onnea tuplasti!

Tämä vuosi alkaa olla  päivää vaille valmis. :)

Meillä täällä ketunpesässä toki vietetään tänään vielä yhdet hurjat synttärikemut-tuplasynttärit. Sankarit ovat varttuneet arvokkaaseen viidentoista vuoden ikään.  :) Tuolloin viisitoista vuotta sitten olikin aika jänskät päivät...kun jännitettiin että syntyvätkö veijarit vanhan vai uuden vuoden puolella, ja että syntyvätkö saman vuoden puolella-olisi ollut melkoista jos kaksosista toinen olisi ollut vuoden -96 viimeinen vauva ja toinen vuoden -97 ensimmäinen. :) Ihan samalle päivälle ja vuodelle sitten päättivät syntyä...neljän minuutin ikäerolla...pienet oravanpoikaset...rv 34 ambulanssiin 2 km kotiovelta. Siitä asti ovat kiirettä pitäneet ja paljon ehtineet! :)

Onnea, veikkoset!

Ovat nuo pojat vähän tuosta tosiaan kasvaneet.  :)  Viiteentoista vuoteen mahtuu paljon hauskoja kommelluksia, monta veikeää kepposta ja iso kasa iloa. Kaksosenergia perheessä on ehdottomasti positiivinen juttu vauva-ajan huuruista ja työmäärästä huolimatta. Niin paljon naurua nämä veijarit ovat meille järjestäneet-varsinkin parhaimmassa leikki-iässä. Ja ovat ne vieläkin aivan tosimukavia poikia. :)

Tänä jouluna tämän duon saattoi tavata näissä kamppeissa. :) Yleensä tuntomerkkeinä ovat paremmin kuitenkin pipon alta pilkistävä kiharapehko, sählymailapussi, luistimet lisävarusteineen ja pilke silmäkulmassa. :)

---

Ketunpesässä hoivataan nyt flunssaista pienimmäistä. Kiukkua, itkua, aivastelua, yskää ja vähän tahtoo olla henkikin ahtaalla...jospa menisi pian ohi. Vähällä sairastamisella olemmekin selvinneet tähänastisen syksyn ja talven.

Uutta vuotta odotellessa. :) Alkava vuosi tuo aina tullessaan uusia tuulia...tällä ketunpesässä taitaa puhaltaa suorastaan paikallinen myrskytuuli-sen verran isoja muutoksia uusi vuosi tuo arkiseen elämänmenoon. Tämän firman toinen toimitusjohtaja nimittäin siirtyy toisen pomon tavoin ahertamaan myös sivutoimessa. Eli suomeksi: lähden TÖIHIN. IIK!

Monissa blogeissa on ollut mukavia muisteluksia menneestä vuodesta. Minäkin haaveilen semmoisen tekemisestä-jospa huomenna saisin sen valmiiksi. Viimetippa se on hyvä tässäkin asiassa.  :)

Jos kuitenkin sattuisi niin että ennen uuden vuoden alkamista en ehdi tänne blogiin kirjoittelemaan niin toivotan jo valmiiksi  Teille kaikille lukijoille oikein hyvää, onnellista ja ihanaa alkavaa vuotta.

Kiitos mukanakulkemisesta, jakamisesta, palautteesta ja ilahduttavista kommenteista.  Olen saanut paljon energiaa, iloa, ja kannustusta tästä blogista.  Teidän avullanne tästä blogista on tullut yksi arjen pelastaja. :) Eikä ketunpesää  olisi ilman teitä. :)

-hanna-

joulu on kerran vuodessa vaan

Ketunpesän jouluun kuuluu mukavaa, leppoisaa ja kiireetöntä olemista ja yhdessäoloa. Vaikka se kliseiseltä kuulostaa/näyttää, se on Joulussa parasta. 

