tämän päivän päiväkirjasta

Tämän aamun aamukahvit sai juoda ihanassa valossa! Ensilumi on täällä, yhtä ihmeellisenä ja hohtavana kuin joka vuosi. Vuodenajat ovat hieno juttu!

Ensilumi sai aikaan ihmeellisen ilontäyteisen aamun pienille koululaisille, mutta valaisi se tämän harmaantuneen ja vähän nuutuneen kotiäidinkin aamun-en tosin tiedä oliko se valaisija tuo ensilumi, vai se tyttösten riemu. :)

Nuutunut on aika lievä ilmaisu, itseasiassa. Yhtenä päivänä olin leipomispuuhissa ja seisoin tovin siivouskomeron oven edessä rasvakupponen kätösissä ja kuumeisesti mietin miten sinne se oikein laitetaan sulamaan...muutaman pälyilevän vilkaisun jälkeen totesin että kukaan ei huomannut ja tungin sen rasvan sinne mikroon mihin se noinniinkuin oli tarkoitus. Huom! ne ovat kyllä vierekkäin toki, siivouskomero ja mikrouuni.Että ei se nyt ihan kauhean pieleen mennyt!

Toinen vastaava väärän luukun edessä asiointi tapahtui kun tungin sakset jääkaappiin ja marmatin että taaskaan se saksipurkki ei ole paikoillaan ja heti perään kyllä muistin että eihän se tosin  ennekään ole jääkaapissa ollut ja tyynesti siirsin sakset sinne purkkiin, sinne ihan oikealle paikalleen kahvinkeittimen taakse. Mutta siis heti toki muistin ettei meillä saksia säilytetä jääkapissa, se oli vain ohimenevää.

Viime keskiviikkona vein tyttösiä käsityökerhoon ja siellä olikin tietyömaa täydessä touhussa kaivantoineen ja aitoineen, ja ajoin itseni pussiin sinne vanhankaupungin yksisuuntaisten ja kapeiden kujien sekaan, ja jouduin semmoisen noin korttelin lenkin tekemään että pääsin takaisin käsityökerhon suuntaan. Tässä vaiheessa oltiin jo vähän myöhässä  joten reippaalla kaasujalalla kurvailin uudestaan sinne samaan pussinperään. Haaaaa. Korttelin lenkki ja niinhän se on että kolmas kerta toden sanoo ja tyttösetkin pääsivät kerhoonsa. Voi sentään.

Ihan varma en ole siitä että kulkeeko ajatukseni suhteessa siihen käsillä olevaan hetkeen edellä vai jälkijunassa. Missään tapauksessa ajatus ja tekemiset eivät ole samassa paikassa yhtäaikaa.

Toissailtana minulla oli kullanhuuhdontavuoro. Meillä se tarkoittaa sitä että saa kylvettää pienen ihmisen. :) Siinä onnellisena huuhdoin tuota aitoa kultapalasta ja päätteeksi topakkana sammutin hanaa. Ei sammunut??? Uudestaan painoin hanaa alas ja joku valo siinä vaiheessa tunkeutui johonkin aivokuoren sisään jolloin  tajusin painavani pumppupullosaippuaa...oli siinä jo aika läjä sitä natusania....melkein tikahduin nauruun!

Olisiko jonkunlaisen tauon paikka..tai kenties ompelupäivän? Onneksi ensi lauantaina on kässäkerho. :)

Tämän lukemanne jälkeen ette sitten ehkä suuremmin ihmettele kun kerron että täällä kuivuu astiankuivauskaapin alareunassa rivi käytettyjä teepusseja,(urakkateenjuontia,kun eihän sitä nyt turhuuteen ;) ) ompelukoneella on rakennettu muurahaiskekoa ja tulitikuilla käryytetty kankaanreunojakin vähän muurahaismaisemmiksi.

Nyt odottelen ihania vieraita! Ystävää, sielunsiskoa ja perhettään.  Liian kauan siitä kun on nähty, mutta niin ihanaa kun tiedän, että jatkammme siitä mihin viimeksi jäimme.  Hänellekin tuttuja nuo ajatuksen edellä- ja jäljessäkulkemiset, kullanhuuhdonnat ja eipä hän hämmästele noita teepussejakaan. :)

Ihanaa päivää teillekin, ihan kaikille.