päiväkirjan syyslehtiä

Me ollaan oltu lomalla. Syysloma tekee hyvää, koululaisille tulee mukava tauko aamuheräämisiin, koulurutiineihin ja kyllähän se mukavalta tuntuu äiti-ihmisestäkin tämä tekemisen vapaus. Vaikkakin viikko on ihan riittävä aika...ilolla ja lämmöllä taas ajattelen suomalaista koululaitosta.

Lomailtiin mummulan maisemissa. Nähtiin tuttuja ja sukulaisia, ei harmiksi ehditty kaikkiin paikkoihin mitä oltiin ajateltu,  kierreltiin kirpputorit ja vähän haikailtiin kotiseudulle takaisinkin. Kotiin palatessa tuntui kuitenkin ihan oikealta osoitteelta.

Vähän tuntui siltäkin että alkaa vanhuus, tai ainakin keski-ikä kolkuttaa ovella niin että toisten nurkissa majailut alkavat puuduttaa paitsi selkärankaa myös aivosoluja. Toipumispäiviä piti viettää vaikka oltiin vain kolmen yön reissulla.

Syyslomapäiviin mahtui pari käsityöpäivääkin! Kankaanpainantaa,ompelua ja pari semmoista naisteniltaa joissa ei nyt varsinaisesti tehty käsitöitä mutta puhuttiin niistä, hypisteltiin ja suunniteltiin. Noissa illoissa mukana aina se maailman ihanin käsityö- materiaali maailman pehmoisinta, hyvälle tuoksuvaa ja josta käsiin ja syliin jää lämmin ja miellyttävä tuntu.
Vielä sen saa pidettyä mukavasti polvilla, ihan kainalossa tai rintaa vasten-mutta vähän on jo ilmaantunut semmoista pyristelyä josta tietää että kohta sen joutuu päästämään , laskemaan lattialle ja sitten se jo meneekin omia teitään.  Tämän käsityön olisin mieluusti suonut pysyvän pitkään pienenä ja sylissäpidettävänä...mutta se on elämää, lapsi kasvaa ja kehittyy, laajentaa elinpiiriään lämpimästä sylistä kovalle ja joskus kylmällekin lattialle.

Vauvan kasvu on huikeaa! Pituuskasvua kymmenen senttiä, enemmänkin, vähän leveyskasvuakin, piiloleikkiä, kääntymiset, pyörimiset, vierastamiset, rakkaat aamujutut, iltakäperrykset, tarttumiset. Perunaa, porkkanaa. Päärynää ja omenaa.Muutaman kuukauden aikana.

Ei tästä pitänyt tulla vauvajuttu.Piti kertoa ihan tolkusti syyslomasta,käsityöpäivistä enemmänkin, mökkimaisemasta jossa sielu lepäsi, parista kirjasta joita tuli luettua, kirpputorilöydöistä, ja vähän tästä hurjasta perhe-elosta johon mahtuu vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita.
Se vain taitaa olla niin että sitä kirjoittaa siitä mitä elämä enimmillään on ...jos kirjoittaa. Ja jos  suunnittelisi nämä kirjoittamisensa niin voisi näissä olla jokin tolkku, toisin kuin näin.

Jospa niistä tolkummista joskus toisella kertaa.
Kuvia, kuitenkin. Paljon.