Tähän Jouluun kuuluu myös paljon suklaata...sormissa, poskissa ja sohvassa, vähän ähkyä ja tunti tunnilta pienenevä kinkku. Uuden jääkaapin ihailua, mandariineja monta kiloa, hyasintin tuoksua, riisipuuroa, kanelia, ja niitä spreijattuja käpyjä. :) 

Tänä jouluna on syöty pipareita ja juotu glögiä...jotkut ovat enemmän maitoihmisiä...ja joidenkin jouluateria oli pelkää parsakaalia.Voi olla että tapanina joutuu keittämään makaronia. :)

On pelattu sanamaniaa, rallipeliä, simsiä (olen ällistynyt!) ja piirretty. Paperiin, lattiaan ja käsivarsiin..valvottu myöhään, hihitetty olemattomille jutuille, ulkoiltu, laskettu mäkeä ja otettu päiväunia. Allekirjoittanut otti päiväunet mielensäpahoittajan kanssa ja näki hassua unta ukkelistajonka suonet olivat menneet tukkoon ja  joka ei tykännyt siitä että pankissa oli täytekakkutarjoilu. Kyllä ei ymmärrä. :D

Tänä jouluna on käyty Jouluyön messussa, kuunneltu uutta joululaululevyä, tunnelmoitu kynttilänvalossa ja testailtu uusia joulupukin tuomia kapistuksia. En kyllä ole ihan varma olenko ollut näin kiltti...kauan haaveiltu monitoimitulostin löytyi paketista!  Toinenkin haaveilemani koje löytyi pukin tuomisista...tarkasti ovat tontut kuunnelleeet: dymo-tarrakirjoitin! 

Seuraavaksi luvassa  kuvallista ähkyä ketunpesän joulusta, olkaa hyvä. Nautitaan lomasta, herkuista, toisistamme.Joulun sanomasta, joka ei toteutuakseen vaadi hienoja puitteita ja suuria juhlallisuuksia. 

näihin kuviin...näihin tunnelmiin...

-hanna-

Joulu!

Ketunpesän touhukas vilske ja hyörinä on hetkeksi hiljentynyt-jouluaaton odotus on uuvuttanut pienet ja isommatkin häärääjät ja uni voitti jo meistä useimmat. Hääräykset on nyt hääräilty-nyt vain odotetaan joulua ja nautitaan siitä. Aika moni hääräys jäi puolitiehen, moni suunnitelman asteelle ja harmittavasti pari hääräystä jäi viittä vaille valmiiksi.

Loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin nämä rakkaat pienet ja isot ihmiset täällä kotona. Kyllähän sen tietää silloin häärätessäänkin, ei vain aina muista. Ja toki sopiva määrä hääräystä on ihan paikallaan, minulle ainakin Joulu tulee osaltaan tekemisen kautta. Tietyt jutut on mukava saada tehtyä jouluksi..ja jotkut niistä ovat semmoisia jotka tehdään vain ennen joulua, ja hyvä niin sillä muuten saattaisivat jäädä vaikka tekemättä...esimerkinomaisesti mainitakseni jääkaapin taustan imuroinnin...joka tosin tänä vuonna päättyi hullusti mutta loppujenlopuksi onnellisesti. :)

Riskiryhmään kuuluva armaani nosti jääkaappia reippaasti takaisin paikoilleen ja siinä samalla otti ja kiskaisi oven irti. Apua! Ja tietysti se oli ihan rikkipoikki. Klassisempi versio olisi tietysti ollut hajottaa se aattoiltana kun kaikki kaupat ovat kiinni jne...mutta me ollaankin moderneja. ;) Eli kipinkapin kodinkoneliikkeeseen ja uusi, valkoinen, käytännöllisempi ja takuulla energiapihimpi jääkaappi muutti meille. Ai että! Ihanhan sitä ilokseen täytti jouluruokaostoksilla käynnin jälkeen. :)
(entinen olikin jo ihan liian vanha, suunnitelmissa on jo pitempään ollut uuden hankinta. )

Tämä Joulu muistetaan siitä kun isä uuden jääkaapin osti. :)

Juhlavaa, ihanaa, leppoisaa, rauhallista, iloista, riemukasta, rentouttavaa ja lämmintä Joulua teille kaikille.
Teille tutuille,ystäville, sukulaisille, ja myös teille tuntemattomille lukijoille. Olkoon Joulunne juuri sellainen kuin sen pitääkin olla.

 

st

Jos olisin ihan yltiörehellinen  niin sanoisin että  tuntuu tältä: menen talviunille, herättäkää joskus joulun jälkeen.

