tiistai 29. lokakuuta 2013

päiväkirjan syyslehtiä

Me ollaan oltu lomalla. Syysloma tekee hyvää, koululaisille tulee mukava tauko aamuheräämisiin, koulurutiineihin ja kyllähän se mukavalta tuntuu äiti-ihmisestäkin tämä tekemisen vapaus. Vaikkakin viikko on ihan riittävä aika...ilolla ja lämmöllä taas ajattelen suomalaista koululaitosta.

Lomailtiin mummulan maisemissa. Nähtiin tuttuja ja sukulaisia, ei harmiksi ehditty kaikkiin paikkoihin mitä oltiin ajateltu,  kierreltiin kirpputorit ja vähän haikailtiin kotiseudulle takaisinkin. Kotiin palatessa tuntui kuitenkin ihan oikealta osoitteelta.

Vähän tuntui siltäkin että alkaa vanhuus, tai ainakin keski-ikä kolkuttaa ovella niin että toisten nurkissa majailut alkavat puuduttaa paitsi selkärankaa myös aivosoluja. Toipumispäiviä piti viettää vaikka oltiin vain kolmen yön reissulla.

Syyslomapäiviin mahtui pari käsityöpäivääkin! Kankaanpainantaa,ompelua ja pari semmoista naisteniltaa joissa ei nyt varsinaisesti tehty käsitöitä mutta puhuttiin niistä, hypisteltiin ja suunniteltiin. Noissa illoissa mukana aina se maailman ihanin käsityö- materiaali maailman pehmoisinta, hyvälle tuoksuvaa ja josta käsiin ja syliin jää lämmin ja miellyttävä tuntu.
Vielä sen saa pidettyä mukavasti polvilla, ihan kainalossa tai rintaa vasten-mutta vähän on jo ilmaantunut semmoista pyristelyä josta tietää että kohta sen joutuu päästämään , laskemaan lattialle ja sitten se jo meneekin omia teitään.  Tämän käsityön olisin mieluusti suonut pysyvän pitkään pienenä ja sylissäpidettävänä...mutta se on elämää, lapsi kasvaa ja kehittyy, laajentaa elinpiiriään lämpimästä sylistä kovalle ja joskus kylmällekin lattialle.

Vauvan kasvu on huikeaa! Pituuskasvua kymmenen senttiä, enemmänkin, vähän leveyskasvuakin, piiloleikkiä, kääntymiset, pyörimiset, vierastamiset, rakkaat aamujutut, iltakäperrykset, tarttumiset. Perunaa, porkkanaa. Päärynää ja omenaa.Muutaman kuukauden aikana.

Ei tästä pitänyt tulla vauvajuttu.Piti kertoa ihan tolkusti syyslomasta,käsityöpäivistä enemmänkin, mökkimaisemasta jossa sielu lepäsi, parista kirjasta joita tuli luettua, kirpputorilöydöistä, ja vähän tästä hurjasta perhe-elosta johon mahtuu vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita.
Se vain taitaa olla niin että sitä kirjoittaa siitä mitä elämä enimmillään on ...jos kirjoittaa. Ja jos  suunnittelisi nämä kirjoittamisensa niin voisi näissä olla jokin tolkku, toisin kuin näin.

Jospa niistä tolkummista joskus toisella kertaa.
Kuvia, kuitenkin. Paljon.


















torstai 17. lokakuuta 2013

tämän päivän päiväkirjasta

Tämän aamun aamukahvit sai juoda ihanassa valossa! Ensilumi on täällä, yhtä ihmeellisenä ja hohtavana kuin joka vuosi. Vuodenajat ovat hieno juttu!

