olisi asiantuntija tänään kaivannut ongelman selvittämiseksi ja eipä sitä oltu huomattu valmiiksi tarkistaa.Nyt sitten seuraamme silmä tarkkana mikä boksin valoista palaa, mikä vilkkuu ja mikä ei kenties pala lainkaan kun netti pätkii.

Kun eihän meillä ole mitään muuta tekemistä.



Tänään on muutenkin vähän pistellyt, vihaksi. Imurissa on vääränlainen pölypussi. Tänään on perattu mustikoita (se ei ole ollenkaan pistelyn paikka, päinvastoin!) ja pussi tulee hetkessä muka täyteen niistä roskista, kun siis se ei ihan ole oikeanlainen...ja niinpä sitä pussia on sitten tyhjennelty tuonne pihan perälle muutaman kerran tänään kun se mustikanlehtipuolukanraakile-kökkö jumittuu siihen ja imuri luulee että pussi on täynnä. (täällä on tänään imuroitu viisi kertaa.)
Poikanen muuten syö itse. Ja imuri laulaa pöydän alla niin että käynnissä olevat laulukilpailut jäävät kakkoseksi. Poikanen käy kylvyssä minimissään viisi kertaa päivässä, aina syönnin päätteeksi. Eikä sekään varsinaisesti pistele, ihanaahan se on kultaa huuhtoa. Ja varsinkin kuivata ja nuuhkia. :) Joskus vähän vain laiskottaisi kontata pöydän alla tai suihkutella liisteröityneitä pottumuuseja poikasen päästä ja varpaista.

Se niin pistelee, kun haluttaisi tehdä kaikkea muuta kuin ravistella pölypusseja pihanperällä, painella niitä modeemin resetointinappuloita tai tiskiharjalla hinkata syöttötuolia.

Lisäpistelyä aiheuttaa kaiken mahdollisen keskeneräisyys, sata rästissä olevaa asiaa, muutama ammattitaidoton asiantuntija (ei ne vikanumeron tyypit, nämä on eri), laakerivikainen pyykkikone, töihinmenopaineet ja jokunen huoli.



Auts!

 Tosipuheessa elämä ei  ole läheskään joka päivä huonolla nuppineulatyynyllä kävelemistä.  Kesä on ollut niin kaunis, siihen on mahtunut monta oikeaa lomapäivää, ja yksi suuri juhlapäiväkin on edessä. Pistelypäiviäkin tarvitaan...jotta huomaisi miten pehmoista ja mukavaa on ottaa oma, vastapesty lapsi kainaloon,taas pian katsoa miten se osaa kaikkea  ja sotkee niin ihanasti ja pian taas saa luututa oman kodin lattioita. Onnellista.
Vaikka vähän välillä pisteleekin.