Ihan vimpan päälle ilman st-virusta  ei mennyt tämäkään joulunalus. Salakavalasti  se on hiipinyt jonkun ovenaukaisun yhteydessä pirttiin eikä rontti osaa  lähteä pois. Se kuiskailee korvaan ärsyttäviä huomioitaan  likaisista ikkunoista, päiväpeiton alla majailevasta pyykkivuoresta (tämä on eri kuin se edellinen), pölypalleroista ja leipomattomista piparkakuista. Se osaa laittaa lapset kiukuttelemaan juuri silloin kun radiosta kuuluisi ihanimpia  joululauluja, sen monipuoliset taidot saavat suklaakeksien paistajan unohtumaan fb-maailmaan niin että kaksikolmasosaa on syömäkelvottomia karsinogeenisiä plättyjä.  Sivutuotteena syntyi paistettua patalappua. (oikeasti, harmillista vain  st-virus aiheutti ärtymystä sen verran että en muistanut dokumentoida!)

St-virus iskee yleensä vain naisiin. Tuttavapiirissä suoritettuun empiirisen tutkimuksen otantaan ei sattunut yhtään miespuolista sairastunutta..päinvastoin. Miessukupuoli lienee saanut syntymälahjana jonkunlaisen rokotuksen joulust-virusta vastaan.
Epäreilua!
Missä on tasa-arvovaltuutettu?
Toisaalta, ehkä kuitenkin parempi näin--kaksi st-viruksen kourissa kamppailevaa samassa talossa olisi kuitenkin vähän liikaa. :)

St jyllää täällä tänä iltana niin että päätin lyödä maihin koko homman kanssa. Kaiken muun paistamisen sijaan pistin leivinuunin jälkilämpöön foliovuoallisen käpyjä. Helmi (4v)  tosin ilmoitti että noita en kyllä syö, en tykkää.
Semmoista se on, ei täällä oikein arvosteta mun kokkauksia. ;)

Kävyt tosin saavat leivinuunissa lämmittyään ja avauduttuaan pintaansa valkoista spraymaalia, ja pääsevät jäkälän kanssa koristamaan jouluista hyasinttiasetelmaa.  Jos kehtaisin  niin kertoisin että melkoisen tovin kulutin aikaa tänään kierrätyskeskuksessa etsien hyasinteille koreja.. voisin kuvitella että jotain tähdellisempääkin penkomista olisi ollut ja ihan jossain muualla kuin kierrätyskeskuksessa. Mutta pistän senkin st-viruksen piikkiin.

Illansuussa silmissä alkoi näkyä pilkkuja kun jotenkin otti niin , no, päästä. Ei oikein mitään virallisen hyvää syytäkään mutta alkoi kiehua. Ja onnekseni muistin pistoja ja pintoja -kurssin kotiläksyn! Ja terapeuttista pyöreää parsintaommelta pyörittäessäni  st-viruksen teho ihan selvästi heikkeni...uskomatonta!  Joulukiire alkoi siirtymään kankaalle. :) Toista pohjaa parsiessa alkoi jo hymyilyttämään.

Nyt täällä tuoksuu piparkakulle. Pienet leipurit kaulivat taikinaa ja painelivat muotteja,maistelivat taikinaa, olivat iloisia ja  levittivät jauhoja niin että tilanne saattaa vaatia kolmannenkin parsitun pohjan. :)

Huhhuh.

Ja sitten se punajuuriohje. :)

keitetään 2 dl puuroriisiä ja noin 1 litra vettä, n. 10-15 min (tai tähteeksi jäänyttä riisipuuroa sopiva  
                 määrä, n. 1.5
                 litraa)
                 raastettua raakaa punajuurta (säilykekin käy) n. 4-5-6 kpl
                 2 kermaviiliä ja  4 kananmunaa sekoitetaan,  lisätään puuropunajuuriseokseen
                 lorautetaan sekaan hyvää sinappia, n 4 rkl tai enmmänkin,
                 suolaa, aurajuustoa, mustapippuria, sitruunapippuriakin taisin ropsauttaa

paistetaan  jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, maustetaan makoisaksi, lisätään puuroseokseen,
sekoitetaan tasaiseksi, maistetaan, lisätään tarvittavaa maustetta tms, ja jos on liian paksua tjms lisätään loraus ruokakermaa .(tulee mehevämpää jos on notkeaa tässä vaiheessa) Jauheliha ei ole ollenkaan välttämätön tässä,ihan hyvää pelkkänä kasvisversionakin. Kannattaa kuitenkin valkosipulinkynnet  ja sipulit kuullottaa mukaan. :)

Laitetaan vuokiin, tästä tuli 4 puolentoistalitran foliovuokaa. Paistetaan reipas tunti n. 150 asteessa.