Ensilumi sai aikaan ihmeellisen ilontäyteisen aamun pienille koululaisille, mutta valaisi se tämän harmaantuneen ja vähän nuutuneen kotiäidinkin aamun-en tosin tiedä oliko se valaisija tuo ensilumi, vai se tyttösten riemu. :)

Nuutunut on aika lievä ilmaisu, itseasiassa. Yhtenä päivänä olin leipomispuuhissa ja seisoin tovin siivouskomeron oven edessä rasvakupponen kätösissä ja kuumeisesti mietin miten sinne se oikein laitetaan sulamaan...muutaman pälyilevän vilkaisun jälkeen totesin että kukaan ei huomannut ja tungin sen rasvan sinne mikroon mihin se noinniinkuin oli tarkoitus. Huom! ne ovat kyllä vierekkäin toki, siivouskomero ja mikrouuni.Että ei se nyt ihan kauhean pieleen mennyt!

Toinen vastaava väärän luukun edessä asiointi tapahtui kun tungin sakset jääkaappiin ja marmatin että taaskaan se saksipurkki ei ole paikoillaan ja heti perään kyllä muistin että eihän se tosin  ennekään ole jääkaapissa ollut ja tyynesti siirsin sakset sinne purkkiin, sinne ihan oikealle paikalleen kahvinkeittimen taakse. Mutta siis heti toki muistin ettei meillä saksia säilytetä jääkapissa, se oli vain ohimenevää.

Viime keskiviikkona vein tyttösiä käsityökerhoon ja siellä olikin tietyömaa täydessä touhussa kaivantoineen ja aitoineen, ja ajoin itseni pussiin sinne vanhankaupungin yksisuuntaisten ja kapeiden kujien sekaan, ja jouduin semmoisen noin korttelin lenkin tekemään että pääsin takaisin käsityökerhon suuntaan. Tässä vaiheessa oltiin jo vähän myöhässä  joten reippaalla kaasujalalla kurvailin uudestaan sinne samaan pussinperään. Haaaaa. Korttelin lenkki ja niinhän se on että kolmas kerta toden sanoo ja tyttösetkin pääsivät kerhoonsa. Voi sentään.

Ihan varma en ole siitä että kulkeeko ajatukseni suhteessa siihen käsillä olevaan hetkeen edellä vai jälkijunassa. Missään tapauksessa ajatus ja tekemiset eivät ole samassa paikassa yhtäaikaa.

Toissailtana minulla oli kullanhuuhdontavuoro. Meillä se tarkoittaa sitä että saa kylvettää pienen ihmisen. :) Siinä onnellisena huuhdoin tuota aitoa kultapalasta ja päätteeksi topakkana sammutin hanaa. Ei sammunut??? Uudestaan painoin hanaa alas ja joku valo siinä vaiheessa tunkeutui johonkin aivokuoren sisään jolloin  tajusin painavani pumppupullosaippuaa...oli siinä jo aika läjä sitä natusania....melkein tikahduin nauruun!

Olisiko jonkunlaisen tauon paikka..tai kenties ompelupäivän? Onneksi ensi lauantaina on kässäkerho. :)

Tämän lukemanne jälkeen ette sitten ehkä suuremmin ihmettele kun kerron että täällä kuivuu astiankuivauskaapin alareunassa rivi käytettyjä teepusseja,(urakkateenjuontia,kun eihän sitä nyt turhuuteen ;) ) ompelukoneella on rakennettu muurahaiskekoa ja tulitikuilla käryytetty kankaanreunojakin vähän muurahaismaisemmiksi.

Nyt odottelen ihania vieraita! Ystävää, sielunsiskoa ja perhettään.  Liian kauan siitä kun on nähty, mutta niin ihanaa kun tiedän, että jatkammme siitä mihin viimeksi jäimme.  Hänellekin tuttuja nuo ajatuksen edellä- ja jäljessäkulkemiset, kullanhuuhdonnat ja eipä hän hämmästele noita teepussejakaan. :)

Ihanaa päivää teillekin, ihan kaikille.


tiistai 8. lokakuuta 2013

lempipaita

Eksyin blogiviidakkoon. Suorastaan vaivuin suohon ja hädintuskin selvisin pois. Blogistania on uskomaton paikka! Enkä selvinnyt käsityöläiskorttelia pidemmälle...Pinterestinkin ovella olen käynyt kurkkimassa ja sieltäkin nousee varsin sakea ideahöyry joka ei nyt mahdu minnekään. 

Toisinaan iskee ankeus ja ahdistus näiden kaikkien ideoiden kanssa. Ideavaraventtiilille olisi tarvetta, saisi paksuimmat savut päästellä aivokopasta välillä ulos.

Yhtenä päivänä olin aika paksuissa tunnelmissa liikenteessä. Vauva, turvaistuin ja täysinäiset ostoskärryt, poikasen ruoka-aika ja  kolmevuotias kauppakaveri josta oli tosin paljon enemmän hyötyä  kuin haittaa!
Keitos paksuuntui  sitä mukaa kun aikataulu petti, nuorisojaoksen toiminnassa olisi ollut huomautettavaa, puhelimesta uhkasi loppua akku ja tililtä  rahat.

Menin paikalliseen kangaskauppaan keräämään voimia kotimatkaan=ruokkimaan vauvan. Hilda-tyttönen kertoili iloisena koko kaupalle että "meillä on täällä kopassa ihana hymypoika! Se aina nauraa kun sille tekee temppuja ja se tykkää hirmuisesti meidän äidistä!"  Kangaskaupassa asioineet rouvasihmiset nauroivat ja tulivat kuuntelemaan pulputtajan juttuja ja jossain vaiheessa piti sen verran osallistua keskusteluun sanomalla että älkää ihan kaikkea uskoko. :)
Pelastipa silloin keitoksen pohjaanpalamiselta, taas kerran, tuo ihana tylleröinen. 

Yhden toisen keitoksen pelasti (silloinkin oli vähän turhan paksua) ihana eskariope jonka kanssa juttelin koulun myyjäistapahtumassa. Pikkuihmiset olivat kaikki siinä ympärillä, kaikilla oli enemmän ja vähemmän tärkeää asiaa poniratsastuksesta, onnenpyörästä, ongintarahasta ja hukkaan menneistä sormikkaista. Vähän savua taisi näkyä jo mutta hiipui sekin, kun opettaja niin lämpimästi puhui eskarilaisestamme ja kertoi, muistutti minulle että meillä on niin ihanat lapset! 

Eskarilainen on ihanassa iässä, vähän iso mutta onneksi vielä pieni.  Kaikki prinsessamainen on ihanaa! Helmi sai toivomansa sydäncollegen. Collegekangas arkistojen kätköistä, kaava isonsiskon vastaavasta kaupastaostetusta,sydän jotain kiiltävää kummallista verhokankaantapaista, sekin arkiston syövereistä. Vapaaompelukoukeroita, pitsiä. Ihan lempparipaita on kyllä! 

Ihana Helmi! 





perjantai 4. lokakuuta 2013

tikus.. eikun takista asiaa.

Tämän blogin sisältö on kyllä ihan yhtä ja samaa, vanhan toistoa. Toki jotain uutta ja ihmeellistä on ilmaantunut aikojen saatossa niinkuin vaikkapa  lapsi, mutta  muut jutut ovat päivästä toiseen aika samoja. Vuodenkierron mukaan puhutaan/kirjoitetaan kausivaatehärdellistä, kurapuurosta tai valonvähyydestä(se juttu on varmaan  pian tulossa, uskokaa pois).  Välillä valvotaan öitä ja kerrotaan se noin joka toinen kuukausi, siivotaankin sitten se  joka toinen kuukausi ja muuta. Joskus saattaa olla joku yllättävä juttu kuten vaikkapa töihinlähtö kahdenkymmenen kotiäitivuoden jälkeen mutta se olikin ohimenevää. :)

Joskus blogin alkuaikoina muutama vuosi sitten tuli enemmän kirjoiteltua ajatuksia, huomioita ja sensemmoista jota olen alkanut kaipaamaan. Kirjoittaminen olisi mukavaa, sitä olisi mukava oppia ja harrastaa. Niinkuin muutamaa muutakin asiaa,  vaikkapa valokuvausta, runoja, puhumattakaan  ihmeellisistä ompeluvariaatioista!