Jouluisia kiireitä riittää vielä parille päivälle. Älkäähän saako tästä kuitenkaan st-tartuntaa. Minusta tuntuu että se meni täältäkin jo ohi. :)

-hanna-

synttärihässäkkää

Joulu alkaa olla jo hurjan lähellä! Tänä vuonna olen ihan kokonaan pudonnut tästä joulukelkasta. Joinakin jouluina olen sentään pysynyt kyydissä mutta nyt menee ihan perässäjuoksuksi. päivät karkaavat auttamattomasti-jotain tulee aina välillä tehtyäkin mutta lievää voimakkaampi riittämättömyystunne valtaa ihan väkisin alaa.

Joulunalusaikaan sattuvat meillä kahden ihanan tylleröisen syntymäpäivät.Tänä vuonna juhlimme neli- ja kuusivuotissynttäreitä.  Synttärit ovat aina niin tärkeitä. :)

Pöytään valkoisen kimaltavan liinan ja pitsien päälle katettiin suklaaleivoksia,kristallipullia,  herkkukeksejä, sipsejä ja vaahtokarkkeja. Liinalle ripoteltiin jouluisia kiliseviä punaisia ja kultaisia kulkusia. Leikittiin tiptaptonttuleikkiä, ongittiin,  herkuteltiin ja taas leikittiin. Pienet prinsessat ystävineen olivat onnellisia. :)

Vanhimman tyttären ideasta päätimme koristella peruskertakäyttömukit vähän prinsessaisemmiksi  leveällä koristenauhalla (kyllä, aarrelaatikon uumenista löytyy ihan kaikkea ) ja tulipas niistä tosi sievät!

Sankarittarista ei löytynyt kuvia ilman vieraita, ja kun en halua laittaa kenestäkään kuvia ilman lupaa niin laitetaan synttäriposeeraukset vähän myöhemmin. :)

Tämän aamun ansiolista on aika puutteellinen suunnitelmiin nähden. Mutta kahdet villapaitalapaset olen pukinkonttiin ommellut! Jospa lähtisin jatkamaan...pienimmäinen uuvahti touhukkaan aamun ansiosta tähän kainaloon-olisi siis mahdollisuus ommella ilman lisäkaasua ja muita erikoisominaisuuksia. :)

Täällä meillä maa on valkea, puut ovat niin kauniita kuorrutuksineen ja näyttääpä sitä ihanaa valkeutta satelevan koko ajan lisääkin.On Joulun  hyvä tulla. :)

-hanna-

jouluhössötystä

Kaikenlaista jouluista mukavaa hössötystä on ilmaantunut ketunpesän arkipäiviin. Pukinkonttia on täytelty pikkuhiljaa ja joitain siivouksentapaisia suunnitelmiakin on tehty. Ompeluksia on saatu valmiiksi murto-osa suunnitelluista, mutta onhan tässä vielä päiviä...

Aina se jonkunlainen kiire tulee.Päivät ja illat karkaavat ihan johonkin muuhun tekemiseen ja olemiseen.
Ketunpesässä kun tätä arkista puuhastelua on riittämiin ihan ilman joulunlähestymisen tuomia lisäpuuhastelujakin. Tosin ne lisäpuuhastelut olisivat hirveän mukavia, harmillista vain että vuorokauteen ei tule yhtään lisää tunteja vaikka tekemisen tarve lisääntyy.

Hössötys on kuitenkin minusta sanana ihan plusmerkkinen. Hössöttäessä ollaan hyväntuulisia, höpötetään, nauretaan hössötykselle ja ei oteta niitä kiireitä niin kauhean vakavasti. Joulustressillä on jo ihan eri kaiku. Se kuulostaa kireältä, ahdistuneelta ja huumorintajuttomalta. Näiden kahden välimaastoon sijoittuu stressiä rennompi mutta hössötystä tehokkaampi olotila jota meillä kutsutaan ressiksi. Ressi on toisinaan ihan hedelmällinen olotila. Pieni kiireenpoikanen ja aikataulutus, työlistat ja suunnitelmallisuus eivät liene pahasta. Kunhan muistetaan hössöttää välillä. :)

Eilen illalla meille tuli yllättäen yövieras. Loppujen lopuksi majoitin vieraan olkkarin sohvalle..

Vieras on sukua paikalliselle (?) kuuluisuudelle , Siha-Paavolle, ja ei mitenkään toivottu...mutta silti se meillä majailee säännöllisin väliajoin. Eikä sille ole oikein virallista petipaikkaa niin raukka joutuu milloin missäkin yöpymään.

Itseasiassa puhtaanpyykin läjä näyttää näin paljon mukavammalta. :D Muutamat hyvät naurut saatiin illalla kun yksi jos toinenkin kävi hiljaa kyselemässä että kuka nukkuu sohvalla...ja pienemmät aamulla ihmettelivät yövierasta. Selvisihän se. :)

---
Nyt alan hössöttämään tätä joulua. Ihan ensiksi pesen tihulaisen suklaasormet ja niiden jäljet jääkaapin ovesta...josta  tihulainen on löytänyt eilisen suklaakinuskikastikkeen jämät ja käynyt aina ohimennen kuopaisemassa..  Jonkunlainen piparitaikina olisi suunnitelmissa ja sitten kaupunkireissu. Ompelukonettakin pitäisi laulattaa pukinkontin täydennykseksi.

Mitäs te tänään hössötätte? :)

-hanna-

hautkaa joulua!

Jouluvalmistelut ovat edenneet täällä ketunpesässä siihen joulukorttivaiheeseen...siihenhän kuuluu armoton taistelu aikaa, unohduksia ja kadonneita osoitteita vastaan.

Kronologisesti katsoen vuoden ensimmmäinen joulukorttitaistelu käydään jo siinä vaiheessa kun jouluhöpsähtänyt ja itsetekemiseen roimasti addiktoitunut  äiti-ihminen keräilee edellisen vuoden joulukortteja pois. Silloin päätetään että ensi vuonna ollaan ajoissa liikkeellä, mietitään hieno ja mukava itsetehty joulukortti-idea, kerätään mahdolliset luontomateriaalit ennen lumen tuloa ja maan jäätymistä ja varsinkin päivitetään saajien osoitetiedot hyvissä ajoin ennen halvemman postimerkin päivän viimeistä postin aukiolotuntia.Tärkeitä päätöksiä. :)Sekava lause mutta ainakin kohtalotoverit ymmärtänevät....  :)

Toinen taistelu joulukorttiaiheesta käydään siinä vaiheessa kun maa on jäässä ja lumen peitossa,kartonki  on vain repaleita,tiimari on kiinni ja erikeeper kuivunut purkin reunoille korkin puutteessa. ja aikaa on jäljellä n. 24 h sadan joulukortin tekemiseen.Tätä kutsutaan lähinnä sisäiseksi taisteluksi-sillä siinä suurin taistelu käydään oman pään sisällä antaako myöten vallitsevalle tilanteelle ja ostaa siis ihan kivat ja kauniit kortit kaupasta.

Monenlaisia muitakin taisteluita saattaa liittyä joulukorttiperinteeseen. Joistakin taisteluista saattaa ihan itsessään tulla jouluperinne...

Meillä vaalitaan uskollisesti sitä perinnettä että kortit postitetaan viimeisenä mahdollisena halvemman postimaksun päivänä, mielellään pitkässä jonossa postissa seisten varttia ennen sulkemisaikaa.
Olen huomannut että joillain muillakin on sama kunniakas jouluperinne, nimittäin siellä jonossa seisovat vuodesta toiseen samat ihmiset...olemme siis joulukortinpostitusjonotuttuja. :)

Toinen joulukortteihin liittyvä perinne on aika uusi,  kahden joulukorttisesongin mittainen. Valokuvan ottaminen pikkuisista hyppykirpuista vaatii jo sinällään taitoa ja silmää, puhumattakaan muista avuista. Esimerkinomaisesti voisi mainita nopeuden, lahjomisen jalon taidon ja pienen uhkailuosaamisenkin.

Tämänvuotinen kuvausprojekti ei alkanut suotuisissa merkeissä. Te oli ältyttävää.
Lahjonta tepsi, tonttuset saatiin pihalle rekvisiittoineen ja kamera käyntiin. Paitsi että te oli tylytää.
Ja ei kiinnottanut.