Postausaiheiden lisäksi  on muutama seikka jotka ovat myös pysyneet samoina. Saattaa olla että se ei sinne asti  näy mutta jatkuvasti ollaan noin niinkuin jälkijunassa. Ommeltuja kesävaatteita esitellään ensilumien aikaan, lomareissupostaukset ovat aina muisteloita, ompeluksista kuvat on otettu heleimmän viherryksen aikaan mutta julkaisu on synkkänä ja myrskyisenä yönä jolloin räntää sataa vaakasuoraan ja vettä pystysuoraan.

Mutta on se sentään hyvä että tässä maailmassa on jotain pysyvää. :)

Muut bloggarit ovat taineet jo esitellä ompelemansa talvivaatemalliston mutta meillä täällä ketunpesässä on vielä kesä!

Ottobren "stardust"- kaavalla  poikaselle kesätakki. Valmistui joskus kun oli vielä kesätakkikelejä, ja käytettiin ehkä jopa puolenkymmentä kertaa.  Päälliskangas ohutta kapearaidallista (yllätys!! ei ihan sitä samaa vanhaa raitaa...) noin kekkosenaikaista kangasta  jonka alkuperästä ei ole harmainta aavistusta, ehkä siskon laarista. Vuorikangas värjättyä ruutipussikangasta, jeans blue. Vetoketju vastoin kaikkia taiteen sääntöjä ihan vain tuohon päälle ommeltu kun se oli niin kivan punainen että saa näkyä. Tähtiaplis vahvistetulla suoraompeleella kiinnitetty, saa reunat rispaantua mukaviksi.

Tykkään vinosta vetoketjusta! (sen sijaan en niinkään tykkää takin alla kuvissa olevasta ruttuisesta pöytäliinasta)






Paljaiden varpaiden  kanssa oikeinkin passeli . Ensi kesäksi täytynee tehdä uusi, isompi vinovetskaritakki.

Sen verran sitä yhtä ja samaa vielä, että ompeluhuoneesta on tehty käyttötarkoituksen muutospäätös. Ompeluhuoneen enemmistö muuttaa laatikoihin ja kasseihin, sijoittuu tänään siivottuun varastoon ja tiivistyy
muutamaan esillä olevaan kapsäkkiin. Apua! Voitteko käsittää miten sen saa tehtyä? (Varsinkin kun kankaiden ja tarvikkeiden lajittelu, pakkaus ja hypistely on poikinut luvattoman paljon inspiraatiota ja ideoita!)







 

tiistai 1. lokakuuta 2013

päivän asu

Kännykkäräpsäytykset  tähtihupparista ja piposta, farkuista ja maailman ihanimmasta pojasta!
Tähtikankaat mukavan joustavaa trikoota Löytö-Palasta, resorit Marimekkoa, farkut saatu lahjaksi.
Niinkuin poikakin. :)

Vähän liian isolta näyttää kyllä poikanen hupparissa ja farkuissa! 
Pipokin isojen poikien mallia.





Hupparin kaava muokkaus vanhasta paidasta, ja koskaanhan kaikki ei men niinkuin strömsössä niin huppu ei sitten venynytkään kaula-aukon kokoiseksi niin piti laittaa resorisuikale tuohon leuanaluskohtaan (ei oikein hyvin näy tuon pehmoisen kaksarin alta ), mutta toimii noinkin. Itseasiassa ihan kivalta näyttää. Helmaresori myös jälkeenpäin sijoitettu koska lapsi ehti kasvaa jonkun tovin ennenkuin leikattu vaate tuli ommeltua. 

Tuhannenkin ihana yökukkuja.Päivisinkin pätkänukkuja,vartin torkut ja taas jaksaa hössöttää. Ukkeli  kääntyy jo eikä pysy millään peitolla! Kohta se alkaa, se hirmuinen vahtiminen ja tavaroiden ylöskeräily. Vauvat voisivat olla vauvoja ihan vähän pitemmän aikaa. :)