Pienimmäinen pysyi reen päällä kohtuullisesti kun otettiin kengät pois. :D Umpihanki ei houkutellut ja kuvausassistenttikin kurkki puun takaa juuri oikealla hetkellä kun homma meinasi karata käsistä. Hymykuviakin saatiin. : )Seuraavassa teille välähdyksiä kuvaustuokiosta. :) Seuratkaapa harmaamekkoisen Helmin ilmeitä kun maailmannavaksi itseään kuvitteleva jääkarhunpoikanen nappaa lyhdyn.Te on ihan tulkeaa. Kyllähän sen ymmärtää,kun  ei tuon tättähäärän kanssa aikuisenkaan mieli pysy näinä päivinä aina oikeissa  joulutunnelmissa. Ja kaikille  mummuille,kummeille, tädeille ja muille huolestuneille tiedoksi että lyhdyissä palavat ihan vain led-kynttilät. :)

Ehkä tässä oli jotain tuttua ja perinteistä?
Kuvaustuokio nostatti kyllä ketunpesän joulutunnelmaa monta metriä! Kuvista tuli oikein jouluisia ja tunnelmallisia. :)

Joulukorttiperinne on nyt sillä mallilla että huomenna olisi aika huhkia osoitteet(joita ei vielä ole ajateltukaan) kirjekuoriin(jotka muuten ovat vielä kaupassa) ja mietinnässä on vain ja ainoastaan että jatkaako viimeisen tunnin jonotusperinnettä  vai tekisikö ennätyksen ja veisi jo huomenna postiin merkkeineen päivineen? :)

-hanna-

pistoja ja pintoja 2

 Eilisen kurssipäivän tuotoksia näytille, vähän omia ja toistenkin. :)

Olipas taas niin ihmeen inspiroiva ja idearikas päivä! Paljon uutta ja ihmeellistä, uusia tekniikoita, uusia materiaaleja ja uusia ihmisiäkin. :)
Kirsi Kunnaksen runojen innoittamia  töitä oli esiteltävänä vielä joitakin...tässä pari taideteosta:

Huh sentään.Nämä ovat niin huippuja!! Ja jäi niin harmittamaan etten ehtinyt/muistanut käydä kuvaamassa niitä töitä jotka olivat siellä toisella puolella...muistin koko kameran mukanaolon vasta kotiläksyvaiheessa. Tunteellinen siili, vettä kantava eukko ämpäreineen, kalenteri ja ennenkaikkea ne tarinat töiden takana. Puhuttelevat, henkilökohtaiset, liikuttavat.Pöllöpuu..tilkkuvakka ja kangaspakka. Ne olivat kaikki niin hienoja!

Uuden asian opettelussa menikin sitten loppupäivä. :) Häviävä materiaali aiheutti pientä päänvaivaa, tukiristikot  eivät ihan menneet ääriviivoihin asti ja taas ne sielun silmät olivat jotenkin hajataittoisia....mutta tuli niistä ompeluksista jotakin. :)

Näistä lähdettiin liikkeelle. :) Häviävää "kangasta" , hahtuvaa, pellavariivettä, ompelulankaa, kultalankaa ja paljettikirjailtuja silkkitilkkuja.

Ja näitä tuli:  enkelin siivet. Silkkitilkkuja ja "lankapitsiä".

Enkelin hamonen...lankapitsiä ja hahtuvaa.

Joulukortiksi, pikkutauluksi tai vaikka kuusenoksalle.  Tämä enkeli ihan omaa tuotantoa. Siellä oli toinen toistaan kauniimpia kirjottuja enkeleitä, kynttiläkoristeita ja muitakin...harmni kun en niistäkään hoksinut ottaa kuvia.

Saimme kurssilta myös kotitehtävän joululomalla toteutettavaksi:

Joulukiire-tehtävä on varsin mielenkiintoinen...Se voi olla väri..tunnelma...tuokiokuva...saapa nähdä minkälaisia joulukiireitä kurssilaisilla on pidellyt. :D Ja opettajaa lainaten voisin sanoa että jos kurssilaisista tuntuu että omasta takaa ei löydy aiheita tuohon kotitehtävään niin todennäköisesti ketunpesästä löytyy!

---

Tänään kuvasimme joulukorttikuvia. Hovikuvaaja räpsi kamerallaan minkä kerkesi ja yli sadasta kuvasta oli hyvä, vaan ei suinkaan helppo valita.  Niistä seuraavaksi. ;)

Illalla kävimme laulamassa ja kuuntelemassa Kauneimpia Joululauluja. Joulumieli astui taas askeleen lähemmäksi...ihanaa Joulunodotusta teillekin, ihan kaikille.

-hanna-

viimetippa

Pistoja ja pintoja -päivä on huomenna! Tai siis,ohhoh, tänään! Ja jotta siis en jäisi laiskalle ;) niin ensimmäinen kotitehtäväni piti toki saada valmiiksi asti...Alkuperäisestä ajatuksesta jotain jäi jäljellekin, aika monta kerrosta piti kuitenkin  laittaa ennnekuin se vähänkään muistutti sitä sielunsilmät-versiota. :) Idea muuntui ja jalostui matkan varrella, vieläkin olisi voinut jatkaa kiekuroitten ja pyörylöitten surruuttamista..piti vain päättää että nyt se on valmis.  Toistaiseksi. :)

Huovuttamisessa on vähän samaa problematiikkaa-viimeisen piston syndrooma. :)

Kirsi Kunnaksen  Tiitiäinen, metsäläinen. Pieni menninkäinen. Posket tehty puolukasta, tukka naavatappurasta, silmät on siniset tähdet.

Pohjakangas intianpuuvillaa,joka" parsittiin "työn alustaksi, siihen vihreitä tilkkuja,toisia vihreitä tilkkuja, ruskeita tilkkuja, , pitsiliina, lankaa ,lankaa ja lankaa, vapaaompelua , kierrätyskeskuksesta kymmenellä sentillä löytynyt vapaalankahuovutuskaulahuivi, pari nappia ja käpyinen oksanpätkä.

Voisiko olla rentouttavampaa paikkaa nokosille kuin kuusenoksakeinu, lempeä tuuli ja kuusten humina?

Tiitiäinen on lämmin, pehmoinen naavatukkainen pallero. Semmoisiahan ne vauvat ovat. :) Ja tuossa runossa jotenkin kiteytyy monien äitien ilta-aikainen toive: sammuta siniset tähdet. :)

Aamulla uuteen kurssipäivään! Mukaan on pakattu ainakin lankoja, häviävää materiaalia...ja kaikenlaista jota kuvittelisin  tarvitsevani. :) Pitsinpätkiä ja valkoista villaa..silkkikankaan palasia Essin kummitädin juhlapuvusta ja joitain muitakin kimaltavia ja enkelimäisiä kankaita.


----

 Päivän arvauspähkinä: mikä kastuu, jos ilmoitetaan että : Hilda pittat mun tukalle? :D

-hanna-

tonttu ei vaan saa unta :)

                                                         Huopatossujen vanalla kävelee tonttu,

    pakkasenpurema viippolakki. 

Joulukalenterin kiille varisee käsiin,

silmät tarkentuneina ikkunaan 

lapsi on yhtäkkiä aivan varma ,

että siellä on joku.

Siellä on joku, joka kuulee.

Mustan metsän rajaan tonttu näkee

kapean otsan,

käden,

joka piirtää toiveikasta listaa.

Aamulla isä löytää takapihalta lumikirjeen:

Tuon jokaiselle jotakin.Hyvää joulua!

t. Tonttu.

  

Neulahuovutetut tonttu-ukot ovat joulunalusajan käsitöitä parhaimmillaan. Pehmeitä, lämpöisiä, kauniin värisiä.Niitä tikuttaessa unohtuvat huolet ja murheet (jos semmoisia on) ja aina yhtä hupaisaa on seurata minkälaisiksi ukkelin kasvot muotoutuvat sillä kertaa. Näitä tehdessä kun ei voi päättää että teenpäs nyt semmoisen ja semmoisen, ei, niillä on oma luonne ja persoona joka sitten putkahtaa esiin pottunokkaisena tai tuimakulmaisena. Joillekin tulee luonnostaan pilkettä silmäkulmaan ja joidenkin kohdalla ujo olemus on ihan hellyttävä. :)

Eilinen päivä meni näiden kanssa tonttuillessa. Oli niin mukavaa että pitää varmaan jatkaa tonttuilua!Punaisen villan ja partakarvojen tarve olisi ilmeinen...näiden ukkeleiden lakit kierrätin yhden ison vanhan tontun revenneestä tonttulakista ja partahaivenet on pellavariivettä. :)

Saapa nähdä  muuttavatko nämä maailmalle!Yleensä ne ovat viihtyneet täällä meillä vain muutaman päivän ja kiirehtineet uusiin koteihin kotitontuiksi, saunatontuiksi tai joulupukin apulaisiksi. 

Tähän lisäksi päivän arvoituspähkinä: tunnistatteko kuvissa esiintyvän ruskean viiksiveikon? 

-hanna-

P.S. runon on kirjoittanut Kati Kanto

itsenäisyystunnelmissa

Itsenäisyyspäivän illan jälkitunnelmissa. Juhlittiin, tehtiin herkkuja, saatiin vieraita läheltä ja kaukaa, bongailtiin tuttuja ja tuntemattomia linnanjuhlien vierasvirrasta.

Juhlapäivän arvoinen asia, itsenäinen Suomi.Sodanaikaista elämää voi vain kuvitella, miettiä miten ihmeessä ovat selviytyneet, rintamalla, ja kotona.Voi vain kuvitella, lukea ja kuunnella -arvostaa. Arvostaa ja olla kiitollinen. Ja miettiä olisiko meistä siihen. Sodaneläneen sukupolven työlle kuuluu kaikki se tuki ja arvostus mitä me kanssaihmiset voimme antaa-niin henkinen kuin taloudellinenkin. Sodan arvet eivät parane koskaan. Kiitos.

---

Linnanjuhlat ovat vähän kaksipiippuinen juttu-toisaalta niin arvokkaat juhlat, mutta toisaalta niin hömpät.  Prinsessaikäiset täällä ketunpesässä pukeutuivat mekkoihin ja kiharoihin ja olipa meistä osalla vähän hupsujakin kamppeita. Mutta niin oli joillain siellä oikeissakin linnanjuhlissa.  :)

Monenlaisia hupsuja,tyylikkäitä ja  hienojakin leninkejä, kauniita ihmisiä ja hienoja yksityiskohtia mahtui tämänkertaisiin linnanjuhliin. Lapsukaiset kyselivät kaikenlaista presidenttijutuista, kunniamerkeistä, erikoisista käädyistä ja diplomaateista. Juteltiin ja yritettiin vastailla, me aikuisemmat. :) Illan paras ja mieleenjäävin kysymys oli kuitenkin: miksi sitä itsepäisyyspäivää oikein vietetään? :D

Ja arki se koittaa aina juhlan jälkeen-niin varmaan siellä oikeissa linnanjuhlissakin ihan samalla tavoin kuin täällä ketunpesän kotikutoisissa kekkereissä. Tosin epäilen että onkohan Tarjalla siellä yhtä tehokasta ja innokasta siivoojaa kuin täällä oli?

-hanna-

jouluista

Tämän viikonlopun tunnelmia... Jouluista, kaunista ja mukavaa.

Keppiheppakaarti sai komean tallin ja heinäkaukalon jämälaudoista, tuppeen sahatusta koivulaudasta ja Lidlin hedelmälaatikoista. Kiitos näppärälle rakennusmiehelle...:)

Viikonlopun pakollinen loppukevennys: Sunnuntaipäivän leppoisan lukuhetken keskeytti äkillinen ajatus siitä että Hildaa ei ollut näkynyt eikä kuulunut noin kymmeneen minuuttiin...Koko talo kierrettiin ja käänneltiin lähes ylösalaisin, kävipä joku portaillakin huutelemassa mutta piilossa oli ja pysyi. Etsintäpartiot olivat jo jalkautumassa maastoon kun pikkuihminen löytyi yläkerran aulan nurkassa majailevan vieraspatjan sisältä nukkumasta. 

Mikäs siinä, mukava paikka varmasti. :) Pientä sydämentykytystä nämä päiväunet  ehtivät aiheuttaa mutta sehän on vain kuulemma terveellistä, kun syke nousee..
---
Huomenna on pomminpurkupäivä.Pommi tikittää jo..Kaikenkarvaiset villanyssykät, tilkkulaatikot ja nimeämättömät ja tunnistamattomat riepuläjät odottavat raivausta. Ompeluhuone on JÄRKYTTÄVÄ.
Nyt on pakko ryhtyä tositoimiin ennenkuin oveen ilmestyy poliisin eristämä-nauha.

Muutama ompeluidea muhii päässä ja lauantain kurssipäivän kotitehtävää pitäisi päässtä hurruuttelemaan.
Joululahjaprojektit ovat edelleen tildaprinsessoja lukuunottamatta alkutekijöissään.Suunnitelmissa on niihin liittyen kuvansiirtoa kankaalle ja  kirjontaa tietysti. :)

Joulufiilistä on ilmassa mukavasti.Lumihiutaleita on leikelty ja  laitettu ikkunoihin peittämään synkeät näkymät,  kynttilät palavat ja joululaulut soivat. Tontuille tarkoitettuja kirjeitä ilmestyy portaille tuon tuostakin ja kuulemma punalakkeja on näkynytkin pihamaalla .Pitääpä muistaa itsekin olla kiltisti!Muistakaapa tekin! :)

-hanna-